Hakutermi: tarjous

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 2014

1. Linjauksen lähtökohtia

Hinnan ilmoittamisvelvollisuuteen vaikuttaa tarjottavan tavaran tai palvelun laji sekä se miten ja missä markkinointivälineessä niitä markkinoidaan. Hinnan ilmoittamisvelvollisuus voi olla eri tavaroilla ja palveluilla erilainen ja se voi riippua myyntitavasta.

Markkinoinnin käsite on laaja. Markkinointia ovat esimerkiksi mainonta, kuluttajiin välittömästi tai välillisesti kohdistuvat muut myynninedistämistoimenpiteet sekä hyödykkeiden tai myyntitapahtuman yhteydessä annettavat tiedot hyödykkeistä. Markkinointi käsittää myös sekä tarjonnan että myynnin. (HE 8/1977) Myös pelkkää tuotteen pitämistä kaupan myymälätiloissa voidaan pitää markkinointina. (KKO:2004:32)

Hinnan ilmoittamisesta säädetään kuluttajansuojalaissa (38/1978, myöh. KSL) ja kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetussa asetuksessa (553/2013, myöh. hintamerkintäasetus) Lisäksi esimerkiksi lentojen, valmismatkojen, asuntojen, maksupalveluiden, taksipalveluiden, tupakan, alkoholin ja sähköisten viestintäpalveluiden hintojen tai palveluita koskevien hinnastojen ilmoittamisesta on erityislainsäädäntöä, jotka asettavat poikkeuksia hinnan ilmoittamiselle.

Tähän linjaukseen on koottu yleiset ohjeet hinnan ilmoittamisesta. Lisäksi linjauksessa on nostettu esimerkinomaisesti esiin yksittäisiä aloja ja/tai tuoteryhmiä, joiden hintailmoittelusta kuluttaja-asiamies on aiemmin julkaissut erilliset linjaukset.

Linjaukseen on merkitty sulkeisiin, perustuuko kyseinen kohta lainsäännökseen, lain perusteluihin (HE), kuluttaja-asiamiehen kantaan (KA) vai markkinaoikeuden päätökseen (MO) tai muuhun oikeuskäytäntöön.

2. Tiedonantovelvollisuus tarjottaessa yksilöityä tavaraa tai palvelua tiettyyn hintaan

Jos yksilöityä kulutushyödykettä tarjotaan tiettyyn hintaan, markkinoinnista on käytävä ilmi hyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia voida ilmoittaa, hinnan määräytymisen perusteet. (KSL 2:8)

2.1 Tuotteen yksilöiminen

Tuotteen yksilöintiä koskeva edellytys täyttyy, kun tuotteesta on sanallinen tai kuvallinen esitys. (Euroopan komission ohjeet sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa ja soveltamista varten) Tuotteen yksilöimiseksi riittää, että tiedot ilmoitetusta tuotteesta ja sen hinnasta ovat kuluttajalle riittäviä ostopäätöksen tekemiseksi. Markkinoinnissa ei kuitenkaan ole tarpeellista antaa myös tuotteen ostamiseen tosiasiallista mahdollisuutta tai että markkinointi esitetään tällaisen mahdollisuuden yhteydessä. (EUT C-122/10)

Hinta on sellainen kuluttajan kannalta keskeinen tieto, jonka kertomista voidaan pitää suositeltavana silloinkin, kun jokin nimenomainen säännös ei siihen velvoita. (KA)

Esimerkki: mainoksessa on kuva lampusta ja sen vieressä teksti ”29,90 €”.  Tuote on yksilöity ja sitä myydään tiettyyn hintaan.

Esimerkki: mainoksessa on teksti ”Hopeinen led-ulkovalosarja 14,50 €”. Tuote on yksilöity ja sitä myydään tiettyyn hintaan.

2.2 Kokonaishinta

Toimituskulut, kuten postitus- tai rahtikulut, on sisällytettävä hyödykkeen kokonaishintaan. Aina toimituskulujen sisällyttäminen kokonaishintaan ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi siksi, että toimituskulujen aiheutuminen ja niiden määrä riippuvat kuluttajan valitsemasta toimitustavasta. (HE157/2013) Tämän vuoksi markkinoinnista on lisäksi käytävä ilmi tarvittaessa kokonaishintaan sisältymättömät toimituskulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, markkinoinnista on käytävä ilmi tieto siitä, että tällaisia kuluja voi aiheutua. (KSL 2:8)

Markkinaoikeuden ratkaisussa 605/14 arvioitiin yrityksen televisiomainosta, jossa markkinoitiin vähintään kuuden kuukauden määräajaksi tehtävää maksukanavapalvelusopimusta. Televisiomainoksen ääniraidalla korostettiin kanavapaketin halpaa hintaa. Kuvaruudulla noin viiden sekunnin ajan esitetyistä tiedoista selvästi suurimmassa koossa ja helpoimmin havaittavissa oli hintaa osoittava “29,95”. Sen kanssa samassa puhekuplassa ollut “€/kk/6kk” oli jo selvästi pienemmässä koossa. Markkinaoikeuden mukaan televisiomainoksessa korostui palvelun kuukausihintaa koskenut hintamerkintä “29,95”, eikä mainoksessa oltu kuluttajan havaittavissa olevalla tavalla ilmoitettu palvelun kokonaishintaa kaikkine kuluineen. Markkinaoikeus katsoi, että televisiomainoksessa ei esitetty kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:ssä ja 12 §:ssä edellytetyllä tavalla markkinoidun palvelun kokonaishintaa.

Esimerkki: sanomalehden 6 kuukauden mittaista tilausta markkinoidaan hintaan 30 € / kk. Koska tuote on yksilöity ja sille on ilmoitettu tietty hinta, myös hyödykkeen eli tässä tapauksessa 6 kuukauden mittaisen tilausjakson kokonaishinta on ilmoitettava (6 x 30 = 180 €). (HE 32/2008)

3. Yhdistetyt tarjoukset ja kylkiäistarjoukset

Jos markkinoinnissa tarjotaan kulutushyödykkeitä

• yhteisellä hinnalla tai
• niin, että ostamalla hyödykkeen saa alennetulla hinnalla toisen hyödykkeen tai muun erityisen edun,

markkinoinnissa on selkeästi ilmoitettava tarjouksen sisältö ja arvo sekä yhteisellä hinnalla tarjotuista hyödykkeistä lisäksi niiden erilliset hinnat, jollei hyödykkeen hinta erikseen hankittuna ole pienempi kuin kymmenen euroa. (KSL 2:12)

4. Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot

Elinkeinonharjoittajan on muussa kuin kulutushyödykkeiden koti- ja etämyynnissä ennen sopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle selkeästi ja ymmärrettävästi

• kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen. Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voi ilmoittaa, on kerrottava hinnan määräytymisen perusteet.
• kokonaishintaan sisältymättömät toimituskulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, tieto siitä, että tällaisia kuluja voi aiheutua. (KSL 2:8 a)

On riittävää, että elinkeinonharjoittaja antaa pykälässä mainitut tiedot kuluttajalle suullisesti. Tiedot voidaan myös asettaa kuluttajan nähtäville myyjän liiketilaan. Erityisesti monimutkaisemmissa ja pitempikestoisissa sopimuksissa voi kuitenkin olla molempien osapuolten edun mukaista, että tiedot annetaan kuluttajalle kirjallisesti. (HE 157/2013)

KSL 2:8 a §:n mukaisesti annettavat tiedot ovat myös pitkälti samoja kuin ne, jotka elinkeinonharjoittajan tulee edellä selostetun KSL 2:8:n mukaan antaa markkinoinnissa tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan. Näiden kahden pykälän mukaiset tiedonantovelvoitteet voivatkin tulla osin täytetyiksi samanaikaisesti. (HE 157/2013)

Koti- ja etämyynnissä kuluttajalle annettavista ennakkotiedoista on säädetty kuluttajansuojalain 6 luvussa. Katso tarkemmin linjauksen luku 9 Hintatietojen antaminen koti- ja etämyynnissä.

Ennen sopimuksen tekemistä elinkeinonharjoittajan on pyydettävä kuluttajan nimenomainen suostumus kaikkiin lisämaksuihin, jotka eivät sisälly kulutushyödykkeestä perittäväksi ilmoitettuun hintaan. Nimenomaisena suostumuksena ei pidetä sitä, että kuluttaja on hyväksynyt elinkeinonharjoittajan käyttämän oletusvalinnan lisämaksun hyväksymisestä. (KSL 2:10 a) Kuluttajan lisämaksuja koskeva maksuvelvollisuus ei siis voi perustua ennalta rastittuihin ruutuihin. (HE 157/2013)

Jos kuluttaja ei ole antanut nimenomaista suostumusta lisämaksuun, hänellä ei ole velvollisuutta sitä maksaa. (KSL 2:10 a) Lisämaksuilla tarkoitetaan muun muassa liitännäissopimuksista ja lisäpalveluista aiheutuvia kustannuksia. (HE 157/2013)

5. Myyntihinta ja sen ilmoittaminen

Tavaran myyntihinnalla tarkoitetaan tavaran tai palvelun lopullista verollista hintaa, johon on lisätty tavarasta mahdollisesti perittävät pantit. (Hintamerkintäasetus 2 §)

Markkinaoikeuden päätöksessä MT:2001:11 on käsitelty lopullista myyntihintaa yrityksen mainonnassa. Yhtiön mainoksissa oli sinänsä mainittu kaikki sellaiset erät, joista markkinoitujen hyödykkeiden lopullinen myyntihinta oli koostunut. Myös laskutoimitus kokonaishinnan selville saamiseksi oli ollut helppo. Yhtiön mainoksissa ei ollut kuitenkaan esitetty lopullista hintaa, jossa hinnan eri osatekijät olisi yhteenlaskettu.

Jos kulutushyödykettä markkinoidaan tiettyyn myynti- tai yksikköhintaan, myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava selkeällä, yksiselitteisellä ja kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. (Hintamerkintäasetus 3 §)

Alennusmyynti ei ole poikkeustilanne, vaan hintamerkintöjä koskevia säännöksiä on noudatettava myös sen aikana.

Esimerkki: ruokakaupassa ilmoitetaan leipäpaketin hinta -30 % -tarralla. Alennusprosenttimerkintää on sinänsä sallittua käyttää, mutta se ei korvaa myynti- ja yksikköhinnan kertomista, sillä -30 % -merkintä kertoo vain annettavan alennuksen prosentuaalisen suuruuden, ei tuotteen hintaa. Hinta merkitään siten kuin hintamerkintäasetuksen 4 §:ssä säädetään, esim. tavaran päällykseen tai sen läheisyydessä olevaan hintataulukkoon (Katso tämän linjauksen luku 6 Tavaroiden hinta vähittäismyyntipaikassa, näyteikkunassa ja verkkosivustoilla). Myynti- ja yksikköhinta tulee ilmoittaa niin, että merkinnät ovat selkeitä ja havaittavia, riittävän kookkaita, toisistaan erottuvia, muiden tuotteiden hintatiedoista erottuvia ja leipäpaketin välittömässä läheisyydessä.

6. Yksikköhinta ja sen ilmoittaminen

Yksikköhinta tarkoittaa tuotteen kilo-, litra- metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa. Yksikköhintaan lasketaan mukaan arvonlisä- ja muut verot ja maksut, mutta ei tuotteesta perittäviä pantteja. (Hintamerkintäasetus 2 §, 3 §, 8 §)

Yksikköhinnan perusteella kuluttaja voi verrata erikokoisia pakkauksia keskenään. Jos vähittäiskauppias markkinoi tavaraa ilmoittamalla myyntihinnan, tavaran yksikköhinta on samalla ilmoitettava. Yksikköhintaa ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa, jos se on sama kuin myyntihinta. (Hintamerkintäasetus 3 §, 8 §)

Jos kulutushyödykettä markkinoidaan tiettyyn myynti- tai yksikköhintaan, myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava selkeällä, yksiselitteisellä ja kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Yksikköhintana on ilmoitettava vakiintuneen kansallisen tavan mukainen yksikköhinta, esimerkiksi jos tuotetta vakiintuneesti mitataan esimerkiksi litroissa, ilmoitetaan yksikköhintana litrahinta.

Yksikköhinta lasketaan pakkauksen nettosisällön painon tai tilavuuden perusteella.

• Jos kiinteää elintarviketta myydään liemessä, jota ei ole tarkoitus syödä, laskentaperusteena käytetään kuitenkin nettosisällön painoa vähennettynä liemen painolla.
• Pakkaamattoman ruokaleivän kilohinta lasketaan leipomon ilmoittaman keskipainon perusteella. (Hintamerkintäasetus 13 §)

Toisistaan poikkeavat painoon perustuvat yksikköhinnat eivät mahdollista tuotteiden hintojen keskinäistä vertailtavuutta. Sen vuoksi painoon perustuvana yksikköhintana on ilmoitettava hinta kiloa kohti, eikä esimerkiksi hinta 100 grammaa kohti.

Esimerkki: kaupassa myydään kahta erimerkkistä shampoota, toista 400 millilitran pullossa, toista 500 millilitran pullossa. Pienemmän pakkauksen myyntihinta on 6 euroa, suuremman 7 euroa. Yksikköhinta ilmoitetaan vakiintuneen tavan mukaan litraa kohti. Näin pienemmässä pakkauksessa myytävän tuotteen yksikköhinnaksi muodostuu 15 € / litra, ja suuremmassa pakkauksessa myytävän tuotteen yksikköhinnaksi 14 € / litra.

Poikkeuksena voidaan torikaupassa ja markettien aula- ja ulkotiloissa mittauslaitelain (707/2011) 17 §:n mukaan noudattaa perinteeksi muodostunutta tapaa käyttää kiinteissä tuotteissa (marjat, hedelmät, palkokasvit, vihannekset ja sienet) tilavuusmittoja, kuten litran mittaa tai perunakappaa. Tämä poikkeus ei koske teollisia tuotteita, kuten makeisia.

Irtotavaraa punnittaessa on käytettävä taaraa pakkausmateriaalin painon poistamiseksi mittaustuloksesta. Hintaa määriteltäessä mittauslaite on sijoitettava siten, että mittaaminen ja mittauslaitteen näyttämä ovat osapuolten havaittavissa. (Mittauslaitelaki 14 §)

Pakkaamattomille ja kuluttajan läsnä ollessa mitattaville tavaroille on ennen mittausta ilmoitettava yksikköhinta. Myyntihinta on merkittävä tavaraan mittauksen jälkeen ennen kassalle menoa. (Hintamerkintäasetus 7 §)

Elintarvikkeiden yksikköhinnan ilmoittamista koskevat poikkeukset

Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa seuraavista elintarvikkeista (Hintamerkintäasetus 10 §):

• elintarvikkeiden valmispakkauksista, joiden sisällön paino on vähemmän kuin 50 grammaa tai tilavuus vähemmän kuin 50 millilitraa;
• valmisaterioista tai muista vastaavista pakkauksista, jotka sisältävät eri elintarvikkeita;
• leivonnaisista, konditoriatuotteista, suklaamunista ja koristemakeisista;
• nippuina myytävistä varhaisvihanneksista tai ruukkuvihanneksista.

Eräiden tavaroiden yksikköhinnan ilmoittamista koskevat poikkeukset

Yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus ei koske seuraavia tavaroita:

• yksittäiskappaleena myytäviä tavaroita, joiden sisältöä ei voida jakaa osiin niiden laatua tai osia muuttamatta (esimerkiksi huonekalut, autot, koneet, laitteet yms.);
• tavaroita, joiden painon, pituuden tai tilavuuden ilmoittamista ei vaadita (esim. edellä mainitut huonekalut yms.);
• valmispakkauksia, joiden sisällön paino on vähemmän kuin 50 grammaa tai tilavuus vähemmän kuin 50 millilitraa.

Yksikköhinnan ilmoittaminen kappalehintana

Paperisista ruokaliinoista, vaipoista, terveyssiteistä ja tamponeista on ilmoitettava yksikköhintana hinta kappaleelta (Hintamerkintäasetus 11 §).

Yleispuhdistusaineiden yksikköhinnan ilmoittaminen

Tiivistetyistä yleispuhdistusaineista ilmoitetaan yksikköhinta laimennettua määrää kohti (Hintamerkintäasetus 12 §).

7. Tavaroiden hinta vähittäismyyntipaikassa, näyteikkunassa ja verkkosivustoilla

Vähittäismyyntipaikassa ja sen yhteydessä olevassa näyteikkunassa sekä verkkosivustoilla tarjottavista tavaroista on ilmoitettava myynti- ja yksikköhinta. Merkinnässä yksikköhinnan on erotuttava myyntihinnasta.

Hinta on merkittävä niin selkeästi ja yksilöidysti että ei synny vaaraa erehtyä tuotteesta ja pakkauksesta. Merkinnän on oltava riittävän kookas ja se on sijoitettava siten, että se on helposti kuluttajan havaittavissa.

Myynti- ja yksikköhinta on merkittävä selkeästi

tavaraan tai sen päällykseen, tai erillisenä tavaran kohdalle; tai

hintataulukkoon tai muulla vastaavalla tavalla tavaran välittömään läheisyyteen. (hintamerkintäasetus 4 §)

8. Palveluiden hinnaston esittäminen

8.1 Hinnasto ja sen esittäminen

Palveluntarjoajan on pidettävä esillä hinnasto liikehuoneistossa ja verkkosivustoilla, silloin kun tarjotaan rahoituspalveluita tai palveluita, joihin sovelletaan palvelulakia ja joiden tarjoaja on sijoittautunut Suomeen. (Hintamerkintäasetus 5 §)

• Rahoituspalveluilla tarkoitetaan mm. pankki-, luotto-, vakuutus-, sijoitus- ja maksupalveluja sekä sijoitusneuvontaa.
• Palvelulakia (1166/2009) sovelletaan elinkeinotoiminnassa tuotettuihin palveluihin, joista tavallisesti maksetaan korvaus. Palvelulakia ei sovelleta mm. viestintäpalveluihin, kuljetuspalveluihin, yksityisiin terveydenhuollon palveluihin ja apteekkien tarjoamiin palveluihin (palvelulaki 2 §).
• Palveluntarjoajan katsotaan sijoittautuneen Suomeen jo silloin, kun sillä on toimipaikka, jota johtaa palveluntarjoajan oma henkilöstö tai henkilö, joka on riippumaton ja jolla on lupa toimia pysyvästi yrityksen puolesta. Pelkkää postilokeroa ei katsota sijoittautumiseksi.

Hinnastossa on esitettävä myyntihinnat. Jos täsmällisiä myyntihintoja ei voida esittää, on esitettävä tiedot myyntihintojen määräytymisperusteista.

• Hinnaston tulee olla kuluttajan helposti havaittavissa ja näkyä mahdollisuuksien mukaan myös liikehuoneiston ulkopuolelta.
• Jos palveluita tarjotaan tai suoritetaan muualla kuin liikehuoneistossa, hinnasto on esitettävä pyydettäessä. (Hintamerkintäasetus 5 §)

Mikäli kaikkien hintojen merkitseminen hinnastoon ei ole mahdollista niiden suuren määrän vuoksi tai muusta syystä, hinnastoon merkitään tavallisimmat hinnat ja maininta täydellisestä hinnastosta, jonka tiedot on annettava kuluttajalle pyydettäessä. (Hintamerkintäasetus 6 §)

Esimerkki: autokoulun hinnastoa ei näy liikkeessä. Koska autokoulupalvelut kuuluvat palvelulain soveltamisalaan ja koska kyse on liikehuoneistossa tapahtuvasta kaupankäynnistä, hintamerkintäasetusta sovelletaan. Hinnastossa tulee esittää myyntihinnat ja sen tulee mahdollisuuksien mukaan näkyä liikehuoneiston ulkopuolelta.

8.2 Hinnasto verkkosivuilla

Yrityksen verkkosivuilla on oltava hinnasto, mikäli yritys ylläpitää kaupallista toimintaansa esitteleviä verkkosivuja.

Hintamerkintäasetuksen mukaan palveluntarjoajan tulee pitää esillä hinnasto verkkosivustoilla, joilla harjoitetaan kaupankäyntiä.

Hinnaston esittämisvelvollisuus on siis yleinen, eikä sitä ole esimerkiksi kytketty vain suorien ostokehotusten tekemiseen tai siihen, yksilöidäänkö sivustolla nimenomaisesti joitakin elinkeinonharjoittajan tarjoamia palveluja. (KA)

Esimerkki: kuntosalipalveluja esitellään verkkosivuilla. Koska kuntosalipalvelut kuuluvat palvelulain soveltamisalaan ja kyse on liikehuoneistossa tapahtuvaan kaupankäyntiin rinnastettavasta kaupankäynnin muodosta, hintamerkintäasetusta sovelletaan. Menettelyyn sovelletaan myös kuluttajansuojalain 6 luvun säännöksiä, jos verkkosivujen välityksellä voi tehdä sopimuksen. Verkkosivuilla tulee esittää hinnasto, jossa esitetään myyntihinnat. Jos täsmällisiä myyntihintoja ei voida ilmoittaa, on ilmoitettava hintojen määräytymisperusteet.

9. Kauppaan liittyvät tai erikseen markkinoitavat palvelut

Jos kuluttajalle tarjotaan esimerkiksi asennus-, kasaus- tai kuljetuspalveluita, pitää kiinteä hinta tai hinnan määräytymisen perusteet, kuten tunti- tai kilometriveloitus, ilmoittaa liikehuoneistoissa ja verkkosivustoilla, joissa palvelua tarjotaan.

10. Hintatietojen antaminen koti- ja etämyynnissä

10.1 Yleistä

Ennen koti- tai etämyyntisopimuksen tekemistä kuluttajalle on annettava tieto kulutushyödykkeen kokonaishinnasta veroineen. Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida laskea etukäteen, on annettava tieto hinnan määräytymisen perusteista. (KSL 6:9)

Jos kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva sopimus tai toistuvia suorituksia sisältävä sopimus, kokonaishinnan on sisällettävä kokonaiskustannukset laskutusjaksoa kohden. Jos siis kyse on esimerkiksi lehtitilauksesta, jossa laskutuskausi on puoli vuotta, elinkeinonharjoittajan tulee ilmoittaa tämän laskutusjakson kokonaishinta.

• Jos toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen tai toistuvia suorituksia sisältävän sopimuksen hinta on kiinteä, kokonaishinnalla tarkoitetaan myös kuukausittaisia kokonaiskustannuksia, eli tällöin olisi annettava tieto kokonaiskustannuksista sekä laskutusjaksoa että kuukautta kohden.
• Jos kokonaiskustannuksia ei voida kohtuudella laskea etukäteen, on ilmoitettava niiden laskutapa. (HE 157/2013)

Lähtökohtana on, että toimituskulut sisältyvät hyödykkeen kokonaishintaan. Kaikissa tapauksissa toimituskulujen sisällyttäminen kokonaishintaan ei ole mahdollista esimerkiksi siitä syystä, että toimituskulujen aiheutuminen ja niiden määrä riippuvat kuluttajan valitsemasta toimitustavasta. Tällöin tulee ilmoittaa tarvittaessa kulutushyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömät toimitus- ja muut kulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, tulee tarvittaessa ilmoittaa tieto siitä, että tällaisia lisäkuluja voi aiheutua.

• Tieto toimitus- ja muista kuluista on annettava kuluttajalle tarvittaessa eli aina silloin, kun tällaisia kuluja aiheutuu tai niitä voi aiheutua. (HE 157/2013)
• Tieto etäviestimen käyttämisestä sopimuksen tekemisessä syntyvistä kuluista on annettava, jos siitä veloitetaan perushintaa enemmän.

Lisäksi verkkokaupan tilausprosessiin liittyy maksuvelvollisuuden ja lisämaksujen ilmoittamista koskevaa sääntelyä, jonka noudattamisen laiminlyönnistä voi seurata, ettei kuluttajalle synny maksuvelvollisuutta. Näitä säännöksiä on selostettu tarkemmin kuluttaja-asiamiehen linjauksessa Verkkokauppa ja muu etämyynti.

Esimerkki: yritys tarjoaa verkossa laihdutustuotteen aloituspakkausta hintaan 4,90 €. Tosiasiassa aloituspakkauksen tilannut kuluttaja tulee samalla sidotuksi 12 kuukauden mittaiseen tilausjaksoon. Koska tuote on yksilöity ja sille on ilmoitettu tietty hinta, myös hyödykkeen eli tässä tapauksessa 12 kuukauden mittaisen tilausjakson kokonaishinta on ilmoitettava. Esimerkissä kuvatun menettelyn harhaanjohtavuudesta (tilausjakson ensimmäisen erän harhaanjohtava markkinointi tutustumis- tai aloituspakkauksena) katso esim. kuluttaja-asiamiehen ratkaisu Dnro 725/04.05.00/2013.

10.2 Hintatietojen antaminen rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyynnissä

Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyynnissä kuluttajalle on annettava hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä ennakkotiedot, joista on säädetty kuluttajansuojalain 6 a luvussa. Näihin sisältyvät tiedot kuluttajalta perittävien maksujen, korvausten ja muiden kulujen yhteismäärästä, mukaan lukien verot tai, jos täsmällistä määrää ei voida ilmoittaa, kulujen määräytymisperusteet. (KSL 6 a luku 5 §, 6 §, 7 §, 8 §, 9 §)

Mikäli rahoituspalveluja tai rahoitusvälineitä kaupataan kuluttajalle puhelimitse, tulee kuluttajalle antaa puhelimitse tieto mm. rahoituspalvelun suorittamisesta kuluttajalta perittävien maksujen, korvausten ja muiden kulujen yhteismäärästä, mukaan lukien verot. Jos täsmällistä määrää ei voida ilmoittaa, tulee kuluttajalle antaa tieto kulujen määräytymisperusteista. (KSL 6 a luku 10 §).

11. Harhaanjohtavuuden kielto

Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja hinnoista, niiden määräytymisperusteista, hintaeduista tai maksuehdoista. (KSL 2:6)

Markkinoinnissa pitää kertoa kuluttajien kannalta oleelliset tiedot asianmukaisella tavalla. Hintatietojen täytyy pitää paikkansa sekä olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Esimerkiksi mainoksen kuva-, teksti- ja hintatietojen tulee vastata toisiaan.

Oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa harhaan, jos kokonaisuuden kannalta merkittäviä tietoja ei saateta kuluttajien tietoon tai ne esitetään epäselvästi. Ratkaiseva merkitys markkinointitoimen harhaanjohtavuutta arvioitaessa annetaan kokonaisvaikutelmalle, joka välittyy vastaanottajalle eli kuluttajalle.

Kunkin markkinointivaiheen lainmukaisuutta, esim. lehtimainontaa, esitteitä, TV-mainontaa jne., arvioidaan itsenäisesti eikä esim. sen mukaan, voidaanko markkinoinnissa myöhemmin täydentää aikaisemmin annettuja puutteellisia tietoja. Tämä periaate ilmenee markkinatuomioistuimen (nyk. markkinaoikeus) ratkaisusta 1983:4. Tämä periaate ilmenee markkinatuomioistuimen (nyk. markkinaoikeus) ratkaisusta 1983:4 [ei löydy verkosta].

Markkinatuomioistuin on talopakettien markkinointia koskevassa päätöksessään 1984:3 käsitellyt mm. toimitussisällön ja hintavertailun harhaanjohtavuutta. Päätöksen perusteella voidaan katsoa muun muassa harhaanjohtavaksi sellaisten ilmaisujen käyttö, jotka antavat kuvan, että osavalmis ”talopakettitoimitus” olisi sellaisenaan täydellinen ja asuttava omakotitalo. Päätökseen sisältyy myös kannanotto siitä, että on harhaanjohtavaa vertailla hintoja, kun vertailtavat kohteet eivät ole toimitussisällön laadultaan ja laajuudeltaan samanlaisia.

Valtioneuvoston asetuksessa kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa (601/2008) on säädetty sellaisista menettelytavoista, joita on pidettävä aina kuluttajan kannalta harhaanjohtavina. Tällaisia ovat mm.

• kehotus ostaa kulutushyödykkeitä tiettyyn hintaan ilmoittamatta, että elinkeinonharjoittajalla on perusteltu syy uskoa, ettei hän kykene toimittamaan kyseisiä hyödykkeitä tarjottuun hintaan kohtuullista aikaa tai kohtuullista määrää, kun otetaan huomioon hyödykkeen laatu ja hinta sekä myynninedistämistoimien laajuus; (Valtioneuvoston asetus kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa 1 § 4 kohta)
• kulutushyödykkeen luonnehtiminen sanalla ilmainen tai maksuton taikka muulla vastaavalla tavalla, jos kuluttajan on maksettava muuta kuin markkinointiin vastaamisesta, kulutushyödykkeen noutamisesta tai sen toimittamisesta aiheutuvat välttämättömät kulut. (Valtioneuvoston asetus kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa 1 § 18 kohta).

12. Pikkuprintti

Pikkuprintillä tarkoitetaan sellaista hintatiedon ilmoittamistapaa, joka ei mainoksessa käytetyn esitystavan vuoksi ole kuluttajan luettavissa tai tutustuttavissa.

Pikkuprintistä on kyse esimerkiksi silloin, kun

• televisiomainoksessa esitetään hyödykkeen hinta ruudun alalaidassa pienellä kirjasinkoolla hyvin lyhyen ajan.
• lehtimainonnassa ilmoitetaan hyödykkeen hinta hyvin pienellä kirjasinkoolla tai sellaista pienen tekstin ja taustan väriyhdistelmää, että teksti ei ole luettavissa.
• autoilijoille suunnatussa tienvarsimainonnassa autoilija ei pysty lukemaan tai omaksumaan hintatietoa.

Koska kuluttajan on mahdotonta tai hyvin vaikeaa lukea ja omaksua pikkuprintillä esitettyjä tietoja, tiedot eivät tule pikkuprinttiä käytettäessä lain edellyttämällä tavalla annetuiksi. Olennaisten tietojen antaminen pikkuprinttiä käyttämällä on usein katsottu kuluttajien kannalta harhaanjohtavaksi.

Tuomioistuimissa on käsitelty useita pikkuprinttiä koskevia juttuja:

• asiassa MAO:265/11 esitettiin tietoja sanomalehtimainoksessa pienellä valkoisella tekstillä oranssia taustaa vasten;
• asiassa MAO:165/03 esitettiin tietoja pienellä tekstillä sanomalehti- ja televisiomainoksessa;
• asiassa MT:2001:009 esitettiin tietoja pienellä ja suttuisella tekstillä televisiomainoksessa;
• asiassa KKO:2011:65 esitettiin tietoja pienellä tekstillä lyhyen aikaa televisiomainoksessa;
• asiassa KKO:2006:6 esitettiin tietoja pienellä tekstillä sanomalehti- ja televisiomainoksessa;
• asiassa MAO:225/12 esitettiin tietoja pienellä tekstillä kadunvarsimainoksessa.

13. Hintatiedon oikea-aikaisuus

Hintatiedolta edellytetään oikea-aikaisuutta. Liian myöhään annettuna tai jossakin toisessa markkinointivälineessä ilmoitettuna hintatieto ei välttämättä tavoita kuluttajaa. Siksi jokaisen yksittäisen, hintatiedon sisältävän mainoksen on täytettävä hinnan ilmoittamista koskevat vaatimukset.

Markkinaoikeus on päätöksellään MAO:165/03 kieltänyt elinkeinonharjoittajaa sallimasta markkinoida yhtiön maksullista puhelinnumeroa pääsylippujen ostokanavana, ellei samalla ilmoiteta kyseisen puhelinnumeron hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla. Sillä, että puhelun hinta ilmoitettiin kerrottavan suullisesti numeroon soittaville kuluttajille, ei voitu korjata mainosten puutteellisuutta.

Markkinaoikeus kielsi päätöksellään MAO:345/12 numeropalvelun tarjoajaa tarjoamasta puhelun aikana maksullista palvelua ilmoittamatta samalla markkinoidun palvelun hintaa. Ei ollut riittävää, että hintatieto oli annettu yhtiön verkkosivuilla.

14. Määräaikaista palvelua koskevan palveluksen hinta

Kun sopimusta markkinoidaan määräajaksi, ei riitä, että ilmoitetaan hinta kuukautta kohden, vaan kokonaishintana tulee ilmoittaa hinta koko määräajalta, esimerkiksi 12 kuukaudelta. Samassa yhteydessä on annettava tieto sopimuksen määräaikaisuudesta.

Markkinaoikeus on päätöksellään MAO:265/11 kieltänyt elinkeinonharjoittajaa tarjoamasta määräaikaista sopimusta yksilöidystä palvelusta tiettyyn hintaan ilmoittamatta samalla sopimuksen määräaikaisesta luonteesta ja tilausjakson kokonaishintaa.

15. Hinnan pyöristäminen

Euromääräisten maksujen pyöristämisestä annetun lain (27.10.2000/890) 1 §:n mukaan maksut pyöristetään lähimpään viiteen senttiin. Pyöristys on tehtävä aina vasta maksuvaiheessa eli loppusummaan.

Laki ei vaikuta 1 ja 2 sentin metallirahojen kelpoisuuteen laillisina maksuvälineinä Suomessa.

16. Lakien valvonta

Kuluttaja-asiamies valvoo hintailmoittelun lainmukaisuutta. Kuluttaja-asiamies pyrkii valvonnassaan elinkeinonharjoittajaa ohjeistamalla ensisijaisesti neuvotteluratkaisuun, jos elinkeinonharjoittaja ei noudata lain säännöksiä. Tarvittaessa kuluttaja-asiamies ryhtyy asian edellyttämiin toimenpiteisiin tai vie asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 4 §:n mukaan aluehallintovirastoilla on niille erikseen säädettyjä tehtäviä mm. kuluttaja- ja kilpailuhallinnossa. Hintojen ilmoittamisen valvominen on yksi näistä tehtävistä. Valvonta kattaa sekä kuluttajansuojalain että hintamerkintäasetuksen mukaisen hinnan ilmoittamisen.

Aluehallintovirasto voi kuluttajansuojalain 2 luvun 18 §:n nojalla määrätä kiellon asiassa, joka koskee hintamerkintäasetuksen tai asunnon hinnan ilmoittamisesta annettujen säännösten vastaista menettelyä. Aluehallintovirasto voi asettaa määräämänsä kiellon tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinaoikeus.

Kuluttajansuojalain mukaista hinnan ilmoittamista koskevassa asiassa kiellon voi määrätä kuluttaja-asiamies. Kuluttaja-asiamies voi määrätä kiellon myös hintamerkintäasetuksen nojalla.

17. Hintailmoittelu tietyillä aloilla

Hinnan ilmoittamisesta on olemassa lukuisia erityissäännöksiä, jotka koskevat vain jotakin tiettyä alaa. Seuraavaan on koottu ensinnäkin eräitä erityislakeja, jotka sisältävät hintaa koskevaa sääntelyä. Kuluttajansuojalakiin sisältyvät alakohtaiset erityissäännökset on nostettu omina kohtinaan esiin.

Aivan linjauksen loppuun on koottu kuluttaja-asiamiehen jo aiemmin julkaisemia toimialakohtaisia linjauksia koskien hinnan ilmoittamista. Linjaukset on koonnin yhteydessä saatettu voimassa olevan lain mukaisiksi.

17.1 Eräitä erityislakeja

Myös muun muassa seuraavista erityislaeista löytyy hintojen tai palveluita koskevien hinnastojen ilmoittamisesta säännöksiä, jotka asettavat poikkeuksia hinnan ilmoittamista koskeville yleisille säädöksille:

• Alkoholilaki (1143/1994)
• Arvopaperimarkkinalaki (746/2012)
• Laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä (1074/2000) sekä
• Valtioneuvoston asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista (130/2001)
• Laki palvelujen tarjoamisesta (1166/2009)
• Tietoyhteiskuntakaari (917/2014)[Voimaantulosta katso tietoyhteiskuntakaaren 351 §]
• Maksupalvelulaki (290/2010)
• Postilaki (415/2011)
• Tupakkalaki (693/1976)
• Vakuutussopimuslaki (543/1994)
• Valmismatkalaki (1079/1994)

17.2 Kuluttajaluotot tavaroiden ja palvelujen markkinoinnissa

Kuluttaja-asiamies on laatinut oman linjauksensa kuluttajaluotosta tavaroiden ja palvelujen markkinoinnissa. (KSL 7 luku)

17.3 Taloelementtien kauppa ja rakennusurakka

Kuluttajansuojalain 9 luvun (taloelementtien kauppa ja rakennusurakka) soveltamisalan piiriin kuuluviin sopimuksiin sovelletaan myös kyseisen luvun 23–25 §:ä, joissa on säännökset hinnasta ja sen maksamisesta.

17.4 Aikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet

Kuluttajansuojalain 10 luvun (aikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet) soveltamisalan piiriin kuuluviin sopimuksiin sovelletaan myös kyseisen luvun 4–7 §:ä, joissa säädetään ennakkotiedoista, markkinoinnista, sopimuksen muodosta ja sen sisällöstä. Säännökset käsittelevät myös hintaa sekä muita maksuja ja kuluja.

17.5 Kuluttaja-asiamiehen linjaus: talopakettien hintailmoittelu

1. Kokonaishinta

Jos yksilöityä talopakettia markkinoidaan tiettyyn hintaan, tulee talopaketin kokonaishinta ilmoittaa. (KSL 2:8) Hinnan ilmoittaminen pelkästään muodossa € / m² ei ole riittävää, jos täsmällisen hinnan ilmoittaminen on kohtuudella mahdollista. Myös silloin, kun talopakettia tarjotaan verkkosivuilla, tulee myyntihinta / kokonaishinta ilmoittaa. (hintamerkintäasetus 4 §, KSL 6:9).

Kokonaishinta ilmoitettaessa mainoksissa on riittävän selkeästi tuotava esiin rakentamisen kokonaiskustannusten yksilölliset erot, eli mainoksessa on kerrottava, millä edellytyksillä esitettyyn loppuhintaan päästiin. Esimerkkitapauksen tulee olla totuudenmukainen ja antaa oikea ja edustava kuva pientalorakentamisen kustannuksista.

Mikäli mainoksessa käytetään alkaen-hintaa, edellytetään, että hinta koskee mainoksessa esitettyä ratkaisua. Rakentamisen yksilöllisistä eroista johtuen ei voida pitää hyväksyttävänä keskimääräistä noin-hintojen esittämistä. Ns. avaimet käteen -tarjouksissa on elinkeinonharjoittajan luonnollisesti helpompaa esittää riittävän yksilöidyt ja totuudenmukaiset hintatiedot kuin erilaisten elementtitoimitusten ollessa kyseessä

2. Toimitussisältö

Kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointisäännösten perusteella voidaan edellyttää, että elinkeinonharjoittaja kertoo riittävän tarkasti, mitä mainoksessa mainittuun toimitukseen sisältyy, sillä toimitussisällöt voivat poiketa sekä sisällöllisesti että laadullisesti toisistaan. Tämän lisäksi toimituksista saatetaan käyttää erilaisia nimityksiä, toimitusten osista eri nimiä jne.

Koska eri valmistajien toimitussisällöt poikkeavat sekä sisällöllisesti että laadullisesti toisistaan, olisi kuluttajan tietojensaannin kannalta tarpeellista tuoda esille ne keskeisimmät panokset, jotka pakettitoimituksen lisäksi vaaditaan talon saattamiseksi asumiskuntoon (esim. kuluttajan oman työpanoksen määrä, sähkötyöt, lvi-työt, ulkoverhoilu jne.). Toisin sanoen talopaketista tulee kertoa sekä positiivinen että negatiivinen toimitussisältö eli se, mitä paketti pitää sisällään ja toisaalta myös se, mitä siihen ei sisälly.

Pientaloteollisuus PTT ry:n sivuilta löytyy taulukko toimituksen sisältökuvauksen yläkäsitteistä.

3. Kuva / hintatiedot

Kuva antaa kuluttajalle mielikuvan valmiista kokonaisuudesta ja tietyn talotoimittajan suunnittelu- ja rakennusteknisistä ratkaisuista. Valmiin talon kuvan ja tietyllä esivalmiusasteella olevan pakettitoimituksen hinnan esittäminen asettaa kuitenkin korostuneita vaatimuksia sille, mitä nimitystä paketista käytetään sekä sille, mitä talopaketin toimitussisällöstä kerrotaan. Pelkkä kuva ja hintatieto eivät riitä, koska kuluttaja voi silloin erehtyä luulemaan, että kuvan esittämän talon saa mainoksessa mainitulla hinnalla.

Mikäli mainoksessa mainitaan talopaketin hinta ja puhutaan samassa yhteydessä ”talosta” tai ”kodista” (ts. vahvistetaan mielikuvaa valmiista kokonaisuudesta), voidaan menettelyä pitää kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n perusteella kuluttajan kannalta harhaanjohtavana. Tämän johdosta mainonnassa tulisi käyttää ilmaisuja, jotka kuvaavat kaupan kohdetta tarkemmin (esim. ”elementtitoimitus hintaan xx euroa”).

Kuvan ja hintatietojen välinen harhaanjohtavuus poistuu, kun a) käytetään oikeita nimityksiä, b) kerrotaan toimitussisällöstä ja c) annetaan lisäinformaatiota.

17.6 Kuluttaja-asiamiehen linjaus: käytettyjen autojen hintailmoittelu

Alennus tuotteen hinnasta lasketaan saman elinkeinonharjoittajan kyseisessä liikkeessä samasta tuotteesta aiemmin perimästä hinnasta. (KSL 2:11).

Käytetty auto on tuote, jonka arvo määräytyy yksilöllisesti riippuen mm. valmistus- ja käyttöönottovuodesta sekä olennaisesti auton yksilöllisestä kunnosta. Näin ollen käytetyllä autolla ei ole olemassa kuluttajansuojalain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettua elinkeinonharjoittajan aikaisemmin todella perimää hintaa, joka voitaisiin ottaa alennuksen laskemisen lähtöhinnaksi. Tämän periaatteen on markkinatuomioistuin vahvistanut päätöksessään 1981:15.

Markkinatuomioistuin katsoi, ettei käytettyjen autojen markkinoinnissa tämän vuoksi voi lainkaan käyttää yksittäistä tuotetta koskevia alennuksiin viittaavia ilmaisuja kuten ”ennen” ja ”nyt” -hintoja. Sama koskee myös erilaisten ylivedettyjen ”kruksihintojen”, suluissa olevien ”aikaisempien” hintojen sekä prosentuaalisten alennusten ilmoittamista tai muita niihin rinnastettavia ilmaisuja.

Edellä sanottu ei tarkoita sitä, että käytettyjen autojen markkinoinnissa ei voisi lainkaan viitata hintojen edullisuuteen. Sellaisia yleismainintoja kuin ”hintataso laskenut”, ”tarkistimme hintoja” jne. voidaan käyttää, jos väite pitää paikkansa. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ään sisältyvä markkinoinnin totuudellisuusvaatimus edellyttää, että autoliike pystyy tarvittaessa osoittamaan markkinointiväittämiensä todenperäisyyden.

Etuseteleillä tms. myönnetty hintaetu käytetyn auton ostajalle ei ole kuluttajansuojalain markkinointisäännösten vastaista, mikäli myönnetty hintaetu on todellinen. Mikäli tarjottu etu nousee kuitenkin esim. satoihin euroihin, voidaan esittää harkitusti epäilys, onko tarjottu hintaetu kuluttajan kannalta todellinen vai ainoastaan näennäinen. Tällainen tekaistu ”hintaetu” on voitu huomioida joko kokonaan tai osittain elinkeinonharjoittajan tarjoaman auton hinnan lisäyksenä tai vähentämällä se kuluttajan vaihdossa antaman auton normaalihyvityksestä.

Hinnan ilmoittamista koskevat säädökset

Hinnan ilmoittamiseen vaikuttaa markkinoitava hyödyke, myyntitapa ja säädösten etusijajärjestys. Toissijaiset säädökset täydentävät ensisijaisia

Ensisijaiset säädökset
kun kyseessä on

Aikaosuudet ym. lomatuotteet → Kuluttajansuojalaki 38/1978

Alkoholi  →  Alkoholilaki 1143/1994

Asunnot   →  Valtioneuvoston asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista 130/2001

Jätetaksa   →  Jätelaki 646/2011

Kiinteistönvälitys   →  Laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä 1074/2000

Koti- ja etämyynti   →  Kuluttajansuojalaki 38/1978

Kuluttajaluottojen markkinointi   →  Kuluttajansuojalaki 38/1978

Lentojen markkinointi   →  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008,  annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen  yhteisistä säännöistä yhteisössä

Maakaasu   →  Maakaasumarkkinalaki 508/2000

Maksujen pyöristäminen lähinpään viiteen senttiin    →   Laki euromääräisten maksujen pyöristämisestä 890/2000

Maksupalvelut   →  Maksupalvelulaki 290/2010

Matkaesite   →   Valmismatkalaki 1079/1994

Palvelulain soveltamisalaan kuuluvat palvelut   →  Valtioneuvoston asetus kulutushyödykkeen  hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa 553/2013

Posti   →  Postilaki 415/2011

Rahoituspalvelujen etämyynti   →  Kuluttajansuojalaki 38/1978

Sähkö   →  Sähkömarkkinalaki 588/2013

Taksimatka   → Valtioneuvoston asetus taksiliikenteen  kuluttajilta perittävistä enimmäishinnoista 470/2014

Tavaroiden yksikköhinnat   →    Valtioneuvoston asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa 553/2013

Tupakka   →  Tupakkalaki 693/1976

Viestintäpalvelut   →  Viestintämarkkinalaki 393/2003

Yksikköhinnat torikaupassa   →  Mittauslaitelaki 707/2011

Toissijaiset säädökset
kun kyseessä on

Mikä tahansa hyödyke tai myyntitapa   →  Kuluttajansuojalaki 38/1987

Palvelut   → Laki palvelujen tarjoamisesta 1066/2009 (toissijainen KSL 2 lukuun nähden)

Sähköisesti toimitettava palvelu   →  Tietoyhteiskuntakaari 917/2014

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 2008

1. Kuluttajan luottamus

Kuluttajan arkikaupankäynnissä on tilanteita, joissa tarjoustavara on loppunut kampanja-ajan kestäessä tai mainoksessa annettu tieto ei muuten pidä paikkaansa. Kuluttajille aiheutuu tästä paitsi pettymystä myös taloudellista vahinkoa sekä matkakuluina että ajanhukkana. Yrityksille kampanjan huolimaton suunnittelu ja pettyneet asiakkaat tuovat negatiivista mainetta.

Kuluttajan on voitava luottaa siihen, että tarjouksessa oleva hinta, tarjouksen rajoitukset ja muut tiedot on merkitty mainokseen oikein. Kuluttajan kannalta ei ole kohtuullista, jos mainostaja voi vetäytyä mainoksen tiedoista vain sen perusteella, että mainoksessa on ollut jostain syystä virhe tai että kampanjan suunnittelua ei ole tehty huolella.

Perinteisesti mainoksilla ei yleisesti ole ollut sitovaa vaikutusta. Massamainoksetkin ovat olleet vain kehotuksia kuluttajalle tulla tekemään tarjouksia liikkeeseen. Koska mainokset eivät ole olleet mainostajaa sitovia, kuluttajat ei ole voineet vaatia mainostajaa myymään tuotetta mainoksen hinnalla.

Seurauksena ovat olleet kuluttaja-asiamiehen mahdolliset markkinointioikeudelliset toimet, jotka eivät koske tuotetta ostavaa yksittäistä kuluttajaa. Kuluttaja-asiamiehen puuttuminen markkinointiin suuntautuu kuitenkin aina tulevaisuuteen eli puuttumisen jälkeiseen mainontaan.

2. Kaupankäynti on muuttunut

Sopimuksentekomaailma on ajan myötä muuttunut. Massamarkkinointi on nykyaikainen tapa tehdä tarjouksia kuluttajille ja markkinointitiedoilla on usein ratkaiseva vaikutus ostopäätöksiä tehtäessä. Kaupat ovat kuluttajan monissa hankinnoissa, esimerkiksi päivittäistavaroita ostettaessa, nykyään itsepalvelumyymälöitä. Ostaja ja myyjä eivät enää useinkaan tapaa henkilökohtaisesti, jotta kaupasta ja sen ehdoista voitaisiin neuvotella.

Mainostajalla on myös aiempaa paremmat mahdollisuudet varmistua siitä, että mainoksen tiedot ovat oikein. Mainostaja ei nykyaikana voi yleensä siirtää vastuutaan lehtimainosten painovirheistä lehden vastuulle. Mainostaja vastaa mainoksen suunnittelusta ja mainosoriginaali lähetetään lehteen useimmiten sellaisena kuin se julkaistaan. Esimerkiksi hintatiedon ei yleensä voi ajatella muuttuvan tuolla välillä. Samoin mainostajalla on nykyaikaisilla logistiikkamenetelmillä mahdollisuus varmistua tavaran saatavuudesta myymälään aikaisempaa paremmin.

Kaupankäynnin muututtua tällä tavalla on perusteltua, että markkinoijalla on aiempaa laajempi vastuu mainonnastaan.

Pohjoismaiset kuluttaja-asiamiehet ovat tutkineet uudistunutta sopimuksentekotodellisuutta Nordisk Ministerrådin raportissa (TemaNord 2001:549, Reklamens Bindende virkning, ks. myös Kuluttajansuoja-lehti 4/2001), jossa työryhmä ehdottaa uudistuksia markkinointitietojen sopimusoikeudelliselle vaikutukselle. Tämä kuluttaja-asiamiesten lausunto on myös esitetty Euroopan komissiolle huomioonotettavaksi toimintamalliksi. Raportin kaksi keskeistä asiaa olivat:

• Mainoksia on pidettävä elinkeinonharjoittajaa sitovina tarjouksina, jos kuluttajalla on tarjouksen sisällön, esitystavan tai muun syyn perusteella ollut perusteltua syytä olettaa saavansa tarjotun hyödykkeen tarjouksessa merkityillä tiedoilla.
• Tarjoukseen merkittyjä tietoja pitää arvioida osana sopimusta eli sopimus tulee voimaan sen sisältöisenä mitä kuluttajalla on ollut siitä markkinoinnin perusteella aihetta olettaa.

Yllättäviä tapahtumia voi luonnollisesti sattua. Tavaravarasto voikin varotoimista huolimatta loppua kesken tai mainokseen on tullut aito virhe. Tällaisessa tilanteessa mainostajan on näytettävä toimineensa huolellisesti markkinoinnin toteuttamisessa. Samoin markkinointi on korjattava uusia tietoja vastaavaksi, jotta huolellisuusvelvoite täyttyisi. Jos mainostaja voi osoittaa huolellisuutensa, se ei ole korvausvastuussa markkinointinsa perusteella.

Kuluttaja-asiamies on yhdessä Kaupan Keskusliiton kanssa laatinut Hintailmaisut markkinointikeinona – ohjeen vuonna 2003. Ohjeella yhdistettiin ja päivitettiin aiemmat Alennus- ja loppuunmyynnin ja Erikoistarjous-ohjeet. Ohjeissa, joita Kaupan Keskusliitto on suosittanut noudatettavaksi, on tiivistettynä mm. tarjousmarkkinoinnin periaatteet ja menettelytavat. Markkinoinnin sitovuutta käsiteltiin ohjeessa yleisesti ajatuksella kuluttajan haitan korvaamisesta ja viittauksella käsillä olevaan linjaukseen.

3. Mainostajalla huolellisuusvelvoite

Kauppasopimuksen olennainen sisältö on se, että myyjä luovuttaa kaupassa sopimuksenmukaisen tuotteen tai ammattitaidolla tehdyn palvelun ja ostaja maksaa sovitun kauppahinnan sovitulla tavalla. Sopimuksen osapuolilta edellytetään kauppaa tehtäessä tiettyä huolellisuuden tasoa. Kuluttajan, jonka tärkein velvoite sopimuksessa on hinnan maksaminen, on huolehdittava siitä että hänellä on mahdollisuus maksaa sovittu kauppahinta. Jollei hän täytä tätä velvoitettaan, hänelle tulee asiasta seuraamuksia.

Myyjäyrityksen huolellisuusvelvoitteeseen kuuluu riittävä huolellisuus mm. markkinoinnin järjestämisessä. Kuluttajalla on oikeus odottaa, että mainoskampanjan tiedot pitävät paikkaansa, että tuotetta on saatavilla ja että mainostaja haluaa käydä aidosti kauppaa niiden kuluttajien kanssa, jotka kampanjan perusteella saapuvat liikkeeseen. Jos mainostaja toimii huolimattomasti markkinoinnin toteuttamisessa, kohtuullista on että se vastaa näin aiheuttamastaan vahingosta kuluttajalle.

4. Näyttötaakka mainostajalla

Huolellisuutta on

• markkinoinnin järjestäminen asianmukaisesti
• markkinoinnin virhe- ja muuttuneiden tietojen korjaaminen valmistautuminen tarvittaessa hyvittämään kuluttajaa tilanteen mukaan.

Mainostajan pitää tarvittaessa näyttää, että mainokseen on tullut virheellinen tieto asianmukaisista varotoimista huolimatta. Lisäksi on näytettävä valmius virheisiin varautumiseen eli se, että mainosten muutoksia varten on olemassa tehokas menettelytapa ja että muutokset saatetaan voimaan mahdollisimman nopeasti. Markkinoijan on tarjouskampanjassa myös varattava riittävä tavaraerä mainonnan laajuuteen ja tarjouksen edullisuuteen suhteutettuna. Jos on aihetta epäillä, että varattu erä ei riitä koko tarjousajaksi, mainokseen on merkittävä tätä koskevat asianmukaiset tarjouksen rajoitukset (ks. Hintailmaisut markkinoinnissa -ohje).

On syytä muistaa, että pelkkä yleisvarauma ”Niin kauan kuin tavaraa riittää” -tyylinen rajoitus ei yleisesti käytettynä välttämättä poista mainostajan vastuuta tavaroiden riittävyydestä. Tällainen maininta ei anna kuluttajalle tietoa tarjouksen todellisesta kestosta. Mainostaja voi kuitenkin asettaa tiettyjä rajoituksia esimerkiksi tavaran riittävyydestä. Tätä on selvitelty tämän linjauksen loppupuolella sekä Hintailmaisut markkinoinnissa -ohjeessa.

Jos virheitä kuitenkin sattuu, on perusteltua, että näyttötaakka huolellisuudesta on mainostajalla. Mainostajan on näytettävä toimineensa riittävällä huolellisuudella markkinoinnin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Kuluttajallahan ei ole käytännössä mahdollisuutta näyttää toteen mainostajan huolimattomuutta. Mainostajan pitää myös korjata mainosten virhetiedot sekä hyvittää haittaa kärsinyttä kuluttajaa asianmukaisesti.

Joskus virhe esimerkiksi hintatiedossa on niin selvä että kuluttajan olisi pitänyt ymmärtää virheen olevan kyseessä. Silloin mainostajalla ei ole korvausvastuuta vaan riittää että virhe korjataan ripeästi ja selkeästi (OikTL 32§).

Erikoistarjousten osalta elinkeinonharjoittajan huolellisuusvelvollisuus on korostunut, koska erikoistarjouksen avulla halutaan kuluttaja liikkeeseen nimenomaan ostamaan tarjottu, houkuttava tuote. Tämän takia kuluttaja-asiamies on kaupan alan kanssa sopinut toimintatavoista erikoistarjouksissa esille tulevien ongelmien osalta. Tällöin ei kussakin tapauksessa erikseen selvitellä elinkeinonharjoittajan mahdollista huolellisuutta, vaan kuluttaja on vakioidusti oikeutettu hyvitykseen.

5. Mainostajan on korvattava aiheuttamansa vahinko

Kuluttajalla ei enää nykyään ole juuri mahdollisuutta tavata mainostajan edustajaa liikkeessä kaupanhieronnan merkeissä, ja ostopäätös eli päätös sopimuksen tekemisestä yleensä syntyy sekä mainoksen että liikkeessä asioimisen yhteisvaikutuksesta. Kun kuluttaja on nähnyt mainoksen, mennyt liikkeeseen ja valinnut tuotteen, hän on samalla antanut myyjän tarjoukseen hyväksyvän vastauksen. Jos tuotetta ei lainkaan ole saatavilla ja tämä johtuu mainostajan huolimattomuudesta, on kohtuullista että kuluttaja saa tästä hyvityksen.

Kuluttajavalituslautakunta on pyrkinyt ratkaisukäytännössään korjaamaan virheellisten mainosten ongelmaa katsomalla, että huolimaton mainostaja on korvausvelvollinen kuluttajalle virheellisestä mainoksesta aiheutuneista kuluista. Lautakunta on katsonut, että mainos voidaan oikeudellisesti rinnastaa sopimusneuvotteluiden aloittamiseen. Huolimaton menettely sopimusneuvotteluissa taas voi aiheuttaa korvausvastuun toiselle aiheutetuista vahingoista. Tämän perusteella huolimaton mainostaja on velvollinen korvaamaan kuluttajalle syntyneitä kuluja, jos mainostettua tuotetta ei tarjouskampanjan aikana olekaan saatavilla sen loppumisen takia, eikä mainostaja lupaudu järjestämään sitä myöhemmin saataville mainostettuun hintaan. Lautakunnan ratkaisuissa kuluttaja saatetaan siihen taloudelliseen tilaan, kuin jos hän ei olisi ryhtynyt mihinkään toimiin mainoksen johdosta. Käytännössä tämä on yleensä tarkoittanut turhaan syntyneiden matkakulujen korvaamista.

Pelkkää matkakulujen korvaamista ei kuitenkaan aina ole pidettävä riittävänä korvauksena. Kuluttajalle koituva vahinko on ensisijaisesti ajan hukkaamisesta aiheutuvaa. Kuluttajat eivät lähde tarpeettomasti liikkeeseen katsomaan josko mainostettuja, nimenomaisia tuotteita olisi tarjolla. He yleensä lähtevät nimenomaan hankkimaan itselleen mainoksessa markkinoitua tuotetta.

Jos mainostaja on toiminut huolimattomasti ja kuluttaja on tämän takia käyttänyt turhaan aikaa ja rahaa myymälään saapumiseksi – ehkä jopa jättänyt muun tarjouksen käyttämättä – on siis pidettävä perusteltuna ettei kuluttajaa jätetä hyvityksettä.

6. Korjaus tehokkaasti

Kampanjan aikana voi tapahtua muutoksia, joiden vuoksi mainonnan tietoja pitää korjata.

Jos tavaraerä loppuu varotoimista huolimatta tai aiemmassa myyntiportaassa tehdyt hinnanmuutokset edellyttävät hinnan korottamista, markkinoijan on korjattava aiempaa mainontaansa. Mainostajan pitää ryhtyä tehokkaaseen oikaisuun havaitessaan asiantilan. Virheellinen tieto pitää korjata samaa kanavaa käyttäen kuin millä virheellinen mainos on välitetty. Lisäksi virhe on korjattava ilmoituksella myymälässä.

Päivälehden ilmoituksen virheen voi korjata myymälässä. Seuraavan päivän lehdessä oleva korjausilmoitus ei näet yleensä auta edellisenä päivänä mainoksen nähneitä. Luonnollisesti jos mainoskampanjaa jatketaan, uudet ilmoitukset on korjattava asianmukaisiksi.

7. Eri korjaustilanteita

Mainoksen tiedoissa olevat virheet tai kampanjan puutteet voivat syntyä markkinoijan huolimattomuuden takia tai huolellisestikin toimien. Näyttötaakka asiasta on mainostajalla. Jollei huolellisuutta voida näyttää, kuluttajille on korvattava heille tämän takia aiheutunut vahinko.

Kuluttajalla on oltava oikeus luottaa että esim. mainoksessa ilmoitettu hinta on oikea. Jos hinta ei ole pitänyt paikkaansa, mainostaja on silti sidottu hintaan jollei se voi näyttää huolellisuuttaan. Jos vedotaan ”painovirheeseen”, mainostajan on näytettävä, että virhe on syntynyt mainostajasta riippumattomasta syystä. Jos virhe on kuitenkin niin selkeä että kuluttajan olisi pitänyt se ymmärtää, hinta ei sido mainostajaa. (OikTL 32§)

Huolellisuus erikoistarjousmarkkinoinnissa edellyttää, että

• tarjousten hinnat ja rajoitukset pitää olla mainoksessa selvästi esillä. Tätä edellyttävät hintamerkintäasetus, kuluttajansuojalain 2:12§ sekä kuluttaja-asiamiehen ja Kaupan Keskusliiton kanssa laadittu ohje. Tarjouksen kestoaika pitää selvästi kertoa, eli sen alkamis- ja päättymisaika.
• tavaran menekkiin varaudutaan riittävällä varastolla. Tässä pitää aina ottaa huomioon mainonnan vahvuus suhteessa tarjoustuotteiden määrään; valtalehden etusivulla tai televisiossa mainostetun tarjouksen menekki on toista kuin pikkuilmoituksen paikallislehdessä. Riittävyyttä voi ennakoida asettamalla tarjoukselle asiamukaiset rajoitukset, esim. kappalemäärä/asiakas. Silloin kuluttajalla on mahdollisuus arvioida tarjoustuotteen saatavuutta. Mainostajan on syytä myös varautua tapahtumiin, joita voi kohtuudella ennakoida, esimerkiksi tuotteiden hävikkiin.
• jos tarjoustuote huolellisista varotoimista huolimatta loppuu tarjouksen kestoaikana, myyjän on korjattava virheellinen tieto pääsääntöisesti alkuperäistä kanavaa käyttäen ja lisäksi kauppapaikalla olevalla ilmoituksella. Lyhytaikainen tarjous on korjattava selvästi jo näyteikkunassa tai sisäänkäynnin luona olevalla ilmoituksella sekä kyseisen tuotteen myyntipisteessä. Ilmoituksissa kerrotaan tuotteen loppumisesta ja siitä miten tilanne korjataan.
• jos tarjoustuote loppuu kampanjan aikana, kuluttajalle on annetaan vastaava tuote tarjoushinnalla tai annetaan mahdollisuus saada tarjoustuote myöhemmin.
• Usein kampanjatuotteiden ostamista rajoitetaan tiettyyn määrään asiakasta kohden. Tarkoituksena on varmistua tuotteiden riittävyydestä koko kampanja-ajan. Jos tällainen rajoitus kuitenkin puuttuu, myyjä voi kuitenkin kieltäytyä myymästä tuotteita tavalliseen kulutukseen verrattuna reilusti ylittävää määrää yhdelle asiakkaalle, jos myyjä epäilee että tuotteita ostetaan esim. jälleenmyyntiä varten. On kuitenkin syytä muistaa se, että markkinoija on vastuussa markkinoinnin puutteellisista tiedoista.

Tavanomainen määrä vaihtelee laajalti eri tuotteiden mukaan. Esimerkiksi sokerikiloja kuluttaja voi olettaa saavansa ostaa useamman kappaleen kuin lomamatkoja, jos rajoituksista ei ole ilmoitettu.

Markkinaoikeus on ratkaisun 1999:17 perusteluissaan katsonut, että erikoistarjousmarkkinoinnissa on hyväksyttävänä käytäntönä ollut, että tarjoustuotteiden on oltava saatavissa koko erikoistarjouksen ilmoitetun kestoajan, ellei markkinoinnissa ole mainittu rajoituksista. Jos tarjoustuote kuitenkin myyjän varotoimista huolimatta loppuu tarjousaikana, tästä saattaa aiheutua tuotetta myymälään ostamaan tulleelle kuluttajalle haittaa. Myyjän on silloin yleensä jollakin tavoin hyvitettävä kuluttajalle aiheutunut haitta. Myyjä voi esimerkiksi antaa kuluttajalle vastaavan tuotteen erikoistarjouksen ehdoilla tai järjestää kuluttajalle mahdollisuuden ostaa erikoistarjoustuote myöhemmin. Markkinaoikeus on siis katsonut kuluttajan olevan oikeutettu hyvitykseen elinkeinonharjoittajan huolellisista varotoimista riippumattakin. Päätöksestä ilmeneekin erikoistarjouksia koskeva korostunut huolellisuusvelvollisuus.

8. Muu kuin erikoistarjous mainonta

Yleismainonnassa kuluttajalla on oikeus odottaa että mainoksen tuotteita on saatavissa riittävän pitkään. Lähtökohta on että mainostajan antamat hinta- ym. tiedot ovat voimassa vähintäänkin mainosvälineen julkaisuajan. Tämän perusteella ulkomainokset ovat voimassa niiden esilläoloajan ja lehdissä olevat mainokset lehden julkaisuvälin ajan. Jos mainostaja ei halua pitää mainostaan voimassa esimerkiksi koko viikkolehden julkaisuväliä, rajoitus on merkittävä mainokseen.

Kuluttajalla ei kuitenkaan usein ole mahdollisuutta hyödyntää varsinkaan televisiossa ja radiossa mainostettua tarjousta välittömästi. Tämän takia tarjousten on oltava voimassa niin, että kuluttajalla on kohtuuaika hyödyntää nämä tarjoukset. Tämä tarkoittaa ainakin muutaman päivän voimassaoloa.

9. Kuva ja teksti ristiriidassa

Jos mainoksessa olevat tiedot ovat ristiriitaisia, esimerkiksi tuotteen kuva- ja tekstitiedot eivät vastaa toisiaan, mainoksen sisällön arvioinnin lähtökohtana on se, mitä kuluttajan oli aihetta olettaa tarjouksen sisällöltä. Kuluttajalla on oikeus luottaa mainonnan sisältöön. Epäselvien mainosten sisältöä tulkitaan siis sillä tavalla kuin kuluttajalla on ollut perusteltua aihetta olettaa.

Mainoksen tietojen oikeellisuudesta on huolehdittava asianmukaisesti. Paino- tai muihin virheisiin vetoaminen ei sinällään poista vastuuta eikä ole itsestäänselvä osoitus riittävästä huolellisuudesta. •

10. Yhteenveto

Markkinoinnin sitovuuden, mainostajan huolellisuuden ja kuluttajalle mahdollisesti koituvan hyvityksen määrittäminen on usein riippuvainen tapauksen yksityiskohdista. Asiassa punnitaan esimerkiksi markkinoinnin vahvuutta ja volyymiä, tarjotun hinnan ja tuotteen houkuttavuutta ja markkinointitietojen korjaamista. Seuraavassa pääsäännöt:

• Jos mainoksessa on ollut virheellinen tieto, mutta mainostaja on ollut huolellinen ja myös korjannut mainonnan ja tilanteen asianmukaisesti, kuluttajalla ei ole oikeutta korvaukseen.
• Jos mainoksessa on ollut virheellinen tieto vaikka mainostaja on ollut huolellinen, mutta se on jättänyt asianmukaisen korjauksen tekemättä, kuluttajalla on oikeus korvaukseen.
• Jos mainostaja ei ole ollut markkinoinnissaan huolellinen, kuluttajalla on oikeus vaatia menetyksestään korvausta. Jälkikäteen tehtävällä markkinoinnin korjaamisella ei silloin ole merkitystä. Mainostajan pitää esimerkiksi hyvittää kuluttajalle tämän menettämä etu esim. tarjoamalla korvaavaa tuotetta, kun mainostettu tuote on loppunut mainontaan nähden selvästi liian nopeasti. Jos kuluttaja joutuu matkustamaan liikkeeseen kahdesti saadakseen mainostetun tuotteen, jälkimmäiseltä kerralta on korvattava matkakulut. Jollei kuluttaja saa lainkaan markkinoitua tuotetta, hänellä on oikeus saada ainakin korvaus turhasta matkasta.
• On perusteltua, että tahallaan tai piittaamattomuudella virheellisesti laadittu kampanja johtaa laajempaan mainostajan vastuuseen. Jos mainonnan keskeinen pääviesti on paikkansa pitämätön, siinä on annettu selvästi katteeton vaikutelma esimerkiksi houkuttavan tarjoustuotteen saatavuudesta, kuluttajalla on oikeus vaatia korvattavaksi esimerkiksi tarjoustuotteen ja tilalle hankkimansa vastaavan tuotteen hinnaneroa mainostajalta. Tätä kutsutaan kateostoksi. Mitä huolimattomammin mainostaja toimii, sitä laajempi on hänen korvausvastuunsa.

11. Sitovat tarjoukset

Kaupankäynnissä on tarjouksia jotka ovat automaattisesti sitovia.

11.1. Liikkeen hintamerkinnät

Kuluttajan on voitava luottaa siihen, että liikkeessä oleva hintamerkintä on oikea. Nykykaupankäynnissä ei voida ajatella, että kassapäätteiden hinnat yleisesti poikkeaisivat hyllynreunushinnoista. Liikkeillä on nykyään tekniset mahdollisuudet korjata hyllynreunus- ym. merkinnät nopeasti heti virheen havaitsemisen jälkeen. Jos näin kuitenkin käy ja hyllynreunushinta on alempi kuin kassapäätteen hinta, kuluttajalla on oltava oikeus saada tuote alempaan hintaan. Virheellisen tiedon korjaaminen vasta kassalla on myöhäistä, koska kassalla ollessaan kuluttaja on jo tehnyt ostopäätöksen – eli vastannut myyjän tarjoukseen myöntävästi – kerätessään tavaran mukaansa ja asettumalla kassajonoon.

11.2. Osoitteellinen ja muu suoramarkkinointi

Kuluttaja-asiamiehen ja kuluttajavalituslautakunnan ratkaisukäytännössä on jo vanhastaan katsottu kuluttajan nimellä ja osoitteella lähetetty yksilöity suoramarkkinointitarjous sitovaksi. Nykykaupankäynnissä sähköpostin, matkapuhelimen tai muun yksilöllisen kontaktimuodon kautta tulleet tarjoukset ovat sitovia.

Samoin jos kuluttajalle on järjestetty mahdollisuus antaa vastauksensa tarjoukseen ilman muuta yhteydenottoa myyjään, tarjous on sitova. Esimerkiksi postimyynnissä kuluttaja voi luettelossa olevalla vastauskupongilla tilata tuotteen. Osapuolten välille on syntynyt sopimus, kun kuluttaja täyttää ja lähettää tämän vastauksensa.

11.3. Internetmarkkinointi

Internet on foorumi sekä verkkokauppayrityksille että tuotteitaan mainostaville muille yrityksille. Käyttäessään Internetiä mainonnassaan tai kauppapaikkanaan yritys on itse valinnut markkinointi- ja sopimuksentekovälineensä. Erityisominaisuus verkkokaupassa ja nettimainonnassa on se, että markkinoinnin tietoja voi päivittää nopeasti ja käytännössä milloin tahansa. Näin se eroaa merkittävästi muista mainosmedioista. Tämä luo Internet-markkinoijalle suuremman vastuun mainosten oikeista tiedoista. Siksi huolellisuusvaatimus Internet-markkinoinnissa korostuu.

Internetissä oleva tarjous on mainostajaa sopimusoikeudellisesti sitova. Kun kuluttaja on hyväksynyt netissä olevan tarjouksen, sitova sopimus on syntynyt. Tarjous on hyväksytty esimerkiksi silloin kun kuluttaja on tilannut tuotteen internetsivulla olevalla tilauskaavakkeella.

Käytännössä on kuitenkin tosiasia että myös Internetsivujen päivitys, varsinkin laajojen muutosten päivittyminen tietoverkkoon vie tietyn ajan. Samoin kuluttaja on saattanut jättää päivittämättä näkyvillään olevan sivuston. Silloin voi syntyä tilanne, jossa kuluttaja tilaa aiemman tiedon perusteella tuotteen ja uusi korjattu tieto ei ole vielä ehtinyt päivittyä hänen koneelleen. Näyttötaakka asiasta on ensin yrityksellä.

Jotta yritys ei olisi velvollinen myymään tuotetta aiempaan hintaan, sen on näytettävä aloittaneensa muutostyö ennen kuluttajan tekemää tilausta. Lisäksi yrityksen pitää voida näyttää, että sen tietokonejärjestelmä on sellainen, että muutos päivittyy verkkoon mahdollisimman nopeasti. Jos yritys ei voi tätä näyttää, se on sopimusvastuussa kuluttajan tekemän tilauksen mukaisesti. Jos virhe on kuitenkin niin selkeä että kuluttajan olisi pitänyt se ymmärtää, hinta ei sido mainostajaa. (OikTL 32§)

11.4. Bonusedut ja kylkiäiset

Jos kuluttajalle on kaupanteon yhteydessä annettu alennuskuponki, lahjakortti, bonusetu tms. jota vastaan voi lunastaa tietyn tuotteen, yrityksen on hyvitettävä edun arvo, jos tuote on ehtinyt loppua. Tällainen luvattu etu on osa sopimusta ja edun tarjoaja on sopimusoikeudellisesti sidottu edun arvoon.

 

(1993, tarkistettu 2010, 2015)

Kuluttaja-asiamies on laatinut nämä hintailmaisuja koskevat markkinointiohjeet yhdessä Kaupan liiton kanssa. Ohjeiden tarkoitus on selkiyttää hinnan käyttämistä markkinointikeinona. Kaupan liitto suosittaa ohjeiden noudattamista. Kuluttaja-asiamies pitää ohjeita lähtökohtana markkinoinnin valvonnassa.

Hinnanalennusilmoittelua, hintavertailuja ja erilaisia hintailmaisuja arvioidaan kuluttajansuojalain 2 luvun sekä hintamerkintäasetuksen nojalla. Tämä linjaus käsittelee hintaan liittyviä markkinointikeinoja. Hintamerkintöjä käsittelee kuluttaja-asiamiehen linjaus Tavaroiden ja palveluiden hinnan ilmoittaminen.

1. Alennusmyynti

Alennusmyynti on kestoajaltaan rajoitettu tarjous, jonka sisältönä on hinnanalennus. Jos alennusmyyntiin kuuluvia tuotteita ei markkinoinnissa rajata tai täsmennetä, liikkeen tavaralajitelmasta huomattavan osan on kuuluttava alennusmyynnin piiriin. Jos alennusmyynti halutaan rajata koskemaan vain tiettyä osaa kauppapaikan tavaravalikoimasta, alennusmyynnin piiriin kuuluvat tuotteet tai tuoteryhmät on ilmoitettava mainoksessa niin selvästi, että mainoksen lukija voi havaita asian jo pelkällä yleissilmäyksellä.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 § edellyttää, että jos markkinoinnissa yksilöidystä tavarasta tai palvelusta annetaan jokin hintatieto (esim. määräaikaisen tilauksen yhden kuukauden hinta), tulee markkinoinnista käydä ilmi tavaran tai palvelun kokonaishinta veroineen (esim. koko määräaikaisen tilauksen yhteenlaskettu hinta). Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida ilmoittaa, tulee markkinoinnista käydä ilmi hinnan määräytymisen perusteet. Alennusmyynti ei ole poikkeustilanne, vaan säännöstä on noudatettava myös alennustuotteita markkinoitaessa.

1.1 Alennuksen suuruus

Kuluttajansuojalain mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Hinnanalennuksen lähtökohdaksi ei voi ottaa esimerkiksi kilpailevan elinkeinonharjoittajan hintaa tai yleistä hintatasoa. Alennus on laskettava siitä hinnasta, jota sama elinkeinonharjoittaja on perinyt samassa kauppapaikassa tuotteesta välittömästi aikaisemmin (MT1989:14, MT:1991:019, MAO:655/09). Hintoja ei saa keinotekoisesti korottaa välittömästi ennen alennusmyynnin alkua.

Alennusten ja alennusmyyntien markkinoinnilla ostajille annetaan kuva erityisen edullisesta ostotilaisuudesta. Alle 10 prosentin alennus ei yleensä vastaa yleistä käsitystä alennusten suuruudesta, jollei markkinoinnissa erikseen ilmoiteta alennuksen määrää tai alennusprosenttia. Jos tuotteen hintaa alennusmyynnin aikana edelleen alennetaan, lisäalennuksen suuruus lasketaan jo alennetusta hinnasta.

On harhaanjohtavaa mainostaa suuria alennuksia, jotka todellisuudessa koskevat vain pientä osaa alennusmyynnin piiriin kuuluvista tuotteista. Jos keskimääräistä suurempia alennuksia halutaan mainostaa, harhaanjohtavuus voidaan välttää niin että kerrotaan, mitä tuotteita suuret alennukset koskevat ja paljonko niitä on myynnissä.

1.2 Kestoaika

Pitkään jatkunut alennusmyynti merkitsee alennettujen hintojen muuttumista kauppapaikan pysyviksi hinnoiksi. Siksi alennushintailmoittelu ei voi olla jatkuvaa.

Kalenterivuoden aikana alennusmyyntejä voi olla yhteensä korkeintaan kolme kuukautta. Yhtäjaksoisesti alennusmyynti saa kestää enintään kaksi kuukautta. (MAO:204/04, MAO:654/09, MAO:655/09)

Alennusmyynnin hyväksyttävä kestoaika voi jossain määrin vaihdella ala- ja tuotekohtaisesti. Markkinaoikeuden ratkaisukäytännön mukaan hyväksyttävään kestoaikaan voivat vaikuttaa myös olosuhteet, kuten kausivaihtelut. Alennettujen hintojen pitää kuitenkin olla todellisia eivätkä ne saa muodostua pysyviksi.

Alennusmyyntimarkkinointi voi olla harhaanjohtavaa riippumatta sen kestosta. Tällaisen markkinoinnin toistuvuus on omiaan lisäämään yksittäisen mainoksen harhaanjohtavuutta, sillä toistuvuus hämärtää kuluttajan käsitystä elinkeinonharjoittajan hintojen normaalitasosta ja sen myötä alennuksesta koituvasta tosiasiallisesta edusta. Elinkeinonharjoittajan edullista hintatasoa ei voida markkinoida alennusmyyntinä.

1.3 Rajoitukset

Alennusmyynnin järjestäminen ei ole sallittua tilapäisten myyntitilaisuuksien tai kauppapaikan avaamisen yhteydessä.

Käytettyjä tuotteita ei voi myydä alennuksella. Markkinaoikeuden ratkaisun 1981:15 mukaan käytetty tuote on aina yksilö, jonka hinta määräytyy mm. iän ja kunnon mukaan. Koska käytetty tuote on yksilö, kyseistä tuotetta ei todellisuudessa ole myyty millään hinnalla, ennen kuin hinta ilmoitetaan alennetuksi. Aikaisemmin perityn hinnan vaatimuksesta seuraa myös se, ettei uusiakaan yksilöllisiä tuotteita, esimerkiksi arvotauluja tai mattoja, voida myydä alennuksella, koska aivan samanlaisia tuotteita ei ole myyty aiemmin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö käytettyjen tai yksilöllisten tuotteiden markkinoinnissa voisi mitenkään viitata hintojen edullisuuteen. Esimerkiksi ”hintataso laskenut” tai ”tarkistimme hintoja” -ilmaisuja voidaan käyttää, jos väite hinnan edullisuudesta todella pitää paikkansa.

Tuotteita, joilla on kausittainen varsin lyhyt myyntiaika, ei voida myydä alennuksella. Ilotulitteet ovat tyypillinen esimerkki tällaisesta tuotteesta. Ilotulitteille ei ehdi muodostua sellaista hintaa, jota olisi peritty juuri ennen alennetuilla hinnoilla aloitettua myyntiä. Elintarvikkeiden hinnat vaihtelevat taas niin usein, että niiden osalta alennusmyynti ei yleensä tule kysymykseen.

2. Loppuunmyynti

Kuluttajat odottavat loppuunmyynneiltä erityisen halpoja hintoja. Loppuunmyynti-ilmaisua ei voida käyttää harhaanjohtavasti, vaan ilmaisun perustana on oltava todellinen tilanne– joko kauppapaikan lopettaminen tai luopuminen tietystä tuoteryhmästä, -mallista tai toimipisteestä.

Loppuunmyynnin syynä voivat olla myös erityisolosuhteet, kuten esimerkiksi pilaantumisen vaara, huoneiston korjaaminen, tulipalo tai vesivahinko. Tällaisten syiden perusteella loppuunmyynti saadaan järjestää vain, jos tämä syy vaikuttaa liikkeen toimintaedellytyksiä huonontavasti. Tällaisissa tapauksissa loppuunmyynnin syy on ilmoitettava selkeästi myös markkinoinnissa. Myös silloin, kun loppuunmyynti koskee muuta kuin koko liikkeen lopettamista, syy on markkinoinnissa ilmoitettava.

Loppuunmyynti-ilmaisun käyttäminen jossain muussa merkityksessä tai tilanteessa, esimerkiksi tilapäisessä myyntapahtumassa, on harhaanjohtavaa.

2.1 Sisältö

Loppuunmyynnissä kauppapaikan tuotevalikoimasta huomattava osa on myytävä alennettuun hintaan, jos loppuunmyynnin sisältöä ei markkinoinnissa rajata tai täsmennetä. Jos loppuunmyynti halutaan rajata koskemaan vain tiettyä osaa kauppapaikan tuotelajitelmasta, loppuunmyynnin piiriin kuuluvat tuotteet tai tuoteryhmät on ilmoitettava markkinoinnissa selvästi.

Jos loppuunmyynti ei koske myyntipisteen kaikkia tuotteita, alennetuin hinnoin myytävät tuotteet on merkittävä selvästi tai erotettava myyntipisteessä loppuunmyyntiin kuulumattomista tuotteista.

Loppuunmyynnin tarkoituksena on nimenomaan päästä eroon olemassa olevasta tietystä tavaravarastosta tai tuote-erästä. Siksi loppuunmyynnin kohteena olevaa varastoa ei saa täydentää loppuunmyynnin aikana eikä enää sen jälkeen, kun päätös loppuunmyynnistä on tehty.

Jos yrityksellä on monta kauppapaikkaa samalla tai useammalla paikkakunnalla ja se lopettaa yhden kauppapaikan toiminnan, loppuunmyyntiin ei saa siirtää tavaroita toimintaansa jatkavista muista kauppapaikoista.

2.2 Alennuksen suuruus

Alennuksen suuruutta koskevat säännöt ovat loppuunmyynnin kohdalla samat kuin alennusmyynnissä (MT 2002:4).

2.3 Kestoaika

Loppuunmyynti saa kestää enintään kaksi kuukautta. Poikkeuksena on yrityksen tai kauppapaikan lopettaminen, jolloin loppuunmyynti voi kestää korkeintaan kuusi kuukautta.

2.4 Muut ilmaisut

Markkinoinnissa loppuunmyyntiä voidaan kutsua myös muilla nimillä. Loppuunmyyntiin rinnastettavia ilmaisuja ovat esimerkiksi remonttimyynti, poistomyynti, muuttomyynti, reputusmyynti ja tulipalomyynti. Kaikkiin tällaisiin myyntikeinoihin sovelletaan loppuunmyynnin ohjeita.

Kausivaihteluiden vuoksi järjestettävän loppuunmyynnin (ns. kausiloppuunmyynti) markkinointiin sovelletaan samoja ohjeita kuin alennusmyynnin markkinoinnissa.

Kun elinkeinonharjoittaja on ostanut konkurssipesältä tavaravaraston, se on siirtynyt elinkeinonharjoittajan omaisuudeksi. Tällaista konkurssipesältä ostetun tavaravaraston myyntiä ei saa kutsua loppuunmyynniksi (MT 1980:3, 1980:10).

3. Erikoistarjoukset

Erikoistarjous on tuotetta koskeva, kestoajaltaan rajattu tarjous, jonka keskeisenä sisältönä on hinnanalennus, hinnan erityinen edullisuus tai muun taloudellisen edun lupaaminen.

Erikoistarjouksessa olevat tuotteet on yksilöitävä ja erikoistarjouksen kesto on ilmoitettava.  Ellei näin menetellä, vaarana on, että mainos mielletään alennusmyyntimarkkinoinniksi.

Alennusmyyntiä, loppuunmyyntiä ja erikoistarjouksia koskevia markkinointikeinoja voidaan käyttää eri tuotteiden osalta ajallisesti rinnakkain ja peräkkäin edellytyksin, että markkinointi on toteutettu siten, että se ei muodostu kuluttajia harhaanjohtavaksi.

3.1 Erikoishinta

Kun tarjouksen edullisuutta korostetaan, erikoistarjoushinnan pitää olla selvästi edullisempi kuin myyjän samasta tuotteesta normaalisti perimä hinta. Jos kysymyksessä on tuote, joka on hankittu erikoistarjousta varten ja jota liikkeessä ei ole aikaisemmin myyty, edullisuuden pitää olla perusteltavissa esimerkiksi niin, ettei liike ole jatkossa myymässä tätä tuotetta tarjoushinnalla.

Avajaistarjouksissa ja muissa tutustumistarjouksissa tarjoushinnan on myös selvästi alitettava elinkeinonharjoittajan oma tuleva myyntihinta. Jos tuleva myyntihinta määräytyy vasta uuden tuotteen koemarkkinoinnin perusteella, hinnan edullisuuteen vedottaessa on noudatettava erittäin suurta varovaisuutta.

Kuluttajaa ei saa johtaa harhaan hinnan edullisuuden suhteen myöskään silloin, kun tuotteita myydään normaalihinnalla. Harhaanjohtaminen voi aiheutua esimerkiksi siitä, että normaalihintaisten tuotteiden markkinoinnissa käytetään mainoksia, hintailmoituksia tai julisteita, joita aikaisemmin on käytetty kyseisessä myymälässä nimenomaan erikoistarjousten mainonnassa. Harhaanjohtavaa on myös se, että liikkeen jokaisessa hintalapussa lukee Tarjous.

3.2 Kuva, tuotetiedot ja mainoksen sommittelu

Erikoistarjousmainonnan kuvan ja tuotteesta annettavien hinta- ja muiden tietojen on vastattava toisiaan. Erikoistarjousmainonnassa ei saa harhaanjohtavasti käyttää kalliimman tuotteen kuvaa. On syytä muistaa, että mainoksen yleisvaikutelma on ratkaiseva harhaanjohtavuutta arvioitaessa.

3.3 Lisäedut

Lisäetumarkkinoinnissa, sekä kylkiäisissä että yhdistetyissä tarjouksissa, on kerrottava tarjouksen arvo. Yhdistetyissä tarjouksissa tarjouksen arvo on tuotepaketin kokonaishinnan ja siihen sisältyvien tuotteiden erillishintojen erotus. Tällaisessa tarjouksessa on kerrottava paitsi paketin kokonaishinta, myös sen jokaisen osan hinta erikseen ostettaessa. Jos tuote ei ole erikseen ostettavissa, sen laskennallinen hinta on ilmoitettava.

Kylkiäisestä on puolestaan kysymys silloin, kun tuotteen ostajalle tarjotaan toista tuotetta alennettuun hintaan tai muodollisella vastikkeella. Tarjouksen arvo ilmoitetaan samalla tavoin kuin yhdistetyissä tarjouksissa. Jos hyödykkeen hinta erikseen ostettuna on alle 10 euroa, arvoa ei tarvitse ilmoittaa markkinoinnissa.

Luvattu etu tai sen arvo ei voi kuluttajansuojalain yleislausekkeen
nojalla hallita mainosta itse tuotteen ja sen toimitusehtojen kustannuksella. Mainostettavan tuotteen pitää siis olla lisäetutarjouksenkin pääsanomana. Kylkiäisestä ei voida käyttää ilmaisuja vastikkeetta, lahjaksi tai ilmaiseksi, koska kylkiäisen saaminen edellyttää aina toisen hyödykkeen hankkimista.

3.4 Erikoistarjousten rajoitukset

Erikoistarjoustuotteiden on oltava kuluttajien saatavissa koko tarjouksen kestoajan. Tuotteita erikoistarjouksiin valittaessa voi olla vaikea varmuudella ennakoida tuotteiden riittävyyttä. Erikoistarjouksen voimassaoloaikaa voidaankin rajoittaa turvautumalla määrällisiin rajoituksiin, esimerkiksi kappalemäärä/asiakas.

Asiakkaiden houkutteleminen poikkeuksellisen pienellä tavaraerällä voimakkain markkinointikeinoin voi olla harhaanjohtavaa. Markkinointikeinojen voimakkuuden pitää olla oikeassa suhteessa erikoistarjouksessa olevan tuotteen määrään ja myymälän kokoon nähden.

Erikoistarjouksen kestoaika on ilmoitettava selkeästi kauppapaikan ulkopuolisessa mainonnassa ja mahdollisuuksien mukaan myös kauppapaikassa. Erikoistarjouksen kestoajan on oltava lyhyt, enintään yksi kuukausi. Aloilla, joilla hintojen vaihtelevuus on vähäistä ja varaston kierto hidasta, erikoistarjouksen kestoaika voi olla pidempi, kuitenkin enintään kaksi kuukautta.

Kuluttajan on saatava markkinoinnista selkeät tiedot siitä, minä aikana, miten toimien ja millä muilla edellytyksillä hän voi saada tarjoustuotteen tai muun edun. Siksi ”rajoitettu erä” tai ”niin kauan kuin tavaraa riittää” -tyyppisiä ilmauksia ei voida käyttää yleisluontoisina ja kaikkea tarjousmarkkinointia koskevina rajoituksina. Tällaisista ilmaisuista kuluttaja ei voi todellisuudessa päätellä, minä aikana hän voi saada tarjoustuotteen tai lisäedun.

”Rajoitettu erä” -tyyppistä varaumaa voi käyttää vain yksittäistapauksessa, kun kysymyksessä on pieni jäljelle jäänyt tai hankittu tuote-erä, jonka loppuminen nopeasti on todennäköistä. Jos erikoistarjouksella markkinoitavia tuotteita on saatavilla niin vähän, että ne todennäköisesti loppuvat tarjouksen voimassaoloaikana, ilmoituksessa on syytä mainita tuotteiden kappalemäärä tms., jotta kuluttajalla on mahdollisuus arvioida tarjouksen ajallista kestoa.

Lisäksi yhteismainonnassa on selkeästi kerrottava kauppapaikkakohtaiset tai kauppapaikkatyyppejä koskevat rajoitukset.

3.5 Erikoistarjoustuotteen loppuminen tarjouksen kestoaikana

Jos erikoistarjoustuote varotoimista huolimatta loppuu tarjouksen kestoaikana, myyjän on varauduttava hyvittämään kuluttajalle aiheutunut haitta. Kuluttajalle voidaan esimerkiksi antaa vastaava tuote erikoistarjouksen ehdoilla tai hänelle voidaan antaa mahdollisuus ostaa tarjoustuote myöhemmin. Huolimaton menettely markkinoinnissa voi myös johtaa korvausvastuuseen esimerkiksi kuluttajan turhista matkakuluista.

Erikoistarjous pitää suunnitella huolellisesti. Tiedonkulku yrityksen tarjouksen suunnitteluun osallistuvien ja mainostoimiston kanssa kannattaa varmistaa mahdollisia virhe- ja muita yllätyksellisiä tilanteita varten. Ennen erikoistarjouksen julkaisemista on syytä varmistaa tarjoustuotteiden toimitus myyntipisteisiin. Virheen, esimerkiksi virheellisen hinnan, oikaisuun pitää ryhtyä heti kun virhe on havaittu.

Oikaisun on oltava oikeassa suhteessa markkinoinnin voimakkuuteen ja laajuuteen sekä virheestä kuluttajille aiheutuviin haittoihin. Virhe oikaistaan niille kuluttajille, joille virheellinen mainoskin on kohdistettu. Yleensä virhe on oikaistava samaa kanavaa käyttäen kuin millä virheellinen mainos on välitetty. Lisäksi virhe on oikaistava ilmoituksella myymälässä. Myymälässä oleva virheellinen hinta on luonnollisesti poistettava heti kun se havaitaan.

Virhe lyhytaikaisessa tarjouksessa on oikaistava selvästi jo näyteikkunassa tai ilmoituksella sisäänkäynnin luona, kuitenkin viimeistään myymälän ao. osastolla. Ilmoituksessa kerrotaan virheestä ja siitä, miten se korjataan. Virhe vähintään viikon kestävässä erikoistarjouksessa on korjattava pääsääntöisesti uudella lehti-ilmoituksella. Lehti-ilmoituksella voidaan korjata myös suoramainonnassa esiintynyt virhe, jos oikaisu uudella korjatulla suoramainonnalla olisi kohtuuttoman vaikeaa.

Jos yritys julkaisee toistuvia ilmoituksia päivä- tai muissa lehdissä, virhe on korjattava seuraavassa erikoistarjouksen kestoaikana julkaistavassa lehti-ilmoituksessa. Jos erikoistarjouksen kestoaikaa on lehden julkaisemisajankohtana niin vähän jäljellä, että virheen korjaaminen menettää käytännön merkityksensä, korjausta ei tarvitse julkaista.

Jos internetsivuilla esitellään tilattavissa olevia tuotteita, asiakkaalla on myös syytä olettaa saavansa ne. Päivittämättömät sivut eivät riitä syyksi, jos tuotteita ei toimitetakaan. Ks. Verkkokauppiaan ohje.

4. Muut hintailmaisut

4.1 Ohjevähittäishinta (OVH)

Ohjevähittäishinta tai suositushinta on valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan suosittelema ja samanlaisesta hyödykkeestä kuluttajilta yleisesti peritty hinta (MT 1982:19, 1989:7).

4.2 Yleiseen hintatasoon vertaaminen

Kun vähittäisliike vertaa omaa hintaansa ohjevähittäishintaan, kyse on sen oman hinnan vertaamisesta yleiseen hintatasoon. Vähittäisliikkeen omien myyntihintojen nimittäminen ovh-hinnoiksi on harhaanjohtavaa.

Silloin kun kyseessä ei ole alennushintailmoittelu, vähittäisliike voi verrata omaa myyntihintaansa tuotteen ohjevähittäishintaansa vain, jos ohjevähittäishintaa myös todella peritään kuluttajilta samanlaisesta hyödykkeestä muissa vähittäisliikkeissä (MT 1982:19, 1989:7).

Jos vähittäisliike käyttää tällaista hintavertailua, sen on tarvittaessa kyettävä osoittamaan vähintään paikkakuntakohtaisella hintatutkimuksella, että ohjevähittäishintaa myös tosiasiallisesti peritään kuluttajilta ja että se vastaa yleistä hintatasoa.

4.3 Normaalihinta

Normaalihinnalla tarkoitetaan kauppapaikassa samasta hyödykkeestä aikaisemmin perittyä hintaa, jollei markkinoinnissa kerrota, mitä muuta normaalihinnalla tarkoitetaan.

4.4 Alkaen-hinta

Jos tuote on markkinoinnissa yksilöity, sen lopullinen myyntihinta on ilmoitettava. Tuoteryhmää voi markkinoida alkaen-hinnalla.

Jos alkaen-hintaisia tuotteita on tuoteryhmässä tarjolla vain muutama eikä markkinoinnissa ilmoiteta kappalemäärää, markkinointi on harhaanjohtavaa.

Hintahaarukkaa käytettäessä on samalla tavoin otettava huomioon, ettei tarjousta voi rakentaa  niin, että tuotteita on myynnissä vain muutama kappale hintahaarukan alimmalla hinnalla hintahaarukan tuoteryhmän kokoon nähden.

Alkaen-markkinoinnissakin pitää ottaa huomioon se, että markkinointiviestin pitää olla oikeassa suhteessa tuote-erän kokoon ja alkaen-hintaisten tuotteiden määrään.

4.5 Tehtaan- ja outletmyymälät

Markkinaoikeuden päätöksen (1981:17) mukaan nimitystä tehtaanmyymälä saa pääsääntöisesti käyttää vain tuotantolaitoksen sijaintipaikkakunnalla sijaitsevasta kauppapaikasta, jolloin tuotteiden hinnat ovat muun muassa vähentyneiden varastointi- ja kuljetuskustannusten vuoksi keskimääräistä edullisempia. Lisäksi tehtaanmyymälä-nimityksen käyttö edellyttää, että kauppapaikan myyntivalikoimasta valtaosa on oman tehtaan tuotantoa.

Outlet-myymälät eivät voi myydä jäännöseriä alennuksilla, koska tuotteet eivät ole olleet outlet-myymälässä myytävänä alennusta edeltävillä hinnoilla.

4.6 Tukkuhinta

Tukkuhintailmaisun käyttämiselle on kaksi vaatimusta: hintojen on oltava tosiasiallisesti edullisempia kuin muiden samoja tuotteita myyvien yritysten hinnat ja hintojen on oltava samoja, joilla tuotteita myydään vähittäiskaupoille. Jos markkinoinnissa käytetään tukkuhinta-ilmaisua, elinkeinonharjoittajan on tarvittaessa pystyttävä näyttämään, että nämä vaatimukset täyttyvät.

5. Hintatakuu

Hintatakuuta, eli lupausta maksaa hinnanero jos kuluttaja löytää ostetun tuotteen muualta halvemmalla, ei voi markkinoinnissa käyttää. Markkinaoikeuden päätösten mukaan hintatakuulupaus on jo itsessään sellainen edullisemmuusväite, joka markkinoijan pitää näyttää toteen esimerkiksi hintavertailulla. Alentamalla hintaansa vasta sitten kun kilpailijalta on löytynyt edullisempi hinta, yritykset jättävät hintavertailun todellisuudessa asiakkaan tehtäväksi (MT 1997:2, 1999:017 ja 2002:005). Edellä mainituissa päätöksissä markkinaoikeus katsoi, ettei hintatakuussa ollut kyse niinkään hintailmaisuista vaan vertailevasta mainonnasta ja sen toteennäyttövelvoitteesta.

Linjaus on laadittu vuonna 1993, tarkistettu 2010.