Suomen lipun käyttö tunnuksena on suojattu, eikä sitä hyväksytä esimerkiksi tavaramerkkiin. Käyttö edellyttää joka tapauksessa aina Kansallisarkiston yhteydessä toimivan Heraldisen lautakunnan hyväksyntää.
Vaakunoita ei ole samalla tavoin suojattu, mutta vaakunan rekisteröiminen tavaramerkkiin edellyttää aina tavaramerkkilain edellyttämää lupaa. Maakuntavaakunoiden käyttöluvan myöntää maakuntahallitus. Kuntien ja kaupunkien osalta käyttöluvan myöntää kaupungin- tai kunnanhallitus. Kunnallisvaakunoiden käytön valvonta on eri kunnissa delegoitu eri virastoille.
HERALDISEN TUNNUKSEN SUUNNITTELIJAN KYMMENEN KÄSKYÄ*
1. Käytetään vain heraldisia värejä, jotka ovat kulta ja hopea eli metallit sekä punainen, sininen, musta ja vihreä. Vaakunapiirroksissa kullan sijasta voidaan käyttää keltaista ja hopean sijasta valkoista. Lipuissa ja viireissä näitä käytetään nykyisin lähes aina. Heraldiset värit ovat kirkkaat ja puhtaat, sävyltään tummuusasteikon keskivaiheilla.
2. Pyritään käyttämään vain kahta väriä, joista toisen on oltava metalli. Kolmas väri edellyttää hyvin perusteltua syytä, mutta neljäs on jo huonoa heraldiikkaa.
3. Värisäännön mukaan väriä ei saa sijoittaa värin päälle eikä viereen eikä metallia metallin päälle eikä viereen, ellei yhteinen raja ole aivan lyhyt.
4. Kirjaimet, numerot tai tekstit eivät kuulu heraldiseen tunnukseen.
5. Kuvioiden on oltava mahdollisimman suuria ja täytettävä niille varattu alue mahdollisimman tarkkaan.
6. Kuvioiden on periaatteessa oltava kaksiulotteisia – ainakin niin, että ne on voitava esittää tunnistettavasti pelkkinä väripintoinakin, ilman varjostusta tai erillisiä rajaviivoja.
7. Kuvioissa ei luonnonmukaisuus ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on.
8. Heraldisen tunnuksen on oltava helposti mieleenjäävä, siihen ei saa ahtaa liikaa symboleja. Vain ehdottomasti olennaisin – ihanne on yksi ainoa kuvio.
9. Heraldiikassa ei saa inttää: yhtä asiaa ei saa symboloida kahdella tai useammalla kuviolla. Jos taas yksi kuvio riittää symboloimaan kahta tai useampaa asiaa, niin se vain vahvistaa kuvion symboliikkaa ja siten koko tunnusta.
10. Kuvioiden on oltava sellaisia – niinkuin koko tunnuksenkin – että ne voidaan selityksensä (vaakuna- tai lippuselitys) mukaan mallia näkemättä uudelleen piirtää. Tämä vie myös siihen, että kuvion on oltava lajinsa yleispätevä edustaja – se ei saa olla esimerkiksi jokin tietty linna, vaan ainoastaan heraldisesti tyylitelty linna, jonka voi sitten vaakunan tai lipun aiheen perusteluissa sanoa viittaavan vaikkapa Käkisalmen linnaan. Voimme sanoa, että kuvion täytyy olla sellainen, jolla ei ole erisnimeä.
*Nämä “käskyt” on laatinut Jukka Suvisaari ja korjannut ja muutoksin varustanut Suomen Heraldisen seuran johtokunnan asettama työryhmä, johon kuuluivat Kimmo Kara, Juhani Vepsäläinen ja Jukka Suvisaari, huhtikuussa v. 1990.
LISÄTIETOJA
Kansallisarkisto
Heraldinen lautakunta
PL 258 (Rauhankatu 17)
00171 HELSINKI
puhelin (09) 228 521
faksi (09) 176 302
kansallisarkisto@narc.fi
www.narc.fi