2.1. Mitkä ovat EU:n sisämarkkinat
Euroopan unioni on 27 eurooppalaisen valtion muodostama poliittinen ja taloudellinen unioni, johon kuuluvat jäsenvaltiot muodostavat EU:n sisämarkkinat. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Lisäksi Turkin ja Kroatian kanssa käydään jäsenyysneuvotteluja (2007).
Euroopan unionin yhtenä tavoitteena on yhdenmukaistaa sisämarkkinoihin liittyviä pelisääntöjä. Mainostajan kannalta on keskeistä EU:n pyrkimys yhdenmukaistaa tietyiltä osin muun muassa markkinointiin ja kuluttajansuojaan liittyviä kysymyksiä, jotta yritykset ja kuluttajat voisivat nykyistä helpommin tehdä kauppaa keskenään.
2.2. Mitkä tahot vaikuttavat EU:n säännösten valmisteluun ja täytäntöönpanoon
Euroopan unionin päämäärien toteuttamista varten on omat toimielimet. Yhteisen markkinointilainsäädännön valmistelun ja päätöksenteon kannalta voidaan keskeisimmistä toimielimistä todeta seuraavat:
- Eurooppa-neuvosto on poliittinen elin, joka määrittelee lainsäädännön ja operatiivisen toiminnan strategiset suuntaviivat. Eurooppa-Neuvostossa valtion hallitusten päämiehet kokoontuvat neljä kertaa vuodessa puheenjohtajan (president) johdolla. Elimen asema virallistettiin Luganon sopimuksella ja sen tehtäviin kuuluu suuntaviivojen lisäksi sitovien päätösten antaminen ja erimielisyyksien ratkominen.
- Euroopan unionin neuvosto (Council) on EU:n ylin päättävä elin. Siihen kuuluu yksi ministeri kustakin jäsenvaltiosta. EU:n toiminnasta ja säännöistä päätetään asetuksin, direktiivein, päätöksin ja suosituksin, joita kutsutaan yleisesti EU-säännöksiksi. Neuvoston kokoonpano vaihtelee asian mukaan. Esimerkiksi eri jäsenvaltioiden kuluttajaministerit kokoontuvat, kun käsitellään kuluttajansuoja- tai markkinointiasioita. Neuvosto voi päättää EU:n toimivaltaan kuuluvista asioista yksimielisesti tai määräenemmistöllä.
- Euroopan komissioon (European Commission) kuuluu tällä hetkellä 27 jäsentä, komissaaria. Komission alaisena toimii sihteeristö, joka on jaettu 34 pääosastoon eli direktoraattiin (DG). Markkinointisäännösten valmistelun kannalta keskeisimmistä pääosastoista voidaan mainita kuluttajapolitiikkaan keskittynyt pääosasto ja sisämarkkinakysymyksiin keskittynyt pääosasto. Komission yksi keskeisimmistä tehtävistä on EU-säädösten eli lainsäädännön valmistelu. Komissio panee Neuvoston päätökset täytäntöön ja valvoo niiden toteutumista. Komissiolle voi valittaa esimerkiksi markkinoilla ilmenevistä kaupan esteistä. Komissio tekee myös yritysten väliseen kilpailuun kuuluvia päätöksiä eli se toimii eräänlaisena kilpailuviranomaisena.
- Euroopan parlamenttiin (European Parliament) valitaan edustajat joka viides vuosi suorilla parlamenttivaaleilla. Parlamentissa on 736 jäsentä, joista suomalaisia on 13. Edustajien määrä nousee 754:än parlamentin jäseneen (MEP) vielä vaalikauden 2009 – 2014 aikana. Euroopan parlamentti koostuu unionin tasolla järjestäytyneistä poliittisista ryhmistä. Euroopan parlamentin valtaa on lisätty ja parlamentista on tullut tasa-arvoinen lainsäätäjä neuvoston rinnalla. Parlamentti hyväksyy mm. sisämarkkinoihin ja kuluttajansuojaan liittyvät asiat.
- Euroopan unionin tuomioistuin (Court of Justice) on EU-oikeuden ylin tulkitsija. Jos EU:n säädöksen tulkinnasta syntyy riita, asian voi panna vireille jokin toinen EU:n toimielin, jäsenvaltio, jäsenvaltion kansalainen tai jäsenvaltion alueella toimiva yritys. Tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, että EU:n säännöksiä noudatetaan. Se antaa ratkaisuja myös kansallisen tuomioistuimen pyynnöstä, kun kyse on EU-säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä. Tätä kautta kansallinen tuomioistuin saa tulkinta-apua EU-säännösten soveltamiseen, vaikka se ratkaisee riita-asian viime kädessä aina itse.
- Unionin yleinen tuomioistuin (General Court) käsittelee ja ratkaisee luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden yhteisön toimielinten päätöksiä vastaan nostamat kanteet. Kanteiden kohteina voivat olla kaikki oikeuden alat, mm. kilpailu, kauppa- ja sosiaalipolitiikka, immateriaalioikeus tai EU:n henkilökunta-asiat.
2.3. Miten EU-säännökset syntyvät
EU:n päätöksentekoon liittyy useita menettelytapoja, mutta järjestelmä voidaan yksinkertaistaa nelivaiheiseksi.
Aloitevaihe
Komissio valmistelee esimerkiksi markkinointia koskevan lainsäädäntöaloitteen. Ennen virallisen aloitteen julkistamista komissio on yleensä kuullut asiantuntijoita ja eurooppalaisten etujärjestöjen edustajia, joilla on ollut mahdollisuus esittää aloitteesta kommentit suoraan komission virkamiehille. Yritysten on syytä seurata EU-lainsäädännön kehittymistä jo sen valmisteluvaiheessa. Keskeisimmät seurattavat valmisteluasiakirjat ovat
- Vihreä kirja (Green Paper), joka on tiettyä asiaa koskeva perusselvitys, ja/tai keskusteluasiakirja, a
- Valkoinen kirja (White Paper) eli EU:n lainsäädäntöohjelma, joka kertoo, mitä yhteisö on aikeissa tehdä sekä
- Asetus-, direktiivi- tai päätösehdotus (Proposal), joka on varsinainen säännösehdotus.
Lausuntokierros
Euroopan parlamentti ja sen valiokunnat, talous- ja sosiaalikomitea ja tarvittaessa alueiden komitea lausuvat mielipiteensä komission aloitteesta.
Päätöksenteko
Tässä vaiheessa komission aloite tulee poliittisen päätöksenteon tasolle. Komission aloitetta käsitellään neuvoston alaisissa työryhmissä. Työryhmävalmistelun jälkeen ne hyväksytään muodollisesti neuvostossa.
Euroopan parlamentin valtaa päätöksenteossa on lisätty vähitellen. Tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät yhdessä asetuksen, direktiivin tai päätöksen komission ehdotuksesta. Perussopimuksissa määrätyissä erityistapauksissa noudatetaan erityistä lainsäätämisjärjestystä. Tässä menettelyssä parlamentti hyväksyy lain ja neuvosto osallistuu menettelyyn tai toisinpäin neuvosto hyväksyy ja parlamentti osallistuu.
Toimeenpano
Komissio valvoo, että jäsenvaltiot saattavat kansallisesti voimaan neuvoston antamat säädökset. Yksittäisen säännöksen tai päätöksen luonteesta riippuen niiden voimaansaattaminen tapahtuu joko EU-instituutioissa tai jäsenmaissa.
2.4. Millaisia ovat EU:n päätökset?
Euroopan unioni antaa asetuksia, direktiivejä, päätöksiä ja suosituksia. Ne velvoittavat jäsenvaltioita eri tavalla. Niitä kutsutaan virallisesti yhä EU-säännöksiksi viitaten sisämarkkinoiden perustana olevaan Euroopan talousyhteisöön (ETY/EY). Käsite EU-säännös on myös yleistymässä.
Asetukset
Asetus (regulation) sitoo jäsenvaltioita kaikkein voimakkaimmin. Se astuu voimaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Markkinointi- ja kuluttajansuoja asioissa harvoin annetaan asetuksia. Jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön on oltava yhdenmukainen EU-asetuksen kanssa.
Direktiivi
Direktiivit (directive) ovat yleisempiä kuin asetukset ja ne sitovat jäsenvaltioita, mutta eivät suoraan yksilöitä tai yrityksiä. Ne eivät kuitenkaan tule voimaan jäsenvaltioissa sellaisinaan, vaan ne antavat ohjeen siitä, millaisen kansallisen lainsäädännön tulee olla. Direktiivit ovat lainsäädäntöohjeita ja ne on kansallisesti täytäntöönpantava. Jäsenvaltion on saatettava oma lainsäädäntönsä vastaamaan direktiivin tavoitteita. Kuluttajansuoja-asioissa on yleensä turvauduttu direktiiveihin. Direktiivissä on ilmoitettu määräaika, jolloin kansallinen lainsäädäntö on viimeistään säädettävä direktiivin tavoitteiden mukaiseksi. Direktiivi voidaan saattaa voimaan kansallisella lailla, asetuksella tai ministeriön tai muun viranomaisen päätöksellä. Direktiivit ohjaavat myös kansallista lainkäyttöä ja ratkaisujen tulee olla direktiivien sisältöä vastaavia. Direktiiveihin vedotaan säännönmukaisesti kansallisessa lainkäytössä esimerkiksi tuomioistuimissa.
Päätös
Päätös (decision) sitoo sellaisenaan niitä, joita se koskee, esimerkiksi yrityksiä tai tiettyjä valtioita. Päätöksiä käytetään myös lähinnä täsmentämään asetuksia ja direktiivejä. Esimerkkinä komission päätökset kilpailusääntöjen soveltamisesta.
Suositus
Suositus (recommendation) ei ole jäsenvaltioita sitova. Suosituksia annetaan esimerkiksi aloilla, joilla jäsenvaltiot harjoittavat yhteistyötä ilman perustamissopimuksiin sidottuja velvoitteita. Suosituksia käytetään myös täsmällisimpien säädösten ennakkovaiheena. Esimerkkinä komission suositus maksuaikoja koskevista periaatteista, joiden perusteella halutaan kiinnittää jäsenvaltioiden huomiota pitkiin maksuviivästyksiin.
Tiedonanto
Lisäksi komissio antaa tiedonantoja (Communication) erilaisista aiheista pyrkien muun muassa edesauttamaan yhdenmukaista EU-oikeuden soveltamista kaikissa EU-maissa.