CE-merkintä
Sisämarkkinoilla valtioiden rajalla tapahtuvasta tuotteiden kontrollista on luovuttu ja siirrytty niin kutsuttuun ensi- ja markkinavalvontaan. Tuotteiden turvallisuuden varmistaminen on ensi kädessä valmistajan vastuulla. Ensivalvonnassa valmistaja vastaa siitä, että tuotteen suunnittelu, valmistus, dokumentointi ja testaus on suoritettu hyväksyttävästi. Valmistajan on suunniteltava ja valmisteltava tuote mahdollisten EY-määräysten, Suomen lakien ja standardien mukaan. Kaikki työvaiheet on kirjattava, jotta viranomaiset voivat seurata, että määräyksiä on noudatettu. Maahantuoja on myös vastuussa siitä, että myyty tuote on EY-määräysten mukainen.
Ensivalvonnan johdosta valmistajan on osoitettava, että tuote täyttää EU:n asettamat tekniset määräykset ja muut vaatimukset. Tämä tapahtuu tuotteeseen tehdyn CE-merkinnän perusteella. Tuotteen turvallisuusvalvonta tapahtuu ensisijaisesti valmistusmaassa valmistajan toimesta. CE-merkintä on valmistajan vakuutus lähinnä viranomaisille, maahantuojille ja myyjille siitä, että tuote täyttää sitä koskevien EY-säädösten vaatimukset ja että vaatimustenmukaisuus on varmennettu asianmukaisella tavalla. CE-merkinnällä varustettua tuotetta voi vapaasti markkinoida kaikissa EU-maissa.
Ilman CE-merkintää ei direktiivien määrittämiä tuotteita voi myydä sen enempää kotimaassa kuin muissakaan EU-maissa. CE-merkintä voidaan kiinnittää vain sellaisiin tuotteisiin, joita koskevat EU-säädökset on saatu valmiiksi. CE-merkintä ei ole yleinen turvallisuusmerkki eikä kaiken kattavan turvallisuuden tae. CE-merkintää ei pidä sekoittaa muihin merkintöihin kuten FI-merkintään. Sähkölaitteita ei enää ole tarvinnut ETA-sopimuksen johdosta tarkastuttaa ennakolta. Tästä huolimatta yritykset voivat vapaaehtoisesti tarkastuttaa valmistamansa tai markkinoimansa laitteen ja saada sille FI-merkinnän.
CE-merkinnällä varustettu tuote voi olla valmistettu myös Euroopan ulkopuolella, jos tuote täyttää direktiivien vaatimukset. Lisäksi tuotteen vaatimustenmukaisuus on todettava EU-säädösten mukaisesti tarvittaessa sertifiointi- tai tarkastuslaitoksen apuun turvautuen. CE-merkintä ei siis välttämättä osoita tuotteen eurooppalaista alkuperää. Maahantuojalla on kuitenkin vastuu tuotteesta, joka on tuotu kolmansista maista EU:n sisämarkkinoille.
Alkuperämaamerkintä
Pakollinen alkuperämaavaatimus on poistettu Suomessa jo vuonna 1992. Merkintä ei ole pakollinen, mutta yritykset voivat edelleen vapaaehtoisesti ilmoittaa alkuperämaan tuotteissaan. Koska markkinoilla olevat ”Made in EU” merkinnät saattavat lisääntyä, niin tuotteen kotimaisuuden osoittavat merkinnät saattavat muodostua yhdeksi markkinointikeinoksi, mikäli viittaus tuotteen alkuperämaahan tai –alueeseen vahvistaa myönteistä mielikuvaa tuotteesta.
Pakkaamattomien elintarvikkeiden alkuperämaa on kuitenkin ilmoitettava, jos ilmoittamatta jättäminen johtaisi kuluttajia harhaan. Esimerkiksi pakkaamattomien marjojen ja hedelmien alkuperämaa on ilmoitettava torikaupassa.
EU:n sääntelyssä on katsottu, että kuluttajan kannalta on olennaisempaa tietää, keneen hän voi olla yhteydessä tavaran ollessa virheellinen tai vaarallinen kuin se, missä tuote itse asiassa on valmistettu. Tämän vuoksi tuotteen pakkauksesta on käytävä ilmi valmistajan/valmistuttajan yhteystiedot.
Markkinoinnissa on usein käytetty maan lippua esittämään tuotteen alkuperää. Suomessa kuluttaja-asiamies on puuttunut muutamiin tapauksiin, joissa lippua on käytetty harhaanjohtavasti. Kuluttaja-asiamies on todennut, että jos vain osa tuotteen valmistukseen liittyvästä prosessista on tehty markkinoinnissa kerrotussa maassa, on esimerkiksi lipputunnuksen yhteydessä täsmennettävä, mikä osa valmistuksesta on tapahtunut ko. maassa. Tämän ehdon täyttää esimerkiksi Designed in Finland -merkintä.
Kotimaisuuskampanjat
Kotimaisuuskampanjoiden luonne on muuttunut, sillä julkisen vallan mahdollisuutta toteuttaa kotimaisuuskampanjoita rajoitetaan EY-säädösten johdosta. Julkisen vallan tuella voidaan luoda neutraaleja kotimaisuuskampanjoita, joissa korostetaan kotimaiselle tuotannolle tyypillisiä ominaisuuksia.
Sen sijaan ei ole sallittua neuvoa kuluttajia suosimaan kotimaisia tavaroita ainoastaan niiden kotimaisuuden perusteella tai olemaan ostamatta tuontituotteita. Kotimaisten tuotteiden hyviä ominaisuuksia saa korostaa, mutta niiden kotimaisuutta ei saa asettaa kampanjoinnissa etusijalle.
Yksityiset tahot, yhdistykset ja yritykset voivat sen sijaan edelleen kehitellä vielä aggressiivisempia kotimaisuuskampanjoita oman markkinoinnin yhteydessä. Samoin yritykset voivat käyttää tuotteissaan kotimaisuusmerkkiä, avainlippua.
Rajat ylittävä kuluttajakauppa
Sisämarkkinoilla kuluttajat tilaavat tai ostavat tuotteita entistä useammin toisista EU-maista. Jos toisesta EU-maasta ostetussa tuotteessa on virhe, kuluttajan on viime kädessä esitettävä vaatimuksensa tuotteen myyjälle tai valmistajalle myyntimaassa. Kuluttajan ostaessa tuotteen esimerkiksi lomamatkalla Saksassa tai Saksassa ilmestyvän lehden perusteella, määräytyvät kuluttajan oikeudet nimenomaisesti Saksan lakien perusteella. Kyseisen tuotteen suomalaisella jälleenmyyjällä ei välttämättä ole velvollisuutta puuttua asiaan, ellei nimenomaisesti halua.
Jos ulkomainen yritys sen sijaan markkinoi tuotteitaan suomalaisissa lehdissä tai Suomessa näkyvillä satelliittikanavilla tai suomenkielisillä Internet-sivuilla, voidaan markkinoinnin katsoa kohdistuvan Suomeen ja siihen liittyviin mahdollisiin riitoihin soveltaa Suomen lakia, vaikka tuote tulisi suoraan ulkomailta kuluttajalle.
Tuotteen, nimen, keksinnön suojaaminen sisämarkkinoilla
Sisämarkkinoilla voi muodostua ongelmia, mikäli tuotteen kehittäjä ja valmistaja ei pysty suojaamaan tuotettaan riittävän tehokkaasti ja riittävän laajasti. Käytetyin keino suojata tuotteita ja niihin sisältyviä keksintöjä ovat teollisoikeudet.
Teollisoikeudet kuten patentit, tavaramerkit, toiminimet ja mallisuoja ovat yksinoikeuksia, jotka ovat voimassa kansallisesti. Ne voivat muodostua kaupan esteeksi ilman kansainvälistä sääntelyä. EU:ssa pyritään yhdenmukaistamaan teollisoikeuksia koskevia kansallisia määräyksiä ja luomaan koko EU-aluetta koskevia teollisoikeuksien järjestelmiä. Tällä hetkellä on toiminnassa yhteisötavaramerkkijärjestelmä, yhteisömallijärjestelmä ja mahdollisesti tulevaisuudessa yhteisöpatentti.
Maantieteelliset alkuperämerkinnät
EU:ssa on maantieteellisiä alkuperämerkintöjä koskeva järjestelmä, joka koskee lähinnä maatalouselintarvikkeita. Järjestelmän kautta on tarkoitus turvata tietyn alueen tuottajille, esimerkiksi Champagnen alueen samppanjan tuottajille, yksinoikeus koko EU-alueella kyseisen alkuperämerkinnän käyttöön.
Suojan saaminen edellyttää, että tuotteen laatu ja luonteenomaiset piirteet johtuvat kokonaan tai valtaosaltaan tietyn alueen ominaisuuksista. Toisaalta suojaa voi myös saada, jos alueelta tuotetussa elintarvikkeessa on jokin tälle alueelle nimenomainen ominaisuus tai muu piirre. Järjestelmä perustuu rekisteröinnille. Tämä suojamuoto täydentää tavaramerkkisuojaa.
Tuoteväärennökset
Laittomien tuotejäljitelmien valvonta on tehostunut EU:n ulkorajoilla, sillä tuoteväärennösten ja piraattituotteiden tuonti kolmansista maista EU-maihin voidaan entistä tehokkaammin estää. EY-asetus antaa EU-maiden tulliviranomaisille oikeuden pysäyttää jäljitelmäksi epäilemänsä tavaraerä rajalle 10 päivän määräajaksi. Tässä ajassa tuotteen laillinen valmistaja, maahantuoja tai muu oikeudenhaltija voi nostaa kanteen piraatti- tai tuoteväärennöstuotteen maahantuojaa tai valmistajaa vastaan taikka aloittaa rikosprosessin tekemällä asiasta tutkintapyynnön tullin rikostutkintaosastolle. Tullivalvonta koskee yleensä pääasiassa tekijänoikeutta loukkaavia piraattituotteita tai tavara- ja mallioikeuksia loukkaavia tuoteväärennöksiä.
Rinnakkaistuonti
Rinnakkaistuonnilla tarkoitetaan tavaramerkillä, patentilla, tekijänoikeudella tai mallioikeudella suojatun tavaran tuontia maahan ohi ns. virallisen maahantuojan, jonka toiminta usein perustuu alueelliseen yksinmyyntisopimukseen.
Sisämarkkinoilla rinnakkaistuonti on sallittua, sillä yhdessä EU-maassa laillisesti valmistetun ja markkinoille saatetun tuotteen rinnakkaistuontia toiseen EU-maahan ei voida estää. Tavaran liikkeeseen laskeminen, tavallisesti myyminen, “sammuttaa” tekijän- ja teollisoikeuden loppuun.
EU:n kilpailusäännöt sallivat tietyin poikkeuksin yksinmyyntisopimukset, mutta sopimuksen tarkoittamien tavaroiden rinnakkaistuonti ja edelleen vienti tulee aina olla sallittua. Tämä merkitsee sitä, että yksinmyyntisopimuksessa ei voida kieltää tavarantoimittajaa toimittamasta tavaroita sopimusalueen ulkopuolelle mutta kuitenkin EU-alueella oleville toisille jälleenmyyjille, jotka tämän jälkeen voivat myydä niitä EU-alueella.
Jälleenmyyjää voidaan kuitenkin kieltää etsimästä asiakkaita oman yksinmyyntialueensa ulkopuolelta, taikka perustamasta sinne sivuliikkeitä tai jakeluvarastoa. Oikeudenhaltijalla on kuitenkin pääsääntöisesti oikeus puuttua rinnakkaistuontiin kolmansista maista EU-alueelle.