2.12. Ympäristöväittämien käyttö autojen markkinoinnissa

(2009)

Tässä linjauksessa käydään läpi ne periaatteet, joilla autojen markkinoinnissa voidaan käyttää ympäristöväittämiä. Kuluttaja-asiamies on laatinut linjauksen yhdessä Autotuojien ja Autoalan Keskusliiton kanssa.

Ympäristöväitteitä käytettäessä on pidettävä huoli siitä, että

  • vain saman kokoluokan autoja vertaillaan keskenään.
  • markkinoinnista välittyy kuluttajalle todenmukainen kokonaiskuva.
  • väitteet perustuvat toteennäytettyihin tosiasioihin.

1. Automallien vertailu: ”Uusi automallimme on ympäristövaikutuksiltaan muita parempi, koska…”

Autojen osien ja ominaisuuksien kehittelyssä on tehty ratkaisuja, joiden ansiosta autojen haitallisia ympäristövaikutuksia on voitu vähentää. Markkinoinnissa on hyvä kertoa niistä parannuksista, joiden ansiosta auto poikkeaa edukseen muista samantyyppisistä autoista. Markkinoinnissa on kuitenkin silloin muistettava seuraavat asiat:

  • Verrata voi vain vertaisiin. Markkinoinnissa voi kertoa parannuksista verrattuna muihin saman kokoluokan autoihin. Esimerkiksi pientä perheautoa ei voi verrata ison kokoluokan henkilöautoon tai katumaasturiin.
  • Ympäristöväittämien pitää koskea autojen ympäristövaikutusten kannalta merkityksellisiä ominaisuuksia. Näitä ovat hiilidioksidipäästöt, säännellyt päästöt, auton valmistus ja jakelujärjestelmä, auton tekniset ratkaisut, melu ja kierrätys.
  • Kaikki tosiasiaväittämät on kyettävä todistamaan oikeiksi. Näytön on oltava valmiina jo siinä vaiheessa, kun yritys aloittaa markkinoinnin. Koska tutkimustieto hyödykkeiden vaikutuksesta ympäristöön lisääntyy jatkuvasti, näytön ajantasaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
  • Jos kyse on ulkopuoliseen testiin tai tutkimukseen perustuvista väittämistä, mainoksesta on käytävä ilmi käytetty tietolähde. Mainostaja ei voi tehdä testistä omia johtopäätöksiä tai yleistyksiä. Jos mainoksessa käytetään vain osaa testistä, mainos ei saa olla testin kokonaistulosten kannalta harhaanjohtava.

2. Kokonaisvaikutelman oltava oikea ja tasapainoinen

Markkinointia arvioidaan sen kuluttajille antaman kokonaiskuvan perusteella. Mainontaa suunniteltaessa on aina varmistettava, että markkinoinnin välittämä kokonaiskuva on oikea ja perustuu tosiasioihin. Yksittäisen ympäristöominaisuuden merkitystä ei saa korostaa niin, että markkinoinnin antama kokonaisvaikutelma on harhaanjohtava.

Jos automallin uuteen versioon on tehty ympäristöominaisuuksia koskeva vähäinen parannus, sitä koskevan markkinointiviestin on oltava oikeassa suhteessa kyseisen auton ympäristövaikutuksiin kokonaisuudessaan.

Kuluttajan yksittäisen ostopäätöksen vaikutusta ympäristön tilaan ei myöskään pidä liioitella. Myös vähäpäästöiset tai ympäristön kannalta muuten vähemmän haitalliset autot kuormittavat ympäristöä.

Markkinoinnissa ei voi välittää mielikuvaa siitä, että kuluttaja voisi pelkällä ostopäätöksellään tehdä oman osuutensa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Sen sijaan kuluttajalle voidaan antaa virikkeitä miettiä omaa käyttäytymistään ja ilmaston tilan kehittymistä.

Markkinoinnissa on syytä käyttää vain sellaisia termejä, joita tavallinen autonostaja ymmärtää. Vaikeaselkoisia ilmaisuja tai ilmaisuja, jotka voidaan ymmärtää monella tavalla, on syytä välttää.

3. Täsmentämättömiä, yleistäviä ja liioittelevia väittämiä pitää välttää

Autot kuormittavat elinkaarensa aikana ympäristöä monin tavoin (mm. raaka-aineet, valmistusprosessi, jakelu, käyttö, huollot, ominaisuudet epäasiallisen käytöstä poiston ja romutuksen yhteydessä). Ympäristövaikutukset eivät ole yhteismitallisia, vaan monet seikat vaikuttavat auton elinkaaren aikana eri tavoin ympäristöön.

Autojen markkinoinnissa ei tule käyttää ilmaisuja auton positiivisista ympäristövaikutuksista, jotka antavat kuluttajalle perusteettomasti kuvan, että kyseinen auto olisi ympäristön kannalta yleisesti parempi kuin muut markkinoilla olevat autot.

Yleistävien väittämien asemesta markkinoinnissa voidaan kertoa yksilöidysti auton teknisistä parannuksista haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Väitteet on pystyttävä todistamaan oikeiksi.

4. Hiilidioksidipäästöjen ilmoittaminen

Uusien henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen ilmoittamisessa on noudatettava valtioneuvoston asetusta autojen polttoaineenkulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen ilmoittamisesta (938/2000). Asetuksen mukaan tiedot tulee esittää helppolukuisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla ja ainakin yhtä näkyvästi kuin pääosa mainosjulkaisun (mm. ilmoitukset sanoma- ja aikakauslehdissä, esitteet, Internet-sivut) muista tiedoista.

Asetus edellyttää myös, että jos mainostetaan useita automalleja, on ilmoitettava kaikkien mainokseen sisältyvien henkilöautomallien päästötiedot tai päästöjä koskeva vaihteluväli.

Päästötietoja ei voi ilmoittaa esim. ”CO2 alkaen 130g/km”.

Asetus ei koske televisiomainontaa. Päästötiedot on kuitenkin ilmoitettava myös tv-mainonnassa silloin, jos mainoksessa viitataan nimenomaisesti yksilöidyn automallin ympäristövaikutuksiin päästöjen osalta.

5. Ympäristöteoista voidaan kertoa yrityskuvamainonnassa

Yrityskuvamainonnassa ei esitellä yksilöityjä tuotteita, vaan sen avulla luodaan myönteistä kuvaa yrityksestä kertomalla esimerkiksi yrityksen toimintaperiaatteista, tavoitteista ja tuotteiden laadusta. Yrityskuvamainonnassa voidaan yleisesti kertoa auton valmistajien ympäristöohjelmien sisällöstä, kuten toimista autonvalmistuksen haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi tai autojen kierrätyksen tehostamiseksi.

Annettujen tietojen on oltava merkityksellisiä autojen ympäristövaikutusten kannalta. Markkinoinnissa ei myöskään saa antaa kuvaa autosta ympäristöystävällisenä tuotteena.

Yrityskuvamainonnassa voidaan kertoa myös muista kuin autoihin liittyvistä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tehdyistä toimenpiteistä, kuten puiden istuttamisesta. Toimenpidettä ei kuitenkaan saa kytkeä tietyn auton markkinointiin. Toimenpiteiden on myös oltava kokonaisuuden kannalta merkityksellisiä ja niiden ympäristövaikutukset on voitava näyttää toteen.

Markkinoinnissa ei saa antaa vaikutelmaa, että kuluttaja voisi hyvittää auton haitallisia ympäristövaikutuksia siten, että yritys lupaa istuttaa puun, jos kuluttaja ostaa kyseisen auton.

6. Esimerkkejä ympäristöväittämien käytöstä autojen markkinoinnissa

Sallittua

”Jokaista myytyä autoa kohden lahjoitetaan 100 euroa Itämeren suojeluun.”

”Auton tuotekehitys on vaikuttanut siihen, että hiilidioksidipäästöjä on saatu alennettua.”

”Auton materiaaleista xx% on peräisin kierrätetystä materiaalista.”

”Saat meiltä Taloudellisen ajon kurssin kaupan päälle ostaessasi uuden tai käytetyn auton.”

”Teemme työtä kuljettajien ajotavan muuttamiseksi ympäristöystävällisempään suuntaan.”

Kiellettyä

Mainoksessa esitetään kuvaa autosta. Kuvan yhteydessä olevassa tekstissä todetaan,

”Aja nyt vihreällä autolla hyvällä omatunnolla.”

Väitettä ei ole mainoksessa täsmennetty.

”Valitsetpa minkä värin tahansa, automme on aina vihreä.”

Väitettä ei ole mainoksessa täsmennetty.

”Automme on puhtain.”

Väitettä ei ole mainoksessa täsmennetty.

 ”Autolla on alhaiset hiilidioksidipäästöt.”

Päästöt eivät ole sen alhaisempia kuin kilpailijoiden vastaavilla autoilla.

Mainoksessa esitetään kuvaa liikkuvasta autosta, jonka pakoputkesta tulevat ”ilmakuplat” puhdistavat ilmaa.

Mielikuvalle ilmaa puhdistavasta autosta ei esitetä perusteita.

Mainoksessa esitetään kuvaa lumisella Lapin tiellä ajavasta autosta. Kuvan yhteyteen on kirjoitettu ”pidä hiihtomaajoukkue hangilla. Auta estämään ilmastonmuutos”.

Väitettä ei ole mainoksessa täsmennetty.

Auton kuvan yhteyteen on laitettu malliston alkaen-hinta sekä malliston alhaisimmat polttoaineenkulutus- ja hiilidioksidipäästötiedot.

Alkaen-hinta koskee eri autotyyppiä kuin kulutus- ja päästötiedot.

Linjaus on laadittu vuonna 2009.

1.19. Ympäristömarkkinointi

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 1992, tarkistettu 2002

Ohjeita laadittaessa on ajateltu mainonnan tekijää, joka miettii ympäristöväittämän käyttämistä suunnitteilla olevassa mainoksessa ja markkinointikampanjassa. Ohjeet perustuvat kuluttajansuojalain 2 lukuun sekä markkinatuomioistuimen ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytäntöön.

1. Ympäristövaikutusten merkitys pitää arvioida ensin

Tiedot tuotteiden ympäristövaikutuksista ovat kuluttajille tärkeitä. Ympäristöväittämiä voi käyttää, kun on varmistanut sen, että markkinoidussa tuotteessa on jotain ympäristövaikutuksiltaan kertomisen arvoista.

Markkinoinnissa kannattaa kertoa vain tuotteen ympäristövaikutuksia koskevista merkityksellisistä ja olennaisista asioista.

Kun ympäristöväittämien merkittävyyttä arvioidaan, otetaan huomioon myös muut saman tuoteryhmän tuotteet. Sanan ”fosfaatiton” käyttäminen markkinoinnissa ei ole relevanttia, jos markkinoilla ei ole myös fosfaattia sisältäviä tuotteita.

Sitä, miten olennainen ympäristöväittämä on, arvioidaan suhteessa tuotteen kaikkiin ympäristövaikutuksiin. Onko mielekästä korostaa, että pakkauksessa käytetystä materiaalista kolme prosenttia on kierrätettyä, jos pakkauksen sisältämä tuote on tunnetusti äärimmäisen haitallinen ympäristölle? Onko syytä keskittyä markkinoinnissa uuteen ympäristöystävälliseen pakkaukseen, jos tuote voitaisiin yhtä hyvin myydä ilman pakkausta?

2. Ympäristöominaisuuksista pitää kertoa selkeästi

Tuotteen ympäristövaikutuksiltaan merkittävät ominaisuudet pitää kertoa selkeästi ja yksiselitteisesti.

Selväksi pitää tehdä myös se, liittyvätkö ympäristöväittämät pakkaukseen vai itse tuotteeseen.

Yleisiä, yksilöimättömiä ja moniselitteisiä ilmaisuja on syytä välttää.

Markkinoinnissa on syytä käyttää vain sellaisia termejä, joita asiakkaat ymmärtävät. Markkinoinnissa käytettyjä ilmaisuja arvioidaan sen mukaan, miten kuluttajan voidaan olettaa ymmärtävän ilmaisujen sisällön. Jos ilmaisut voidaan ymmärtää monellakin tavalla, niistä kannattaa luopua.

Väitteet pitää täsmentää – kuluttajan yksittäisen ostopäätöksen vaikutusta ympäristön tilaan ei pidä liioitella. Paisuteltuja uhkakuvia kuluttajan tuotevalinnan seurauksista ei pidä luoda. Esimerkiksi omakotitalojen puutteellisella eristämisellä ei ole kovin keskeistä merkitystä kasvihuoneilmiöön.

Jos tuotteen valmistusprosessin, ainesosien tai käytön ympäristövaikutuksista ei ole varmuutta, kannattaa kertoa vain tosiasiat. Johtopäätösten tekemisen voi jättää asiakkaalle.

3. Kokonaiskuvakin on syytä arvioida

Ympäristömarkkinointia arvioidaan sillä perusteella, millaisen välittömän kokonaiskuvan se luo. Markkinoinnin kokonaiskuvan pitää perustua tosiasioihin.

On siis syytä varmistaa, että markkinoinnin kokonaiskuva ja yleisvaikutelma pitävät paikkansa.

Sellaisiin ympäristövaikutuksiin ei pidä vedota, joista on olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia.

4. Yleistää voi vain, jos on selvittänyt tuotteen koko elinkaaren

Ympäristöystävällinen-sanaa tai vastaavia yleistäviä (vihreä, luontoystävällinen, eko-tuote) sanoja voi käyttää vasta, kun on todella perusteellisesti selvittänyt tuotteen koko elinkaaren. Esimerkiksi ilmaisu “puhtaamman ympäristön puolesta” oli markkinatuomioistuimen mukaan (MT:1992:26) autojen markkinoinnissa täsmentämätön ja yleistävä.

Tällaisia yleisiä väittämiä voi käyttää vain, jos tuote koko elinkaarensa ajan – “kehdosta hautaan” – kuormittaa ympäristöä olennaisesti vähemmän kuin muut samaan tuoteryhmään kuuluvat tuotteet.

Yleisen ympäristöväittämän tueksi pitää löytyä selvitys, joka koskee tuotteen koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia.

Jos mainostettavan tuotteen tuoteryhmälle on vahvistettu ympäristömerkkikriteerit, tuotteelle voi hakea käyttöoikeudet pohjoismaiseen tai EU:n ympäristömerkkiin. Näitä merkkejä on hyvä käyttää sen sijaan, että esittää yleisiä väitteitä tuotteen ympäristöystävällisyydestä. Joka tapauksessa on syytä varmistaa, että yleistävien ympäristöväittämien pohjana on ympäristömerkkikriteerien mukainen selvitys tuotteen koko elinkaaresta.

Kolmannen osapuolen myöntämä ympäristömerkki antaa yksiselitteisen ja luotettavan kuvan tuotteen ympäristöominaisuuksista. Niitä on syytä käyttää omatekoisen ympäristömerkin sijaan.

Markkinatuomioistuin kielsi ratkaisullaan 2001:009 yrittäjää käyttämästä omaa, yhtiön itsensä kehittämää merkkiä. Merkin avulla yhtiö korosti markkinoinnissa ympäristöarvoja perusteettomasti, vaikka sen markkinoimaa toimintaa ei voinut pitää erityisenä ympäristöä säästävänä kierrätyksenä. Merkki saattoi hämärtää kuluttajien mielikuvaa kierrätykseen liittyvästä ympäristöä säästävästä toiminnasta.

4.1 Biohajoava tai hajoava

Jos markkinoija ei yksilöi tuotteen hajoavuutta koskevaa väittämää, sen tueksi pitää hankkia näyttö siitä, että koko tuote hajoaa luonnossa täydellisesti tai lähes täydellisesti. Jos ei tarkoita koko tuotteen täydellistä hajoavuutta, väittämä pitää yksilöidä. “Biohajoavilla” pesuaineilla tarkoitetaan usein sitä, että aineen sisältämät tensidit hajoavat OECD-normien mukaisesti. Tämä pitää täsmentää markkinoinnissa.

Jos kertoo markkinoinnissa tuotteen hajoavuudesta tietyissä olosuhteissa, tilanteen kuuluu olla realistinen markkinoinnin kohderyhmälle. Jos hajoaminen edellyttää erityisiä olosuhteita, niistä pitää kertoa. Hajoamistulokset eivät saa olla luonnolle haitallisia. Kaatopaikalle joutuvat jätteet eivät juuri hajoa. On syytä täsmentää myös se, hajoaako tuote valon vai mikrobien vaikutuksesta.

Jos tuotteen voi myydä ilman pakkausta, kannattaa miettiä, onko pakkauksen hajoavuudella todellista myönteistä merkitystä ympäristölle.

Myös kompostoitava-sanalta tai muuhun erityiseen jätteiden käsittelyyn liittyviltä sanoilta vaaditaan samat edellytykset kuin (bio)hajoava-sanan käytöltä. Markkinoinnissa pitää kertoa, mitä vaaditaan tuotteen kompostoimiseen tai polttamiseen. Erityisistä edellytyksistä pitää aina kertoa. Esimerkiksi se on mainittava, pitääkö pakkaus pestä ennen sen polttamista tai muun polttoaineen lisäämistä. Jätteiden käsittelytavalla ei ole merkitystä, jos olennainen osa kohderyhmää ei voi sitä käyttää.

4.2 Uusiokäyttömahdollisuudet, kierrätettävyys

Markkinoinnissa pitää täsmentää riittävästi

  • tarkoittaako itse tuotetta, pakkausta vai näiden raaka-aineita
  • onko pakkaus vai tuote valmistettu kierrätetystä materiaalista ja miltä osin
  • voiko pakkauksen kierrättää tai käyttää uudelleen tuotteen käytön jälkeen.

Kierrätyksestä tai uusiokäytöstä annettujen lupausten pitää olla totta. Vakiintuneen, yleiseurooppalaisen kierrätysmerkin käyttö muovipakkauksissa ei sinänsä ole lainvastaista. Väittämällä ei kuitenkaan ole merkitystä, jos muovin keräyspisteitä ei ole tai uudelleentäytettävään pakkaukseen ei voikaan ostaa tuotetta irrallaan.

5. Verrata voi vain vertaisiin

Vertailussa voi käyttää vain saman tuoteryhmän tuotteiden ympäristövaikutuksia. Tulitikkuja on vaikea verrata luotettavasti sytyttimiin tai kangasvaippoja kertakäyttöisiin. Miten esimerkiksi kangasvaipan valmistus- ja käyttöaikana ja toisaalta kertakäyttövaipan jätekäsittelyssä ilmeneviä haitallisia ympäristövaikutuksia voisi verrata keskenään objektiivisesti?

Ennen kuin kertoo markkinoinnissa vain yhdestä vertailtavasta ominaisuudesta, pitää varmistaa, etteivät vertailtavien tuotteiden elinkaaret poikkea muilta osin toisistaan oleellisesti.

Ennen kuin käyttää vertailevaa ilmaisua (esim. ”parhaat eristeet”) ympäristöväittämien yhteydessä, pitää hankkia näyttö siitä, että tuotteet todella ovat ympäristövaikutustensa kannalta parempia kuin muut markkinoilla olevat saman ryhmän tuotteet. Näyttövelvollisuus koskee koko tuotteen elinkaarta, jos vertailua ei ole täsmennetty.