Hakutermi: virhe

(12/2007)

Tässä ohjeessa käydään läpi virhevastuuta ja takuuta koskevat periaatteet auton kaupassa. Ohje koskee sekä uuden että käytetyn auton kauppaa. Ohjetta laadittaessa on kuultu autoalan järjestöjä.

Myyjä, maahantuoja ja valmistaja vastaavat tavaran virheestä kuluttajansuojalain 5 luvun säännösten perusteella. Myös elinkeinonharjoittajana toimiva välittäjä voi olla kuluttajaan nähden vastuussa.

Virhevastuun kestolle ei ole laissa säädetty takarajaa., vaan virhevastuuaika määrittyy tavaran oletettavissa olevan kestoiän perusteella. Auton kestoikään vaikuttavat auton ajomäärä, käyttöolosuhteet sekä se kuinka autoa huolletaan ja hoidetaan.

Takuu puolestaan on myyjän, valmistajan tai maahantuojan antama vapaaehtoinen lisäetu. Takuunantaja vastaa auton toiminnasta ja ominaisuuksista takuusitoumuksessa ilmoitetun ajan.

Kuluttaja on sopimussuhteessa vain myyjän kanssa. Siksi myyjä on ensisijaisesti vastuussa kuluttajansuojalain mukaisten virhetilanteiden hoidosta. Myyjä ei voi esimerkiksi velvoittaa kuluttajaa ottamaan yhteyttä maahantuojaan tai jättää korjauksesta sopimista maahantuojan ja takuuhuollon kanssa kuluttajan tehtäväksi. Myyjän, maahantuojan ja valmistajan on sovittava vastuunjaosta keskenään niin, että kuluttajan toiminta ei hankaloidu. Kuluttaja voi sen sijaan itse valita, mihin myyntiportaaseen – myyjälle, maahantuojalle vai valmistajalle – hän valituksensa kohdistaa.

Käytännöllisintä ja suositeltavinta kuluttajalle on kuitenkin selvittää asiaa sopimuskumppanin eli myyjän kanssa. Siksi tämän ohjeen lähtökohtana on ollut lähinnä myyjän virhevastuu, vaikka muutkin portaat ovat kuluttajalle vastuussa virheistä.

1. Myyjä vastaa virheistä — ostaja asianmukaisesta käyttämisestä

Auto on kestokulutushyödyke, joka vaatii säännöllistä huoltoa ja hoitoa. Ostajan vastuulla on hoitaa autoa asianmukaisesti ja käyttää sitä ohjeiden mukaisesti.

Myyjä puolestaan vastaa autossa ilmenevistä kuluttajansuojalaissa tarkoitetuista virheistä. Myyjän virhevastuu jatkuu takuun jälkeenkin.

Suurin osa kuluttajansuojalain säännöksistä soveltuu sekä uuden että käytetyn auton kauppaan. Joitakin säännöksiä, kuten esimerkiksi ”sellaisena kuin se on” -ehtoa, sovelletaan vain käytetyn auton kauppaan. Sen sijaan käytännön virhetilanteet ovat monesti erilaisia uuden ja käytetyn auton kaupassa.

2. Autokaupassa esiintyviä tavanomaisia virhetilanteita

• autossa ilmenee tekninen vika tai puute
• auto ei vastaa sitä, mitä kauppaa tehtäessä on sovittu
• autosta on annettu vääriä tai paikkansa pitämättömiä tietoja
• kaupan päättämisen kannalta olennaisia tietoja on salattu
• käyttö-, huolto ym. ohjeet puuttuvat
• auto osoittautuu huonommaksi kuin ostajalla on auton iän, ajomäärän tai kauppahinnan perusteella aihetta odottaa, tai auto tai sen osa on kulunut kestoikäänsä nähden ennenaikaisesti

2.1 Esimerkkejä uuden auton kaupassa esiintyvistä virhetilanteista

Tekniset viat tai puutteet

Kuluttajalla on oikeus vaatia, että uusi auto on virheetön. Kyseessä on virhe, jos auto ei vastaa kyseiseltä automallilta yleisesti odotettavaa tavanomaista laatua. Virhe ei välttämättä koske vain yksittäistä autoa, vaan se voi esiintyä myös kokonaisessa sarjassa autoja. Tällaisessa tapauksessa kaikki autot voivat olla virheellisiä.

Virheet ovat usein teknisiä vikoja. Auton elektroniikassa voi esiintyä erilaisia häiriöitä, joiden seurauksena auton moottori sammuu kesken ajon, radio menee pois päältä, auton käynti on epätasaista tms. Virheet voivat koskea yksittäistä autoa tai tiettyä automallia kokonaisuudessaan.

Autot ovat tasoltaan ja laadultaan erilaisia. Autossa voi olla epämukaviksi koettuja ominaisuuksia, jotka eivät kuitenkaan ole virheitä. Esimerkiksi rengasäänen voimakkuus voi vaihdella suurestikin riippuen siitä, millaiset renkaat autoon on asennettu ja millaisilla tiepinnoilla sillä ajetaan. Kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole virhe.

Virheen ja ominaisuuden välinen raja ei ole aina selvä. Ominaisuus ei kuitenkaan saa estää auton normaalia käyttöä eikä aiheuttaa uhkaa liikenneturvallisuudelle. Sitä, onko kyseessä ominaisuus vai virhe, arvioidaan kuluttajan perusteltujen, objektiivisten odotusten perusteella. Kuluttajalla on oikeus odottaa autolta normaalia käyttökelpoisuutta ja määrätynlaista laatua. Odotuksiin auton tasosta vaikuttavat autosta annetut tiedot sekä autosta markkinoinnissa ja kaupanteossa luotu käsitys.

Ongelmien välttämiseksi kuluttaja kannattaa ohjata koeajamaan auto. Silloin hän pääsee tutustumaan ainakin osaan auton ominaisuuksista.

Auton varusteet

Uuden auton pitää olla sellainen kuin kauppaa tehtäessä on sovittu. Jos autosta puuttuu varuste tai toiminto, joka siinä olisi pitänyt kauppakirjan tai myyjän antaman esitteen tai muun esittämänsä markkinointimateriaalin mukaan olla, kyseessä on virhe. Puuttuva varuste tai toiminto voi olla yhtä lailla tehdasvaruste tai jälkiasennettava lisävaruste tai -toiminto.

Kuluttaja voi vedota myyjän kaupantekohetkellä antamien tietojen lisäksi myös aikaisemman myyntiportaan, kuten esimerkiksi maahantuojan tai valmistajan antamiin, Suomen markkinoille tarkoitettua ajoneuvoa koskeviin tietoihin. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa myyjä on kaupantekohetkellä selvästi ilmoittanut, että maahantuojan tai valmistajan ilmoittamat tuotetiedot poikkeavat kaupan kohteena olevan auton tiedoista. Tällaisia tietoja voi olla esimerkiksi maahantuojan tai valmistajan omilla verkkosivuilla.

Myyjän kannattaa käydä ostajan kanssa huolellisesti läpi, mitä varusteita ja toimintoja autoon hankitaan. Nämä varusteet ja toiminnot on hyvä mainita myös kauppakirjassa mahdollisimman tarkasti. Kummallekin osapuolelle jäävän selkeän varustelistan avulla voidaan ehkäistä kaupan sisältöä koskevia riitoja.

2.2 Esimerkkejä käytetyn auton kaupassa esiintyvistä virhetilanteista

Aiheelliset odotukset auton kunnosta

Käytettynä ostetussa autossa voi ilmetä jo pian kaupanteon jälkeen korjaamista vaativia vikoja. Kuluttaja ei voi edellyttää, että käytetty auto olisi uudenveroinen. Käytettynäkään ostettu auto ei silti saa olla huonommassa kunnossa kuin kuluttajalla on auton ikä, sillä ajetut kilometrit, auton kauppahinta sekä myyjän autosta antamat tiedot huomioon ottaen yleensä aihetta edellyttää. Auton korjauskustannuksetkaan eivät saa nousta kohtuuttoman korkeiksi verrattuna ostajan aiheellisiin odotuksiin.

50 000 kilometriä ajetun auton vaihteisto rikkoutuu ilman, että olisi kyse käyttövirheestä tai muusta vastavasta ostajan puolella olevasta syystä. Vaihteisto on ollut huonommassa kunnossa kuin ostajalla on tämän verran ajetun auton osalta ollut aihetta edellyttää. Jos sama vika ilmenee 200 000 kilometriä ajetussa autossa, korjaustarpeen voidaan katsoa johtuvan luonnollisesta kulumisesta. Korjauskustannukset jäävät tässä tapauksessa siis ostajan vastuulle.

Auton tai sen osien käyttöikää ei voi täsmällisesti määritellä ennalta. Arviointi virheellisyydestä tai virheettömyydestä on tehtävä tapauskohtaisesti.

Jakohihnan katkeaminen

Kuluttajavalituslautakunnan (nykyisin Kuluttajariitalautakunta) vakiintuneen tulkinnan mukaan jakohihnan pitää kestää vähintään valmistajan laatiman huolto-ohjelman mukainen vaihtoväli. Jos hihna katkeaa aikaisemmin, kyseessä on virhe. Myyjän korjattavaksi tulevat tällöin myös hihnan katkeamisesta aiheutuneet seurannaisvahingot, yleensä moottorinkorjauskustannukset.

Vaikka kuluttaja ei olisi vienyt autoa huoltoon ennen jakohihnan vaihtovälin täyttymistä, sillä ei ole vaikutusta myyjän vastuuseen. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa vika olisi ollut ennakoitavissa huolto-ohjelman mukaisessa tarkastuksessa.

Korjauskustannuksiin osallistuminen

Kuluttajansuojalain selkeä lähtökohta on, että myyjän on korjattava virheet omalla kustannuksellaan. Joskus auton arvo tulee kuitenkin korjauksen jälkeen selvästi korkeammaksi kuin mitä se olisi ollut alkuperäisen sopimuksen mukaan.

Jos korjauksesta aiheutuvat kustannukset ovat myyjälle kohtuuttomat, hänen ei tarvitse suostua korjaukseen ilman, että kuluttaja osallistuu autonsa parantamiseen vaikuttaviin kustannuksiin.

Vaikka myyjä ilmoittaisi korjauksen koituvan hänelle kohtuuttomaksi, kuluttaja voi kieltäytyä maksamasta autonsa saattamisesta parempaan kuntoon. Virhe voidaan tällöin oikaista korjaamisen sijasta virhettä vastaavalla hinnanalennuksella. Tällaisissa tilanteissa on usein käytännöllisintä korjata auto käytetyllä mutta ehjällä varaosalla, jolla auto voidaan saattaa asianmukaiseen kuntoon.

Paljon ajetun auton moottori joudutaan vaihtamaan uuteen. Tarjolla ei ole sopimuksen mukaisessa kunnossa olevaa käytettyä vaihtomoottoria. Koska autoon vaihdetaan uusi moottori, on perusteltua, että kuluttaja maksaa osan tästä parannuksesta. Vaihtoehtoisesti ostajaa hyvitetään hinnanalennuksella.

Autosta annetut tiedot

Myyjän antamilla tiedoilla on suuri merkitys kuluttajan ostopäätökseen. Kuluttaja ei voi vedota virheenä sellaiseen havaitsemaansa vikaan tai puutteeseen, josta hänelle on kerrottu ennen kaupasta päättämistä. Riitatilanteessa myyjän on osoitettava, että on kertonut tällaiset tiedot ostajalle. Viat ja puutteet onkin syytä merkitä kauppakirjaan.

Yleisluontoinen ilmaisu ”myydään korjattavaksi” tms. ei riitä. Vika pitää yksilöidä esimerkiksi ilmaisulla ”myydään moottorin osalta korjattavaksi”.

Koeajo ja ostajan havainnot

Virheen arviointiin vaikuttavat kuluttajan omat havainnot auton kunnosta. Ostaja ei voi vedota virheenä sellaiseen vikaan tai puutteeseen, josta hänen voi olettaa tienneen kauppaa tehtäessä.

Tarpeettomien virheiden ja väärinkäsitysten ehkäisemiseksi myyjän ja ostajan on hyvä käydä yhdessä huolellisesti läpi kaikki auton tiedot varustus mukaan lukien. Ostajalle on myös syytä tarjota mahdollisuus riittävän pituiseen koeajoon ennen kaupasta päättämistä.

Ostajalla ei ole erityistä selonottovelvollisuutta. Myyjän tulee ilmoittaa ostajalle oma-aloitteisesti sellaiset kauppaan vaikuttavat olennaiset seikat, joita tämän ei voi olettaa havaitsevan.

Väärä tieto

Väärä tieto voi olla esimerkiksi virheellinen tieto auton iästä. Virhevastuun syntymisen kannalta ratkaisevaa on, että auton käyttöönottoajankohta eli ensirekisteröintiajankohta on ilmoitettu oikein. Käyttöönottoajankohta ilmoitetaan yleensä vuoden, joskus myös kuukauden tarkkuudella.

Auton ns. vuosimalli tai valmistusvuosi voi poiketa käyttöönottovuodesta. Vuosimallilla tai valmistusvuodella on merkitystä vain, jos myyjä on nimenomaan ilmoittanut auton olevan jotain tiettyä vuosimallia tai ilmoittanut auton valmistusvuoden.

Kertomatta jätetyt tiedot

Kertomatta jätetystä eli salatusta tiedosta on kyse silloin, kun myyjä ei kerro jotain tiedossaan ollutta kaupan päättämisen kannalta olennaista seikkaa. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi se, että auto on ollut välillä pois rekisteristä vakuutusyhtiön lunastettua sen kolarin vuoksi tai että se on tuotu käytettynä maahan.

Myyjän pitää kertoa edellä mainituista seikoista ostajalle oma-aloitteisesti. Hän ei voi olettaa, että ostaja selvittäisi itse asian auton rekisteröintiasiakirjoista.

Käyttö- ja huolto-ohjeet

Jos auton mukana ei saa käyttö- ja huolto-ohjeita, kyseessä on virhe. Uuden auton mukana toimitetaan ainakin huoltokirja ja omistajan käsikirja sekä takuukirja. Myös käytetyn auton kaupassa ostajalle pitää antaa auton käyttämisen ja hoitamisen kannalta keskeiset ohjeet.

Jos myyjä ei pysty esimerkiksi toimittamaan omistajan käsikirjaa, hänen pitää antaa auton käytön ja huoltamisen kannalta keskeiset ohjeet jollain muulla tavalla.

Jos käytetyn auton ostaja ei saa huoltokirjaa, kyseessä on virhe, jos myyjä on kertonut huoltokirjan olemassaolosta esimerkiksi lupaamalla toimittaa jälkikäteen autosta myyntihetkellä puuttuvan huoltokirjan. Jos auto on kuitenkin niin vähän käytetty, että ostajalle syntyy perusteltu käsitys huoltokirjan sisältymisestä kauppaan, myyjän on silloin kerrottava, jos se puuttuu.

Vian etsimiskulut

Toisinaan saattaa olla epäselvää, onko autossa oleva vika myyjän tai takuunantajan vastuulla oleva virhe vai johtuuko se jostain muusta syystä. Vian selvittämisestä aiheutuvista kustannuksista on ensisijaisesti vastuussa myyjä tai takuunantaja.

Jos autolle on annettu takuu, myyjän on virhevastuusta vapautuakseen saatettava todennäköiseksi, että auton huonontuminen johtuu tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta syystä. Myyjä voi myös osoittaa, että auto on virheetön ja että sen toimimattomuus johtuu esimerkiksi siitä, ettei ostaja ole osannut noudattaa käyttöohjeita. Tästä myyjän näyttövelvollisuudesta johtuen ostajalta ei voi takuun yhteydessä periä maksua vian selvittämiseen liittyvistä toimenpiteistä. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa ostaja on tuonut auton korjattavaksi selvästi perusteetta tai hän on itse aiheuttanut vian, josta hänen olisi pitänyt olla selvillä.

Jos takuuta ei ole annettu tai takuuaika on jo päättynyt, ostajan on osoitettava, että auto on virheellinen. Jos auto osoittautuu myyjän tekemässä vian etsinnässä virheettömäksi, ostajalta on lähtökohtaisesti mahdollista periä etsintätyöstä kohtuullinen maksu. Myyjän ja ostajan on silloin pitänyt sopia maksusta etukäteen.

3. Takuun merkitys

Takuu on määräaikainen sitoumus, jossa takuunantaja ottaa vastatakseen ajoneuvon käyttökelpoisuudesta ja ominaisuuksista määrätyn ajan. Uutena myytäville autoille annetaan lähes poikkeuksetta takuu. Uusien autojen takuut ovat voimassa 2–3 vuotta, mutta pidempiäkin takuita myönnetään.

Takuu on lakisääteisen virhevastuun päälle annettava lisäetu. Sillä ei voi poistaa kuluttajalle laissa määrättyjä oikeuksia. Takuun voimassaolosta riippumatta myyjä ja aiemmat myyntiportaat vastaavat auton virheistä kuluttajansuojalain virhevastuusäännösten perusteella.

Takuunantaja voi olla valmistaja, maahantuoja tai myyjä. Suomessa uusien autojen takuunantaja on useimpien automerkkien osalta maahantuoja. Takuusta pitää antaa kirjallinen takuutodistus, josta ilmenevät takuuantajan yhteystiedot ja takuun rajoitukset sekä se, kuinka ostajan pitää toimia virhetilanteessa. Uuden auton takuutodistus annetaan ostajalle auton luovutuksen yhteydessä.

Takuunantaja on velvollinen poistamaan omalla kustannuksellaan virheen, joka on ilmennyt takuuaikana. Velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos takuunantaja saattaa todennäköiseksi, että vika johtuu ostajan puolella olevasta syystä, kuten esimerkiksi auton vääränlaisesta käyttämisestä, huonosta hoidosta, valmistajan laatimien huolto-ohjeiden mukaisten huoltojen laiminlyönnistä tai ulkoisesta vauriosta.

Takuuseen ei saa lisätä omavastuuosuutta. Korjauskustannuksia ei voi myöskään periä ostajalta sillä perusteella, että auto tulisi korjauksen myötä parempaan kuntoon. Tässä kohdin takuu eroaa selvästi virhevastuusta: takuun perusteella ostaja voi vaatia, että auto saatetaan asianmukaiseen kuntoon riippumatta siitä, tuleeko auto parempaan kuntoon.

Takuunantaja saa määrittää takuun kattavuuden. Autojen takuissa on tavanomaista, että tietyt kuluvat osat ja huollossa vaihdettavat osat eivät kuulu takuun piiriin. Myyjä vastaa kuitenkin tällaistenkin osien epätavallisesta kulumisesta virhevastuun perusteella.

3.1 Uusien autojen mallitakuuehdot

Kuluttajavirasto ja autojen maahantuojat ovat laatineet vuonna 2005 uusille henkilö- ja pakettiautoille mallitakuuehdot (Kohta 11). Mallitakuuehdoista ilmenee, minkälaisia ehtoja ja varaumia takuuehdoissa saa olla, jotta ne täyttäisivät Suomen kuluttajansuojalain asettamat vaatimukset.

Mallitakuuehtojen mukaan ostajan pitää noudattaa auton käyttö- ja hoito-ohjeita. Takuunantaja saa mallitakuuehtojen mukaan edellyttää, että ostaja huollattaa autoaan kyseisen automallin valmistajan Suomen olosuhteisiin tarkoitetun huolto-ohjelman mukaisesti. Asiantuntevan korjaamon voidaan edellyttää tuntevan kulloinkin kyseeseen tulevan huolto-ohjelman.

Auton huoltokustannukset ovat auton tavanomaisia ylläpitokustannuksia ja kuuluvat ostajan vastuulle. Huolto-ohjelman mukaiset huollot voidaan tehdä muussakin kuin ns. merkkikorjaamossa.

Jos huollon laiminlyönnillä ja ilmenneellä vialla ei ole minkäänlaista syy-yhteyttä, takuuta ei voi evätä pelkästään huollon laiminlyönnin johdosta. Jos takuunantaja osoittaa, että vahinko johtuu tällaisesta huoltamisessa tehdystä virheestä, on huollon tekijä vastuussa vahingosta.

Vastaavasti kuluttaja voi teettää autolleen myös varsinaiseen huolto-ohjelmaan kuulumattoman työn, esimerkiksi lisäruostesuojauksen, jos tällainen toimenpide ei johda auton vahingoittumiseen.

Takuunantaja saa sen sijaan vaatia, että hänen kustantamansa takuun perusteella tehtävät korjaukset tehdään takuunantajan määräämässä korjaamossa.

3.2 Käytettyjen autojen takuut

Käytettyjen autojen takuissa voidaan noudattaa soveltuvin osin samoja periaatteita kuin uusien autojen takuuehdoissa. Käytetynkään auton takuuseen ei saa sisällyttää omavastuuosuutta tai muutakaan maksuvelvoitetta. Käytetyn auton takuu voi olla myös hyvin rajattu: se voi koskea vain esim. moottoria ja voimansiirtoa.

Käytetyn auton takuuehdot eivät saa olla lain pakottavien sääntöjen vastaisia. Tällaiset takuuehdot ovat mitättömiä ja kuluttajaan nähden tehottomia.

3.3 Takuun päättyminen ei katkaise myyjän virhevastuuta

Takuun päättyminen ei tarkoita sitä, että myyjän virhevastuu päättyy. Myyjän vastuu jatkuu takuun jälkeenkin virhevastuun perusteella. Erona takuuseen on se, että kuluttajan pitää osoittaa, että kysymyksessä on virhe.

Ostajan asiantuntemukselle ja virheen osoittamiselle ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia. Joskus saattaa riittää, että ostaja osoittaa vain sen, että auto ei toimi. Myyjän tulee silloin vastanäytöllä osoittaa auton virheettömyys. Näyttötaakkaan vaikuttaa siis myös se, kummalla osapuolella on todellinen mahdollisuus osoittaa seikkoja.

4. Kuuden kuukauden sääntö

Myyjä vastaa virheestä, joka on ollut autossa luovutushetkellä, vaikka virhe ilmenisi myöhemminkin. Kuluttajansuojalain mukaan virheen oletetaan olleen olemassa jo luovutushetkellä, jos se ilmenee kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta. Kuluttajan pitää kuitenkin osoittaa, että kyseessä on virhe. Virheen määrittely tapahtuu edellä mainitulla tavalla (Ks. edellä kohta 1: Myyjä vastaa virheistä – ostaja asianmukaisesta käyttämisestä), esimerkiksi osoittamalla auton rikkoutuneen ennenaikaisesti oletettuun käyttöikäänsä verrattuna.

Kuuden kuukauden sääntö tarkoittaa sitä, että virheen oikaiseminen kuuluu myyjän vastuulle, ellei myyjä osoita, että tavara oli luovutettaessa virheetön.

Talvella ostetun auton ilmastoinnin toimimattomuus paljastuu vasta keväällä, kun ilmastointi otetaan käyttöön. Virheen voidaan tällöin olettaa olleen autossa jo luovutushetkellä. Myyjä on vastuussa virheen korjaamisesta, ellei hän pysty osoittamaan, että ilmastointi toimi luovutushetkellä. Vastaava virheolettama on mahdollista esittää myös esimerkiksi lukkiutumattomista jarruista tai luistonestojärjestelmän toimimattomuudesta.

Kuuden kuukauden sääntöä ei voi rinnastaa takuuseen. Virheenä ei pidetä luonnollisesta kulumisesta tai käyttövirheestä aiheutunutta vikaa, vaikka se ilmenisikin kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta.

Jos 200 000 kilometriä ajetun auton vaihteisto rikkoutuu, syynä on lähtökohtaisesti vaihteiston käyttöiän päättyminen eli ns. luonnollinen kuluminen. Korjauskustannukset kuuluvat silloin ostajalle riippumatta siitä, tapahtuiko vaurio kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta vai myöhemmin. Jos sama vahinko tapahtuu huomattavasti vähemmän käytetylle autolle, tilanne on toinen. On mahdollista, että auto ei ole vastannut kestävyydeltään sitä, mitä ostajalla on ollut aihetta edellyttää, vaikka auto olisikin ollut myyntihetkellä toimintakuntoinen.

5. Miten virheestä ilmoitetaan?

Ostajan pitää ilmoittaa havaitsemastaan viasta tai puutteesta myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä kun hän havaitsi sen. Kohtuullinen aika on aina vähintään kaksi kuukautta siitä kun ostaja havaitsi virheen.

Ostajan pitää kuitenkin aina toimia niin, ettei vika hänen toimiensa tai laiminlyöntinsä johdosta pahene. Ostajan kannattaakin oman etunsa vuoksi ilmoittaa havaitsemastaan viasta mahdollisimman nopeasti. Virheilmoitus voidaan tehdä joko suullisesti tai kirjallisesti.

Ostaja ei kuitenkaan aina menetä oikeuksiaan, vaikka hän olisi tehnyt virheilmoituksen kohtuullisen ajan jälkeen. Ostaja saa aina vedota virheeseen, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti, kunnianvastaisesti tai arvottomasti, esimerkiksi salannut ostajalta tiedossaan olevan virheen. Sama koskee tilanteita, joissa auto on vaarallisuutensa takia virheellinen.

Uusien autojen mallitakuuehdoissa edellytetään, että merkkikohtaisissa takuuehdoissa on riittävät tiedot siitä, keneen ostaja voi virhetilanteessa ottaa yhteyttä.

6. Ketkä ovat vastuussa virheiden oikaisusta?

Myyjä on kuluttajaan nähden vastuussa virheiden korjaamisesta, myös silloin kun:

• takuuta ei ole annettu (kysymyksessä on esim. käytetyn auton kauppa)
• takuu on päättynyt
• takuu ei kata kysymyksessä olevan vian korjaamista

Kuluttajalla on oikeus esittää vaatimuksensa myyjälle silloinkin, kun kysymys on takuun piiriin kuuluvasta virheestä ja takuunantaja on muu kuin myyjä, esimerkiksi maahantuoja. Myyjän on tällöin huolehdittava takuukorjauksen järjestämisestä asianmukaisella tavalla, ellei hän ole ennen kaupantekoa ilmoittanut kuluttajalle, että ei vastaa muun toimijan antamasta takuusta.

Maahantuoja (ja valmistaja) voi olla kuluttajalle vastuussa:

• takuunantajana
• aikaisemman myyntiportaan edustajana takuun päättymisen jälkeen

Takuunantaja on velvollinen huolehtimaan takuukorjauksista. Takuunantajalla on lähtökohtaisesti oikeus määrätä, missä takuukorjaus tehdään. Yleensä paikka on maahantuojan valtuuttama huoltokorjaamo tai myyjäliikkeen korjaamo. Tämä menettely ei kuitenkaan saa olla kuluttajalle kohtuuttoman hankala. Kuluttaja voi valita vastuutahon ja toimittaa halutessaan auton myyjälle korjausta varten, jos myyjäkin on virheestä vastuussa. On suositeltavaa selvittää takuunantajan palvelunumerosta, miten auton rikkoutumistilanteessa kannattaa toimia. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun auto sijaitsee kaukana myyjäliikkeestä ja takuunantajan huoltoliikkeestä. Auton mahdollisesta siirrosta tai siirtokustannuksista vastaa takuunantaja.

Kuluttaja voi tietyissä tilanteissa esittää vaatimuksia myyjän sijasta tai ohella myös aikaisemmalle myyntiportaalle silloinkin, kun kyseessä on muun kuin takuun piiriin kuuluvan virheen korjaus. Autokaupassa aikaisempi myyntiporras tarkoittaa yleensä maahantuojaa. Tällainen oikeus on kuitenkin vain ensiostajalla eli henkilöllä, joka on ostanut auton uutena. Jos kuluttaja on esittänyt vaatimuksensa sekä myyjälle että maahantuojalle, ovat nämä yhdessä vastuussa virheen oikaisemisesta.

Käytetyn auton ostaja ei voi esittää vaatimuksia maahantuojalle muutoin kuin maahantuojan antaman takuun perusteella.

Aiemman myyntiportaan virhevastuu noudattaa samoja periaatteita kuin myyjän vastuu. Se ei kuitenkaan ole kaikilta osin yhtä laaja. Valmistaja ja maahantuoja eivät vastaa virheestä, joka on syntynyt niistä riippumattomasta syystä sen jälkeen, kun ne luovuttivat tavaran seuraavalle portaalle. Maahantuoja ei siis ole vastuussa esimerkiksi myyjän antamista virheellisistä tiedoista tai autoon tehtyjen huoltojen ja korjausten virheellisyydestä. Valmistajalla tai maahantuojalla ei myöskään ole velvollisuutta palauttaa ostajalle hinnanalennuksena tai kauppahinnan palautuksena enempää kuin mitä niiden oma sopijapuoli seuraavassa myyntiportaassa voisi samalla perusteella vaatia.

Myös elinkeinonharjoittajana toimiva välittäjä on kuluttajaan nähden vastuussa, ellei hän toimi toisen elinkeinonharjoittajan lukuun ja ellei kuluttaja ole selvillä tästä ja sen vaikutuksista hänen oikeuksiinsa.

7. Miten virheet oikaistaan?

Korjaaminen tai vaihtaminen virheettömään

Kuluttajansuojalain mukaan virhe voidaan oikaista joko korjaamalla tai vaihtamalla virheellinen tuote virheettömään. Autokaupassa korjausta on pidettävä vaihtamiseen nähden ensisijaisena keinona. Ostajalla on oikeus vaatia korjausta ja myyjällä on oikeus oma-aloitteisestikin tarjoutua korjaamaan virhe.

Auton korjauttaminen muualla kuin myyjän osoittamassa korjaamossa tulee kyseeseen lähtökohtaisesti vain silloin, kun korjaamista ei voida lykätä aiheuttamatta kuluttajalle kohtuutonta haittaa.

Auto on vian ilmetessä kaukana myyjän korjaamosta. Kuluttajan pitää siitä huolimatta ennen korjauksen aloittamista ilmoittaa virheestä myyjälle tai automerkin 24 h -palvelupuhelimeen tai muuhun vastaavaan neuvontapuhelimeen, jos sellainen on tarjolla ja siihen saa yhteyden sekä sopia, missä auto korjataan.

Vaihto tulee kysymykseen, jos virhettä ei pystytä kohtuullisesti korjaamaan. Auto on kallis kestokulutushyödyke, jossa on harvoin niin merkittävää vikaa, että koko auto pitäisi vaihtaa toiseen. Käytetyn auton kaupassa ei ole yleensä edes mahdollista löytää kaupan kohdetta vastaavaa ajoneuvoa.

Korjaamisesta ei saa aiheutua ostajalle kustannuksia. Korjauksen pitää tapahtua kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja ilmoitti viasta. Varsinkin vanhemmissa ja paljon ajetuissa autoissa on todennäköisesti virheen ilmetessä jo moni osa käyttöikänsä lopussa. Myyjä ei ole velvollinen korjaamaan omalla kustannuksellaan vikaa niin, että korjauskustannukset kävisivät hänelle kohtuuttomaksi. Jos kuluttaja ei tällöin halua sijoittaa autonsa tason parantamiseen enempää kuin hän on alun perin tarkoittanut, oikaisu tapahtuu hinnanalennuksella (ks. edellä kohta 2.2: Käytettyjen autojen virhetilanteita, kappale Korjauskustannuksiin osallistuminen).

Hinnanalennus

Hinnanalennus soveltuu tilanteisiin, joissa virhettä ei voi poistaa korjaamalla. Tällainen virhe on esimerkiksi myyjän antama väärä tai paikkansa pitämätön tieto.

Myyjä on antanut virheellistä tietoa autolla ajetuista kilometreistä. Virhe voidaan oikaista hinnanalennuksella. Sama koskee tilanteita, joissa myyjä ei ole kertonut, että auto on tuotu maahan käytettynä tai että auto on ollut kolarin vuoksi välillä pois rekisteristä vakuutusyhtiön lunastettua auton.

Kaupan purkaminen

Kaupan purkamista voidaan pitää viimeisimpänä keinona oikaista virhe. Purun edellytyksenä on se, että virhe ei ole vähäinen. Virheen vähäisyyttä arvioidaan sen mukaan onko virhe poistettavissa nopeasti ja ajoneuvon arvoa alentamatta.

Ostajalle syntyy purkuoikeus myös, jos virhettä ei korjata kohtuullisessa ajassa ja ilman olennaista haittaa ostajalle. Lisäksi saman vian toistuvat ja tuloksettomat korjausyritykset voivat johtaa purkuoikeuteen. Koska auto on tavarana arvokas ja monimutkainen, myyjälle on yleensä annettava tilaisuus muutamaan korjausyritykseen, ennen kuin ostajalla on oikeus purkaa kauppa. Korjauskustannusten määrällä ei sinänsä ole merkitystä, jos korjaus voidaan tehdä asianmukaisesti ja auton arvoa alentamatta.

Kaupanpurussa myyjä palauttaa maksetun kauppahinnan tuottokorkoineen ja ostaja ostamansa ajoneuvon. Tuottokoron korkoprosentti määräytyy korkolain mukaan ja se on viivästyskorkoa alempi (vuoden 2006 lopulla 3 %).

Ostajan puolestaan pitää korvata autosta saamansa käyttöhyöty. Käyttöhyötyä syntyy yleensä vain silloin, jos autolla on voinut ajaa ennen kaupan purkamista. Käyttöhyödyn määrää arvioitaessa otetaan huomioon ostajan autolla ajamat kilometrit ja se, kuinka kauan auto on ollut ostajan käytössä ennen kaupan purkamista. Käyttöhyödyn korvaamisvelvollisuus koskee myös tilannetta, jossa virheellinen auto vaihdetaan virheettömään (ks. edellä kohta 7: Korjaaminen tai vaihtaminen virheettömään.)

Jos ostajalle on syntynyt purun johdosta kustannuksia, ne pitää korvata (ks. jäljempänä kohta 8: Vahingonkorvaus).

8. Milloin kuluttaja voi vaatia vahingonkorvausta?

Kuluttajalla on virheen korjaamisen ohella oikeus vaatia korvausta vahingoista, joita virhe on hänelle aiheuttanut. Mielipaha ja muut vastaavat vahingot jäävät kuitenkin kokonaan kuluttajansuojalain mukaisen vahingonkorvausvastuun ulkopuolelle.

Kuluttajalla on aina oikeus saada korvausta välittömistä vahingoista. Niitä ovat esimerkiksi puhelinkulut ja ylimääräiset matkakulut, virheen selvittelykulut (tavarantarkastajan lausunto tms.) ja hinauskulut.

Välillisen vahingon korvaamisvelvollisuus syntyy silloin, kun elinkeinonharjoittaja on menetellyt huolimattomasti. Välillistä vahinkoa on esimerkiksi olennainen käyttöhyödyn menetys, vaikkei siitä aiheudu taloudellista vahinkoa sekä tulonmenetys.

Jos auto on korjaamon ammattitaidottoman tai muuten perusteettomasti pitkittyneen korjauksen vuoksi korjaamolla useita viikkoja, kyse voi olla olennaisesta käyttöhyödyn menetyksestä. Jos kuluttaja on joutunut olemaan auton virheen selvittämisen tai korjauttamisen johdosta poissa työstään ja häneltä on vähennetty poissaolon ajalta palkka, kyse on tulonmenetyksestä.

Autossa ilmenevää teknistä vikaa ei yleensä voida pitää myyjän tai takuuantajan huolimattomuuden seurauksena. Sen sijaan elinkeinonharjoittajan toiminta voi mahdollisesti olla huolimatonta, jos samaa vikaa yritetään korjata useampaan kertaan tai korjaus kestää kohtuuttoman pitkään.

Välillisten vahinkojen korvaamisvelvollisuus voi syntyä myös siitä, että myyjä tai aikaisempi myyntiporras (maahantuoja tai valmistaja) autoa markkinoidessaan antaa auton ominaisuuksista erityisen sitoumuksen. Ostajalle saatetaan esimerkiksi kertoa, että autolla voi vetää tietynlaista traileria, mutta tämä tieto osoittautuukin vääräksi.

Vahingonkorvauksen saaminen edellyttää näyttöä vahingon syntymisestä. Puhelinkuluista ei yleensä vaadita erityistä selvitystä, vaan ne korvataan arvion mukaan. Matkakuluista ja vian selvittelykustannuksista pitää esittää kuitti tai muu luotettava selvitys. Vahingonkärsijä on myös velvollinen toimimaan niin, etteivät vahingot hänen toimiensa ja laiminlyöntiensä johdosta lisäänny.

9. Sijaisauto

Virhetilanteen ilmetessä kuluttajan pitää ilmoittaa, tarvitseeko hän autoa sinä aikana, kun auto on korjaamolla. Kuluttaja ei lähtökohtaisesti saa veloittaa myyjältä esimerkiksi vuokra-auton kustannuksia, ellei hän ole ensin selvittänyt mahdollisuutta saada sijaisauto. Jos asiakkaalle annetaan maksuton sijaisauto, hänellä ei ole oikeutta saada muuta korvausta siitä, että ei pysty käyttämään korjattavana olevaa ajoneuvoa.

Myyjä ei ole velvollinen luovuttamaan sijaisautoa maksutta muuhun kuin tavanomaiseen auton käyttöön. Sijaisauton käytöllä on tarkoitus korvata vain se vahinko, jonka kuluttaja kärsii oman autonsa käytön estyttyä.

10. Erimielisyyksien ratkaiseminen

Erimielisyydet pitää aina ensisijaisesti pyrkiä ratkaisemaan neuvottelemalla myyjän (tai muiden vastuutahojen) kanssa. Kuluttaja voi kääntyä myös kotipaikkakuntansa kuluttajaneuvojan puoleen. Kuluttajaneuvoja ottaa yhteyttä myyjään ja yrittää saada aikaan sovintoratkaisun.

Jos sovintoa ei synny, kuluttaja voi viedä asian kuluttajariitalautakunnan (aikaisemmin kuluttajavalituslautakunta) ratkaistavaksi. Lautakuntakäsittely on osapuolille maksuton. Kuluttajariitalautakunta antaa valitukseen ratkaisusuosituksen. Ratkaisusuositus ei ole samalla tavalla sitova kuin tuomioistuimen antama tuomio.

Lisätietoa Kuluttajariitalautakunnan toiminnasta ja ratkaisusuosituksista.

Erimielisyydet voidaan viedä myös tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kuluttaja voi aina nostaa kanteen oman kotipaikkansa käräjäoikeudessa. Häviävä osapuoli joutuu yleensä korvaamaan voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain. Siksi tuomioistuinkäsittely ei ole kovin suositeltava vaihtoehto silloin, kun häviämisriski on suuri ja korvausvaatimus rahallisesti pieni.

11. Takuuehdot uusille henkilö- ja pakettiautoille

Jäljempänä olevat takuuehdot koskevat uusia henkilö- ja pakettiautoja. Tutustukaa tarkoin jäljempänä oleviin takuuehtoihin, niissä oleviin menettelyohjeisiin ja takuun voimassaolon rajoituksiin. Muistakaa, että auto on kuluva ja säännöllistä huoltoa edellyttävä tuote. Auton huolellinen käsittely ja säännöllinen huoltaminen auton valmistajan vähimmäisvaatimukset täyttävässä korjaamossa varmistavat sen, että autonne toimii mahdollisimman pitkään ja moitteettomasti siinä tarkoituksessa, johon se on valmistettu.

1. Takuunantaja

Tämän takuun antaa maahantuoja.

2. Takuun soveltamisala ja -alue

Takuu annetaan uudelle (henkilö/ paketti) autolle, lukuun ottamatta siihen Suomessa jälkiasennettuja lisävarusteita ja tarvikkeita, joille on pääsääntöisesti oma takuu. Auton valmistenumero ja muut autoa koskevat tiedot on ilmoitettu kauppasopimuksessa ja auton takuu- ja huoltokirjassa.

Takuu on voimassa seuraavissa maissa:

3. Takuun voimassaoloaika

Takuu on voimassa vuotta ＿ / tai ＿

km alkaen auton ensirekisteröintipäivästä, ensimmäisestä käyttöönottopäivästä tai ajoneuvon luovutuksesta ostajalle riippuen siitä, mikä edellä mainituista päivämääristä on aikaisin. Ensin täyteen tuleva aika- tai kilometriraja päättää takuun.

Takuu päättyy, jos auton ensi ostaja luovuttaa auton takuun voimassaoloaikana autoalan elinkeinonharjoittajalle, eikä takuunantaja ole jatkanut takuun voimassaoloa.

Takuu päättyy myös jos autovahingon jälkeen vakuutusyhtiö lunastaa auton, tai jos auton fyysistä rakennetta tai moottorin ohjelmointia muutetaan ilman takuunantajan kirjallista lupaa.

4. Takuun sisältö ja virheen määritelmä

Takuunantaja vastaa siitä, että auton käyttökelpoisuus ja laatu säilyvät normaaleina takuuajan. Muuten autossa on virhe. Virhe on asiantuntevasti arvioitu poikkeama kyseisen automallin normaalista laadusta tai valmistajan antamista ohjearvoista ottaen huomioon auton iän ja sillä ajetutut kilometrit. Virheeksi katsotaan esimerkiksi valmistus- ja rakenneviat ja muut takuuaikana ilmenevät auton käyttökelpoisuutta heikentävät viat ja puutteet.

Virheenä ei pidetä vanhenemista, kulumista, korroosiota ja maalipinnan vanhentumista, eikä poikkeamaa normaalista laadusta, jos se aiheutuu ulkopuolisista tekijöistä, kuten poikkeuksellisesta laskeumasta, hiekan ja kivien iskemistä, nastarengasmetallista tai tiesuolasta.

Takuunantaja ei kuitenkaan vastaa virheestä, jos hän saattaa todennäköiseksi, että auton laadun tai käyttökelpoisuuden poikkeaminen normaalista johtuu ostajan puolella olevasta syystä. Syy voi olla esimerkiksi tapaturma, käyttö- tai hoito-ohjeiden vastainen tai muu auton vääränlainen käsittely tai auton valmistajan tai maahantuojan laatiman Suomessa voimassa olevan huolto-ohjelman mukaan tehtävien huoltojen laiminlyönti taikka puutteellinen toteuttaminen.

Takuun piiriin eivät kuulu erilaiset nesteet, eikä määräajoin vaihdettavat kulutusosat, kuten suodattimet, sulakkeet, hihnat ja renkaat.

Takuu ei koske kuljetusvaurioita, kun ajoneuvoa kuljetetaan muuten kuin omalla voimalla.

5. Menettely virhetilanteissa

Ostajan pitää ilmoittaa virheestä auton myyneelle autoliikkeelle tai takuuantajalle kohtuullisessa ajassa siitä kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt havaita se. Ilmoitus virheestä voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä kun ostaja tosiasiallisesti havaitsi virheen. Ostajan pitää kuitenkin aina toimia virhetilanteessa siten, etteivät vahingot hänen toimiensa tai laiminlyöntiensä johdosta lisäänny.

Virheestä ilmoittaessaan ostajan pitää esittää takuutodistus tai muu luotettava selvitys siitä, mistä ja milloin auto on ostettu.

Ostajan tulee ensisijaisesti ilmoittaa virheestä myyjäliikkeelle. Myyjäliikkeen/takuunantajan yhteystiedot ilmenevät: ＿

6. Takuunantajan velvollisuudet virhetilanteessa

Kun autossa ilmenee virhe, ostajalla on oikeus vaatia, että Takuunantaja oikaisee virheen kohtuullisessa ajassa virheilmoituksen saatuaan.

Takuunantajalla on oikeus ensisijaisesti korjata virhe, jos tämä voi tapahtua virheen laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisessa ajassa ja siten, että ostajalle ei aiheudu korjaamisesta kustannuksia tai olennaista haittaa. Korjaus tehdään takuuantajan määräämässä korjaamossa.

Jollei korjaaminen ole mahdollista, ostaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta tai virheetöntä autoa. Jos virhe ei ole vähäinen, kuluttajaostaja saa purkaa kaupan. Sama pätee silloin, jos takuuantaja ei oikaise virhettä kohtuullisessa ajassa tai ilman olennaista haittaa ostajalle.

Ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii autossa ilmenneen virheen vuoksi. Korvattavaksi tulevat tällöin välittömät vahingot kuten esimerkiksi asian selvittelystä ostajalle aiheutuneet puhelin- ja matkakulut sekä muut tarpeelliset selvittelykulut kuten tavarantarkastajan lausunnon hankkimisesta aiheutuneet kulut ja auton hinauskulut, jollei niitä korvata vakuutuksesta.

7. Takuuehtojen suhde kuluttajansuojalain säännöksiin

Näillä takuuehdoilla ei rajoiteta ostajan kuluttajansuojalain 5 luvun mukaista oikeutta vedota autossa olevaan virheeseen. Ostaja voi täten vedota myyjän tai aikaisemman myyntiportaan (maahantuoja tai valmistaja) lakisääteiseen virhevastuuseen esimerkiksi silloin, kun virhe rajattu takuuehdoissa takuun ulkopuolelle tai jos virhe ilmenee vasta takuun päättymisen jälkeen. Aikaisemman myyntiportaan vastuu takuun voimassaolon jälkeen ilmenevistä tai takuun piiriin kuulumattomien auton osien virheistä rajoittuu kuitenkin vain auton uutena ostaneeseen ostajaan.

8. Erimielisyyksien ratkaiseminen

Jos erimielisyyksiä ei saada ratkaistuksi osapuolien välisillä neuvotteluilla, kuluttajaostaja voi saattaa riidan kuluttajavalituslautakunnan käsiteltäväksi. Jos riita viedään tuomioistuimeen, se käsitellään kuluttajan kotipaikan käräjäoikeudessa.

Linjaus on laadittu 12/2007.

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 2002, tarkistettu 2011

Tässä ohjeessa käydään läpi virhevastuuta ja takuuta koskevat periaatteet. Virhevastuuta koskevat säännökset on määritelty kuluttajansuojalain 5 luvussa ja niitä sovelletaan silloin, jos tuotteella ei ole takuuta tai takuuaika on päättynyt. Virhevastuun kestolle ei ole laissa säädetty aikarajaa, vaan virhevastuuaika määrittyy tavaran oletettavissa olevan kestoiän perusteella. Takuu sen sijaan on myyjän, valmistajan tai maahantuojan ostajalle antama vapaaehtoinen lisäetu. Takuunantaja vastaa siitä, että tuote toimii määräajan.

Myyjä, maahantuoja ja valmistaja vastaavat tavaran virheestä kuluttajansuojalain 5 luvun säännösten perusteella. Säännöksiä sovelletaan kulutustavaran kauppaan silloin, kun myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Kuluttajalla tarkoitetaan yksityishenkilöä, joka hankkii tuotteen pääasiassa muuhun käyttöön kuin ammattinsa harjoittamista varten. Käytetyn tavaran huutokauppaan, johon ostaja voi osallistua henkilökohtaisesti, sovelletaan kauppalain säännöksiä.

1. Milloin tavarassa on virhe?

Virheen arvioinnin lähtökohta on osapuolten välinen sopimus. Lain mukaan tavaran pitää vastata lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Tavarassa on virhe esimerkiksi silloin, jos

• tavara ei sovellu sen tavanomaiseen käyttötarkoitukseen
• tavara ei sovellu ostajan tarkoittamaan erityiseen käyttötarkoitukseen. Tämä koskee tilanteita, joissa myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä käyttötarkoituksesta eikä hän silti ole ennen kaupantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu käyttötarkoitukseen.
• tavara ei ole myyjän antaman kuvauksen, näytteen tai mallin mukainen
• tavara ei vastaa kestävyydeltään tai muuten sitä, mitä kuluttaja yleensä perustellusti olettaa samanlaisen tavaran kaupassa
• tavara ei vastaa lain tai viranomaisen vaatimuksia esimerkiksi tuoteturvallisuudesta
• ostajalle ei tavaran yhteydessä luovuteta tavaran asentamista, kokoonpanoa, käyttöä, hoitoa tai säilytystä varten tarpeellisia ohjeita.

Ohjeiden on oltava ostajan äidinkielestä riippuen suomen- tai ruotsinkielisiä. Englanninkielisiä ohjeita voidaan pitää riittävinä vain, jos kyse on hyvin rajatulle, erityistä asiantuntemusta omaavalle asiakaspiirille tarkoitetusta tavarasta. Ohjeiden on oltava myös sellaisessa muodossa, että kuluttaja voi niitä vaikeuksitta käyttää. Jos ostajalla ei ole mahdollisuutta käyttää esimerkiksi CD-levyllä annettuja ohjeita, on ohjeet annettava hänelle kirjallisina.

Jos tavara ei täytä näitä vaatimuksia, siinä on virhe. Ostaja ei kuitenkaan voi vedota virheenä asiaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen jo kauppaa tehtäessä.

Virheenä ei myöskään pidetä tavaran luonnollista kulumista. Kulumista on kuitenkin arvioitava sen perusteella, onko tavara kestoiältään vastannut kuluttajan perusteltuja odotuksia. Jos tavara on kulunut kestoikäänsä nähden ennenaikaisesti, kuluminen ei ole luonnollista eikä vapauta myyjää virhevastuusta.

Kuluttajansuojalain 5 luvun säännöksiä sovelletaan myös valmistettavan tavaran tilaukseen. Ostaja ei voi vedota virheeseen, joka johtuu hänen toimittamistaan tavaran valmistamiseen käytetyistä tarveaineista. Myyjällä on kuitenkin virhevastuu, jos hän on menetellyt huolimattomasti, eli jos hän havaitsee tai hänen olisi pitänyt havaita, että ostajan toimittamat tarveaineet ovat sillä tavalla viallisia, puutteellisia tai soveltumattomia, että ne eivät sovellu aiottuun käyttötarkoitukseen. Myyjä kuitenkin vapautuu virhevastuusta siinä tapauksessa, että ostaja on hyväksynyt tavaran valmistamisen materiaalivirheestä huolimatta.

Kauppaan mahdollisesti sisältyvään asentamiseen tai kokoonpanoon sovelletaan samoja virhesäännöksiä silloin, kun asentamisen tai kokoonpanon tekee myyjä tai joku muu hänen puolestaan. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun pesukoneen kauppaan sisältyy se, että myyjä asentaa laitteen.

Virheen arviointiin vaikuttavat myös tiedot, jotka on annettu tavaran markkinoinnissa tai muuten ennen kaupantekoa. Tavarassa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja sen ominaisuuksista tai käytöstä, jotka myyjä, aiempi myyntiporras tai joku muu on myyjän lukuun antanut. Myyjän vastuu kattaa myös hänen palveluksessaan olevan henkilön antamat tiedot.

Myyjä ei kuitenkaan vastaa annetuista virheellisistä tiedoista, jos hän osoittaa, että hän ei ollut eikä hänen olisi pitänytkään olla selvillä annetuista tiedoista. Myyjä vapautuu vastuusta myös silloin, jos hän osoittaa, että tiedot eivät ole vaikuttaneet kauppaan tai että tiedot on oikaistu ajoissa selkeällä tavalla.

2. Virheen selvittäminen epäselvissä tilanteissa

Toisinaan saattaa olla epäselvää, onko tavara virheellinen vai johtuuko laitteen toimimattomuus jostain muusta syystä. Vian selvittämisestä on ensisijaisesti vastuussa alan ammattilaisena toimiva myyjä. Ostajalta ei voida edellyttää kovin tarkkaa analyysiä vian syistä varsinkaan, jos kyse on monimutkaisesta teknisestä laitteesta, jonka käyttöohjeetkin saattavat olla vaikeaselkoisia ja hankalasti ymmärrettäviä.

Jos tavaralle on annettu takuu, myyjän on virhevastuusta vapautuakseen osoitettava, että tavaran huonontuminen johtuu todennäköisesti tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta syystä. Myyjä voi myös osoittaa, että laite on virheetön ja että sen toimimattomuus johtuu esimerkiksi siitä, ettei ostaja ole osannut noudattaa käyttöohjeita. Tämä myyjän näyttövelvollisuus huomioon ottaen ostajalta ei voida takuun yhteydessä – ellei ostaja ole tuonut tavaraa korjattavaksi selvästi perusteetta tai kyse ole ostajan itse aiheuttamasta viasta, josta hänen olisi pitänyt olla selvillä – periä maksua vian selvittämiseen liittyvistä toimenpiteistä.

Jos takuuta ei ole annettu tai takuuaika on jo päättynyt, ostajan on osoitettava, että tavara on virheellinen. Jos tavara osoittautuu myyjän tekemässä vian etsinnässä virheettömäksi, ostajalta on mahdollista periä joissakin tilanteissa etsintätyöstä kohtuullinen maksu edellyttäen, että myyjä ja ostaja ovat maksusta etukäteen sopineet.

3. Kuuden kuukauden virheolettama

Tavaran virheellisyyttä arvioidaan sen perusteella, millainen tavara oli, kun se luovutettiin ostajalle. Myyjä vastaa virheestä, joka on ollut tavarassa luovutushetkellä, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin.

Kuluttajan on osoitettava, että tavarassa on virhe. Jos virhe ilmenee kuuden kuukauden kuluessa tavaran luovutuksesta, virheen oletetaan olleen tavarassa jo luovutushetkellä ja kuuluvan myyjän vastuulle. Vastuusta vapautuakseen myyjän pitää kumota virheolettama eli osoittaa, että tavara oli luovutettaessa virheetön.

Kuuden kuukauden virheolettamaa ei sovelleta, jos oletus on virheen tai tavaran luonteen vastainen. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun tavaran normaali kestoikä on alle kuusi kuukautta tai kun vika johtuu tapaturmasta tai tavaran vääränlaisesta käsittelystä. Sama pätee silloin, kun kyse on tavaran tavanomaisesta kulumisesta, ei virheestä.

Tavaran normaalia kestoikää arvioitaessa otetaan huomioon säännös, jonka mukaan tavaran pitää vastata kestävyydeltään sitä, mitä kuluttaja yleensä voi perustellusti olettaa samanlaisen tavaran kaupassa kestävän. Arviointi perustuu yleiseen mittapuuhun, ei yksittäisen kuluttajan odotuksiin. Arvioinnissa on otettava huomioon myös hinta, koska tavaroiden laatuerot heijastuvat usein hintatasossa.

Lähtökohta on, että kuuden kuukauden virheolettamaa sovelletaan kaikkien kulutustavaroiden kaupassa joitain poikkeuksia (esimerkiksi elintarvikkeet) lukuun ottamatta. Myös vaatteet ja kengät kuuluvat virheolettaman piiriin samoin kuin seura- ja harrastuseläinten, kuten koirien, kauppa. Epäselvissä tilanteissa on kuitenkin arvioitava kunkin tavaran kohdalla erikseen, onko tavaran normaali kestoikä alle kuusi kuukautta tai onko kyse esimerkiksi tavaran tavanomaisesta kulumisesta eikä virheestä.

4. Virhevastuu käytetyn tavaran kaupassa

Kuuden kuukauden virheolettamaa sovelletaan myös käytetyn tavaran kauppaan. Käytetyssä tavarassa on usein vikoja, jotka johtuvat tavaran käytöstä ja luonnollisesta kulumisesta. Käytetty tavara ei siis ole uudenveroinen. Siksi ennen virheolettaman soveltamista on ratkaistava, tekeekö esimerkiksi laitteessa ilmennyt vika tuotteesta laissa tarkoitetulla tavalla virheellisen.

Virheen arvioinnin lähtökohtana on osapuolten välisen sopimuksen sisältö. Käytetyn tavaran kaupassa ei kuitenkaan yleensä yksityiskohtaisesti sovita siitä, minkälainen tavaran on ominaisuuksiltaan oltava. Tällöin virheen olemassaoloa arvioidaan kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n säännöksen mukaan. Säännös koskee tavaran kauppaa ”sellaisena kuin se on” -ehtoa käyttäen. Sen mukaan tavarassa on virhe, jos

• tavara ei vastaa tietoja, jotka myyjä on antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ennen kaupantekoa ja tiedot ovat vaikuttaneet kauppaan.
• myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt velvollisuutensa antaa ostajalle tiedon tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon. Tämä pätee silloin, kun tiedonannon laiminlyönti on vaikuttanut kauppaan.
• tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajan oli perusteltua edellyttää tavaran hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen.

Ostajan on näytettävä virheen olemassaolo eli se, että tavara poikkeaa sovitusta tai siitä, mitä ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää. Jos tavara osoitetaan virheelliseksi ja virhe on ilmennyt kuuden kuukauden kuluessa tavaran luovutuksesta, ostajan ei tarvitse osoittaa sitä, että tavara oli virheellinen jo luovutusajankohtana.

Virhearviointiin voi vaikuttaa myös se, onko myyjä antanut ostajalle tietoa tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevista olennaisista asioista. Tiedossa olevat viat ja puutteet voidaan myös kirjata kauppasopimukseen. Ostaja ei voi vedota virheenä seikkaan, josta hän on saanut tiedon ennen kaupantekoa. Myyjä ei kuitenkaan voi tehdä mitään yleistä varaumaa, vaan hänen on yksilöitävä tiedossaan olevat virheet.

5. Virhevastuun kesto

Ostaja voi vedota tavaran virheeseen myös kuuden kuukauden virheolettaman ja takuuajan päättymisen jälkeen, jos tavaran kestoikä normaalikäytössä jää lyhyemmäksi kuin mitä ostaja voi yleisen mittapuun perusteella olettaa. Ilmenneen vian on kuitenkin oltava kuluttajansuojalain tarkoittama virhe.

Myyjän virhevastuun ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi tapaukset, joissa tavara on mennyt rikki epätavallisen lyhyen käyttöajan jälkeen siksi, että se on altistettu suuremmalle rasitukselle kuin mitä sellaisen tavaran voidaan yleensä perustellusti olettaa kestävän.

Jos tavara kuitenkin rikkoutuu kuuden kuukauden virheolettaman kestäessä tai takuuaikana, näyttövelvollisuus virhevastuusta vapautumiseksi on myyjällä.

Kulutustavaroiden kauppaa ja takuuta koskevan EY-direktiivin 1999/44/EY mukaan myyjä vastaa tavaran virheestä, jos virhe ilmenee kahden vuoden kuluessa tavaran luovutuksesta. Suomen lakiin kahden vuoden määräaikaa ei kuitenkaan ole otettu. Tätä perustellaan lakia koskevassa hallituksen esityksessä sillä, että kestokulutustavaroiden piilevä virhe voi ilmetä myöhemminkin. Lain perustelujen mukaan on kohtuullista, että myyjä vastaa esimerkiksi ajoneuvossa, rakennusmateriaalissa tai kodinkoneessa alun perin olleesta valmistusvirheestä, vaikka virhe ilmenisi vasta yli kahden vuoden kuluttua tavaran luovutuksesta. Käytännössä ostajan on sitä vaikeampi osoittaa tavarassa myyjän vastuulla olevaa virhettä, mitä pidempi aika on kulunut myyntihetkestä.

6. Virheilmoituksen tekeminen

Ostajan on ilmoitettava virheestä kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt havaita se. Virheilmoitus voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja tosiasiallisesti havaitsi virheen. Virheilmoituksen voi tehdä paitsi myyjälle myös kaupan välittäneelle elinkeinonharjoittajalle ja aikaisemmalle myyntiportaalle. Jos tavaralle on annettu takuu, ilmoituksen voi tehdä myös takuunantajalle. Ostaja voi valita kenelle hän virheestä ilmoittaa.

Koska virheen oikaisemisesta ei saa aiheutua kustannuksia ostajalle, on virheilmoituksen tekemisen oltava maksutonta. Elinkeinonharjoittaja ei voi siten käyttää esimerkiksi lisämaksullista puhelinnumeroa virheilmoitusten vastaanottamiseen.

Koska ostaja voi tehdä virheilmoituksen aina kahden kuukauden kuluessa siitä, kun havaitsi virheen, hänellä voi olla oikeus vedota virheolettamaan kuuden kuukauden määräajan jälkeenkin. Edellytyksenä on, että ostaja on havainnut virheen kuuden kuukauden aikana ja tekee virheilmoituksen kahden kuukauden kuluessa virheen havaitsemisesta. Sama koskee myös tavaralle annettua takuuta: ostaja voi vedota takuuseen takuuajan päätyttyäkin, jos hän on havainnut virheen takuuaikana ja ilmoittaa virheestä kahden kuukauden kuluessa virheen havaitsemisesta.

Myyjä ei voi vaatia, että tavaran virheestä valittavalla ostajalla pitää olla kuitti tallella. Kuitin esittäminen helpottaa asian hoitamista, mutta muukin selvitys ostopaikasta ja -ajankohdasta käy. Esimerkiksi pankkikorttitosite, tiliote tai liikkeen tarra tuotteen pakkauksessa ovat riittäviä todisteita. Ongelmatilanteiden varalta useat takuunantajat pitävät myös itse rekisteriä voimassaolevista takuista.

Ostaja ei kaikissa tapauksissa menetä oikeuksiaan, vaikka virheilmoitus olisi tehty kohtuullisen ajan ja kahden kuukauden määräajan jälkeenkin. Ostaja saa aina vedota virheeseen, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti, esimerkiksi salannut ostajalta tiedossaan olevan virheen. Sama koskee tilanteita, joissa tavara on tuoteturvallisuuslain vastainen tai muuten vaarallisuutensa takia virheellinen.

7. Virheen seuraukset

7.1 Kauppahinnan pidätys

Ostajalla on virhetilanteissa oikeus maksun pidättämiseen. Pidätettävän rahamäärän on oltava virhettä vastaava; sen on oltava järkevässä suhteessa virheen laatuun ja merkitykseen.

7.2 Virheen oikaisu: korjaus tai vaihto

Ostaja voi vaatia virheen ensisijaisena oikaisuna joko tavaran korjausta tai vaihtamista virheettömään. Myyjällä on oikeus korjata virhe ennen tuotteen vaihtamista, jos korjauksen voi tehdä kohtuullisessa ajassa ja siten, ettei ostajalle aiheudu olennaista haittaa eikä tuotteen arvo vähene.

Ostajalle on korvattava korjauksen tai vaihdon aiheuttamat kustannukset. Jos ostaja on esimerkiksi omalla kustannuksellaan toimittanut virheellisen tavaran myyjälle, myyjän pitää korvata ostajalle aiheutuneet kulut. Kohtuullista oikaisuaikaa ja ostajalle aiheutuvaa haittaa arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa tavaran laatu ja tarkoitus, jota varten ostaja on tavaran hankkinut. Esimerkiksi lapsiperheessä käytettävän pesukoneen kohtuullinen korjausaika voi olla vain muutamia päiviä. Sohvapöydän korjausaika saattaa vastaavasti olla selvästi pidempi.

Myyjällä ei kuitenkaan ole velvollisuutta oikaista virhettä, jos se on mahdotonta tai jos siitä aiheutuisi hänelle kohtuuttomia kustannuksia. Kustannusten kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan erityisesti huomioon virheen merkitys ja tavaran arvo, jos se olisi sopimuksen mukainen. Lisäksi katsotaan, voiko oikaisun tehdä jollain vaihtoehtoisella tavalla aiheuttamatta ostajalle huomattavaa haittaa.

Vaikka ostaja ei vaatisi virheen korjaamista tai virheetöntä tavaraa, myyjä saa omalla kustannuksellaan tehdä tällaisen oikaisun. Myyjän on silloin tarjouduttava tekemään se viipymättä ostajan ilmoitettua virheestä. Korjaamalla virheen tai vaihtamalla tavaran myyjä voi välttyä kaupan purkamiselta tai hinnanalennukselta.

Ostaja saa kieltäytyä tavaran korjaamisesta, jos siitä aiheutuisi hänelle olennaista haittaa tai tavaran arvon alenemista. Kieltäytymisperusteena voi olla myös muu erityinen syy, esimerkiksi se, että korjaus ei todennäköisesti onnistuisi.

Ostajan ei myöskään aina tarvitse jäädä odottamaan myyjän oikaisua, jos hänellä on perusteltu syy. Hän voi olosuhteiden pakosta esimerkiksi korjauttaa autossa ilmenevän vian kesken matkan. Myyjä ei voi tällöin vedota siihen, ettei ostaja ollut reklamoinut hänelle virheestä ja ettei myyjä ollut saanut tilaisuutta virheen korjaamiseen. Toisaalta myyjä voi järjestää tällaisia tilanteita varten myös puhelinpäivystyksen ja edellyttää, että ostaja ottaa ensin yhteyttä päivystysnumeroon saadakseen ohjeita tarkoituksenmukaisesta korjaustavasta.

7.3 Hinnanalennus ja kaupan purku

Jos virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen ei onnistu, ostaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta tai purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen. Sama pätee silloin, jos virhettä ei korjata tai virheetöntä tavaraa ei toimiteta kohtuullisessa ajassa ja ilman olennaista haittaa ostajalle.

Standarditavaran kaupassa ostaja ei ole yleensä velvollinen antamaan myyjälle tilaisuutta useampiin kuin yhteen korjausyritykseen. Jos tavara on arvokas ja rakenteeltaan monimutkainen, myyjälle on kuitenkin yleensä varattava tilaisuus muutamaan korjausyritykseen.

Virheen vähäisyyttä arvioitaessa otetaan huomioon virheen kokonaismerkitys ostajalle. Virhettä voidaan pitää vähäisenä esimerkiksi silloin, kun se on helposti ja nopeasti korjattavissa. Lain perustelujen mukaan esimerkiksi erilaiset pintaviat voivat olla luonteeltaan vähäisiä ja niiden merkitys voi olla ostajalle kokonaisuuden kannalta vähäinen.

7.4 Vahingonkorvaus

Ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen takia. Tyypillisiä vahinkoja, joita ostajalle voi virheen vuoksi aiheutua, ovat erilaiset selvittelykustannukset, kuten matka-, posti- tai puhelinkulut. Vahingoksi luetaan myös virheen korjauttamisesta aiheutuneet menot, jos myyjä ei korjaa virhettä. Jos ostaja joutuu virheen korjaamisen ajaksi vuokraamaan korvaavan tavaran, myyjä voi joutua korvaamaan myös siitä aiheutuvat kulut.

Jos virhe tai vahinko johtuu myyjän huolimattomuudesta, hänellä on velvollisuus korvata ostajalle aiheutuneen välittömän vahingon lisäksi myös hänelle aiheutunut välillinen vahinko. Välillistä vahinkoa on esimerkiksi virheen selvittelystä ostajalle aiheutuva tulon menetys.

Välillistä vahinkoa on myös kuluttajalle aiheutuva merkittävä haitta siitä, ettei hän ole voinut käyttää tuotetta (käyttöhyöty) tai muu vastaavanlainen olennainen haitta. Tällaisissa tapauksissa kuluttajalla on oikeus korvaukseen, vaikka hänelle ei synny suoranaista taloudellista vahinkoa. Merkitykseltään vähäisestä haitasta ei kuitenkaan saa korvausta.

7.5 Tuotevahingot

Tuotevahingolla tarkoitetaan tilannetta, jossa tavaran virheestä aiheutuu vahinkoa muulle omaisuudelle kuin myydylle tavaralle. Esimerkiksi pesukoneen vika voi vahingoittaa pestävänä olevaa pyykkiä.

Tuotteen valmistaja tai maahantuoja on tuotevastuulain mukaisesti vastuussa vahingoista, joita tuotteesta aiheutuu henkilölle tai yksityiskäytössä olevalle omaisuudelle. Tuotevastuulain mukainen alaraja korvattavalle vahingolle on 395 euroa.

Kuluttajansuojalain mukaan myyjä on vastuussa vahingoittuneesta omaisuudesta silloin, kun vahinko kohdistuu omaisuuteen, jolla on välitön käyttöyhteys myytyyn tavaraan. Kyse voi olla esimerkiksi kuluttajan matkapuhelimeensa tai tietokoneeseensa hankkimista ohjelmista, jotka laitteen virheen johdosta tuhoutuvat. Korvattavalla vahingolla ei ole alarajaa.

Kuluttajan oikeuteen saada korvausta vahingosta vaikuttaa myös yleinen vahingonkorvausta koskeva periaate, jonka mukaan kuluttajan on pyrittävä rajoittamaan syntyvää vahinkoa omalla huolellisella toiminnallaan.

7.6 Aikaisemman myyntiportaan virhevastuu

Ostajalla on oikeus kohdistaa virheeseen perustuva vaatimuksensa myyjän ohella myös valmistajaan, maahantuojaan tai muuhun aikaisemman myyntiportaan elinkeinonharjoittajaan.

Aiemman myyntiportaan virhevastuu noudattaa samoja periaatteita kuin myyjän vastuu, mutta ei ole kaikilta osin yhtä laaja. Valmistaja ja maahantuoja eivät vastaa virheestä, joka on syntynyt niistä riippumattomasta syystä vasta sen jälkeen, kun ne luovuttivat tavaran seuraavalle portaalle. Toinen rajoitus koskee tilannetta, jossa ostaja vaatii tavaran virheen perusteella hinnanalennusta tai kauppahinnan palautusta. Valmistajalla ja maahantuojalla ei ole velvollisuutta palauttaa ostajalle enempää kuin mitä niiden oma sopijapuoli seuraavassa myyntiportaassa voisi samalla perusteella vaatia.

Hinnanalennus lasketaan sen perusteella, mitä valmistaja tai maahantuoja sai luovuttaessaan tavaran eteenpäin, ei ostajan maksaman kauppahinnan perusteella.

Jos kuluttaja haluaa esittää vaatimuksen aikaisemmalle myyntiportaalle, hänen on myös ilmoitettava virheestä suoraan tälle elinkeinonharjoittajalle. Ostajan ei kuitenkaan tarvitse tehdä uutta virheilmoitusta, jos hän on reklamoinut myyjälle ja virheilmoitus kulkeutuu tämän kautta aikaisemmalle myyntiportaalle.

Ostajan pitää ilmoittaa virheestä aikaisemmassa myyntiportaassa olevalle elinkeinonharjoittajalle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt havaita se. Virheilmoituksen voi kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen. Samaa määräaikaa sovelletaan myös silloin, kun ostaja on tehnyt virheilmoituksen myyjälle ja aikaisempi myyntiporras saa myyjän kautta tiedon virheilmoituksesta.

8. Takuu on vapaaehtoinen lisäsitoumus

Kulutustavaran kaupassa myyjäliike tai esimerkiksi tavaran valmistaja tai maahantuoja voi antaa takuun. Takuun antaminen tarkoittaa sitoutumista vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai muista ominaisuuksista määrätyn ajan. Takuunantaja vastaa tavarassa takuuaikana ilmenevistä vioista ja muista takuussa määritellyistä asioista. Jos tavara huonontuu takuussa tarkoitetulla tavalla takuun voimassaoloaikana, siinä on virhe ja ostaja voi vedota takuuseen.

Myyjän vastuu takuuaikana ilmenevistä vioista ei riipu siitä, onko vian alkusyy ollut olemassa jo silloin, kun tavara luovutettiin ostajalle. Ostajan ei tarvitse näyttää, että virhe oli tavarassa jo ostohetkellä.

Vapautuakseen vastuusta myyjän on osoitettava, että tavaran huonontuminen johtuu todennäköisesti tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta syystä. Todistustaakka on siis myyjällä.

Jos myyjä haluaa vedota tavaran tavanomaiseen kulumiseen, on virhearvioinnissa otettava huomioon tavaran kestoikäoletus: tavaran on kestävyydeltään vastattava sitä, mitä kuluttajalla yleensä on vastaavanlaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Takuunantajan on siis vastuusta vapautuakseen osoitettava, että kyse on sellaisesta kuluvasta osasta, jolta ei voida odottaa pidempää kestoikää tai että kyse on ollut ostajasta taikka ulkopuolisesta syystä johtuvasta seikasta.

9. Virheen oikaisu

Myyjän pitää oikaista virhe laissa määriteltyjä periaatteita noudattaen, jos takuuehdoissa ei ole ostajan kannalta edullisempia määräyksiä. Ostajan kannalta edullisempi määräys voi olla esimerkiksi takuusitoumukseen sisältyvä lupaus palauttaa ostajalle rahat takaisin vähäisenkin virheen johdosta.

Oikaisu tehdään ensisijaisesti korjaamalla tai vaihtamalla tavara kohtuullisessa ajassa. Oikaisusta ei saa aiheutua ostajalle kustannuksia tai olennaista haittaa.

Takuunantaja on velvollinen korvaamaan virheestä ostajalle aiheutuneet välittömät vahingot samaan tapaan kuin myyjäkin. Välilliset vahingot takuunantaja on velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu hänen huolimattomuudestaan tai, jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin takuunantaja on erityisesti sitoutunut. Sanamuoto ”erityisesti sitoutunut” ei tarkoita tavaralle annettua tavanomaista toimivuustakuuta. Se tarkoittaa takuunantajan nimenomaisesti antamaa takuuta siitä, että tavaralla on tietty ominaisuus tai että takuunantaja on muuten markkinoinnissaan erityisesti korostanut määrättyä tavaran ominaisuutta. Jos kuitenkin osoittautuu, ettei tavara vastaa sitä, mitä on erityisesti luvattu, ostajalla on oikeus saada korvaus myös hänelle aiheutuneesta välillisistä vahingosta (KKO 2004:123).

10. Takuun suhde lakisääteiseen virhevastuuseen

Takuun antaminen on vapaaehtoista. Ostaja ei voi vaatia sitä. Jos takuuta ei ole, myyjä vastaa tavaran virheestä virhevastuuta koskevien lainsäännösten perusteella. Ostajalla on takuusta huolimatta hänelle lain mukaan kuuluvat oikeudet, joita ei voi rajoittaa takuun ehdoilla.

Takuuajan päättyminen ei merkitse sitä, että vastuu tavaran virheestä samalla päättyisi. Esimerkiksi kodinkoneessa alun perin ollut valmistusvika tai muu piilevä virhe on myyjän vastuulla, vaikka se ilmenisi vasta takuuajan päätyttyä. Myyjän ohella myös valmistaja ja maahantuoja vastaavat tavaran virheestä jo suoraan lain perusteella.

Takuun pitää olla ostajalle lisäetu eli sen on annettava hänelle lain säännöksiin verrattuna paremmat oikeudet.

Kuluttajansuojalain perusteluissa todetaan, että sana ”takuu” herättää kuluttajissa erityisiä odotuksia tavaran laadusta ja sen hankintaan liittyvästä oikeussuojasta. Useissa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa sanotaan, että markkinoinnissa ei saa käyttää ilmaisua ”takuu”, jos luvattu takuu ei merkitse kuluttajille mitään sellaista etua, jota he eivät saisi jo suoraan lain perusteella (esim. ratkaisut 1999:17, 1997:8, 1995:14 ja 1989:10).

Myös takuuajan pituus vaikuttaa siihen, antaako takuu ostajalle lisäetua lakiin verrattuna. Myyjä vastaa virheestä ensimmäisten kuuden kuukauden ajan kaupasta laissa olevan kuuden kuukauden virheolettamasäännöksen nojalla. Ostajan on kuitenkin osoitettava virheen olemassaolo.

Jos tavaralle on annettu takuu, näyttövelvollisuus virheestä on takuunantajalla. Tämä koskee sekä kuuden kuukauden virheolettaman soveltamisaikaa että sen jälkeistä aikaa. Takuunantajan on vastuusta vapautuakseen osoitettava, että tavaran huonontuminen johtuu todennäköisesti tapaturmasta, tavaran vääränlaisesta käsittelystä tai muusta ostajan puolella olevasta syystä. Tämä on kuluttajalle lisäetu lain säännöksiin verrattuna.

Takuuaikaa määrättäessä on otettava kuitenkin huomioon myös se, että tavaran tulee kestoiältään vastata ostajan perusteltuja odotuksia. Takuuajan pitäisikin olla niin pitkä, että se yhdessä takuunantajalla olevan näyttövelvollisuuden kanssa antaa ostajalle todellista lisäetua (ks. markkinaoikeuden ratkaisu 2003:171).

11. Pitkät takuuajat

Joidenkin tuotteiden normaali kestoikä saattaa olla hyvinkin pitkä, jolloin myös takuuajan voidaan edellyttää olevan tavanomaista pidempi. Tällaisia pitkäkestoisia, esimerkiksi 15–30 vuotta voimassaolevia takuita on muun muassa joillakin rakennustarvikkeilla, kuten kattomateriaaleilla sekä eräillä työkaluilla.

Pitkiin takuuaikoihin liittyy kuluttajan kannalta riski siitä, että takuu jää pelkäksi markkinoinnissa annetuksi lupaukseksi ilman, että kuluttaja voisi käytännössä vedota kymmeniä vuosia aikaisemmin annettuun takuuseen. Pitkä takuuaika asettaakin takuunantajalle erityisvaatimuksia muun muassa sen osalta, että takuun voimassaolo voidaan osoittaa pitkänkin ajan jälkeen. Sen varalta, että kuluttaja kadottaisi saamansa takuutodistuksen, on takuunantajan säilytettävä tiedot annetuista takuista takuun koko voimassaoloajan. Takuunantajan on muutoinkin voitava esittää näyttö siitä, että sillä on käytössään toimiva järjestelmä takuuvaatimusten käsittelyä varten.

Pitkiin takuisiin liittyy myös epävarmuus takuunantajan toiminnan jatkumisesta vuosikymmenten kuluttua. Uskottavuutta pitkään takuuaikaan lisää osaltaan se, jos takuunantajalla itsellään on takanaan pitkähkö historia ja vakiintunut asema toimialalla.

Pitkien takuuaikojen käyttöä markkinoinnissa arvioidaan kuluttajansuojalain harhaanjohtavaa ja sopimatonta markkinointia koskevien säännösten perusteella. Tällöin otetaan huomioon muun muassa edellä mainitut takuun voimassaolon osoittamiseen ja takuujärjestelmän toimivuuteen liittyvät seikat. Ns. ”ikuisia” tai ”elinikäisiä” takuita on lähinnä pidettävä pelkkinä markkinointikeinoina eikä varsinaisina takuusitoumuksina. Tällaisten takuiden markkinointi ei yleensä ole kuluttajansuojalain mukaista.

12. Takuukorjaus on ostajalle maksuton

Lain mukaan myyjän pitää korjata virhe niin, ettei siitä aiheudu ostajalle kustannuksia. Tämä koskee myös takuukorjauksia: takuunantaja vastaa kaikista tavaran korjauksesta syntyneistä kustannuksista. Kustannuksiin luetaan muun muassa tavaran korjattavaksi toimittamisesta ja palauttamisesta aiheutuneet kulut, käytetyt varaosat sekä korjaajan työ- ja matkakulut.

Ostaja voi itse tuoda korjattavaksi pienet ja helposti liikuteltavat tavarat, kuten kellot ja kamerat. Silloinkin hänelle pitää korvata matkakulut. Takuuehdoissa voidaan – ja kannattaakin – antaa ohjeita siitä, miten ostajan pitää toimia vian ilmetessä, jotta tavaran korjaaminen olisi tarkoituksenmukaista ja säästäisi kustannuksia. Korvattavaksi voivat tulla esimerkiksi yleisillä kulkuneuvoilla matkustettaessa syntyvät kulut, jos ostajan on mahdollista käyttää yleisiä kulkuneuvoja. Takuuehdoissa voidaan myös ilmoittaa paikka, missä tavara korjataan, jos myyjä ei itse korjaa sitä. Ostaja voi kuitenkin viedä tavaran myös myyjälle, jos tavaran muualle toimittaminen on hänen kannaltaan hankalaa. Tämä perustuu siihen, että ostajalla on oikeus virhe- ja takuuasioissa asioida aina myös myyjän kanssa.

Korjaus on tehtävä kohtuullisessa ajassa ja ilman olennaista haittaa ostajalle myös silloin, kun tavara lähetetään korjattavaksi ulkomaille. Myyjän ja takuunantajan on huolehdittava siitä, että takuukorjaus tehdään tällöinkin joutuisasti ja että takuuasioiden hoitaminen on muutoinkin ostajan kannalta vaivatonta.

13. Takuusta annettavat tiedot

Takuu annetaan kirjallisesti tai sähköisesti niin, että tietoja ei voi yksipuolisesti muuttaa ja että ne säilyvät ostajan saatavilla.

Takuusta pitää lain mukaan selkeästi käydä ilmi:

• takuun sisältö sekä se, että ostajalla on lainmukaiset oikeudet ja että takuulla ei rajoiteta näitä oikeuksia,
• takuun antaja, voimassaoloaika ja -alue sekä muut takuuseen perustuvien vaatimusten esittämisen kannalta tarpeelliset tiedot. Nämä tiedot voivat koskea esimerkiksi virheestä ilmoittamista ja takuutodistuksen esittämistä.

Ostajalla on oikeus vedota takuuseen, vaikka se ei täyttäisi em. vaatimuksia. Tämä koskee esimerkiksi tilannetta, jossa ostaja saa myyjältä ainoastaan kuitin, jossa on takuuaikaa koskeva maininta. Takuu on silloin voimassa lain virhevastuusäännösten edellyttämällä tavalla ilman mitään takuun sisältöä koskevia rajoituksia.

Jos ostokuitin materiaalina on lämpöpaperi, kuitin teksti ja tiedot takuunantajasta ja -ajasta voivat hävitä ennen kuin takuuaika on päättynyt. Myyjä ei voi käytännössä torjua kuluttajan korvausvaatimusta pelkästään sen vuoksi, että kuittia ei pysty lukemaan, jos hän on jättäytynyt asiassa vain kuluttajalle annettavan lämpöpaperikuitin varaan eikä esimerkiksi yrityksen atk-järjestelmään jää ostajasta ja takuusta merkintää. Myyjän on tällöin esitettävä muu luotettava näyttö siitä, ettei takuu ole voimassa.

14. Takuun rajoitukset

Takuu on voimassa niin laajasti kuin takuuehdoissa määritellään. Takuun ulkopuolelle voidaan rajata virheet, jotka ovat aiheutuneet ostajasta. Syitä ovat esimerkiksi käyttö- tai hoito-ohjeiden laiminlyönti, muu tavaran vääränlainen tai huolimaton käsittely tai vaikkapa luovutuksen jälkeen sattunut tapaturma. Sen sijaan takuun ulkopuolelle ei voida rajata sellaisia virheen korjaamiseen liittyviä kustannuksia, joista myyjä vastaa lakisääteisen virhevastuunsa perusteella (esim. tavaran kuljetus- tai lähetyskustannukset).

Takuun voi rajata tavaran erityisominaisuuksien mukaan. Takuun piiristä voi sulkea pois esimerkiksi joitain nopeasti kuluvia osia. Jos takuun soveltamisala rajataan hyvin suppeaksi, sitä ei enää välttämättä voida pitää takuuna.

Tämä pitää huomioida myös takuun otsikoinnissa. Jos takuuehdoissa suljetaan pois suuri määrä tavaran osia, ei enää voi puhua laitteelle myönnetystä takuusta, vaan esimerkiksi moottorin tai vaihteiston takuusta. Takuun ulkopuolelle rajattuihin tavaran osiin sovelletaan lain yleisiä virhevastuusäännöksiä. Takuulla ei voi rajoittaa ostajalle lain mukaan kuuluvia oikeuksia.

15. Takuu on tuotekohtainen

Takuusitoumus annetaan tuotteelle ja se pysyy voimassa, vaikka tuote vaihtaisi omistajaa. Takuuta ei siis voi rajoittaa tavaran ensimmäiseen omistajaan, vaan takuunantaja vastaa sitoumuksestaan koko takuuajan tavaran omistajasta riippumatta. Tavaran käyttötarkoitus ei saa kuitenkaan olennaisesti muuttua esimerkiksi yksityiskäytöstä ammattikäyttöön. Takuunantaja voi myös edellyttää, että omistajanvaihdoksesta ilmoitetaan hänelle kirjallisesti.

16. Valmistajan tai maahantuojan antama takuu

Takuun voi antaa tavaran myyjä, valmistaja tai maahantuoja. Valmistaja ja maahantuoja vastaavat virheestä takuun perusteella samoilla periaatteilla kuin myyjäkin.

Myyjä vastaa aiemman myyntiportaan, kuten valmistajan tai maahantuojan, antamasta takuusta aivan samoin kuin omastaankin. Myyjä voi irtautua aiemman myyntiportaan antamasta takuusta vain ilmoittamalla sen nimenomaisesti ostajalle ennen kaupantekoa selkeällä tavalla. Jos myyjä ei ole tätä tehnyt, ostaja voi valita, mille myyntiportaalle hän kohdistaa takuuseen perustuvat vaatimuksensa.

17. Muusta EU-maasta hankittujen ja rinnakkaistuotujen tavaroiden takuu

Euroopan Yhteisön tuomioistuin ja komissio ovat kilpailuoikeudellisissa päätöksissään asettaneet eräitä takuuta koskevia vaatimuksia tavaroiden valmistajille ja näiden valtuutetuille edustajille eri jäsenmaissa. Tapaukset ovat koskeneet tuotteille annettavia takuupalveluita silloin, kun laite on tuotu maahan jonkun muun elinkeinonharjoittajan kuin valmistajan valtuuttaman edustajan toimesta (ns. rinnakkaistuonti).

Valmistajan yhdessä jäsenmaassa myöntämän takuun on oltava samoin edellytyksin voimassa myös muissa EU-maissa. Kilpailulainsäädännön vastaiseksi voi muodostua tilanne, jossa takuu evätään sillä perusteella, että tavara on hankittu toisesta jäsenmaasta, ostettu siellä toimivasta verkkokaupasta tai tuotu Suomeen rinnakkaistuontina ohi virallisen maahantuojan.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että silloin, kun valmistaja myöntää tuotteilleen takuun, valmistaja ei saa rajata rinnakkaistuotuja tuotteita pois takuun piiristä. Valmistajan tulisi sopia esimerkiksi Suomessa yksinmyyntioikeuden saaneen maahantuojansa kanssa, että tämä huolehtii takuuvelvoitteista, vaikka tuote olisi ostettu Suomeen rinnakkaistuontia harjoittavalta elinkeinonharjoittajalta tai hankittu toisesta jäsenmaasta.

Takuukorjaus pitää tehdä Suomeen rinnakkaistuoduille tuotteille vain siinä laajuudessa kuin se tehtäisiin valmistajan kanssa sopimussuhteessa olevan maahantuojan kautta toimitetuille tuotteille. Siten, jos suomalainen maahantuoja antaa tuotteelle 3 vuoden takuun, ei takuukorjauksista huolehtivalla ole velvoitetta noudattaa toisessa jäsenmaassa sovellettavaa tätä laajempaa takuuta, kuten vaikkapa paikallisen maahantuojan antamaa 5 vuoden takuuta.

Poikkeus edellä mainitusta maahantuojan vastuuta koskevasta säännöstä on tilanne, jossa valmistaja on laatinut jakelujärjestelmänsä täysin selektiiviseksi, mutta jokin tavaraerä on tästä huolimatta joutunut jakelujärjestelmän ulkopuolelle. Selektiivistä eli valikoivaa jakelujärjestelmää käyttävä valmistaja toimittaa hyödykkeitään vain tietyt kriteerit täyttäville jälleenmyyjille. Maahantuoja ei vastaa tällaisen järjestelmän ulkopuolelta olevien tavaroiden takuista.

On huomattava, että kilpailusäännöistä ei seuraa kuluttajalle välitöntä oikeutta saada takuuhuoltoa suomalaiselta maahantuojalta. Kuluttajansuojalaki ei sisällä säännöstä maahantuojan vastuusta silloin, kun tavara on hankittu muussa EU-maassa tai tuotu Suomeen rinnakkaistuontina ohi valtuutetun maahantuojan. Rinnakkaistuodun tavaran suomalaista myyjää koskee kuitenkin lakisääteinen virhevastuu ja lisäksi myyjä vastaa myös aiemman myyntiportaan, kuten valmistajan, antamasta takuusta, jollei myyjä ole irtautunut takuusta ilmoittamalla tästä ostajalle ennen kaupantekoa.

18. Maksulliset huolto- ja korjaussopimukset

Takuukorjauksesta ei saa aiheutua ostajalle kustannuksia. Siksi takuuseen ei voi liittää ostajan maksettavaksi tulevaa omavastuuosuutta tai muuta vastiketta. Markkinatuomioistuin on kieltänyt käyttämästä takuusitoumuksessa sopimusehtoa, joka sisältää takuuta rajoittavan omavastuun sekä sellaista takuuta koskevaa sopimusehtoa, jossa kuluttajan on maksettava omavastuuosuus huolto- tai korjaustoimenpiteestä (päätökset 1983:2, 1983:12 ja 2000:7).

Laki ei sinänsä estä tarjoamasta kulutustavaran kaupan yhteydessä maksullista huolto- ja korjaussopimusta. Näiden sopimusten on kuitenkin oltava sisällöltään muita kuin takuiksi luokiteltavia sopimuksia. Sopimuksessa ei voi sitoutua maksullisesti korjaamaan virhettä, joka muutenkin olisi korjattava lain perusteella. Sen sijaan on mahdollista sopia tavaran huollosta tai sellaisen virheen korjaamisesta, jota laki ei kata. Kysymys voi olla esimerkiksi tavanomaisesta kulumisesta aiheutuneista häiriöistä tai ulkopuolisesta syystä aiheutuneesta viasta. Maksullinen huolto voi sisältää esimerkiksi puhdistuksia, säätöjä, nopeasti kuluvien osien tai tarvikkeiden vaihtamisia ja muita toimenpiteitä, joita ei korjattaisi kuluttajansuojalain virhesäännösten perusteella.

19. Yleiset takuuehdot

Takuunantaja voi käyttää näitä malliehtoja yksilöimällä ehtoihin tavaran, jolle takuu on annettu ja täydentämällä muun muassa takuunantajaa, takuuaikaa ja takuun voimassaoloaluetta koskevat tiedot. Malliehtoihin sisältyvät esimerkiksi ne tiedot, joiden pitää kuluttajansuojalain 15 b §:n mukaan käydä takuusta ilmi.

1. Takuunantaja

Takuunantajan nimi, osoite ja yhteystiedot reklamaation tekemistä varten.

2. Takuun soveltamisala ja -alue

Takuu annetaan ＿ (tavaran yksilöinti, mahdolliset takuun sisältöä koskevat rajoitukset).

Takuun voimassaoloalue: ＿ (jos takuu on voimassa vain esim. EU-alueella)

3. Takuun voimassaoloaika

Takuu on voimassa ＿ vuotta ostopäivästä/tavaran toimituspäivästä lukien.

4. Takuun sisältö

Takuunantaja vastaa siitä, että tavaran käyttökelpoisuus ja laatu säilyvät normaaleina takuuajan. Muuten tavarassa on virhe. Virheeksi katsotaan esimerkiksi valmistus- ja rakenneviat ja muut takuuaikana ilmenevät tavaran käyttökelpoisuutta heikentävät viat ja puutteet.

Takuunantaja ei kuitenkaan vastaa virheestä, jos hän saattaa todennäköiseksi, että tavaran laadun tai käyttökelpoisuuden poikkeaminen normaalista johtuu ostajan puolella olevasta syystä. Syy voi olla esimerkiksi tapaturma, ostajalle annettujen käyttö- tai hoito-ohjeiden vastainen tai muu tavaran vääränlainen käsittely.

5. Menettely virhetilanteessa

Ostajan pitää ilmoittaa virheestä takuunantajalle tai myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt havaita se. Ilmoitus virheestä voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja tosiasiallisesti havaitsi virheen. Virheestä ilmoittaessaan ostajan pitää esittää takuutodistus, ostokuitti tai muu luotettava selvitys siitä, mistä ja milloin tavara on ostettu. Tällaista selvitystä ei kuitenkaan tarvita, jos ostopaikka ja -aika käyvät ilmi myyjän tai takuunantajan pitämästä rekisteristä.

6. Takuunantajan velvollisuus korjata virhe tai vaihtaa tavara virheettömään

Takuunantaja korjaa virheen tai toimittaa virheettömän tavaran kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja ilmoitti virheestä. Virheen oikaisusta ei saa aiheutua ostajalle kustannuksia tai olennaista haittaa.

(Takuunantaja voi antaa ostajalle ohjeita siitä, millä tavoin hänen tulee toimia vian ilmetessä, jotta esimerkiksi tavaran toimittaminen korjattavaksi tapahtuisi tarkoituksenmukaisesti ja kustannuksia säästäen).

Kohtuullista korjaus- tai vaihtoaikaa arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa tavaran ominaisuudet ja virheen laatu, ostajan tarve saada tavara käyttöönsä ja se, onko takuunantaja antanut ostajalle korvaavan tavaran korjauksen ajaksi.

7. Korjaus- tai vaihtamisvelvollisuuden täyttämättä jättäminen

Jos virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen ei tule kyseeseen, ostaja saa vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta tai purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen. Sama pätee silloin, jos takuunantaja ei tee oikaisua kohtuullisessa ajassa ja ilman olennaista haittaa ostajalle.

8. Vahingonkorvaus

Ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Korvattavia vahinkoja ovat virheestä aiheutuvat välittömät vahingot, esimerkiksi asian selvittelystä ostajalle aiheutuneet matka-, puhelin-, posti- yms. kulut.

Välilliset vahingot takuunantaja on velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan taikka, jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin takuunantaja on erityisesti sitoutunut.

9. Takuu ei rajoita lakisääteistä virhevastuuta

Ostajalla on hänelle kuluttajansuojalain 5 luvun mukaan kuuluvat oikeudet, joita takuu ei rajoita.

Ostaja voi vedota myyjän ja aikaisemman myyntiportaan lakisääteiseen virhevastuuseen esimerkiksi silloin, jos virhe ilmenee sellaisessa tavaran osassa, joka on rajattu takuun ulkopuolelle tai jos virhe havaitaan vasta takuuajan päätyttyä.

Jos virhe ilmenee kuuden kuukauden aikana tavaran luovutuksesta, virheen oletetaan olleen tavarassa jo luovutushetkellä. Vastuu virheestä kuuluu myyjälle, jos hän ei osoita, että tavara oli luovutettaessa virheetön tai jos kyse ei ole esimerkiksi tavanomaisesta kulumisesta, tapaturmasta tai vääränlaisesta käsittelystä.

10. Riitojen ratkaiseminen

Jos ostajan tekemä virheilmoitus ei johda erimielisyyden ratkaisemiseen, ostaja voi ottaa yhteyttä oman kuntansa kuluttajaneuvojaan, joka voi selvitellä ja sovitella asiaa kuluttajan puolesta.

Kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla kuluttajalla on oikeus saattaa tavaran virhettä ja takuuehtoja koskeva riita kuluttajavalituslautakunnan käsiteltäväksi. Jos riita viedään tuomioistuimeen, se käsitellään kuluttajan kotipaikan käräjäoikeudessa.