Olen entinen maajoukkuejalkapalloilija (siinä ainoassa oikeassa jalkapallossa, jossa palloa potkitaan jaloilla). Jo vuosia olen saanut kunnian olla kapteenina myös mainosalalla, luotsaamassa Folkin joukkuetta, jossa luovuus, välittäminen ja huono huumori ovat läsnä päivittäin. Uskon vahvasti epäonnistumisiin ja uteliaisuuteen, sillä ilman niitä ei voi saavuttaa mitään oikeasti hienoa.
Joskus jopa hieman ylimitoitettu kilpailuhenkisyys on saattanut johtaa siihen, että jalkapallon Suomen mestaruuksien lisäksi olen ollut mukana lukuisissa mainosalan palkintoja voittaneissa tiimeissä.
Työskentelin kaudella 1995-96 Kalajoen Junkkarien vasempana pakkina. Se oli Mestis-historian kaikkien aikojen huonoin joukkue: lopputuloksena kaksi voittoa, 42 tappiota ja putoaminen kakkosdivariin. Tein johtopäätökset ja siirryin ruumisautonkuljettajaksi Hautaustoimisto Mikko Monoselle. Siitäkin hommasta oli glooria kaukana. Ennen vuosituhannen vaihdetta ajauduin puolivahingossa mainostoimisto Topi Törmälle palkattomaksi copywriter-harjoittelijaksi. En tiennyt mikä oli leipäteksti, leiska tai konsepti. Opin kuitenkin nopeasti ja sain ylennyksen PHS:lle, jossa kävin mainoskorkeakouluni, kunnes sain kunnian päästä perustamaan urheilumarkkinointiin keskittyvää luovaa toimistoa, Intohimotoimisto Cassiusta. Seuraavat palkkani sain Hasan & Partnersilta ja Folk Finlandilta. Sitten joku osti kiinalaiselta torilta lepakon ja söi sen. Koronan iskiessä monet pitivät minua seinähulluna: perustin äänimainostoimisto Bananas Dulcen ja kuvittelin tekeväni vallankumouksen valtakunnan parhailla radiospoteilla. Odotan sen alkamista edelleen.
