Hakutermi: sopimusehdot

(2011)

Tämän linjauksen tarkoituksena on kiinnittää kuntokeskusyrittäjien huomiota kuntokeskusalan erityispiirteisiin kuluttajasopimusten osapuolena. Linjauksessa tarkastellaan muun muassa sopimusehtojen laatimiseen liittyviä kohtuullisuusvaatimuksia sekä käydään läpi hinnan ilmoittamista koskevat keskeiset periaatteet.

Nimike ”kuntokeskus” ymmärretään linjauksessa laajasti ja se kattaa kaikki kunto- ja terveysliikuntakeskusten palvelut. Tyypillisiä kuluttajalle tarjottavia palveluita ovat esimerkiksi erilaiset jumpat ja tanssit, kuntosalipalvelut ja vesiliikunta. Linjaus koskee kuitenkin laajasti myös muunlaisten liikuntapalveluiden tarjoamista, kun tarjoajana on yksityinen yritys.

Kuluttajansuojalakia sovelletaan niissä tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja, esimerkiksi yritys tai toiminimi, myy tai markkinoi tavaroita tai palveluita kuluttajille ansiotarkoituksessa. Julkisyhteisöjen ja yleishyödyllisten yhdistysten, kuten kuntien ja urheiluseurojen tarjoama liikuntatoiminta jää siksi yleensä lain soveltamisalan ulkopuolelle. Nämäkin voivat kuitenkin tietyissä tilanteissa harjoittaa sellaista taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa, joka katsotaan laissa tarkoitetuksi elinkeinon harjoittamiseksi. Tällaisessa tapauksessa linjauksessa määritellyt periaatteet koskevat myös niitä.

1. Sopimusehtojen laatiminen

Hyvät sopimusehdot ovat selkeät ja tiiviit. Sopimusehdoissa on määriteltävä, mistä on sovittu, eli kuvattava ne palvelut, jotka kuuluvat sopimuksen piiriin. On sekä yrityksen että kuluttajan etu, että kuluttajan solmimaan sopimukseen kuuluvien palveluiden sisältö kerrotaan ja lyödään lukkoon jo ennen sopimuksen solmimista. Jos yritys noudattaa esimerkiksi kausittain vaihtuvaa palvelutarjontaa, tai palvelutarjonta on esimerkiksi kesäkaudella muita kausia suppeampi, tämä on syytä kertoa sopimusehdoissa selvästi ennen kuin kuluttaja tekee sopimuksen palvelun ostamisesta. Näin osapuolilla on yhteinen näkemys ostettavan palvelun sisällöstä, ja mahdollisten virhetilanteiden arviointi on helpompaa.

Sopimusehdoissa on määriteltävä sopimuksen kesto. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää myös sopimuksen keskeyttämiseen, irtisanomiseen ja purkamiseen liittyviin kysymyksiin.

Kuluttajasopimuksissa osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on määriteltävä tasapuolisesti. Sopimuksessa ei voi esimerkiksi luetella ainoastaan kuluttajan velvollisuuksia ja yrityksen oikeuksia. Oikeudet ja velvollisuudet on myös määriteltävä riittävän selkeästi, jotta kuluttaja tietää, mitä häneltä odotetaan ja mitä hänellä on oikeus odottaa. Jos sopimusehdot ovat tulkinnanvaraiset, niitä tulkitaan aina laatijan vahingoksi, toisin sanoen kuluttajan eduksi.

Kirjallisten sopimusehtojen lisäksi sopimus kattaa myös henkilökunnan suullisesti kertomat ehdot. Esimerkiksi henkilökunnan suullisesti antamat lupaukset sitovat yritystä samalla tavoin kuin kirjalliset sopimusehdot. Yritys vastaa myös työntekijöidensä mahdollisista virheistä, kuten katteettomista lupauksista. Kiistatilanteiden välttämiseksi keskeiset sopimusehdot olisikin syytä olla kirjallisessa muodossa.

2. Sopimuksen solmiminen

Sopimusta solmittaessa on olennaista kiinnittää huomiota siihen, kenen kanssa päteviä sopimuksia voi ylipäätään tehdä.

Alle 18-vuotias voi itsenäisesti tehdä vain olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä sitoumuksia, kuten ikäänsä nähden tavanomaisia ostoksia taskurahoillaan. Alaikäisellä on myös oikeus määrätä omien työansioidensa käytöstä. Alaikäinen ei kuitenkaan voi velkaantua, joten periaatteessa alle 18-vuotiaan on mahdollista tehdä ostoksia lähinnä käteiskaupalla. Käytännössä alaikäisen itsenäinen oikeus kuntokeskuspalvelujen käyttöön rajoittuu lähinnä esimerkiksi yksittäisten kertakäyntien tai kestoltaan lyhyiden kurssimuotoisten palvelujen ostamiseen.

Kuluttajan ja yrityksen tekemän sopimuksen lähtökohtana on sopimuksen sitovuus, eli kummankin osapuolen on noudatettava sopimusehtojen velvoitteita. Siksi kuluttajan on voitava tutustua tarjottavan sopimuksen ehtoihin etukäteen ja rauhassa ennen sopimuksen tekemistä. Jos kuluttaja ei saa sopimusehtoja mukaansa tutustumista varten, sopimusehdot on käytävä läpi sopimusneuvottelujen aikana. Sopimusehdot voi esimerkiksi laittaa yrityksen kotisivuille internetiin, jossa kuluttaja voi milloin tahansa tutustua niihin. Yllättävät ja ankarat sopimusehdot on kuitenkin käytävä aina läpi sopimuksentekotilanteessa.

Myös asiakassuhteen hoitaminen on olennainen osa asiakkaan kanssa tehtävää sopimusta. Yritys on lain mukaan velvollinen palvelemaan asiakasta vielä sopimuksenteon jälkeenkin. Asiakassuhteen käsite on laaja kattaen mm. tiedon antamisen kuluttajan oikeuksista virhetilanteissa ja asiakasvalitusten käsittelyn. Tätä ajatellen yrityksen tulee tuoda yhteystietonsa näkyvästi esiin esimerkiksi kuntokeskuksessa, verkkosivuillaan ja kuluttajille lähetettävässä asiakasviestinnässä.

3. Kuntokeskuksen jäsenyys

Useiden kuntokeskusten toiminta perustuu ns. jäsenyysmalliin, jossa kuntokeskuksen palvelujen käyttäminen edellyttää, että kuluttaja liittyy kuntokeskuksen jäseneksi. Jos palvelujen käyttäminen edellyttää jäseneksi liittymistä, tulee jäsenyyden ehdoista kertoa selkeästi. Erityisen olennaista kuluttajalle on tietää, minkä pituiseen jäsensopimukseen hän sitoutuu.

Useat kuntokeskukset tarjoavat vaihtoehtoisina jäsenyysmalleina toistaiseksi voimassa olevaa ja määräaikaista jäsenyyttä. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus jatkuu kunnes se irtisanotaan päättymään sopimuksessa määritellyn irtisanomisajan kuluttua. Sopimus, joka on voimassa määrätyn ajan, esimerkiksi tietyn kuukausimäärän, on sen sijaan määräaikainen sopimus. Kuluttajan kanssa solmittavasta sopimuksesta tulee käydä selkeästi ilmi, onko sopimus voimassa toistaiseksi vai määräajan.

4. Sopimusehtojen muuttaminen

Joskus jo tehdyn sopimuksenkin ehtoja on tarpeen muuttaa. Mahdollisuus sopimusehtojen yksipuoliseen muuttamiseen riippuu tällöin siitä, onko kyse määräaikaisesta vai toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta.

4.1 Toistaiseksi voimassa oleva sopimus

Toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ehtoja voidaan muuttaa joko muutostilanteessa erikseen yhteisellä sopimuksella, tai yksipuolisesti muutosoikeuden antavan sopimusehdon perusteella. Jos yrittäjä haluaa varata itselleen oikeuden muuttaa sopimusehtoja yksipuolisesti, on siitä, sekä mahdollisista muutosperusteista, erikseen mainittava sopimuksessa. Myös esimerkiksi mahdollisuus hinnan muuttamiseen edellyttää erillistä mainintaa sopimusehdoissa.

Elinkeinonharjoittajan muuttaessa toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen sopimusehtoja yksipuolisesti asiasta on ilmoitettava kuluttajalle hyvissä ajoin, aina kuitenkin vähintään kuukautta ennen kuin muutos tulee voimaan. Kuluttajalla on aina oltava mahdollisuus irtisanoa sopimus ilman, että muutetut sopimusehdot tulevat häntä sitoviksi ja että tästä aiheutuu hänelle ylimääräisiä kustannuksia. Tämä koskee myös hinnan muuttamista. Myös esimerkiksi ohjelman tai aukioloaikojen muuttaminen on sopimusehtojen muutos, vaikka kyseisiä seikkoja ei olisikaan erikseen mainittu kuluttajan kanssa tehdyssä sopimuksessa. Aukioloaika tai tietty tarjottava palvelu juuri tiettyyn aikaan on saattanut olla se syy, minkä vuoksi kuluttaja on ylipäätään solminut sopimuksen.

Muutosoikeuden antavasta sopimusehdosta huolimatta yritys ei voi tehdä kuluttajan kannalta erityisen merkittäviä ja olennaisia muutoksia pelkästään ilmoittamalla asiasta yksipuolisesti. Olennainen sopimusehtomuutos tarkoittaa sitä, että palvelun sisältö muuttuu asiakkaan näkökulmasta selvästi toiseksi kuin se on ollut sopimusta solmittaessa. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi suuret hinnankorotukset tai vaikkapa palveluntarjonnan merkittävä ja pysyvä supistaminen. Jos yritys haluaa tehdä olennaisia muutoksia, sen on irtisanottava kuluttajan kanssa tehty sopimus. Yritys voi tarjota kuluttajalle uutta muutettua sopimusta ja kuluttaja voi tällöin harkita, suostuuko hän sopimukseen uusilla ehdoilla.

4.2 Määräaikainen sopimus

Sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan määräaikaisten sopimusten ehtoja ei voi muuttaa määräajan kuluessa, ilman osapuolten yhteistä sopimusta.

5. Sopimuksen päättyminen

Määräaikainen sopimus päättyy pääsääntöisesti sovitun määräajan kuluttua. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus taas päättyy sopimuksen irtisanomisella. Irtisanomisajan kuluttua molempien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet päättyvät.

5.1 Toistaiseksi voimassa oleva sopimus

Toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen irtisanomisaika ei saa olla kohtuuttoman pitkä. Pisimpänä kohtuullisena irtisanomisaikana voidaan pitää 30 päivää tai kalenterikuukautta, jolloin irtisanomisaika lasketaan sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanominen on suoritettu. Toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen irtisanomisesta ei saa periä kuluttajalta erillistä maksua.

Irtisanomisen pitää käydä kuluttajan kannalta riittävän helposti. Sopimuksen irtisanomiseksi tulee riittää irtisanomisilmoitus kirjallisesti tai muutoin todisteellisesti. Mikäli yritys ilmoittaa yhteystietonaan myös sähköpostiosoitteen, tulee irtisanominen voida suorittaa tähän sähköpostiosoitteeseen. Yrityksen henkilökunta ei myöskään voi kieltäytyä vastaanottamasta henkilökohtaisesti toimitettua irtisanomisilmoitusta ja antamasta siitä kirjallista kuittausta. Jos sopimuksen irtisanominen esimerkiksi edellyttää käytännössä ajan varaamista tietylle henkilölle tai henkilökohtaista käyntiä salilla tiettyyn aikaan päivästä, voidaan tätä pitää kohtuuttomana, koska se voi tarpeettomasti pitkittää kuluttajan irtipääsyä sopimuksesta.

5.2 Määräaikainen sopimus

Määräaikaisissa sopimuksissa kuluttaja sitoutuu usein tarjottavaan palveluun pitkäksi aikaa. Kuntokeskuspalveluita tarjotaankin entistä enemmän 12–24 kuukauden määräaikaissopimuksilla. Määräaikaisten sopimusten ohella on viime vuosina yleistynyt myös sopimusmalli, jossa toistaiseksi voimassa oleva sopimus sidotaan tiettyyn sidonnaisuusaikaan. Tällöin sopimus solmitaan toistaiseksi voimassa olevana, mutta se on ensimmäisen kerran irtisanottavissa vasta tietyn vähimmäissidonnaisuusajan jälkeen. Kuluttajan näkökulmasta tällainen sopimus rinnastuu monessa suhteessa määräaikaiseen sopimukseen, kun tässäkin kuluttaja sidotaan määrätyn pituiseen sopimuskauteen, ja sopimuksen päättämismahdollisuus ennen tämän kauden päättymistä on hyvin rajoitettu.

Vaikka pitkäkestoiset jäsenyyssopimukset sinänsä ovatkin sallittuja, liittyy niihin kuluttajan kannalta tiettyjä ongelmia. Sopimuksen kohtuullisuutta pohdittaessa arvioitavaksi tulee muun muassa se, millaiset mahdollisuudet kuluttajalle tarjotaan sopimuksen ennenaikaiseen päättämiseen tai keskeyttämiseen. Kohtuullinen enimmäispituus määräaikaiselle sopimukselle on normaalisti vuosi.

Tietyn tyyppisiä määräaikaisten sopimusten päättämiseen liittyviä sopimusehtoja voidaan aina pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomina. Kiellettyä on muun muassa määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että määräaikainen jäsenyyssopimus jatkuu määräajan kuluttua umpeen automaattisesti uutena määräaikaisena sopimuksena, ellei kuluttaja nimenomaisesti irtisano sitä ennen määräajan päättymistä. Tällainen sopimusehto hämärtää määräaikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen eroa ja toisaalta suosii palveluntarjoajaa tavalla, jota voidaan pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana.

Lähtökohtaisesti sallittuja ovat sen sijaan määräaikaiset kuntokeskussopimukset, jotka muuttuvat määräajan jälkeen toistaiseksi voimassa oleviksi. Sopimus on tällöin määräaikaisen sopimuskauden jälkeen irtisanottavissa normaalia irtisanomisaikaa noudattaen. Mikäli yritys tarjoaa kuluttajalle tällaista sopimusmallia, kuluttajalle täytyy kuitenkin etukäteen tehdä selväksi, että sopimus jatkuu automaattisesti määräaikaisen sopimuskauden päätyttyä. Kuluttajaa tulee myös muistuttaa sopimuksen jatkumisesta toistaiseksi voimassa olevana hyvissä ajoin ennen määräaikaisen sopimuskauden päättymistä.

6. Sopimuksen keskeytys tai siirto

Kuntokeskus voi tarjota asiakkaalleen mahdollisuuden sopimuksen keskeyttämiseen tai siirtoon. Keskeyttäminen lykkää jäsenyyden käyttämistä esimerkiksi kuukaudella tai kahdella. Sopimuksen siirrossa jäsenyys puolestaan siirretään toisen henkilön nimiin. Yritys voi periä keskeytyksestä tai siirrosta kohtuullisen korvauksen. On kuitenkin tärkeää, että kuluttajalle kerrotaan mahdollisista kustannuksista ja vaadituista toimenpiteistä, sekä keskeytyksen tai siirron vaikutuksista sopimuskauden kestoon, jo sopimusta solmittaessa.

7. Määräaikaisen sopimuksen päättäminen ennenaikaisesti

Useat kuntokeskukset tarjoavat asiakkailleen tietyillä ehdoilla mahdollisuuden irtisanoa myös määräaikainen tai vähimmäissidonnaisuuteen perustuva sopimus ennen sopimus- tai sidonnaisuuskauden päättymistä. Jos kuluttaja haluaa irtisanoa sopimuksen kesken sopimuskauden, yritys voi kohtuuden rajoissa määritellä, millaisilla ehdoilla se irtisanomisen hyväksyy.

Tällaisessa tilanteessa yrityksellä voi irtisanomisajan harjoittelumaksujen lisäksi olla oikeus kohtuulliseen korvaukseen sopimuksen ennenaikaisen päättämisen johdosta. Korvaus tai muut irtisanomisehdot eivät kuitenkaan saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomia. Kohtuuttomana voidaan pitää esimerkiksi korvausta, joka vastaa koko jäljellä olevan sopimuskauden maksujen määrää. Selkeintä saattaisi olla, että yritys määrittelee kohtuullisen vakiomääräisen korvauksen, joka on mainittu myös sopimusehdoissa. Myös vakiokorvauksen määrää voidaan tarvittaessa kohtuullistaa kuluttajariitalautakunnassa.

7.1 Yllättävä elämäntilanteen muutos

Kuluttajaa voivat kohdata merkittävät ja ennakoimattomat elämäntilanteen muutokset, jotka estävät häntä pysymästä sopimuksessa sovitulla tavalla. Tällöin olisi kohtuutonta pitäytyä alkuperäisessä, mahdollisesti pitkäänkin määräaikaan sidotussa sopimuksessa. Näissä poikkeuksellisissa tilanteissa kuluttajalla voi, tapauskohtaisen harkinnan tuloksena, olla pätevä peruste lopettaa sopimus ennenaikaisesti. Tällaisia perusteita voivat olla muun muassa: pitkäaikainen sairastuminen, vammautuminen, työttömyys, opiskelu, raskaus, muutto sekä asevelvollisuus. Lista ei ole tyhjentävä, vaan myös muut tapahtumat saattavat olla asianmukainen peruste sopimuksen ennenaikaiseen päättämiseen, kunhan kyse on ennakoimattomasta ja vakavasta tapahtumasta, joka yleisen elämänkokemuksen nojalla arvioituna estää alkuperäisessä sopimuksessa pysymisen.

Kohtuullisena menettelytapana näissä poikkeuksellisissa tilanteissa voidaan pitää sitä, että kuluttaja saa lopettaa määräaikaisen tai vähimmäissitoutumisaikaa edellyttävän sopimuksen normaaleja irtisanomisaikoja noudattaen. Kuluttajalla on tällöin oikeus käyttää maksamiaan palveluja myös irtisanomisaikana.

Jos kuluttajalla on olemassa selkeä edellä mainitun kaltainen peruste sopimuksen ennenaikaiselle päättämiselle, yritys ei voi tarjota ainoastaan sopimuksen väliaikaista keskeytystä. Kuluttajalla on tällöin oltava halutessaan mahdollisuus myös päättää sopimus kokonaan. Yrityksellä on oikeus edellyttää todistetta, kuten lääkärintodistusta, ennenaikaisen päättämisen perusteesta. Perusteita ei saa tulkita liian suppeasti. Kohtuutonta on esimerkiksi edellyttää kuluttajalta lääkärintodistusta, jonka mukaan hänellä on elinikäinen liikuntakielto.

Kuntokeskuksen sijainti kuluttajalle sopivalla paikalla on usein merkittävä valintaperuste harjoittelua aloitettaessa. Tämän vuoksi myös muuttoa on tietyissä tapauksissa voitava pitää sopimuksen ennenaikaiseen päättämiseen oikeuttavana olosuhdemuutoksena. Jos kuluttaja vetoaa muuttoon sopimuksen ennenaikaisena päättämisperusteena, kuluttajalta voidaan edellyttää, että hän osoittaa muuton tosiasiallisesti tapahtuneen.

8. Liittymislahjat

Jos kuluttajalle on annettu liittymisen yhteydessä liittymislahja, sen arvo on kerrottava sopimuksessa. Liittymislahjan sopimuksessa mainitun arvon on perustuttava lahjan todelliseen arvoon, joka yrityksen on tarvittaessa kyettävä osoittamaan. Sopimusta solmittaessa on sovittava selkeästi siitä, miten lahja otetaan huomioon, jos määräaikainen sopimus päättyy ennenaikaisesti.

Kuluttajan kannalta voidaan pitää yllättävänä ja ankarana ehtona sitä, jos elinkeinonharjoittaja pidättää itselleen oikeuden vaatia liittymislahjan tai sen arvon palauttamista. Asia on tuotava esille erikseen jo sopimuksentekotilanteessa ja tehtävä selväksi sopimuksessa, jotta kuluttaja voi varautua asiaan. Yrityksen oikeus palautuksen vaatimiseen riippuu muun muassa siitä, missä vaiheessa sopimuskautta sopimus päättyy. Esimerkiksi koko lahjan arvon palautusta tilanteessa, jossa sopimus päättyy vain joitakin kuukausia ennen sopimuskauden aiottua kestoa, voidaan pitää kohtuuttomana.

9. Maksaminen

Kuluttajasopimuksissa lähtökohtana pidetään suoritusten samanaikaisuutta. Ennakkomaksuvaatimus on kuluttajasopimuksissa lähtökohtaisesti kohtuuton, jollei ehdon käyttämiselle ole erityistä perusteltua syytä tai jollei tarjolla ole tosiasiassa muuta vaihtoehtoa.

Pitkäkestoisissa sopimuksissa luonteva tapa on yleensä jaksottaa kuluttajan maksut, esimerkiksi kuukausieriin, ja sitoa maksaminen samaan rytmiin palveluiden sovitun käytön kanssa.

10. Hinnan ilmoittaminen

Palvelun hinta on ilmoitettava aina, kun myyjä markkinoi yksilöityä palvelua. Hintatiedon on oltava selkeä ja yksiselitteinen sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävä. Hinta on ilmoitettava kokonaishintana, joka sisältää kaikki verot, kulut ja maksut. Esimerkiksi tarjottaessa 12 kk kestävää jäsenyyttä kokonaishinta on ilmoitettava koko jäsenyysajalta sisältäen jäsenmaksun, kuukausimaksut ja muut pakolliset maksut. Hintaa ei saa pilkkoa siten, että kuluttaja joutuisi kokonaishinnan nähdäkseen suorittamaan laskutoimituksia.

Lopullinen kokonaishinta on ilmoitettava silloinkin kun markkinoidaan erikoistarjousta. Jos esimerkiksi tarjotaan liittymistä ilman jäsenmaksua ja ensimmäiset kolme kuukautta maksutta, on kerrottava, mikä kokonaishinta on koko edellytetyltä vähimmäisjäsenyysajalta. Kuluttajalle ei saa myöskään jäädä epäselväksi, sisältyykö maksuttomana markkinoitu harjoitusaika vaadittuun vähimmäisjäsenyysaikaan, vai lasketaanko vähimmäisjäsenyysaika vasta maksujen alkamisesta. Jos vähimmäisjäsenyysaikaa ei ole, on kerrottava tarjousajan jälkeen perittävä normaalihinta. Ilmainen-sanaa ei voi käyttää, jos markkinoidun edun saamiseksi edellytetään maksuja, kuten jatkojäsenyyttä.

Internet mahdollistaa suurenkin tietomäärän sisällyttämisen yrityksen kotisivulle. Siksi siellä on aina ilmoitettava täydelliset hintatiedot. Hintatiedot on lisäksi ilmoitettava sillä tavoin, että ne ovat helposti löydettävissä esimerkiksi etusivulta löytyvän hinnasto-linkin takaa, ilman että kuluttajan tarvitsee arvailla ja etsiä hintatietojen sijaintia.

Palveluhinnaston on oltava esillä myös yrityksen toimipisteessä. Hinnaston on oltava helposti havaittavassa paikassa ja sen on, mahdollisuuksien mukaan, oltava nähtävissä myös liikehuoneiston ulkopuolelta.

11. Lait ja pykälät linjauksen taustalla

Kuluttajansuojalaki 2 ja 3 luvut

Hintamerkintäasetus 1359/1999

12. Muita huomioitavia kuluttajaoikeuden linjauksia

Sopimusehtojen laatiminen

Sopimusehtojen muutokset

Maksaminen ja laskutus

 

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 2004, tarkistettu 2015

Saako pitkäkestoisessa sopimuksessa hintaa korottaa paljon ja kertaheitolla? Voiko määräaikaisen sopimuksen ehtoja muuttaa lainkaan? Jos veroja ja maksuja alennetaan, pitääkö hintojakin alentaa?

1. Sopimusten muuttamisesta yleisesti

Kun yritys ja kuluttaja tekevät sopimuksen, se sitoo molempia osapuolia. Kummankin on noudatettava sopimusehtojen velvoitteita. Kumpikaan ei myöskään saa muuttaa sopimusta omin päin muulloin kuin poikkeustapauksissa. Pääsääntöisesti muutoksiin tarvitaan molempien suostumus.

Yritykselläkään ei siis ole yleisesti oikeutta yksin muuttaa sopimuksen ehtoja. Tämä koskee myös hintaa, joka on eräs sopimuksen ehto. Se, millä perusteella yritys voi muuttaa sopimusta ja millaisia muutosoikeusehtoja hän voi käyttää, riippuu sopimustyypistä. Toistaiseksi voimassa olevia ja muita pitkäkestoisia sopimuksia koskevat osittain eri säännöt kuin kertasopimuksia ja määräaikaisia sopimuksia. Myös se, onko kyseessä tilaus- vai käteissopimus, vaikuttaa asiaan.

2. Pitkäkestoiset sopimukset

Sopimus, jolle ei ole sovittu lopettamispäivämäärää, on voimassa toistaiseksi. Tyypillisiä tällaisia toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia ovat muun muassa puhelin- sähkö-, vesi-, jätehuolto- ja kaukolämpösopimukset. Myös vakuutussopimukset kuuluvat yleensä tähän ryhmään samoin kuin esimerkiksi lehtien kestotilaussopimukset ja kaapelitelevision ohjelmapalvelusopimukset. Pankkien tilisopimusten ehtojen ja luottokorttiyhtiöiden tiliehtojen muuttamisesta on olemassa erityissääntöjä.

Selvää on, etteivät pitkäkestoiset sopimukset voi olla asiakkaan eliniän ajan voimassa muuttamattomina, hintaa myöten. Yrityksellä ei kuitenkaan ole rajoittamatonta oikeutta muuttaa yksipuolisesti sopimuksen sisältöä millä tavalla tahansa.

Pääsääntö on, että yritys voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta vain, jos

• muutoksen perusteet ovat päteviä
• ne on yksilöity sopimusehdoissa
• sopimuksen sisältö ei kuluttajan kannalta olennaisesti muutu.

Päteviä muutosperusteita voivat olla esimerkiksi:

• sopimuksen kohteena olevan tuotteen tai palvelun tuotanto-, hankinta- tai muiden kustannusten olennainen muutos
• olosuhteiden olennainen muuttuminen (ehdoissa tarvittaessa tarkemmin yksilöity), jota yritys ei ole voinut ottaa sopimusta tehtäessä huomioon
• muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota yritys ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä.

Sopimusehdoissa sopimuksen muuttamiseen oikeuttavat perusteet on lueteltava tyhjentävästi. Sopimusta ei siis voi muuttaa muilla kuin ehdoissa yksilöidyillä perusteilla. Muutosperusteet pitää kertoa ”läpinäkyvästi” niin, että muutoksen edellytykset sekä hinnankorotusten suuruuden määräytyminen käyvät ehdoista ilmi.

2.1. Ei olennaisia muutoksia kertaheitolla

Muutoksen merkittävyyttä arvioidaan kunkin asiakkaan kannalta ja vertailukohtana käytetään muutoshetkellä voimassa olevaa sopimusta, ei alkuperäistä. Poikkeuksena tästä on kuitenkin kuitenkin henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen, jossa vertailukohtana on alkuperäinen sopimus.

Suuria kertakorotuksia ei voida pitkäkestoiseen sopimukseen yksipuolisesti tehdä, koska suuri kertakorotus on yleensä merkittävä muutos sopimukseen. Tarvittaessa hinnoittelumuutos on siis toteutettava vähittäin ja pidemmän ajan kuluessa.

Hinnanmuutosten merkittävyyttä ei arvioida sen perusteella, paljonko hinnat tai maksut keskimäärin kohoavat vaan muutoksen kokonaisarviointi on tärkeää. Yleispätevää rajaa sille, miten suurta hinnankorotusta voidaan pitää olennaisena, ei voida asettaa. Jos korotus yksittäisen kuluttajan kohdalla nousisi kokonaisuutena arvioiden – sekä korotuksen rahamääräinen että prosentuaalinen suuruus huomioon ottaen – merkittäväksi, yrityksen on syytä miettiä muutoksen toteuttamistapaa. Esimerkiksi jos vesilaitos ottaa käyttöön kiinteän perusmaksun kulutusmaksun rinnalle, laitoksen on huolehdittava siitä, ettei muutos vaikuta olennaisesti yksittäisen asiakkaan maksuihin.

Yritys voi kuitenkin varata sopimusehdoissa itselleen oikeuden tehdä ehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön.

Lehtien kestotilauksissa myös laskutusvälillä voi olla merkitystä hinnanmuutosten toteuttamiseen. Jos tilaaja valitsee esim. 12 kk:n laskutusvälin ja maksaa voimassa olevan tilaushinnan, tilaushinnan muutos voi hänen osaltaan tulla voimaan aikaisintaan seuraavan laskutuskauden alusta lukien.

2.2. Hinnanmuutoslauseke molempiin suuntiin

Sopimuksen osapuolten oikeudet ja velvollisuudet pitää sopimuksessa olla tasapainossa. Tästä syystä hinnanmuutoslausekkeita pitää soveltaa molempiin suuntiin – sekä hinnankorotuksiin että tilanteisiin, joissa yrityksen hinnanmuutoslausekkeessa tarkoitetut kustannukset laskevat. Jos esimerkiksi sähköyhtiö on korottanut sähkön hintaa ja käyttänyt korotusperusteena sähkön hankintakustannusten nousua, hinnanmuutoslauseke edellyttää, että yhtiö myös vastaavasti laskee hintaa, jos sähkön hankintakustannukset alenevat.

2.3. Muutoksista pitää ilmoittaa selkeästi ja ajoissa

Yrityksen on lähetettävä kuluttajalle ilmoitus siitä,

• miten hinnat, maksut tai muut sopimusehdot muuttuvat
• milloin muutokset tulevat voimaan
• mikä on muutoksen peruste.

Muutosilmoitusta ei saa naamioida markkinointiin yrityksen palvelun parantamisesta, vaan muutoksen merkityksestä verrattuna aikaisempaan tilanteeseen pitää kuluttajalle antaa selkeä kuva. Ilmoituksesta on selkeästi käytävä ilmi, miltä osin sopimus muuttuu ja millaiset ovat uudet maksut tai muut sopimusehdot. Esimerkiksi vakuutusehtojen muutoksesta ilmoitettaessa on tuotava esiin erityisesti se, millä tavalla aikaisempi vakuutusturva heikkenee tai supistuu entisestään. Sähkön hinnanmuutoksista ilmoitettaessa muutoksen merkitystä voidaan havainnollistaa kertomalla hinnanmuutosten vaikutus kuluttajan sähkölaskuun hänen kulutustiedoillaan laskettuna tai tyyppikäyttäjiä kuvaavien esimerkkien avulla.

Jotta kuluttajalla olisi kohtuullinen aika varautua muutokseen, muutos saa yleensä tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä. Tätä lyhyempi ilmoitusaika on mahdollinen lähinnä vain silloin, jos muutos johtuu lainsäädännön muutoksesta tai viranomaisen päätöksestä.

2.4. Kuluttajalla oikeus irtisanoa sopimus

Kuluttajalla on luonnollisesti aina oikeus irtisanoa pitkäkestoinen sopimus, esimerkiksi silloin kun hän on saanut tiedon sopimusehtojen muutoksesta. Mahdollisuudesta irtisanoa sopimus ja irtisanomisajasta pitää kertoa ehtomuutoksesta ilmoitettaessa.

Muutetut ehdot tai hinnat eivät irtisanomisaikana koske kuluttajaa. Vain silloin kun hinnanmuutos johtuu lainsäädännön muutoksesta tai viranomaisen päätöksestä, muutettu hinta voi tulla voimaan irtisanomisaikanakin.

Käytännössä kuluttajalla ei aina ole todellista irtisanomismahdollisuutta: esimerkiksi sähkön siirrossa ja vesihuollossa ei useinkaan ole tarjolla vaihtoehtoisia palvelun tuottajia. Laki kuitenkin edellyttää yrityksen hinnoittelun olevan  kohtuullista. Energiamarkkinavirasto tai Kilpailu- ja kuluttajavirasto voikin tarvittaessa puuttua mahdollisen ylihinnan perimiseen.

2.5. Muutoksia vanhaan sopimukseen vai kokonaan uusi?

Jos yritys haluaa tehdä sopimusehtoihinsa kuluttajan vahingoksi olennaisia muutoksia, kyse ei ole jo tehtyjen sopimusten jatkamisesta vaan ennemminkin yrityksen tarjoamasta uudesta sopimuksesta.

Yrityksen on tällöin irtisanottava voimassaoleva sopimus ja tarjottava kuluttajalle uutta sopimusta. Uusi, ehdoiltaan muutettu sopimus tulee voimaan, jos kuluttaja hyväksyy sen.

On kuitenkin poikkeustapauksia, joissa yritys ei voi käyttää sopimuksen irtisanomista keinona toteuttaa uusia, kuluttajan kannalta olennaisia muutoksia. Esimerkiksi joidenkin välttämättömyyspalvelujen, kuten sähkön- ja vedentoimituksen sekä telepalveluiden irtisanomisoikeutta on rajoitettu. Samoin laissa on rajoitettu vakuutuksenantajan oikeutta irtisanoa henkilövakuutus.

Määräaikainen sopimuskauden päättyessä kuluttajalle voi luonnollisesti tarjota uutta sopimusta muutetuilla ehdoilla. Jatkuvien vahinkovakuutusten ja eräiden henkilövakuutusten osalta tämä on mahdollista vakuutuskauden vaihtuessa.

3. Määräaikaiset sopimukset

Määräaikaisiin sopimuksiin pätevät pääsääntöisesti samat periaatteet kuin toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiinkin. Myös määräaikaisissa sopimuksissa sopimuksen muutosperusteet on yksilöitävä sopimusehdoissa samaan tapaan kuin toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa.

Määräaikaisen sopimuksen ehtojen muuttamisessa on kuitenkin enemmän rajoituksia. Lähtökohtana on, ettei tavanomainen kustannustason tai olosuhteiden muutos oikeuta elinkeinonharjoittajaa muuttamaan sopimusta sopimuksen voimassaoloaikana. Jos esimerkiksi sähkönmyyntisopimus tehdään 1–2 vuodeksi, hintaa tai muita sopimusehtoja ei voida sinä aikana muuttaa.

Määräaikaista sopimusta voidaan muuttaa vain kahdessa tapauksessa. Muutoksen taustalla pitää olla sellainen lainsäädännön muutos tai viranomaisen päätös, jota elinkeinonharjoittaja ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä; esimerkiksi sopimuksen mukaiseen hintaan vaikuttava verojen, tullien tai muiden julkisten maksujen muutos.

Toinen harvinainen sopimuksen muuttamisen mahdollistava peruste on se, että kuluttaja rikkoo sopimusta. Esimerkiksi vakuutuksenantaja voi muuttaa vahinkovakuutuksen sopimusehtoja vakuutuskauden aikana, jos vakuutuksenottaja ei ole sopimusta tehtäessä kertonut kaikkia häneltä edellytettäviä tietoja tai jos hänen ilmoittamissaan olosuhteissa on tapahtunut olennainen vahingonvaaraa lisäävä muutos.

Kun määräaikainen sopimus päättyy, yritys voi tarjota asiakkaalle uutta sopimusta uusilla sopimusehdoilla. Esimerkiksi jatkuvien vahinkovakuutusten ja eräiden henkilövakuutusten ehtoja voidaan muuttaa vakuutuskauden vaihtuessa.

4. Kertasopimukset

Kertasopimukset ovat nimensä mukaisesti kertaluonteisia, yhden tai useamman tavaran tai palvelun toimittamista koskevia sopimuksia. Niihin kuuluvat muun muassa rakennusalalla tehtävät sopimukset, kuten talopakettien ja hirsimökkien toimitus sekä rakennuspuusepäntuotteiden kauppaa ja rakennusalan erikoistöitä, kuten lvi-, maalaus- ja sähköasennusurakoita koskevat sopimukset. Myös valmismatkoja ja mökkilomia koskevat sopimukset sekä uusien autojen kaupassa käytettävät tilaussopimukset ovat kertasopimuksia.

4.1. Muutos vain sopimuksessa yksilöidyistä ja pätevistä syistä

Kuten määräaikaisten sopimusten, myös kertasopimusten ehtoja ei voi pääsääntöisesti muuttaa muuten kuin erityistilanteissa. Muutosten perusteet pitää olla päteviä ja on ykilöitävä sopimuksessa. Päteviä perusteita muuttaa kertasopimusta voivat sopimustyypistä riippuen olla esimerkiksi:

• lainsäädännön muutos tai viranomaisen päätös, jota yrityksen ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon sopimusta tehtäessä
• sopimuksen mukaiseen hintaan vaikuttava verojen, tullien tai muiden julkisten maksujen muutos
• esimerkiksi autojen tilauskaupan ja matkasopimusten osalta myös hintaan vaikuttava valuuttakurssien muutos
• nk. force majoure -syy eli yrityksen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva, ehdoissa tarkemmin yksilöity este, jota yrityksen ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon sopimusta tehtäessä ja jonka seurauksia hän ei myöskään kohtuudella olisi voinut välttää tai voittaa.

Sopimusehtomuutoksista on pidettävä erillään tilanteet, joissa elinkeinonharjoittaja joutuu reagoimaan kuluttajan sopimusrikkomukseen. Jos yritys on esimerkiksi rakennusurakan yhteydessä joutunut lykkäämään työtään ostajasta johtuvasta syystä, myyjä voi korottaa hintaa viivästyksen ja siitä aiheutuvien kustannusten nousun perusteella.

4.2. Hinnanmuutosehto kaksisuuntainen

Jos yritys varaa sopimusehdoissa itselleen oikeuden korottaa hintaa esimerkiksi verojen tai muiden julkisten maksujen muutoksen tai valuuttakurssien muutoksen johdosta, sen on sitouduttava ehdoissa myös alentamaan hintaa vastaavalla perusteella.

Kertasopimuksen hinnan tai muiden ehtojen muutoksesta ja muutoksen perusteesta on ilmoitettava kuluttajalle viipymättä. Jos muutos on olennainen, esimerkiksi hintaa korotetaan 5–10 %, kuluttajalla on oikeus purkaa sopimus. Tästä oikeudesta on mainittava sopimusehdoissa.

4.3. Tuotetta tai palvelua ei yleensä voi vaihtaa

Kertasopimuksien muuttamisessa on otettava huomioon rajoitukset, jotka koskevat käteissopimuksia ja toimituksen sisältöä.

Käteissopimus on sopimus, jossa tuote tai palvelu luovutetaan ja maksetaan samanaikaisesti. Yritys ei voi muuttaa sen hintaa ja muita ehtoja kuluttajan vahingoksi enää jälkikäteen.

Yritys ei myöskään yleensä voi muuttaa toimituksen sisältöä, ellei hän sovi asiasta asiakkaan kanssa. Esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakkaan tilaaman tavaran valmistus on lopetettu, myyjä ei saa pidättää itselleen oikeutta päättää yksin korvaavasta tuotteesta.

Sen sijaan yritys voi käyttää ehtoa, joka oikeuttaa sen muuttamaan sovittujen ominaisuuksien epäolennaisia osia pätevän syyn perusteella. Esimerkiksi matkanjärjestäjällä on oikeus muuttaa majoitus- ja kuljetusjärjestelyjä, jos hän ei voi itsestään riippumattomista syistä noudattaa sovittua matkasuunnitelmaa ja jos muutos ei olennaisesti muuta matkan luonnetta.

5. Lainsäädäntö

Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota hyödykkeen hinta ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

Kohtuuttomia sopimusehtoja koskevan EY-direktiivin 93/13/ETY liitteessä on ohjeellinen luettelo kohtuuttomana pidettävistä sopimusehdoista. Liitteen j-alakohdassa mainitaan kohtuuttomana ehto, jonka mukaan elinkeinonharjoittajalla on oikeus yksipuolisesti muuttaa sopimusehtoja ilman pätevää sopimuksessa yksilöityä perustetta.

Direktiivin liitteen 2 kohdan mukaan elinkeinonharjoittaja voi j-alakohdan estämättä varata sopimusehdoissa itselleen oikeuden muuttaa yksipuolisesti toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ehtoja edellyttäen, että elinkeinonharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan muutoksesta kuluttajalle kohtuullisessa ajassa etukäteen ja että kuluttaja voi irtisanoa sopimuksen.

Direktiivin voimaan saattamista koskevan hallituksen esityksen (HE 218/1994) perusteluissa todetaan muun muassa, että ”Toistaiseksi voimassa olevissa tai muutoin pitkäaikaisissa sopimussuhteissa saattavat erityisesti olosuhteiden muutokset aiheuttaa tarpeen tarkistaa sopimusehtoja. Hyväksyttävänä ei kuitenkaan voida pitää sitä, että elinkeinonharjoittajalla olisi rajoittamaton oikeus yksipuolisesti muuttaa sopimuksen sisältöä millä tavalla tahansa. Myös pitkäaikaisissa sopimuksissa voidaan kuluttajien kannalta oikeutettuna lähtökohtana pitää sitä, että yksipuolisten muutosten perusteet yksilöidään sopimusehdoissa ja että sopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti ilman molempien sopijapuolten myötävaikutusta. Arvioitaessa yksipuolisiin muutoksiin oikeuttavien ehtojen kohtuullisuutta voidaan muun muassa ottaa huomioon kyseisen sopimuksen luonne, muutosten syyt, vaikutus sopimuksen muuhun sisältöön sekä kuluttajan mahdollisuudet irtautua sopimuksesta ja tehdä tilalle uusi sopimus. Myös näissä tapauksissa arviointi perustuisi siten kokonaisharkintaan.”

Moniin erityislakeihin (mm. vakuutussopimuslain 3 luvun 18–20 §, sähkömarkkinalain 6a luvun 26 §, tietoyhteiskuntakaaren 114 §, vesihuoltolain 4 luvun 23 §, valmismatkalain 2 luvun 14 §) sisältyy sopimusehtojen muuttamista koskeva säännös. Asuntokauppalain 4 luvun 30 §:ssä olevan säännöksen mukaan ehto, joka antaa myyjälle uuden asunnon kaupassa yksipuolisen oikeuden korottaa hintaa, on mitätön. Kuluttajansuojalain 9 luvun 24 §:ssä on lisäksi taloelementtien kauppaa ja rakennusurakoita koskeva säännös sallituista hinnankorotusehdoista. Nämä säännökset ovat pakottavia eikä niistä voida poiketa kuluttajan vahingoksi.

5.1. Oikeuskäytäntöä

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1991:12 ottanut kantaa erään vakuutusyhtiön käyttämiin sopimusehtojen muuttamista koskeviin ehtoihin. Markkinatuomioistuin kielsi vakuutusyhtiötä käyttämästä jatkuvissa vapaaehtoisissa kuluttajavakuutuksissa ehtoa, jonka mukaan yhtiöllä on sisällöltään määrittelemätön ja rajoittamaton oikeus muuttaa vakuutusaikana yksipuolisesti vakuutusehtoja kuluttajan vahingoksi.

Ratkaisun perusteluissa markkinatuomioistuin totesi mm., että jos vakuutusehtojen muutos on kuluttajien kannalta olennainen, kysymys ei ole jo tehtyjen sopimusten jatkamisesta vaan lähinnä vakuutuksenantajan tarjoamasta uudesta hyödykkeestä. Sopimusoikeudellisesti ei ole riittävää, että kuluttajille tällaisissa tapauksissa varataan ainoastaan mahdollisuus irtisanoa aiempi sopimus. Tarjoukseen uuden sopimuksen tekemisestä pitää saada nimenomainen hyväksyvä vastaus.

Linjaus on laaditttu vuonna 2004, tarkistettu vuonna 2015.

 

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 2006

Sopimusehtojen tarkoitus on luoda pelisäännöt kaupankäyntiin ja ehkäistä erimielisyyksien syntymistä. Kun yritys ja kuluttaja tekevät sopimuksen, se sitoo molempia osapuolia. Kummankin on noudatettava sopimusehtojen velvoitteita. Sen takia sopimusehtoihin on tärkeää kirjata kaikki sopimussuhteeseen vaikuttavat asiat – myös hinta on sopimusehto. Huolellisesti laaditut sopimusehdot ovat toimivan kaupankäynnin perusta. Selkeät ehdot herättävät luottamusta asiakkaissa, auttavat ristiriitatilanteiden joutuisassa selvittämisessä ja näin ollen vähentävät kustannuksia.

1. Sopimusehtoja laadittaessa on syytä pitää mielessä muutama perusasia

Ehdoissa ei voi olla kohtia, jotka ovat suoraan lainvastaisia. Kuluttajansuojalaki on valtaosaltaan pakottavaa lainsäädäntöä. Kuluttajansuoja- tai muun pakottavan lain vastainen ehto on näin ollen automaattisesti mitätön.

Ehtojen on oltava kuluttajan kannalta kohtuulliset. Sopimuksia on monenlaisia, joten myös kohtuullisuuden/kohtuuttomuuden käsite on laaja. Koska yritys/elinkeinonharjoittaja laatii sopimusehdot ja tekee kauppaa itse laatimillaan ehdoilla, sen on otettava ehtoja laatiessaan myös kuluttaja-asiakkaan asema huomioon. Ehtoja ei voi laatia esimerkiksi niin, että erilaiset riskit hankitun hyödykkeen virheistä tai toimituksen puutteista kasautuvat kohtuuttomasti enemmän kuluttajan kuin yrityksen kannettavaksi. Kohtuuttomimmillaan sopimusehdot ovat sellaiset, että yrityksellä on vain ”velvollisuus” vastaanottaa kauppahinta, mutta asiakas kantaa kaikki riskit.

Kuluttajalla on oltava aito mahdollisuus tutustua sopimusehtoihin. Kaupanteon yhteydessä pelkkä viittaus sovellettaviin vakioehtoihin ei riitä. Lisäksi on syytä muistaa, että kuluttajan kannalta keskeiset, ostopäätökseen vaikuttavat ehdot on esitettävä selkeästi jo tuotteen tai palvelun markkinoinnissa tai viimeistään sopimusta tehtäessä.

2. Muistilista

Tämä muistilista käsittelee ehtojen sisältöä yleisluontoisesti ja siihen on koottu yleisimpiä lainvastaisia tai kohtuuttomia ehtoja. Sopimusehtoihin vaikuttavat aina myös kunkin alan erityispiirteet, erityislainsäädäntö ja vakioehdot.

1. Lain velvoitteita ei voi alittaa

”Kuluttajansuojalakia ei sovelleta tässä sopimuksessa.”

Kuluttajansuojalain antamia perusoikeuksia ei voi kiertää tällaisella sopimusehdolla. Kuluttajansuojalakia sovelletaan aina silloin, kun myyjänä on yritys, ostajana kuluttaja ja myytävä tuote on kulutushyödyke. Laki on monelta osin pakottavaa lainsäädäntöä eikä kuluttaja ole sidottu ehtoon, joka on pakottavan lainsäädännön vastainen. Lain määrittelemää vähimmäistasoa ei näin ollen voi alittaa, mutta säännöksistä voidaan aina poiketa kuluttajan eduksi. (KSL 5:2)

Myös monien muiden lakien, esim. korko- ja perintälain, säännökset voivat olla kuluttajan kanssa kauppaa tehtäessä pakottavia. Silloinkaan sopimuksissa ei voi kuluttajan vahingoksi sopia toisin.

2. Selkeät ehdot

Sopimusehdot on syytä laatia mahdollisimman selkeiksi. Tämä on yrityksenkin etu, koska mahdolliset erimielisyydet voidaan näin minimoida. Kuluttajansuojalain mukaan epäselvää ehtoa tulkitaan laatijansa vahingoksi eli kuluttajan hyväksi. Muutokset sopimusehtoihin on syytä tehdä kirjallisesti.

Tarkista, kerrotaanko ehdoissa selkeästi mm.:

• myyjän toimitusvelvollisuuden sisältö; mihin myyjä sitoutuu

• sopimuksen kesto; määräaikainen, toistaiseksi voimassa oleva vai kertasopimus

• toimitusaika ja maksuehdot; mihin ostaja sitoutuu

• sopimusrikkomusten seuraamukset

• sopimusehtojen muuttaminen

• sopimuksen irtisanominen ja purkaminen.

3. Hintatiedot ja maksuehdot

”Hinnat ovat suuntaa-antavia.”

”Pidätämme oikeuden muuttaa hintoja ilman eri ilmoitusta.”

Hintatiedot ovat osa markkinointia ja myös yleensä olennainen osa sopimusehtoja. Hinta pitää markkinoinnissa ilmoittaa hintamerkintäasetuksen mukaisesti ja toisaalta kuluttajalla on oltava oikeus luottaa siihen että esim. markkinoinnissa ilmoitettu hinta on oikea. (KSL 5:23)

Verkkokaupassa yrityksen velvollisuus huolehtia hintatietojen oikeellisuudesta on vielä korostetumpaa, koska tietojen päivittäminen on netissä helppoa.

”Rahti, vero ja muut vastaavat kulut lisätään annettuun hintaan ellei toisin mainita.”

Lopullinen myyntihinta on ilmoitettava aina, kun markkinoidaan yksilöityä tuotetta. Hinnan pitää pääsääntöisesti olla ns. kokonaishinta, joka sisältää kaikki kulut, verot ja muut maksut. Hintaa ei saa pilkkoa osiin (Hintamerkintäasetus). Kuitenkin esimerkiksi etämyynnissä, jossa postikuluja kertyy yleensä lähetyksen painon mukaan, kulut voidaan ilmoittaa erikseen.

Yksilöityjen palvelujen hinta pitää myös ilmoittaa markkinoinnissa ja maksuluettelo pitää olla nähtävänä liikkeessä. (Hintamerkintäasetus) Monissa palveluissa, kuten korjaamotöissä, lopullista hintaa ei kuitenkaan voi kertoa ennen kuin palvelusta sovitaan. Kuluttajansuojalaissa on säännöksiä mm. hinta-arvion sitovuudesta. (KSL 8:23, 24)

”Pidätämme oikeuden vaatia etukäteismaksun joko kokonaan tai osittain suojataksemme toimituksen.” Pääsääntöisesti maksun ja tavaran pitää siirtyä yhtä aikaa. Ennakkomaksu käteisellä tai verkkopankin kautta ei saa yleensä olla ainoa maksuvaihtoehto.

”Vuotuinen viivästyskorko on 16 %.”

Viivästyskorko kuluttajilta ei saa olla suurempi kuin mitä korkolaki määrittelee. Yleinen kuluttajilta vaadittava viivästyskorko voi olla enintään seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva viitekorko. (KorkoL 4§)

”Perimme jokaisesta maksumuistutuksesta 20 €.”

Maksumuistutuksen voi lähettää kuluttajalle aikaisintaan 14 päivän kuluttua eräpäivästä. Kirjallisesta muistutuksesta voidaan periä kuluina enintään 5 €. (Ks. Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä)

4. Toimituksen viivästyminen

”Mahdolliset toimitusaika-arviot perustuvat tavarantoimittajien ilmoituksiin ja ovat suuntaa-antavia.”

”Toimituksen viivästyminen ei oikeuta tilauksen peruuttamiseen.”

Sopimukseen merkitty toimitusaika sitoo myyjää niin, että kuluttaja voi purkaa kaupan, jos hän on antanut myyjälle kohtuullisen lisäajan eikä myyjä ole toimittanut tavaraa lisäajankaan kuluessa. Kohtuullinen lisäaika on yleensä pikemminkin päiviä kuin viikkoja. (KSL 5:9)

Kuluttajalla on oikeus purkaa kauppa myyjän viivästyksen vuoksi, jos sopimusrikkomus on olennainen. Ratkaisevaa on viivästyksen merkitys ostajalle, mutta toisaalta myös vaaditaan, että myyjä on käsittänyt viivästyksellä olevan ostajalle olennainen merkitys. (KSL 5:9)

”Emme korvaa viivästyksestä aiheutuvaa vahinkoa.” ”Emme korvaa viivästyksestä aiheutuvaa tulon menetystä.”

Kuluttajalla on viivästystilanteessa oikeus korvaukseen välittömistä vahingoista; esimerkiksi asian selvittämisestä aiheutuneista puhelin- ja matkakuluista. Jos virhe tai vahinko johtuu myyjän huolimattomuudesta, kuluttajalla on oikeus korvaukseen myös välillisestä vahingosta; esimerkiksi tulon menetyksestä. (KSL 5:10)

Myyjä ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan vahingonkorvausta, jos viivästys johtuu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä (esim. lakko), jota myyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä ja jonka seurauksia hän ei olisi voinut välttää. Kaupan purku voi tulla sen sijaan kyseeseen. (KSL 5:10)

Huomattava on, että myyjä ei voi vedota ylivoimaisena esteenä esim. käyttämänsä tavarantoimittajan tai huollon viivästykseen, ellei myös tätä ole kohdannut samanlainen este.

5. Tavaran tai palvelun virhe

Virhettä arvioitaessa lähtökohtana on osapuolten välinen sopimus. Tavarassa on virhe, jos se ei vastaa lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan sitä, mitä voidaan katsoa sovitun (KSL 5:12)

Myyjä vastaa virheestä, joka on ollut tavarassa luovutushetkellä, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin. Jos virhe ilmenee 6 kuukauden kuluessa tavaran luovutuksesta, sen oletetaan olleen tavarassa jo luovutushetkellä ja kuuluvan myyjän vastuulle. (KSL 5:15)

Ostaja voi vaatia virheen ensisijaisena oikaisuna joko tavaran korjaamista kohtuullisessa ajassa tai vaihtamista virheettömään ja toissijaisesti hinnanalennusta tai kaupan purkua. (KSL 5: 18 ja 19)

”Ostaja vastaa tavaran virheen korjaamiseen liittyvistä kustannuksista”

Virheen korjaamisesta ei saa aiheutua ostajalle kustannuksia. Kuluttajalla on oikeus korvaukseen välittömästä vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Välittömiä vahinkoja ovat esimerkiksi asian selvittämisestä aiheutuneet puhelin- ja matkakulut. (KSL 5:20)

”Emme ole vastuussa tulon menetyksestä, joka johtuu myydystä tuotteesta. Vastuumme tuotevirheistä rajoittuu maksimissaan vain tuotteen korjaamiskustannuksiin.”

Jos virhe tai vahinko johtuu myyjän huolimattomuudesta, kuluttajalla on oikeus korvaukseen myös välillisestä vahingosta kuten esimerkiksi tulon menetyksestä. (KSL 5:20)

Jos tavaran virheestä aiheutuu vahinkoa muulle omaisuudelle, myyjä on vastuussa vahingoittuneesta omaisuudesta silloin, kun omaisuudella on välitön käyttöyhteys myytyyn tavaraan. Muussa tapauksessa tuotteen valmistaja tai maahantuoja vastaavat vahingosta. (KSL 5:21)

6. Vastuuvapauslausekkeet

”Vuokraajalla on täysi vastuu tuotteelle tapaturmaisesti aiheutuneesta vahingosta”.

”Vuokranantaja ei vastaa niistä vahingoista, joita viallinen laite aiheuttaa muulle omaisuudelle.”

”Emme vastaa alihankkijoidemme virheellisestä suorituksesta.”

”Palvelun tarjoaja ei vastaa palvelun häiriöttömästä toiminnasta.”

Vastuuvapauslausekkeet saattavat olla kohtuuttomia siksi, että niillä siirretään riskiä kohtuuttoman paljon kuluttajan kannettavaksi.

Lähtökohtaisesti yritys on vastuussa sopimuskumppanina olevaa kuluttajaa kohtaan myös käyttämiensä alihankkijoiden suorituksista eikä vastuuseen vaikuta se, minkälaisia ehtoja yritykset käyttävät keskenään. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös yritysten keskinäisiä ehtoja laadittaessa.

7. Reklamaatio

”Ostajan pitää reklamoida tuotteessa olevasta virheestä kirjallisesti viimeistään 8 päivän kuluttua tuotteen saapumisesta.”

Kuluttajan on ilmoitettava virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Kuluttajalla on kuitenkin aina oikeus reklamoida virheestä kahden kuukauden kuluessa virheen havaitsemisesta. Reklamaatioaika voi kuitenkin olla pidempikin. Tämä aika arvioidaan tapauskohtaisesti. (KSL 5:16)

Koska virhetilanteiden nopea selvittäminen on sekä ostajan että myyjän edun mukaista, myyjä voi kuitenkin suositella ehdoissaan kahta kuukautta lyhyempääkin reklamaatioaikaa. Tämän ajan on kuitenkin oltava vain ohjeellinen ja lain edellyttämästä kahden kuukauden määräajasta on aina mainittava.

8. Takuu

Takuu on myyjän antama vapaaehtoinen lisäsitoumus tuotteen toimivuudesta tietyn määräajan. Ostajan ei tarvitse näyttää, että virhe on ollut tavarassa jo ostohetkellä. Myyjän on sen sijaan osoitettava vastuusta vapautuakseen, että virhe johtuu ostajan puolella olevasta syystä, kuten tapaturmasta tai tavaran vääränlaisesta käsittelystä. (KSL 5:15a)

”Myönnämme tuotteille kuuden kuukauden takuun.” Takuuajan on oltava pidempi kuin kuusi kuukautta, koska muuten takuu ei tuo mitään lisäetua lainsäännöksiin nähden.

”Emme vastaa tuotteiden vioista takuuajan päätyttyä.” Takuuajan päättyminen ei merkitse sitä, että myyjän tai maahantuojan lakisääteinen vastuu tuotteen virheestä samalla päättyisi. Lakisääteisen virhevastuun kestolle ei ole laissa säädetty ajallista rajoitusta. Kuluttaja voi siis ilman takuutakin vedota tuotteen virheeseen, jos esimerkiksi tuotteen kestoikä normaalikäytössä jää lyhyemmäksi kuin mitä kuluttaja voi yleisen mittapuun perusteella olettaa. (KSL 5:15a)

”Ostaja toimittaa tavaran takuukorjaukseen omalla kustannuksellaan.”

Takuukorjauksen on oltava ostajalle täysin maksuton. Tämä tarkoittaa sitä, että takuunantaja vastaa kaikista tavaran korjauksesta syntyneistä kustannuksista, myös kuljetuskustannuksista. Takuuseen ei voi liittää ostajan maksettavaksi tulevaa omavastuuosuutta. Maksullisia huolto- ja korjaussopimuksia voidaan tarjota vain sellaisten vikojen osalta, jotka eivät tulisi muuten lain nojalla korjattaviksi (esim. puhdistukset, säädöt ja nopeasti kuluvien osien vaihtaminen silloin, kun kyseessä ei ole laissa tarkoitettu virhe).

Takuunantaja on velvollinen korvaamaan ostajalle virheestä aiheutuneet välittömät vahingot kuten asian selvittämisestä aiheutuneet puhelin- ja matkakulut.

Jos virhe tai vahinko johtuu myyjän huolimattomuudesta tai jos tavara poikkeaa siitä, mihin takuunantaja on erityisesti sitoutunut, kuluttajalla on oikeus korvaukseen myös välillisestä vahingosta, kuten esimerkiksi tulon menetyksestä.

Takuuehdot on annettava ostajalle kirjallisesti. Ehdoista tulee käydä selkeästi ilmi mm. takuun sisältö, takuun antaja, voimassaoloaika ja -alue. Yleisten mallitakuuehtojen käyttö on suositeltavaa. Näin ehtoihin sisältyvät aina ne tiedot, jotka kuluttajansuojalaki edellyttää antamaan (KSL 5:15b, ks. myös tarkemmin Yleiset takuuehdot).

Takuu on aina tuotekohtainen ja se pysyy voimassa, vaikka tuote vaihtaisi omistaa.

Myyjä vastaa lähtökohtaisesti valmistajan ja maahantuojan antamasta takuusta samoin kuin omastaan. (KSL 5:15a)

9. Sopimusehtojen muuttaminen

”Varaamme yksinoikeuden muuttaa toimituksen sisältöä, jos tilattu tuote on loppunut.”

”Palvelun tarjoajalla on oikeus muuttaa ehtoja ilman eri ilmoitusta.”

Tehty sopimus sitoo kumpaakin osapuolta, joten muutoksiin tarvitaan yleensä molempien suostumus.

Määräaikaisen sopimuksen kesto on sovittu etukäteen, eikä sopimusehtoja voi yleensä muuttaa kesken sopimuskauden.

Toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen päättymispäivää ei ole sovittu. Pääsääntö on, että yritys voi yksipuolisesti muuttaa sopimusta vain, jos sopimusehdoissa on mainittu perusteet, jolla sopimusta voidaan muuttaa, eikä sopimuksen sisältö muutu kuluttajan kannalta olennaisesti. Jos sopimusehtoja halutaan muuttaa olennaisesti, asiakkaan kanssa on tehtävä uusi sopimus.

Ks. tarkemmin Sopimuksen tekeminen

10. Sopimuksen irtisanominen

”Sopimus on voimassa vuoden kerrallaan ja se jatkuu automaattisesti, ellei sitä irtisanota viikkoa ennen sopimuskauden päättymistä.”

Määräaikainen sopimus päättyy sovitun määräajan kuluttua. Määräaikaista sopimusta ei voi pääsääntöisesti irtisanoa kesken sopimuskauden (ks. kohta 11. Purkaminen) Sopimus ei voi yleensä jatkua automaattisesti määräajan jälkeen vaan edellyttää aina kuluttajan nimenomaista tahtoa jatkaa sopimusta.

Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan yleensä irtisanoa vapaasti milloin tahansa. Irtisanomisajan tulee olla kuluttajan kannalta kohtuullinen.

Kun sopimus irtisanotaan, kumpikin osapuoli vapautuu velvoitteistaan irtisanomisajan kuluttua. Sopimusvelvoitteet sitovat kumpaakin osapuolta vielä irtisanomisajan, mutta tämän jälkeiselle ajalle ei voida kohdistaa maksuja eikä muita velvoitteita.

11. Sopimuksen purkaminen

”Palvelun tarjoaja voi milloin tahansa lopettaa palvelun ilman eri ilmoitusta. Palvelun tarjoaja ei ole tällöin vastuussa käyttäjälle aiheutuneista seurauksista.” Sopimuksen purkaminen edellyttää yleensä toisen osapuolen olennaista sopimusrikkomusta.

Kun sopimus puretaan, sopimus päättyy välittömästi ja osapuolet palauttavat toisilleen jo tehdyt suoritukset.

”Jos ostaja peruuttaa tilauksen, myyjä saa periä vahingonkorvauksena 30 % tuotteen hinnasta.” Sopimusehdoissa voidaan määritellä ennalta korvaus, jonka kuluttaja joutuu maksamaan, jos hän peruuttaa tilauksen ennen tavaran luovutusta tai keskeyttää palvelun kesken sopimuskauden. Korvauksen pitää olla kuitenkin kohtuullinen ja vastata keskimäärin niitä kustannuksia, joita peruuttaminen todellisuudessa aiheuttaa myyjälle.

”Liikuntakyvyn menetys ei oikeuta sopimuksen purkamiseen.”

Määräaikaisessa sopimuksessa pysyminen voi muodostua kuluttajan kannalta kohtuuttomaksi elämäntilanteen muututtua odottamattomasti. Esim. vakava sairastuminen, vammautuminen, raskaus, työttömyys, muutto, asevelvollisuus tai jokin muu vastaava tapahtuma voi muodostaa tällaisen sosiaalisen suoritusesteen, joka aiheuttaa suoritusvaikeuksia ja oikeuttaa sopimuksen purkamiseen.

12. Riita-asioiden oikeuspaikka

”Tätä sopimusta koskevat riita-asiat käsitellään yrityksen kotipaikan käräjäoikeudessa”.

Kuluttaja voi nostaa aina kanteen ja olla vastaajana oman asuinpaikkansa alioikeudessa. (KSL 12:1d, OK 10:1)

Kuluttajan lainmukaisia oikeussuojakeinoja ei voida sopimusehdoin rajoittaa; kuluttajalla on näin ollen aina oikeus saattaa asia esim. kuluttajavalituslautakunnan ratkaistavaksi.

Sopimusehto, jonka mukaan riita-asia on ratkaistava välimiesmenettelyssä, ei sido kuluttajaa. (KSL 12:1d)

4. Mistä lisää tietoa?

Tietoa kuluttajaoikeuden perusasioista yrityksille on Kilpailu- ja kuluttajaviraston internetsivuilla. Sivuilla kannattaa tutustua etenkin seuraaviin kohtiin:

• Sopimusehdot: sopimusehtojen muuttaminen ja irtisanominen
• Etämyynti ja verkkokauppa: verkkokaupan sopimusehdot
• Virhevastuu ja takuu: takuuta ja virhevastuuta koskevat ehdot; sisältää myös yleiset mallitakuuehdot

Kuluttajansuojalaki (1978/38)

Linjaus on laadittu vuonna 2006.