Lähde: Patentti- ja rekisterihallitus www.prh.fi
MIKÄ PATENTTI ON?
Patentti on kielto-oikeus. Patentin haltijalla on oikeus kieltää muilta patenttinsa mukaisen keksinnön ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä on mm. patentoidun tuotteen valmistus, myynti, käyttö ja maahantuonti tai patentoidun menetelmän käyttö (ks. tarkemmin patenttilain 3 §).
Kielto-oikeus on alueellisesti rajallinen, se on voimassa niissä maissa, joissa patentti on haettu ja saatu. Kielto-oikeus on voimassa rajoitetun ajan, yleensä korkeintaan 20 vuotta hakemuksen tekemispäivästä. Kielto-oikeus on voimassa vain, jos patentti on voimassa. Jotta patentti pysyisi voimassa, siitä on maksettava vuotuiset ylläpitomaksut, ns. vuosimaksut.
Patentti ei anna haltijalle ilman muuta lupaa ammattimaiseen käyttöön, koska ammattimaiselle käytölle voi olla esteitä:
– Jollakulla voi olla voimassa aiemmin saatu patentti, josta jälkimmäinen patentti on riippuvainen (on esim. parannus siihen).
– Patentoidun keksinnön käyttö voi vaatia viranomaisluvan (esim. lääkkeet)
MIKSI HAKEA PATENTTIA?
Patentointi on osa yrityksen businessstrategiaa. Tavoitteena on suojautua jäljittelijöitä vastaan ja puolustaa omaa markkinaosuutta – tai vallata uutta. Syitä patentoida on monia:
– saadaan yksinoikeus omaan tuotteeseen
– saadaan etumatkaa kilpailijoihin nähden ja aikaa ja rahaa oman tuotteen kehittämiseen valmiiksi
– kilpailija joutuu uhraamaan varoja korvaavien ratkaisujen kehittämiseen, jos haluaa samoille markkinoille
– patentti voidaan myydä
– sen suojaamaan keksintöön voidaan maksua vastaan myöntää käyttölupa (lisenssi)
– tuotteet voidaan hinnoitella vapaammin; tarpeen mukaan kalliimmiksi tai halvemmiksi kuin kilpailijalla
– patentointi luo mielikuvan korkeaa teknologiaa käyttävästä yrityksestä, jne.
MINKÄLAISEEN KEKSINTÖÖN PATENTTI VOIDAAN MYÖNTÄÄ?
Patentoitavan keksinnön on oltava uusi. Vanhaan, ennestään tunnettuun tekniikkaan ei myönnetä yksinoikeutta. Omaa keksintöä ei pidä julkistaa ennen patentin hakemista, koska omakin julkistaminen tekee keksinnöstä “ennestään tunnetun”. Hakemispäivä on ratkaiseva raja.
Kaikki, mikä on tullut tunnetuksi ennen sitä missä päin maailmaa tahansa, voi muodostaa esteen keksinnön patentoinnille.
Paitsi uusi, keksinnön on myös oltava keksinnöllinen. Patenttilaissa sama asia sanotaan siten, että keksinnön on erottava olennaisesti ennestään tunnetuista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos keksintö on uusi, siis eroaa jollain tavalla tunnetuista ratkaisuista, tuon eron on oltava sellainen, ettei se ole alan ammattimiehelle itsestään selvä.
Kolmas patentoitavuuden edellytys on teollinen käyttökelpoisuus. Tällä halutaan rajata patentoitavien keksintöjen joukkoa teknisiin ratkaisuihin. Teollinen käyttökelpoisuus on kuitenkin ymmärrettävä laajasti. Se käsittää tavanomaisen teollisuuden lisäksi kaupassa, rakennustoiminnassa, maanviljelyksessä, metsätaloudessa, puutarhanhoidossa, kalastuksessa, käsityöammateissa yms. tarvittavat menetelmät ja laitteet. Patenttilain 1 §:ssä on kuitenkin lueteltu joukko keksintöjä, joita ei sellaisenaan pidetä teollisesti käyttökelpoisina eikä siis patentoitavina. Ideaa ei voi patentoida. Patentoitava keksintö on idean konkreettinen toteutus, laite, tuote, menetelmä esimerkiksi tuotteen valmistamiseksi, tai jonkun tuotteen uusi käyttö.
PATENTTIHAKEMUS
Suomessa patenttia haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta. Patenttilaki, -asetus ja -määräykset määrittelevät, miten hakemus on laadittava. Ks. tarkemmin myös Patenttiopas. Laatimisessa kannattaa ottaa oppia saman alan patenttijulkaisuista. Niitä löytyy esimerkiksi Internetistä espacenet-tietokannasta.
Patenttihakemus kannattaa laatia huolella, koska siihen ei saa lisätä mitään hakemispäivän jälkeen. Patenttivaatimuksia voi muokata käsittelyn aikana, mutta muokkaamiseen tarvittava tieto täytyy löytyä hakemustekstistä, joko selityksestä tai alkuperäisistä vaatimuksista.
PATENTINHAKU ULKOMAILLA
Suomessa myönnetty patentti suojaa keksinnön vain Suomessa. Jos keksinnön markkinat ovat vain Suomessa, se riittää. Useimmiten kuitenkin keksintö käynee kaupaksi myös muualla, Euroopassa ja ehkä kauempanakin. Silloin patentointi täytyy ulottaa Suomen rajojen ulkopuolelle.
Patentoinnin laajuus riippuu liiketoiminnan luonteesta ja taloudellisista edellytyksistä. Yleisesti voinee todeta, että patentointi ulkomailla on kallista. Patentointistrategia kannattaa harkita tarkkaan.
Ulkomaisia patenttihakemuksia ei tarvitse tehdä samana päivänä kuin tekee suomalaisen hakemuksen, mutta niiden tekemistä ei voi jättää siihen asti, kun kädessä on suomalainen patentti. Silloin on nimittäin jo myöhäistä. Keksintö on suomalaisen patentin myötä tullut julkiseksi ja keksinnön uutuus on mennyt.
Ulkomaiset hakemukset kannattaa tehdä vuoden kuluessa suomalaisen hakemuksen tekemispäivästä. Silloin voi käyttää hyödyksi etuoikeutta. Hakemukset voi tehdä vielä senkin jälkeen seuraavan 6 kk:n aikana, mikäli keksintöä ei ole vielä julkistettu, mutta silloin ei enää voi hyödyntää etuoikeutta. Kun on kulunut 18 kk suomalaisen ensihakemuksen tekemisestä, ei ulkomaista hakemusta enää kannata tehdä. Ensihakemus on silloin tullut julkiseksi, ellei sitä ole peruutettu ennen sitä.
Maailmanpatenttia ei ole olemassa, joten yhdellä hakemuksella ei voi saada patenttia koko maailmaan. Hakeminen voidaan toki aloittaa yhdellä hakemuksella, kansainvälisellä patenttihakemuksella, PCT-hakemuksella. Jos markkinat ovat Euroopassa, voi tehdä eurooppapatenttihakemuksen. Jos markkinat ovat vain esimerkiksi pohjoismaissa, taloudellisesti kannattavinta on ehkä tehdä kansallinen hakemus kuhunkin maahan.
LISÄTIETOJA
Patentti- ja rekisterihallitus
Patentti- ja hyödyllisyysmalliasiat
PL 1160 (Arkadiankatu 6 A)
00101 HELSINKI
puhelin 029 509 5858
www.prh.fi