Hakutermi: kuluttajansuoja

OECD:n neuvoston suositus kuluttajansuojasta sähköisessä kaupankäynnissä valmistui joulukuussa 1999. Ohjeet on tehty siten, etteivät ne luo esteitä kaupankäynnille, vaan päinvastoin edistävät sähköisen kaupankäynnin yleistymisen edellytyksiä. Niistä keskeinen on kuluttajien luottamus, jota yhteisesti noudatettavat kuluttajansuojasäännökset voivat edesauttaa.

Pohjoismaiden kuluttaja-asioista vastaavat ministerit ovat kokouksessaan 19.6.2000 suosittaneet, että myös kansainvälisillä markkinoilla kulutushyödykkeitä markkinoitaessa noudatetaan hyvää tapaa. Ministerit totesivat, että OECD:n ohjeet antavat hyvän pohjan markkinointia suunnitellessa. Kuluttajavirasto on suomentanut ohjeet, jotka ovat OECD:n neuvoston suosituksen liitteenä.

ENSIMMÄINEN OSA: SOVELTAMISALA

Nämä ohjeet koskevat ainoastaan yritysten ja kuluttajien välistä sähköistä kaupankäyntiä, eivät yritysten keskenään käymää sähköistä kaupankäyntiä.

TOINEN OSA: YLEISET PERIAATTEET

I. Selkeä ja tehokas suoja

Sähköiseen kaupankäyntiin osallistuville kuluttajille tulee turvata selkeä ja tehokas kuluttajansuoja, joka tasoltaan vastaa vähintään muissa kaupankäynnin muodoissa vallitsevaa suojaa.

Hallitusten ja yritysten sekä kuluttajien ja näiden edustajien tulee yhteistoimin pyrkiä luomaan tällainen suoja ja selvittämään, millaisia muutoksia sähköisen kaupankäynnin erityisolojen huomioon ottaminen mahdollisesti edellyttää.

II. Hyvät kauppa-, mainonta- ja markkinointitavat

Sähköistä kaupankäyntiä harjoittavien yritysten tulee kiinnittää asianmukaista huomiota kuluttajien etuihin ja noudattaa toiminnassaan hyviä kauppa-, mainonta- ja markkinointitapoja.

Yritykset eivät saa tuoda esille mitään sellaista, tai jättää esilletuomatta, tai muutoinkaan menetellä tavalla, joka on ilmeisen vilpillistä, harhaanjohtavaa tai sopimatonta.

Tavaroita tai palveluja kuluttajille myyvät, mainostavat tai markkinoivat yritykset eivät saa toiminnassaan menetellä tavalla, josta saattaa aiheutua kohtuutonta vaaraa tai haittaa kuluttajille.

Yritysten tulee aina antaessaan tietoja itsestään tai tarjoamistaan tavaroista tai palveluista esittää tiedot selkeällä, näkyvällä ja täsmällisellä tavalla sekä siten, että ne ovat helposti saatavilla.

Yritysten tulee toimia niiden väitteiden mukaisesti, joita ne esittävät kuluttajakauppaa koskevista periaatteistaan tai menettelytavoistaan.

Yritysten tulee ottaa huomioon sähköisen kaupankäynnin globaali luonne sekä mahdollisuuksien mukaan kohdemarkkinoidensa erityispiirteet sääntelyn osalta.

Yritykset eivät saa käyttää hyväkseen sähköisen kaupankäynnin erityispiirteitä peittääkseen todellisen identiteettinsä tai sijaintinsa taikka välttyäkseen noudattamasta kuluttajansuojastandardeja ja/tai kulutttajansuojan täytäntöönpanomekanismeja.

Yritykset eivät saa käyttää kohtuuttomia sopimusehtoja.

Mainonnan ja markkinoinnin tulee olla selvästi sellaiseksi tunnistettavaa.

Mainonnasta ja markkinoinnista tulee käydä ilmi, minkä yrityksen puolesta markkinointi tai mainonta tapahtuu, mikäli tämän seikan ilmoittamatta jättäminen olisi harhaanjohtavaa.

Yritysten tulee pystyä näyttämään toteen kaikki suorat tai kätketyt väitteensä väitteen koko voimassaoloajan, ja kohtuullisen ajan sen jälkeenkin.

Yritysten tulee kehittää ja ryhtyä toteuttamaan tehokkaita ja helppokäyttöisiä menetelmiä, joiden avulla kuluttajat voivat päättää, haluavatko he vastaanottaa pyytämättä saapuvia kaupallisia sähköpostiviestejä.

Kuluttajien ilmoittaessa, että he eivät halua vastaanottaa pyytämättä saapuvia kaupallisia sähköpostiviestejä, tätä päätöstä tulee noudattaa.

Pyytämättä saapuviin sähköpostiviesteihin sovelletaan useissa maissa erityislainsäädäntöön tai itsesääntelyyn perustuvia rajoituksia.

Yritysten tulee noudattaa erityistä varovaisuutta mainonnassa ja markkinoinnissa, jonka kohteena ovat lapset, ikääntyneet, vakavasti sairaat tai muut sellaiset henkilöt, jotka eivät mahdollisesti pysty täysin ymmärtämään heille annettuja tietoja.

III. Tietojen julkistaminen verkossa

A. Yrityksestä annettavat tiedot

Kuluttajien kanssa sähköistä kaupankäyntiä harjoittavien yritysten tulee antaa itsestään täsmällistä, selkeätä ja helposti saatavilla olevaa tietoa, joka mahdollistaa vähintään:

1. yrityksen tunnistamisen millä tahansa seuraavista yhteydenottokeinoista: virallinen nimi, liiketoiminnassa mahdollisesti käytettävä muu nimi, päätoimipaikan osoite, sähköpostiosoite tai muu sähköinen yhteystieto taikka puhelinnumero, sekä soveltuvin osin rekisterinpitäjän osoite ja valtion mahdolliset rekisteri- tai lupanumerot;

2. kuluttajan nopean, helpon ja tehokkaan sähköisen viestinnän yrityksen kanssa;

3. riitojen asianmukaisen ja tehokkaan ratkaisemisen;

4. oikeuteen haastamisen; ja

5. yrityksen ja sen johtajien paikantamisen säädösten noudattamista valvovien ja sääntelystä vastaavien viranomaisten avulla.

Jos yritys ilmoittaa kuuluvansa näiden ohjeiden kannalta merkitykselliseen itsesääntelyjärjestelmään, yritysten muodostamaan yhdistykseen, riitoja ratkaisevaan organisaatioon tai muuhun varmennuselimeen, sen tulee ilmoittaa kuluttajille asianmukaiset yhteystiedot, tavan, jolla kuluttajat voivat helposti tarkistaa jäsenyyden ja tarvittavat tunnukset ja menetelmät, jotka avaavat kuluttajille verkkoyhteyden kyseiseen varmennuselimeen.

B. Tavaroista tai palveluista annettavat tiedot

Kuluttajien kanssa sähköistä kaupankäyntiä harjoittavien yritysten tulee antaa tarjoamistaan tavaroista tai palveluista täsmällisiä, riittäviä ja helposti saatavilla olevia tietoja, jotta kuluttajat voivat niiden perusteella tehdä tietoisen päätöksen kaupan solmimisesta ja saada myös itselleen tositteen, josta kyseiset tiedot käyvät riittävän selvästi ilmi.

C. Kaupanteosta annettavat tiedot

Sähköistä kaupankäyntiä harjoittavien yritysten tulee antaa kaupan ehdoista, edellytyksistä ja kustannuksista riittävästi tietoa, jotta kuluttajat voivat sen perusteella tehdä tietoisen, joko myönteisen tai kielteisen päätöksen, kaupan solmimisesta.

Tietojen tulee olla selkeitä, täsmällisiä ja helposti saatavilla sekä siten annettuja, että kuluttajille jää riittävästi harkinta-aikaa ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä.

Mikäli kaupanteko on mahdollista useammalla kuin yhdellä kielellä, yritysten tulee antaa kullakin kielellä kaikki ne tiedot, joita kuluttajat tarvitsevat voidakseen tehdä tietoisen ostopäätöksen.

Yritysten tulee esittää kuluttajille kaupan oleelliset ehdot ja edellytykset selkeästi ja täydellisesti kirjallisessa muodossa ja siten, että ne ovat myös kuluttajien saatavilla ja tallennettavissa.

Sikäli kuin kaupanteon yhteydessä on mahdollista ja asianmukaista, tietoihin on sisällytettävä:

1. erittely yrityksen veloittamista ja/tai muuten maksettaviksi määräämistä kustannuksista;

2. maininta muista kuluttajan maksettaviksi normaalisti tulevista kustannuksista, jotka yritys jättää veloittamatta ja/tai määräämättä;

3. tavaran toimitusehdot tai palvelun suoritusehdot;

4. maksuehdot ja maksutavat;

5. ostorajoitukset tai oston edellytykset, kuten vaatimus vanhemman tai holhoojan suostumuksesta tai maantieteelliset tai ajalliset rajoitukset;

6. asianmukaiset käyttöohjeet turvallisuutta ja terveyttä koskevine varoituksineen;

7. huoltoa koskevat tiedot;

8. yksityiskohtaiset tiedot kaupan peruuttamiseen, irtisanomiseen, tavaran palautukseen tai vaihtoon, kaupan purkuun ja/tai hyvityksen maksamiseen liittyvistä ehdoista ; sekä

9. yrityksen antamat takuut.

Kustannuksia koskevissa tiedoissa tulee aina ilmoittaa käytettävä valuutta.

IV Vahvistusmenettely

Jotta ei syntyisi epäselvyyttä kuluttajan ostoaikeista, ostoa suunnittelevan kuluttajan on voitava ennen kaupan päättämistä tarkoin osoittaa, mitä tavaroita tai palveluja hän haluaa ostaa, todeta ja oikaista mahdolliset virheet tai muuttaa tilaustaan, antaa tietoinen ja harkittu ostosuostumus sekä saada tosite, josta käyvät riittävän yksityiskohtaisesti ja selvästi ilmi kauppaa koskevat tiedot.

Kuluttajan on voitava peruuttaa kauppa ennen ostoksen suorittamista.

V. Maksaminen

Kuluttajille on tarjottava helppokäyttöiset ja turvalliset maksujärjestelyt ja ilmoitettava niiden turvallisuusaste.

Maksujärjestelmien luvattomaan tai vilpilliseen käyttöön liittyvän vastuun rajaaminen samoin kuin takaisinperintämahdollisuudet ovat tehokkaita keinoja lisätä kuluttajien luottamusta, ja niiden kehittämistä ja käyttöä sähköisessä kaupankäynnissä tuleekin suosia.

VI Riitojen ratkaisu- ja korvausmenettely

A. Sovellettava laki ja lainkäyttöjärjestelmä

Yritysten kuluttajille suuntaama sähköinen tai muu rajat ylittävä kaupankäynti perustuu voimassa oleviin säännöksiin ja lainkäyttöjärjestelmiin.

Sähköinen kaupankäynti merkitsee haasteita nykyisin käytössä oleville järjestelmille. Sen vuoksi tuleekin harkita, pitäisikö voimassa olevaa peruslainsäädäntöä ja lainkäyttöjärjestelmää muuttaa tai soveltaa eri tavalla, jotta varmistettaisiin tehokas ja selkeä kuluttajansuoja sähköisen kaupankäynnin jatkuvasti kasvaessa.

Harkitessaan olemassa olevien puitteiden muuttamista hallitusten tulee pyrkiä varmistamaan, että nämä puitteet ovat oikeudenmukaisia niin kuluttajien kuin elinkeinoelämänkin kannalta ja että ne helpottavat sähköistä kaupankäyntiä, takaavat kuluttajille vähintään yhtä hyvän oikeudellisen suojan kuin muutkin kaupankäynnin muodot ja antavat kuluttajille mahdollisuuden kohtuulliseen ja oikeaan aikaan tapahtuvaan riitojen ratkaisuun ja korvauksen saantiin ilman aiheettomia kustannuksia tai turhaa vaivannäköä.

B. Vaihtoehtoiset riidanratkaisu- ja korvausmenettelyt

Kuluttajille tulee taata mielekäs mahdollisuus kohtuulliseen ja oikeaan aikaan tapahtuvaan vaihtoehtoiseen riitojen ratkaisuun ja korvauksen saantiin ilman aiheettomia kustannuksia tai turhaa vaivannäköä.

Yritysten, kuluttajia edustavien tahojen ja hallitusten tulee myös vastedes yhteistyössä käyttää ja kehittää oikeudenmukaisia, tehokkaita ja selkeitä itsesääntely- ym. menettelyjä, kuten vaihtoehtoisia riidanratkaisutapoja, käsitellä kuluttajien tekemiä valituksia ja ratkaista sähköisestä kaupankäynnistä aiheutuvia, kuluttaja-asioihin liittyviä riitoja kiinnittäen erityistä huomiota rajat ylittävään kaupankäyntiin.

1. Yritysten ja kuluttajia edustavien tahojen tulee vastaisuudessakin luoda oikeudenmukaisia, tehokkaita ja selkeitä sisäisiä mekanismeja kuluttajien tekemien valitusten ja heidän vaikeuksiensa kohtuullista ja oikeaaikaista käsittelyä ja niihin reagoimista varten ilman, että tästä aiheutuu kuluttajalle aiheettomia kustannuksia tai turhaa vaivannäköä. Kuluttajia tulee kannustaa käyttämään näitä mekanismeja hyväkseen.

2. Yritysten ja kuluttajia edustavien tahojen tulee myös vastedes luoda yhteistoimintaan perustuvia itsesääntelyohjelmia kuluttajien tekemien valitusten käsittelemiseksi ja kuluttajien avustamiseksi sähköiseen kaupankäyntiin liittyvien riitojen ratkaisemisessa.

3. Yritysten, kuluttajia edustavien tahojen sekä hallitusten tulee yhteistyössä toimien jatkossakin tarjota kuluttajille vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä, jotka mahdollistavat riidan tehokkaan ratkaisemisen oikeudenmukaisesti ja oikeaan aikaan ilman, että tästä aiheutuu kuluttajalle aiheettomia kustannuksia tai turhaa vaivannäköä.

4. Edellä sanottua toteutettaessa yritysten, kuluttajia edustavien tahojen sekä hallitusten tulee hyödyntää tietotekniikkaa uudistushakuisesti ja pyrkiä sen avulla lisäämään kuluttajien tietoisuutta ja valinnanvapautta.

Myös lisätutkimukset ovat tarpeen tässä jaksossa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi kansainvälisellä tasolla.

VII. Yksityisyys

Asianmukaisen ja tehokkaan kuluttajansuojan takaamiseksi yritysten tulee kuluttajille suunnatussa sähköisessä kaupankäynnissä toimia niiden tunnustettujen, yksityisyyttä koskevien periaatteiden mukaisesti, jotka on esitetty OECD:n ohjeissa yksityisyyden suojaamisesta ja henkilötietojen liikkumisesta rajojen yli (1980) ja ottaen huomioon OECD:n ministeritason julistuksen, joka koskee yksityisyyden suojaamista globaaleissa verkostoissa (1998).

VIII. Kuluttajakasvatus ja -tietous

Hallitusten, elinkeinoelämän ja kuluttajia edustavien tahojen tulee yhteistyössä toimien opastaa kuluttajia sähköiseen kauapnkäyntiin liittyvissä asioissa tarkoituksena parantaa sähköiseen kaupankäyntiin osallistuvien kuluttajien mahdollisuuksia tehdä järkeviä ostopäätöksiä sekä lisätä yritysten ja kuluttajien tietoisuutta sähköistä kaupankäyntiä koskevan kuluttajansuojan puitteista.

Hallitusten, elinkeinoelämän, tiedotusvälineiden, oppilaitosten ja kuluttajia edustavien tahojen tulee opastaa kuluttajia ja yrityksiä kaikin tehokkain keinoin, mukaanlukien globaalien verkostojen mahdollistamat innovatiiviset tekniikat.

Hallitusten, kuluttajia edustavien tahojen ja yritysten tulee yhteistyössä toimien jakaa kuluttajille ja yrittäjille globaalisti tietoa oleellisista kuluttajansuojasäädöksistä ja oikeusturvakeinoista helposti saatavilla olevassa ja ymmärrettävässä muodossa.

KOLMAS OSA: TOTEUTTAMINEN

Tämän suosituksen tarkoituksen toteuttamiseksi jäsenmaiden tulee sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ja yhteistoimin yritysten, kuluttajien ja heitä edustavien tahojen kanssa

a) tarkistaa ja tarvittaessa tukea itsesääntelymenettelyjä ja/tai hyväksyä ja sopeuttaa säädöksiä ja menettelytapoja vastaamaan myös sähköisen kaupankäynnin asettamia vaatimuksia, pitäen mielessä teknologian ja tiedotusvälineiden puolueettomuuden periaatteet;

b) kannustaa yksityissektoria säilyttämään johtajuutensa, joka merkitsee mm. kuluttajia edustavien tahojen osallistumista sellaisiin tehokkaisiin itsesääntelymekanismeihin, joihin sisältyy erityisiä substanssisäännnöksiä riitojen ratkaisemiseksi sekä vaatimustenmukaisuuden toteamismekanismeja;

c) kannustaa yksityissektoria säilyttämään johtajuutensa kehitettäessä teknologiaa kuluttajansuojan ja kuluttajien valtuuttamisen välineenä;

d) tukea näiden ohjeiden olemassaoloa, tarkoitusta ja sisältöä mahdollisimman laajasti ja kannustaa käyttämään niitä; sekä

e) parantaa kuluttajien mahdollisuuksia hankkia tietoa kuluttajakasvatuksesta ja saada opastusta sekä tehdä sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä valituksia.

NELJÄS OSA: GLOBAALI YHTEISTYÖ

Taatakseen tehokkaan kuluttajansuojan globaalissa sähköisessä kaupankäynnnissä jäsenmaiden tulee

helpottaa yritysten, kuluttajia edustavien tahojen sekä hallitusten välistä tiedonvälitystä kansainvälisellä tasolla, yhteistyötä ja tarpeen mukaan yhteisten aloitteiden aikaansaamista ja toteuttamista;

harjoittaa oikeus-, sääntely- ja täytäntöönpanoviranomaistensa välityksellä kansainvälisen tason yhteistyötä tarpeen mukaan tietoja vaihtamalla ja välittämällä, toimintoja yhteensovittamalla ja pyrkimällä yhteistoimin estämään vilpillistä, harhaanjohtavaa ja sopimatonta menettelyä rajat ylittävässä kaupankäynnissä;

käyttää hyväksi olemassa olevia kansainvälisiä verkostoja ja liittyä kahden- ja/tai monenvälisiin sopimuksiin tai muihin järjestelyihin tällaisen yhteistyön toteuttamiseksi tarpeen mukaan ja soveltuvissa tapauksissa;

toimia yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi keskeisistä kuluttajansuojatoimista sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla tarkoituksena lisätä kuluttajien luottamusta, varmistaa asioiden ennakoitavuus yritysten näkökulmasta ja suojella kuluttajia; sekä

pyrkiä omin ja yhteisin toimin kehittämään sopimuksia tai muita järjestelyjä toisaalta kuluttajien ja yritysten välisistä riitatapauksista sekä toisaalta vilpillisen, harhaanjohtavan ja sopimattoman menettelyn estämiseksi suoritetuista toimenpiteistä tehtyjen päätösten keskinäiseksi tunnustamiseksi ja täytäntöön panemiseksi.

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 2011, tarkistettu 2015

1. Markkinointiarpajaisten kuluttajansuojasta yleisesti

Kuluttajansuojalain piiriin kuuluvat sekä markkinointiarpajaiset, joihin voi osallistua ilman vastiketta että markkinointiarpajaiset, joihin voi osallistua vain ostamalla markkinoidun hyödykkeen tai tekemällä siitä ostotarjouksen. Vastikkeettomia osallistumisvaihtoehtoja ovat esimerkiksi postikortti, puhelu ja tekstiviesti, joista mainostaja ei saa itselleen erillistä maksua.  Markkinointiarpajaisiin voi osallistua myös maksutta internetissä tai sähköpostilla. Lisäksi elinkeinonharjoittajat voivat järjestää arvontoja, joihin osallistumista ei ole kytketty yksittäisten tuotteiden myynninedistämiseen tai jotka liittyvät ns. brändin rakentamiseen.

Markkinointiarpajaisten hyväksyttävyyttä arvioidaan kuluttajansuojalain 2 luvun ja sitä täydentävän asetuksen 601/2008  säännösten nojalla. Kuluttajansuojalain tarkoituksena on estää sopimaton ja hyvän tavan vastainen vaikuttaminen kuluttajien päätöksentekoon. Sopimattomuus tarkoittaa sitä, että kuluttajan taloudelliseen päätöksentekoon vaikutetaan epäasiallisesti. Hyvän tavan vastaisuudessa on puolestaan kyse ristiriidasta yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen eettisten arvojen ja periaatteiden kanssa.

Arpajaislaissa säädetään vastikkeellisista arpajaisista, joiden toimeenpano on luvanvaraista ja joiden tuotto tulee käyttää yleishyödylliseen tarkoitukseen. Arpajaislaki ei koske markkinointiarpajaisia, jossa vastikkeena edellytetään ainoastaan hyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Jos tarjotun hyödykkeen hinta on arpajaisiin osallistuvalle kalliimpi kuin muille asiakkaille, arpajaiset kuuluvat arpajaislain soveltamisalaan ja ovat näin ollen luvanvaraiset.

2. Säännöt selkeästi esille

Kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n mukaan markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan. Saman luvun 13 §:n mukaan markkinointiin liittyvien arvontojen, yleisökilpailujen ja pelien osallistumisehtojen on oltava selkeitä ja yksiselitteisiä ja helposti saatavilla.

Markkinointiaineistossa on kerrottava

• kuka järjestää arvonnan tai kilpailun
• arvonnan tai kilpailun alkamis- ja päättymisaika
• taitoon tai tietoon perustuvan kilpailun ratkaisuperusteet
• milloin arvonta tapahtuu
• kuinka voittajille ilmoitetaan voitosta ja palkinnon luovuttamisesta.

Tarjouskirjettä ei esimerkiksi saa laatia sellaiseksi, että kuluttaja voi erehtyä pitämään sitä ilmoitukseksi jo suoritetusta arvonnasta ja hänelle osuneesta voitosta.

Säännöt tulee kertoa kaikessa markkinointimateriaalissa. Arpajaisten säännöt on sijoitettava markkinointiaineistoon niin, etteivät ne jää kuluttajalle epäselväksi tai vaikeasti saavutettaviksi. Jos arvonnasta kerrotaan esimerkiksi televisiossa tai ulkomainonnassa niin, ettei kuluttaja voi osallistua siihen välittömästi, ei yksityiskohtaisia ohjeita tarvitse siinä yhteydessä kertoa. Tällöinkin on huolehdittava siitä, että markkinoinnista käy selkeästi ilmi, mistä ohjeet ovat saatavilla (esim. verkko-osoite).

Palkinnoista annettavien tietojen on oltava riittävän yksityiskohtaiset. Kuluttajalle ei esimerkiksi saa luoda mielikuvaa mahdollisuudesta palkintoon, jos palkinnon hyväksikäyttäminen ei ole kaikille mahdollista. (MT:2000:004)

3. Päähyödykkeen tulee hallita kokonaisvaikutelmaa

Arvioitaessa markkinointiarpajaisten sopimattomuutta tulee ottaa huomioon, missä määrin arpajaiset voittoineen hallitsevat markkinointiviestintää tarjottavan hyödykkeen sijasta. Lisäksi huomiota voidaan kiinnittää huomattavan suuriin voittoihin ja huomattavan suureen todennäköisyyteen saada voitto. Juuri nämä seikat voivat johtaa siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen, jota hän ei ilman arpajaisvoittotoiveita tekisi.

Jos arpajaiset kokonaisuutena arvioiden muodostavat markkinoinnin selvästi houkuttelevimman, keskeisimmän ja merkittävimmän osuuden, voidaan markkinoinnin katsoa olevan vastoin elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävää menettelytapaa ja omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös. Tällainen markkinointi olisi kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n nojalla sopimatonta.

Oikeuskäytännön mukaan (MAO:445/09, KKO:2005:81, KKO:2006:6 ja KKO:2011:65) lisäetumarkkinoinnin sopimattomuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että lisäetujen käyttäminen markkinoinnissa on sinänsä sallittua. Lisäedut eivät kuitenkaan saa korostua päätuotteen kustannuksella, eivätkä ne saa hallita markkinointia niin, että asianmukainen tuotevertailu vaikeutuu ja sitä kautta myös kuluttajan päätöksenteko vaarantuu.

Markkinatuomioistuin on useissa ratkaisuissaan (esim. MT:1997:29 ja MT:2000:008) katsonut sopimattomaksi markkinoinnin, jota hallitsevat markkinointiarpajaiset, voittojen esittely ja osallistumiskehotukset.

Kun hallitsevuutta arvioidaan, otetaan huomioon koko aineiston esittelytapa: kuvallisen ja sanallisen esittelyn määrä ja luonne sekä kokonaisvaikutelma. Jokaista kampanjan osaa arvioidaan itsenäisesti. Hallitsevuus yhdessä osassa ei siis kompensoidu sillä, että jossain toisessa osassa itse tuotteesta kerrotaan tarkemmin.

4. Päähyödykettä ja etua koskee laaja tiedonantovelvollisuus

Jos tuotteen myynninedistämisessä käytettyihin arpajaisiin osallistuminen edellyttää tuotteen ostamista, on elinkeinonharjoittajan huomattava, että kyseessä on päätuotteen yksilöivän hyödykkeen markkinointi. Jos päätuotetta ei riittävästi esitellä ja yksilöidä, riskinä on, että lisäetu korostuu sopimattomasti päätuotteen kustannuksella.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:ssä säädetään niistä tiedoista, jotka on ainakin käytävä ilmi tarjottaessa yksilöityä tuotetta kuluttajalle. Tapauksesta riippuen elinkeinonharjoittajalla voi olla velvollisuus antaa kuluttajalle myös muita tietoja siten kuin luvun 7 §:ssä säädetään. Lisäksi, koska kuluttajan on edun saadakseen hankittava jokin tuote, markkinoinnin tulee täyttää myös luvun 12 §:ssä säädetyt tiedonantovaatimukset.

5. Ei totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja

Markkinoinnissa annettavat tiedot eivät kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan saa olla harhaanjohtavia. Kutakin kampanjan osaa arvioidaan itsenäisesti. Kuluttajalle ei saa syntyä mistään yksittäisestä osasta käsitystä, että arpajaisiin, joissa palkintona on sattumanvarainen etu, voisi osallistua vain tuotteen ostamalla, jos vastikkeetonkin vaihtoehto on järjestetty. (MT:1996:012)

Markkinoinnista tulee käydä selkeästi ilmi, onko kyseessä jokaiselle tarjottavasta lisäedusta vai arvontaan perustuvasta sattumanvaraisesta edusta.

Kiellettävänä on aina pidettävä perätöntä ilmoitusta markkinointiarpajaisista tai palkinnosta (Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan asetuksen 1 §:n 17 k).

6. Markkinointiarpajaiset eivät sovi kaikkiin tuotteisiin

On tuoteryhmiä, joiden markkinoinnilta edellytetään asiallisuutta ja tavanomaista suurempaa luotettavuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyvät tuotteet ja palvelut sekä luotot. Yhtiön markkinointi, jossa luvattiin arpoa silmäleikkauksia, katsottiin hyvän tavan vastaiseksi (MT:2000:004).

Myös markkinointiarpajaisissa käytetyiltä voitoilta edellytetään soveliaisuutta. Esimerkiksi aseita, räjähteitä, vaarallisia kemikaaleja eikä eläviä eläimiä saisi käyttää voittoina.

7. Lapset ja nuoret ovat kohderyhmänä erityisasemassa

Markkinoinnin tunnistettavuudelle, kylkiäisten markkinoinnille ja markkinointiarpajaisten järjestämiselle on asetettu keskimääräistä tiukemmat vaatimukset silloin, kun kohderyhmänä ovat lapset. (MT:1995:016, MT:1996:012, MT:2000:012 ja MT:2002:007)

Alle 15-vuotias kokee yleensä markkinoinnissa esitetyt tiedot ja väittämät konkreettisina eikä välttämättä osaa täysin arvioida markkinoinnissa kerrotun sanoman sisältöä. Vaikka markkinoinnissa olisikin täysi-ikäisen henkilön mittapuun mukaan kerrottu selkeästi säännöistä ja voiton todennäköisyydestä, ei lapsi pysty samanlaiseen arviointiin. Siksi lapsille ei lähtökohtaisesti voi kohdistaa sellaisia arpajaisia tai kilpailuja, joihin voi osallistua ostamalla hyödyke.

Alaikäisille kohdistettavassa markkinoinnissa on huomattava, että alaikäistä edustaa hänen huoltajansa. Alaikäinen voi kuitenkin tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Alle 15-vuotiaalle suoramarkkinointisuostumuksen antaminen ei ole merkitykseltään vähäinen oikeustoimi. Siksi alaikäiselle ei voi markkinoida arvontaa, jossa pyydetään suoramarkkinointisuostumusta tai todetaan hänen tietojaan käytettävän näihin tarkoituksiin. Kyseistä markkinointikeinoa ei voi käyttää myöskään 15–17-vuotiaille, jos kyseessä on tuote, jonka hankkimisesta alaikäinen ei voi päättää itsenäisesti.

Peruskoulun opettajat jakoivat koululaisille lehden näytenumeron ja tilauslipukkeen, joka kehotettiin palauttamaan opettajalle holhoojan allekirjoittamana. Tämän katsottiin aiheuttavan vaaraa, että holhooja ei selkeästi käsitä menettelyn kaupallista luonnetta, koska samaa tapaa käytetään koulunkäyntiin liittyvien asioiden hoitamisessa. Markkinointimenettely ja sen yhteydessä järjestetty neljän polkupyörän arvonta, jolla vedottiin lapsiin, kiellettiin kuluttajansuojalain vastaisena. (MT:1981:9)

Markkinoinnissa soitto maksulliseen palvelunumeroon oli esitetty ensisijaisena tapana osallistua arvontaan. Vaikka virvoitusjuomapullon etikettiin oli merkitty puhelun hinnasta kertova teksti, ei lapsi todennäköisesti ryhdy sen perusteella arvioimaan puhelumaksun hintaa. Markkinatuomioistuin katsoi yrityksen toimineen markkinoinnissaan sopimattomasti. (MT:1996:012)

Kun markkinointiarpajaiset on kohdistettu alaikäisille, voiton pitää soveltua kohderyhmälle. Voitto ei voi siten olla alaikäisiltä kielletty tuote, kuten K-18 merkinnällä varustettu elokuva tai konsolipeli.

8. Aggressiivinen menettely kielletty

Markkinoinnissa ei kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n mukaan saa käyttää häirintää, pakottamista ja muuta sellaista painostamista, joka on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman painostusta olisi tehnyt.

Painostamista voi olla esimerkiksi se, että vanhukselle tarjotaan tavaroita, joita hän ei pysty enää hyödyntämään tai jotka ovat hänelle tarpeettomia. Arpajaisten kytkeminen tällaisten tuotteiden markkinointiin on sopimatonta menettelyä.

Markkinaoikeus on ratkaisukäytännössään kieltänyt elinkeinonharjoittajaa kutsumasta kuluttajia noutamaan arpajaisvoittoa, koska yritys ei samalla ilmoittanut selkeästi, että kyse oli yrityksen osakkeiden esittely- ja myyntitilaisuudesta. (MAO:256/08)

On aina kiellettyä antaa kuluttajalle väärä vaikutelma siitä, että hän voittaa tai on voittanut jotain, vaikka palkintoa ei ole tai sen saaminen edellyttää vastiketta. (Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan asetuksen 2 §:n 6 k ja MT:1992:012.)

9. Suoramarkkinointisuostumus arvontaan osallistumisen ehtona

Tietoyhteiskuntakaaren 200§:n mukaan sähköistä suoramarkkinointia ei saa pääsääntöisesti kohdistaa yksityishenkilölle ilman tämän ennakkosuostumusta. Kuluttajan on voitava ilmoittaa suostumuksensa vastaanottaa sähköisiä markkinointiviestejä aktiivisella toimenpiteellä, kuten rastittamalla valintaruutu. Yritys ei voi hankkia suostumusta automaattisesti esitäytetyllä valintaruudulla markkinointiarpajaisten yhteydessä. Kuluttaja voi myös aina peruuttaa antamansa suostumuksensa.

Yritys voi hankkia kuluttajan suostumuksen sähköiseen suoramarkkinointiin myös muuten kuin arvontaan osallistumisen edellytyksenä. Tällöinkin suostumuksen pitää perustua kuluttajan aktiiviseen toimenpiteeseen, kuten valintaruudun rastittamiseen. Lainkohdan vastainen menettely on aina myös kuluttajansuojalain nojalla sopimatonta.

Kuluttajalla on aina oikeus kieltää suoramarkkinointi henkilötietolain 30 §:n nojalla. Henkilötietolain 24 §:n mukaan rekisteröidylle on annettava ne tiedot, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn oikeuksien käyttämiseksi.

Kuluttajansuojalain mukaan asiakassuhteessa ei saa puolestaan käyttää sopimatonta menettelyä. Yrityksen on huolehdittava siitä, että kuluttajien on mahdollista käyttää perusoikeuksiaan tehokkaasti ja että heille annetaan tietoa heidän oikeuksistaan. Jos suoramarkkinointisuostumusta käytetään arvontaan osallistumisen ehtona, kuluttajalle on kerrottava myös mahdollisuudesta kieltäytyä siitä myöhemmin.

Lisää aiheesta tietosuojavaltuutetun ohjeessa Tietosuoja suoramarkkinoinnissa

10. Kerro kaverille -markkinointi

Kerro kaverille -menetelmässä kuluttajat välittävät esimerkiksi kilpailukutsuja tai muita vastaavia markkinointiviestejä tutuilleen sähköpostilla tai tekstiviestillä. Taustalla on yleensä elinkeinonharjoittajan pyrkimys edistää jollain tavalla hyödykkeidensä kysyntää ja kulutusta eli kyse on markkinoinnista.

Kun kuluttaja saa jonkinlaista etua viestin lähettämisestä, kyse ei ole kahden yksityishenkilön välisestä viestinnästä vaan yrityksen markkinoinnista, jota harjoitetaan kuluttajien välityksellä. Tällöin on otettava huomioon myös sähköistä suoramarkkinointia koskevat säännökset (Sähköisen viestinnän tietosuojalain 7 luvun 26 §).

Jos kuluttajan on markkinointiarpajaisiin osallistuakseen tai voittomahdollisuuksiaan parantaakseen lähetettävä markkinointiviesti kaverille, on kyse yrityksen sähköisestä suoramarkkinoinnista, joka edellyttää vastaanottajan aktiivista ennakkosuostumusta. Koska mainostajan on käytännössä mahdotonta pyytää suostumusta etukäteen, kerro kaverille -toimintoa ei voi käyttää markkinointiarpajaisissa edellä mainituissa tilanteissa. Sallittua on sen sijaan toteuttaa markkinointi niin, että kyseessä on kahden yksityishenkilön välinen mielipiteenvaihto.

Lisää aiheesta kuluttaja-asiamiehen Kerro kaverille -linjauksessa

11. Arpajaislain soveltamisala

Arpajaislaissa säädetään vastikkeellisista arpajaisista. Lain piiriin kuuluvia arpajaisia saa toimeenpanna vain yleishyödyllinen yhteisö, jonka kotipaikka on Suomessa. Toimeenpano on eräin arpajaislaissa säädetyin poikkeuksin luvanvaraista. Kuluttajansuojalaissa kiellettyihin arpajaisiin ei voida antaa lupaa arpajaislain nojalla.

Arpajaisilla tarkoitetaan toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton. Arpajaisina ei kuitenkaan pidetä sattumanvaraisen edun tarjoamista markkinoinnissa, jos edun saaminen ei edellytä muuta vastiketta kuin hyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Kun osallistuminen on liitetty tuotteen ostamiseen tai ostotarjouksen tekemiseen, kyseessä on siis markkinointiarpajaiset, joihin sovelletaan kuluttajansuojalakia.

Vastikkeen perimisestä seuraa, että arpajaisiin sovelletaan kokonaisuudessaan arpajaislakia, muun muassa arpajaisten toimeenpano-oikeutta ja luvanvaraisuutta koskevia säännöksiä. Lupa ja valvontaviranomaisena toimii Poliisihallitus ja poliisilaitokset.

Arpajaislain säännöksiä ei voida kiertää niin, että arpajaisiin osallistuminen kytketään vain näennäisesti hyödykkeen hankkimiseen. Kiertämispyrkimystä voi osoittaa esimerkiksi hyvin vähäarvoisten ja selvästi ylihinnoiteltujen hyödykkeiden kauppaaminen tarjoamalla ostajille samalla mahdollisuutta osallistua voitoiltaan merkittäviin arpajaisiin. Hyväksyttävien markkinointiarpajaisten tarkoituksena on aidosti oltava tietyn tavaran tai palvelun myynnin edistäminen eikä varojen hankkiminen arpajaisia hyväksi käyttämällä.

Linjaus on laadittu vuonna 2011.