Hakutermi: alaikäiset

JOHDANTO

Pohjoismaiden kuluttaja-asiamiehet muotoilivat ensimmäisen kerran yhteisen verkkokaupan ja – markkinoinnin kannanoton vuonna 1998. Se päivitettiin lokakuussa 2002. Käsillä oleva uusittu kannanotto korvaa vuoden 2002 vastaavan.

Tähän dokumenttiin kuluttaja-asiamiehet ovat koonneet keskeisiä sääntöjä ja periaatteita, joita kuluttajakauppaa harjoittavien elinkeinonharjoittajien on noudatettava tai tulisi noudattaa täyttääkseen hyvälle markkinoinnille asetetut vaatimukset. Kannanotto täydentää kansallista lainsäädäntöä sekä verkkokauppaa ja markkinointia koskevia linjauksia. Kannanotossa ei siten selitetä yksityiskohtaisesti aluetta koskevaa lainsäädäntöä. Tästä syystä elinkeinonharjoittajan on otettava selvää myös kansallisista säännöksistä, ks. liite 2.

Kannanottoon sisältyy kahdenlaisia vaatimuksia: pakollisia ja suosituksia. Pakolliset vaatimukset, joiden yhteydessä tanskankielisessä alkuperäistekstissä on käytetty sanoja ”skal” ja ”må”, perustuvat markkinointia koskevaa lainsäädäntöön ja mahdollisesti muuhun kuluttajansuojalainsäädäntöön. Ne on suomennettu käyttäen pakollisuutta kuvaavia ilmaisuja kuten ”on noudatettava”, ”tulee” (tehdä), ”ei saa” (tehdä). Suositukset (”bør”) on suomennettu konditionaalilla ”tulisi”. Kuluttaja-asiamiehet eivät ole ottaneet kantaa siihen toimiiko yritys aina lainvastaisesti jättäessään noudattamatta tällaista suositusta. Arviointi tehdään tapauskohtaisesti.

1. YLEISTÄ

Kannanotto koskee pohjoismaissa (Norja, Ruotsi, Tanska, Suomi ja Islanti) harjoitettavaa verkkokauppaa ja -markkinointia. Kannanotto on ymmärrettävä mahdollisimman teknologianeutraalisti ja se koskee samantapaisia viestintäjärjestelmiä soveltuvin osin (1).

Voimassa olevat yleiset kuluttajansuojasäännökset, kuten sopimusehtoja, peruutusoikeutta, kauppaa, asiakaspalvelua, markkinointia, hintatietoja, henkilötietoja jne. koskeva lainsäädäntö, koskevat myös verkkokauppaa ja markkinointia internetissä.

Markkinointi

2. MARKKINOINNIN MUODOT JA KEINOT

Kuluttajille suunnatun markkinoinnin on oltava selkeää ja ymmärrettävää. Markkinointi ei saa olla puutteellista tai harhaanjohtavaa. Kuluttajan on saatava tarpeelliset tiedot voidakseen arvioida markkinoitua tuotetta, palvelua sekä mahdollisia tarjouksia ja myynninedistämiskeinoja (2) .

2.1. Mainonnan tunnistettavuus

2.1.1. Kuluttajan on aina tunnistettava milloin kyseessä on markkinointi. (3)

Tämä koskee myös vakio-ohjelmistoihin sisällytettyä markkinointia tai markkinointia, joka näyttää vakio-ohjelmistoon kuuluvalta osalta

Tällaisia voivat olla esimerkiksi viestiruutujen käyttö markkinoinnissa (viestin saapumisilmoitukselta tai virheilmoitukselta näyttävät ruudut), tai saapuvista viesteistä ilmoittava tunnusääni, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomio markkinointiin.

2.1.2. Verkkosivut eivät saisi ehdottaa ohjelmien asennusta, jos sivua voi katsoa ilman kyseisen ohjelman asentamista. Lisäksi ohjelmat eivät missään tapauksessa saa automaattisesti asentua koneelle ilman käyttäjän hyväksyntää.

2.1.3. Verkkosivuston ylläpitäjä vastaa lähtökohtaisesti sivustolla harjoitettavasta markkinoinnista myös siinä tapauksessa, että muilla on mahdollisuus julkaista aineistoa sivustolla.

2.1.4. Yksityishenkilöille suunnatuilla keskustelupalstoilla, blogeissa tai uutisryhmissä saa markkinoida vain sillä edellytyksellä, että käyttäjälle käy selkeästi ilmi, että kyse on markkinoinnista ja kuka sitä harjoittaa. Jos yksityishenkilö maksua vastaan markkinoi tuotteita tällaisilla foorumeilla, se on selkeästi kerrottava. Verkkosivuston ylläpitäjä voi joutua vastaamaan, että edellä mainitut asiat on hoidettu asianmukaisesti (4) .

---

(1) Kannanottoa voidaan soveltaa myös esim. matkapuhelinverkon kautta harjoitettavaan kauppaan tai markkinointiin.

(2) Kuten esimeriksi lahjoja, kilpailuja, pelejä tai vastaavia siinä laajuudessa, kuin ne ovat sallittuja kansallisen lainsäädännön puitteissa.

(3) Vrt. tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin, 2000/31/EY (sähkökauppadirektiivin) 6 artikla ja mahdollinen muu kansallinen lainsäädäntö.

(4) Lähtökohtaisesti tämä kuitenkin edellyttää, että verkkosivuston omistaja joko on tai hänen tulisi olla asiasta tietoinen.

2.2 Mainoksen toteutus ja sijoittelu

2.2.1. Mainos ei saa olla tungetteleva.

Tätä arvioitaessa huomioidaan esimerkiksi mainoksen muoto, sisältö, ääni, kuva ja animaatioiden käyttö sekä se, missä yhteydessä mainosta esitetään.

Mainosta voidaan usein pitää tungettelevana, jos se esimerkiksi vaikuttaa tietokoneella työskentelyyn tai muuttaa tietokoneen asetuksia.

2.2.1.1. Mainos, joka ei ole verkkosivuun sisällytetty osa, pitää voida poistaa helposti esimerkiksi klikkaamalla sulje-painiketta. Hallitsevien mainosten, esimerkiksi kokosivuilmoitusten, tulee poistua näkyvistä automaattisesti lyhyen ajan kuluttua.

2.2.1.2. Yksittäiselle kuluttajalle esitettävän mainosviestin esiintymiskerroille pitäisi asettaa raja. Esiintymiskertojen määrä riippuu käytetystä markkinointimuodosta.

2.2.2. Keinot, jotka estävät kuluttajaa hallitsemasta laitteistoa ja/tai lukitsevat kuluttajan tietylle verkkosivustolle ovat kiellettyjä.

Esimerkiksi kuluttajan ohjaaminen muualle kuin osoitekenttään kirjoittamalleen sivustolle, on kielletty (ei-toivottu uudelleenohjaus). Kuluttajan liikkumista tietyille verkkosivuille tai tietyiltä verkkosivuilta ei saa ohjata. Tällaisia keinoja voi olla monenlaisia, esimerkiksi ”mousetrapping” ja ”pagejacking”.

2.2.3.Markkinoinnin ei tulisi keskeyttää tai läpäistä toimituksellista aineistoa tai muuta tiedottavaa tai ohjeistavaa sisältöä. Markkinointi ei saa peittää toimituksellista tekstiä.

2.2.4. Jos markkinointiaineisto on voimassa vain tietyn ajan, tämän tulee käydä selkeästi ilmi.

2.2.5. Elinkeinonharjoittajien tulisi säilyttää internetissä julkaistu markkinointiaineisto tietyn ajan. (5)

2.2.6.Jos verkkosivustolla on mahdollista vertailla erilaisia myyjiä/palveluntarjoajia, tuotteita tai palveluja, on käytävä selkeästi ilmi, millä perusteella ja millä rajoituksilla vertailu tehdään. Tällöin tulee myös käydä ilmi, kuka vastaa hintavertailusta.

---

(5) Joissakin säännöksissä vaaditaan, että elinkeinonharjoittaja kykenee dokumentoimaan markkinoinnissa annetut tiedot.

2.3. Sähköinen markkinointi (tekstiviestit, sähköposti ja vastaavat) (6)

2.3.1. Pääsääntönä on, että elinkeinonharjoittaja saa lähettää mainoksia sähköpostilla tai muilla vastaavilla etäviestintäkeinoilla, jos kuluttaja on antanut siihen etukäteen suostumuksensa. (7)

2.3.2. Kuluttajan suostumuksen tulee olla aktiivinen, nimenomainen ja tietoinen. Tämä tarkoittaa, että:

2.3.2.1. Suostumuksen antaminen edellyttää kuluttajalta aktiivista toimenpidettä. Suostuminen ei voi perustua passiivisuuteen. Esimerkiksi suostumusta kuvaava kohta ei saa olla valmiiksi rastitettu.

2.3.2.2. Sopimuksen syntymisen ehtona ei saa olla, että kuluttaja suostuu vastaanottamaan markkinointiaineistoa. (8)

2.3.2.3. Suostumusta ei saa sisällyttää vakioehtoihin. Tällöin sitä ei katsota vapaaehtoisesti annetuksi eikä tietoiseksi.

2.3.2.4. Kuluttajan täytyy suostumusta antaessaan olla selvillä siitä, mitä mediaa markkinoinnissa käytetään ja mitä markkinointi pitää sisällään. (9)

2.3.2.5. Elinkeinonharjoittaja ei saa kehottaa kuluttajia lähettämään mainoksia edelleen tai ”vihjaamaan” muille kuluttajille elinkeinonharjoittajan toiminnasta. Elinkeinonharjoittaja ei myöskään saa palkita kuluttajaa tällaisesta toiminnasta. (10)

2.3.3. Koska väärinkäytöksiä voi ilmetä, elinkeinonharjoittajan olisi hyvä varmistaa, että käyttäjä antaa suostumuksen omissa nimissään. Tämä voidaan toteuttaa lähettämällä käyttä- jälle viesti, joka hänen on vielä vahvistettava suostumuksen aktivoimiseksi.

2.3.4. Elinkeinonharjoittaja, joka tavaran tai palvelun kaupan yhteydessä on saanut kuluttajan sähköiset yhteystiedot, voi lähettää kuluttajalle sähköistä markkinointiaineistoa ilman etukäteistä suostumusta

Tämä edellyttää, että kuluttaja on kaupan yhteydessä itse ilmoittanut sähköiset yhteystietonsa. Edellytyksenä on myös, että kuluttajalle on kaupan yhteydessä kerrottu, että yhteystietoa käytetään markkinoinnissa.

Markkinointi saa ainoastaan koskea elinkeinonharjoittajan omia vastaavia tuotteita tai palveluja.

Kuluttajan on voitava kieltäytyä helposti ja maksutta vastaanottamasta sähköisiä markkinointiviestejä sekä yhteystietoja antaessaan että sen jälkeen.

2.3.5. Kaikkien sähköisten markkinointiviestien on sisällettävä riittävät tiedot lähettäjästä, jotta kuluttaja voi tunnistaa lähettäjän. (11)

2.3.6. Kaikki sähköinen mainonta on voitava tunnistaa markkinoinniksi jo vastaanotettaessa. Tämä esimerkiksi tarkoittaa, että käyttäjän ei tarvitse avata sähköpostiviestiä huomatakseen, että kyse on markkinoinnista.

Sähköinen mainos ei saa muistuttaa henkilökohtaista, esimerkiksi ystävän tai perheenjäsenen lähettämää viestiä.

2.3.7. Jokaisen sähköisen mainoksen pitäisi sisältää ohjeet siitä, miten kuluttaja voi helposti ja maksutta kieltäytyä vastaanottamasta mainoksia vastaisuudessa. Kieltotoiminnon pitäisi olla sellainen, että kuluttaja saa vahvistuksen kiellon annettuaan. (12)

---

(6) Sähköpostin laillisuuden osalta sähköisen kaupan direktiivissä poiketaan alkuperämaan periaatteesta.

(7) Sähköinen markkinointi ilman vastaanottajan suostumusta on kiellettyä, kun kyse on luonnollisista henkilöistä. Tanskassa kielto koskee sekä luonnollisia että juridisia henkilöitä.

(8) Suomessa on voi joissakin tilanteissa olla sallittua asettaa sopimuksen syntymisen ehdoksi, että kuluttajan on suostuttava vastaanottamaan markkinointiaineistoa. Tämä kuitenkin edellyttää erityisten vaatimusten täyttymistä ja saman palvelun tulee aina olla tarjolla myös ilman mainonnan vastaanottamista koskevaa vaatimusta.

(9) Suomessa ja Norjassa elinkeinonharjoittajien on lisäksi kerrottava kuinka paljon mainoksia keskimäärin kuluttajille lähetetään.

(10) Suomessa ks. kuluttajaoikeuden linjaus Kerro Kaverille -toiminnossa noudatettavat periaatteet

(11) Vaatimus perustuu sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 6 artiklaan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 antaman direktiivin 2005/29/29 (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin) 7 artiklan 4 kohtaan.

(12) Ruotsin lain mukaan sähköisessä markkinoinnissa on ilmoitettava voimassa oleva osoite, johon vastaanottaja voi viestittää kieltäytyvänsä ottamasta vastaan markkinointiaineistoa. Useimmiten tämä vaatimus täytetään Ei kiitos – linkillä.

3. LUOTETTAVUUSMERKINNÄT (trustmarks)

3.3. Pohjoismaiden kuluttaja-asiamiehet suosivat merkintäjärjestelmiä, jotka edistävät kuluttajien verkkokauppaa kohtaan tuntemaa luottamusta. Merkintäjärjestelmiin mukaan pyrkiviltä yrityksiltä on vaadittava, että ne antavat kuluttajille näiden lakisääteisiä oikeuksia paremman suojan.

3.4. Merkintäjärjestelmien on oltava avoinna kaikille niihin mukaan pyrkiville merkintäjärjestelmien ehdot täyttäville elinkeinonharjoittajille.

3.5. Merkintäjärjestelmiin on sisällytettävä tehokas valvonta, jonka avulla voidaan seurata, että järjestelmiin liittyneet elinkeinonharjoittajat noudattavat sääntöjä.

Kauppa

4. Tiedonantovelvollisuus

4.1. Kaikkien Pohjoismaiden kansallisissa lainsäädännöissä edellytetään, että kuluttajalle on annettava tietyt tiedot ennen sopimuksen solmimista, sopimuksen solmimisen yhteydessä ja sen jälkeen. Elinkeinonharjoittajan on perehdyttävä tarkemmin kunkin maan kansalliseen lainsäädäntöön.

Elinkeinonharjoittajan on annettava muiden muassa seuraavat tiedot:

4.1.1.1. Yrityksen nimi ja osoite, rekisterinumero sekä sellaiset tiedot, joiden avulla elinkeinonharjoittajaan saa yhteyden helposti ja nopeasti mm. sähköpostiosoite.

4.1.1.2. Tuotteen tai palvelun tärkeimmät ominaisuudet.

4.1.1.3. Kaikki kauppaan liittyvät kustannukset, mukaan lukien kaikki maksut ja toimituskulut. (Hinnan osat voidaan eritellä ja ne on laskettava yhteen kokonaishinnaksi.) (13)

4.1.1.4. Kaikki olennaiset sopimusehdot (esim. toimitusaika, maksuehto, voimassaoloaika, irtisanomisen ehdot).

4.1.1.5. Tieto siitä, onko kuluttajalla peruuttamisoikeutta ja sen käyttämiseen liittyvät ehdot. Ks. kohta 5.

4.2. Elinkeinonharjoittajan pitäisi ilmoittaa mihin maihin yritys toimittaa tuotteita.

4.3. Kuittaus ja tilausvahvistus, katso kohta 6.4.

---

(13) Norjassa hinnan eri osat on eriteltävä.

5. PERUUTUSOIKEUS (14)

5.1. Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle vähintään 14 päivän peruutusoikeus. (15) (16)

5.2. Elinkeinonharjoittajan on ennen kaupan syntymistä ilmoitettava kuluttajalle liittyykö kyseiseen kauppaan peruutusoikeus vai ei.

5.3. Kaupan jälkeen elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle yksityiskohtaisemmat tiedot peruutusoikeudesta kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla. (17)

5.4. Kuluttajan peruutusoikeuden käytölle ei saa asettaa muotovaatimuksia.

5.5. 14 päivän peruutusoikeus lasketaan myöhäisimmästä alla luetelluista ajankohdista:

5.5.1.se päivä, jolloin kuluttaja vastaanottaa tuotteen,

5.5.2.se päivä, jolloin kuluttaja saa tiedon siitä, että hän on solminut palvelua/jatkuvaa palvelujen toimitusta koskevan sopimuksen,

5.5.3.se päivä, jolloin vastaanottaja vastaanottaa laissa vaaditut tiedot, mm. peruutusoikeutta koskevat tiedot. (18)

5.6. Peruutusoikeussäännöksissä on joukko poikkeuksia, jotka koskevat erilaisia sopimuksia. Peruutusoikeutta ei ole esimerkiksi silloin, kun on kyse kuljetus-, majoitus- tai ravitsemispalveluista, vapaa-ajanharrastuksista, elintarvikkeista, peleistä tai arpajaisista. (19)

5.7. Jos kuluttaja peruu kaupan, elinkeinonharjoittajan on maksettava takaisin koko kauppahinta toimituskustannuksineen. Kuluttajan on yleensä itse maksettava tavaran palautuksesta aiheutuvat kulut, mutta tilanne on muutoin palautettava sellaiseksi kuin se oli ennen kauppaa. (20) Maksu on palautettava viimeistään 30 päivän kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin elinkeinonharjoittaja on vastaanottanut palautetun tuotteen. (21)

---

(14) Koska Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen lainsäädännöt eroavat toisistaan peruutusoikeuden osalta, käsitellään tässä ainoastaan niitä sääntöjä, jotka ovat samat kaikissa maissa. Yksityiskohtaisempaa tietoa kunkin maan säännöksistä saa kuluttaja-asiamiesten verkkosivustoilta, joiden osoitteet löytyvät liitteestä 2.

(15) Ruotsin säännösten mukaan 14 kalenteripäivää ja 7 työpäivää. Jos jakson viimeinen päivä on pyhäpäivä, peruutusoikeus lakkaa vasta seuraavana arkipäivänä.

(16) Jos peruutusoikeus koskee tavaroita, joita valmistetaan tai joista sovitaan kuluttajan toivomusten mukaisesti peruutusoikeus määräytyy kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti. Suomessa KSL 6:16 §

(17) Suomessa KSL 6:14 Tietojen vahvistaminen etämyynnissä, Tiedot on vahvistettava kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa tiedot muuttumattomina

(18) Suomessa ks. KSL 6:15

(19) Suomessa ks. KSL 6:7 ja 16§

(20) Suomessa elinkeinonharjoittajan on maksettava myös palautuskulut.

(21) Norjassa takaisinmaksun on tapahduttava viimeistään 14 päivän kuluessa tavaran palautuksesta.

6. SOPIMUSEHDOT

6.1. Sähköiset sopimukset

6.1.1. Sopimusehtojen on sisällettävä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan tärkeimmät oikeudet ja velvollisuudet. Osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien on myös oltava kohtuullisessa tasapainossa keskenään, jotta sopimusehtoja ei pidettäisi kohtuuttomina ja siksi sivuutettavina.

6.1.2. Sopimusehtojen on oltava helposti saatavilla elinkeinonharjoittajan verkkosivuilla. Sopimusehdot on esitettävä siten, että ne on helppo löytää ja ymmärtää.

6.1.3. Kuluttajalla on oltava mahdollisuus helposti säilyttää kaikki annetut tiedot ja sopimusehdot joko paperilla tai sähköisenä. (22)

6.1.4. Elinkeinonharjoittajan pitäisi säilyttää ehdot niin, että ne erimielisyyksien syntyessä voidaan toimittaa kuluttajalle. (23)

6.1.5. Elinkeinonharjoittajan pitäisi päivätä sopimusehdot niin, että muutosten ajankohta kerrotaan selkeästi.

6.1.6. Sopimuksen tekoprosessi on esitettävä siten, että se eroaa selkeästi muista verkon toiminnoista.

6.1.7. Sopimuksen teko on toteutettava niin, että kuluttajan on edettävä sopimusehtojen kautta voidakseen jatkaa sopimuksen tekemistä. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että kuluttajan on vieritettävä sivua ehtotekstin loppuun. Vaihtoehtoisesti ehdot voivat olla linkin takana. Menettelytavasta riippumatta kuluttajan on aktiivisesti hyväksyttävä ehdot, esimerkiksi klikkaamalla rasti ruutuun. Ruutu ei saa olla esitäytetty.

6.1.8. Sopimuksen teko on toteutettava siten, että kuluttaja voi huomata ja korjata mahdolliset virheet tai keskeyttää toiminnon ennen sopimuksen syntymistä. Kuluttajan tulisi myös voida korjata mahdolliset lyöntivirheet esimerkiksi nimessä, osoitetiedoissa, ajankohdassa tai tuotteiden määrässä kohtuullisen ajan kuluessa sopimuksen syntymisestä. (24)

6.1.9. Kuluttajan tulee voida olla täysin selvillä kaikista ehdoista ennen sopimuksen syntymistä, kuten siitä, mitä on tilaamassa ja mihin hintaan (toimituskulut, verot ja maksut jne. mukaan luettuina). Katso myös kohta 6.2. Hintatiedot.

6.1.10. Elinkeinonharjoittajan pitäisi aina ilmoittaa arvioitu toimitusaika ennen sopimuksen syntymistä. Ellei muuta ole sovittu, tulee tavara/palvelu toimittaa viimeistään 30 päivän kuluessa tilauksesta.

6.1.11. Elinkeinonharjoittaja on pääsääntöisesti sidottu ennen sopimuksen tekoa ja sen yhteydessä antamiinsa tietoihin. (25)

6.1.12. Kuluttajalle on käytävä selväksi, milloin sitova sopimus syntyy. Tämä periaate voidaan toteuttaa esimerkiksi tarjoamalla käyttöön ”vahvista tilaus” -painike.

6.1.13. Kuluttajan puolelta tapahtuvalle sopimuksen irtisanomiselle ei saa asettaa muotovaatimuksia.

---

(22) Vrt. sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 10(3) artikla.

(23) Tanskassa kuluttajalla on koska tahansa sopimussuhteen voimassa ollessa oikeus pyynnöstä saada sopimusehdot paperilla. Suomessa rahoituspalveluiden etämyyntiä koskevan KSL:n 6 a luvun 11§:n mukaan kuluttajalla on sopimussuhteen aikana oikeus saada sopimusehdot paperilla.

(24) Vrt. sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 11(2) artikla.

(25) Suomessa ks. Kuluttajaoikeuden linjaus markkinoinnin virhetilanteista

6.2. Hintatiedot

6.2.1. Ensimmäisen kerran näytöllä esitettävä hinta on oltava se, joka sisältää kaikki kulut ja maksut, jotka suoraan liittyvät kyseiseen tavaraan tai palveluun. Kuluja, jotka eivät kohdistu vain yksittäiseen tuotteeseen, ei tarvitse sisällyttää hintaan (esimerkiksi toimituskulut). Hintatiedon välittömässä yhteydessä on oltava kuitenkin maininta näistä lisäkustannuksista ja niistä periaatteista, miten lisäkustannukset määräytyvät.

6.2.2. Verkkokaupassa annettavat hintatiedot ovat lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajaa sitovia. (26) Kun kuluttaja hyväksyy sivustolla annetun tarjouksen, syntyy sitova sopimus.

6.2.3. Ennen sopimuksen tekoa kuluttajalle on kerrottava kokonaishinta. Kokonaishinta sisältää toimituskulut ja muut kulut, jotka eivät suoraan kohdistu tuotteeseen tai palveluun.

---

(26) Ellei kuluttaja ymmärtänyt tai ellei hänen olisi pitänyt ymmärtää, että hintatieto oli virheellinen.

6.3. Sopimuksen teko, kuittaus ja tilausvahvistus

6.3.1. Kun kuluttaja hyväksyy verkkokaupassa esitetyn tarjouksen, syntyy osapuolten välille sitova sopimus. Sopimus voidaan katsoa sitomattomaksi, jos toinen osapuoli on tehnyt virheen, ja toinen osapuoli on ymmärtänyt tai hänen olisi pitänyt ymmärtää virheen tapahtuneen. (27)

6.3.2. Kun elinkeinonharjoittaja saa sähköisen tilauksen, hänen on viipymättä lähetettävä sähköinen kuittaus tilauksen vastaanottamisesta ja sen sisällöstä. (28)

6.3.3.Jos verkkokauppa toimii siten, että kuluttajan on esimerkiksi lähetettävä sähköpostiviesti kauppiaalle saadakseen varsinaisen tarjouksen, arvioidaan sitovan sopimuksen syntymisen ajankohtaa osapuolten välisen kirjeenvaihdon perusteella kyseisen maan lainsäädännön mukaan. Jälkikäteen on kuitenkin aina lähetettävä varsinainen tilausvahvistus, josta käy ilmi tilauksen sisältö, hinta ja maksuehdot.

6.3.4. Kaupan jälkeen lähetettävällä tilausvahvistuksella täytetään usein peruutusoikeutta koskeva tiedonantovelvollisuus. (29)

---

(27) Suomessa OikTL 32 §

(28) Vaatimus perustuu sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 11 artiklaan. Suomessa ks. laki tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta 10 §.

(29) Suomen kuluttajansuojalaissa (6 luku 14 §) määritellään, milloin vahvistus on lähetettävä ja mitä muita tietoja tilausvahvistuksessa on oltava. Tilausvahvistuksessa on aina oltava tieto peruutusoikeudesta.

6.4. Kielet

6.4.1. Verkkosivustolla on kerrottava, millä kielillä sopimus voidaan tehdä. (30)

6.4.2. Kaikki sopimusehdot on aina oltava luettavissa sillä kielellä, jolla sopimus tehdään.

6.4.3. Sopimuksen teon jälkeen kuluttajan pitäisi voida viestiä elinkeinonharjoittajan kanssa sillä kielellä, jolla sopimus on tehty.

---

(30) Vaatimus perustuu sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 10 (1) artiklaan.

6.5. Maksaminen

6.5.1. Maksukorttitietojen ja muiden verkkomaksujärjestelmien tunnuksien välityksen tulisi aina olla suojattu salauksella (31). Tämä koskee myös maksutietojen myöhempää säilyttämistä internetiin yhteydessä olevalla palvelimella.

6.5.2. Muut maksutiedot, kuten asiakas- ja tilaustiedot, on myös suojattava salauksella tai muutoin varmistamalla, että tiedot eivät ole verkossa ulkopuolisten saatavilla tai luettavissa. Tietosuojaviranomaisten salaukselle mahdollisesti asettamia vaatimuksia on aina noudatettava. Esimerkiksi salausta on aina käytettävä, jos arkaluontoisia henkilö- tietoja tai henkilötunnuksia välitetään verkkosivujen kautta.

6.5.3. Maksu- tai luottokortilla tai muilla sähköisillä maksutavoilla maksettuaan kuluttajan tulee kuitin tai vastaavan saadessaan aina voida tunnistaa kyseinen maksu tapahtuman päiväyksen, maksun saajan ja rahamäärän perusteella.

6.5.4. Maksujärjestelmissä, joissa elinkeinonharjoittaja lähettää maksupyynnön maksuvälineen myöntäjälle, ei elinkeinonharjoittajan tulisi lähettää maksupyyntöä ennen kuin tuote tai palvelu on lähetetty kuluttajalle.

6.5.5. Maksun ei normaalisti tule tapahtua ennen kuin tuote tai palvelu on lähetetty. Vakioehtoja, joissa vaaditaan ennakkomaksua, voidaan pitää kohtuuttomina. Ehtoa arvioitaessa painotetaan seuraavia seikkoja:

6.5.5.1. Tarve: voiko elinkeinonharjoittaja osoittaa, että ennakkomaksu todella on tarpeellinen

6.5.5.2. Rahamäärän suuruus

6.5.5.3. Aika: miten kauan ennen toimitusta ennakkomaksu tulee maksaa

6.5.5.4. Vakuus: asetetaanko ennakkomaksulle vakuus.

6.5.6.Jos kuluttaja on maksanut tuotteesta tai palvelusta ennen toimitusta, eikä tavara ole saapunut tai kuluttaja käyttää sovittua tai lakisääteistä peruuttamisoikeutta, on elinkeinonharjoittajan viipymättä, viimeistään 30 päivän kuluessa, maksettava takaisin koko summa (32).

6.5.7.Jos maksu on suoritettu maksukortilla (pankki- tai luottokortilla), voi kuluttaja eräissä tapauksissa vaatia maksun palautusta luoton- tai kortinantajalta (33). Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun elinkeinonharjoittaja ei ole lähettänyt tavaraa tai kortilta on veloitettu liian suuri summa. Luotonantajaan kohdistuvista vaatimuksista säädetään luottoehtoja tai kaupankäyntiä koskevassa lainsäädännössä, mahdollisesti maksupalvelulainsäädännössä tai kansallisissa linjauksissa. Tämän lisäksi kansainväliset luottokorttiyhtiöt antavat joissakin tapauksia korttiasiakkailleen laajemmat mahdollisuudet saada takaisin elinkeinonharjoittajalle maksamansa summan.

---

(31) Norjassa salaus on pakollinen.

(32) Norjassa viimeistään 14 päivän kuluessa.

(33) Suomessa tämä koskee vain luottokortteja ja vastuussa on luotonantaja, KSL 7:13.

6.6. Asiakaspalvelu

6.6.1. Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajille mahdollisuus ottaa helposti yhteyttä yritykseen. Elinkeinonharjoittajan tulee ilmoittaa verkkosivuillaan sähköpostiosoite, johon kuluttajat voivat ottaa yhteyttä. (34)

Sähköpostiosoitteen lisäksi elinkeinonharjoittajan verkkosivuilla voi olla yhteydenottolomake. Kuluttajan pitäisi voida tallentaa lomake helposti tai saada siitä automaattisesti kopio omaan sähköpostiosoitteeseensa.

Sähköpostiosoitteen lisäksi elinkeinonharjoittajan on annettava muita yhteystietoja, joiden avulla kauppiaaseen voi suoraan olla yhteydessä. Muu yhteystieto voi esimerkiksi olla puhelinnumero, online-kysymyslomake tai suora chat-toiminto, joista kuluttaja saa vastauksen nopeasti.

Elinkeinonharjoittajan on kuluttajan pyynnöstä annettava tälle käyttöön myös muu kuin sähköinen yhteydenottokanava, jonka avulla kuluttaja voi olla suoraan yhteydessä elinkeinonharjoittajaan. (35)

6.6.2. Kuluttajan pitää ainakin voida käyttää peruutusoikeuttaan, tehdä valitus ja sanoa sopimus irti samaa viestintämuotoa käyttäen kuin sopimusta tehdessään. Elinkeinonharjoittajan tulisi viipymättä vahvistaa tällaisen viestin perille tulo. Katso kohta 5.4. ja 6.1.13.

6.6.3. Kysymyksiin ja valituksiin tulisi vastata ja ne tulisi käsitellä kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun elinkeinonharjoittaja vastaanottaa viestin. Ellei elinkeinonharjoittaja voi heti ottaa kantaa asiaan, tulisi kuluttajalle ilmoittaa asian etenemisestä.

Kuluttajan pitäisi voida ottaa yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ilman ylimääräisiä kustannuksia, yhteydenottotavasta riippumatta.

Kuluttajalle on perusteltava, miksi valitusta ei voida hyväksyä. Kuluttajalle on myös kerrottava, minne kuluttaja voi valittaa tästä päätöksestä. Esimerkiksi voiko valituksen tehdä muualle kyseiseen organisaatioon, kuluttajariitalautakunnalle tai yleiseen tuomioistuimeen.

Kuluttajalta voidaan evätä palvelu tai sopimus ainoastaan asiallisilla ja syrjimättömillä perusteilla. Tällaisen kieltäytymisen peruste ei voi olla, että kuluttaja käyttää lakisää- teisiä oikeuksiaan.

---

(34) Vaatimus perustuu sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5(1) artiklaan.

(35) Viittaus EY-tuomioistuimen tuomioon 16.10.2008, asia C-298/07, deutsche internet versicherung AG

6.7. Henkilötiedot (36)

Elinkeinoharjoittajan, joka kerää henkilötietoja verkkosivujensa kautta, on julkaistava verkkopalvelussaan tietosuojaseloste. Tietosuojaseloste on kirjoitettava selkeästi ja helppotajuisesti ja sen on oltava helposti löydettävissä verkkosivustolta. (37) Voimassa olevaa henkilötietolainsäädäntöä on noudatettava.

---

(36) Tanskan säännöt selostetaan lyhyesti liitteessä 1. Liitteessä esitettyjä periaatteita sovelletaan osin muissakin Pohjoismaissa.

(37) Suomessa ks Tietosuojavaltuutetun opas tietosuojaselosteen laatimisesta http://www.tietosuoja.fi/27983.htm

7. LAPSET JA NUORET

Kannanoton kohdissa 1–6 esitetyt suositukset koskevat myös lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa markkinointia tämän kohdan mukaisin täsmennöksin. Näiden lisäksi pätevät ne erityiset lapsille ja nuorille suunnattua markkinointia koskevat säännöt, jotka ovat voimassa eri maissa.

7.1. Lapsille ja alle 18-vuotiaille nuorille suunnatussa markkinoinnissa on erityisesti varottava käyttämästä hyväksi lasten ja nuorten ja nuorten hyväuskoisuutta, kokemattomuutta ja kehittymätöntä arvostelukykyä, joiden vuoksi lapsiin ja nuoriin on helppo vaikuttaa.

7.2. Elinkeinonharjoittajan on arvioitava antaako markkinoinnin muoto tai sisältö ja tuotteen luonne aihetta kohderyhmän erityiseen suojaamiseen.

7.3. Elinkeinonharjoittajan on toteutettava markkinointinsa niin, että kohderyhmänä oleva ikä- ryhmä tunnistaa milloin kyseessä on markkinointi. Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää sellaisille sivuille vieviä linkkejä, joilla on lapsille ja nuorille sopimatonta tai lainvastaista aineistoa.

7.4. Vastaava pätee markkinointiin, joka suurelta osin vetoaa lapsiin tai nuoriin.

7.5. Markkinoinnissa ei saa suoraan kehottaa lapsia ostamaan tai suostuttelemaan vanhempiaan tai muita aikuisia ostamaan markkinoituja tuotteita. (38)

7.6. Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää tuotesijoittelua tai muita piilomainonnan muotoja omilla tai muilla lapsille tai nuorille suunnatuilla verkkosivuilla, esimerkiksi pelien tai muun viihteen yhteydessä. Elinkeinonharjoittaja ei myöskään saa myötävaikuttaa siihen, että tällaista toimintaa harjoitetaan.

7.7. Pelejä ja vastaavia ei myöskään pitäisi keskeyttää mainoksilla. Jos lapsille suunnatun viihteen taustalla on sponsoreita, on tästä aina kerrottava neutraalisti siten, ettei huomio kiinnity liikaa tai pääasiallisesti tähän seikkaan.

7.8. Henkilötietojen kerääminen alaikäisiltä on lähtökohtaisesti sallittua ainoastaan huoltajan suostumuksella. Viisitoistavuotiaat ja sitä vanhemmat nuoret voivat kuitenkin yleensä itse antaa suostumuksensa. Normaalisti tämän ikäisten nuorten arvioidaan kykenevän ymmärtämään suostumuksen merkitys.

Suostumus on konkretisoitava siten, että siitä käy selkeästi ja yksiselitteisesti ilmi mitä suostumus koskee. On kerrottava, mitä tietoja suostumuksen perusteella voidaan käsitellä ja kuka sekä mihin tarkoitukseen tietoja saa käyttää.

Suostumuksen edellytyksenä on nuoren tai huoltajan aktiivinen toimenpide. Kirjallista suostumusta ei vaadita, mutta elinkeinonharjoittajalla on näyttövelvollisuus suostumuksen antamisesta yksittäisessä tapauksessa.

Elinkeinonharjoittajan ei myöskään tulisi

7.9.1. lähettää osoitteellista suoramainontaa lapsille,

7.9.2. rohkaista lapsia tai nuoria antamaan tietoja itsestään, perheestään tai ystävistään,

7.9.3. tarjota lapsille tai nuorille palkintoja henkilötietojen antamisesta tai

7.9.4. käyttää tutkimuksia, kilpailuja tai vastaavia keinoja kerätäkseen lapsilta henkilötietoja.

7.10. Oikeustoimien tai muiden taloudellisten sitoumusten teko edellyttää normaalisti vanhempien (huoltajan) lupaa holhouslainsäädännön mukaisesti.

7.11. Elinkeinonharjoittajan on kerrottava verkon turvallisuussäännöistä ja hyvästä netiketistä, etenkin jos se tarjoaa lapsille tai nuorille suunnattuja, osallistumiseen kannustavia, verkkosivuja (esim. chat). Elinkeinonharjoittajalla pitäisi olla sivujensa läpikäymiseen rutiineja, joilla poistetaan lapsille/nuorille sopimatonta tai laitonta aineistoa/toimintoja.

---

(38) Perustuu sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin liitteen 1 kohtaan 28.

8. VASTUU VERKKOSIVUJEN SISÄLLÖSTÄ

8.1. Elinkeinonharjoittaja on pääsääntöisesti vastuussa verkkosivuillaan esittämästään aineistosta. Vastuu ulottuu myös toisen toimittamaan aineistoon.

8.2. Elinkeinonharjoittajan ei tulisi tehdä linkkejä verkkosivuille tai aineistoon, jotka eivät vä- littömästi tarkasteltuna täytä lainsäädännön vaatimuksia.

8.3. Kun verkkosivuilta on linkki toiselle verkkosivustolle, tulisi kuluttajalle käydä selväksi, milloin hän siirtyy toiselta sivustolta toiselle. (39)

---

(39) Esim. ulkopuoliselle verkkosivuille hypätessä tai jos käytetään ns. framingiä eli ulkopuoliselta sivulla olevaa tietoa esitetään elinkeinonharjoittajan omilla verkkosivuilla.

Liite 1

Tanskan sääntöjen lyhyt yhteenveto

1. Henkilötiedot

Elinkeinonharjoittajan on välttämätöntä perehtyä kansallisiin henkilötietoa koskeviin yksityiskohtaisiin säännöksiin. Tämä yhteenveto ei ole tyhjentävä, vaan käsittelee ainoastaan tärkeimpiä periaatteita.

1.1. Henkilötietoja verkkosivustonsa kautta keräävällä elinkeinonharjoittajan – tietovastaavan – tulisi julkaista tietosuojaseloste verkkosivuillaan. Tietosuojaseloste tulisi kirjoittaa selkeästi ja helppotajuisesti ja sen tulisi olla helposti löydettävissä. Henkilötietojen keräämisen yhteydessä on verkkosivuilla joka kohdassa oltava suora viittaus tietosuojaselosteeseen.

1.2. Tietyt tiedot on annettava suoraan näytöllä ennen henkilötietojen keräämistä. Tällaisia tietoja ovat: kuka tietoja kerää, mitä tarkoitusta varten niitä kerätään, ovatko tiedot pakollisia tai vapaaehtoisia, vastaanottaja tai vastaanottajaryhmät, kielto-, oikaisu- ja tiedonsaantioikeus, tiedot automaattisista tiedonkeruumenetelmistä sekä suojaustaso.

1.4.1. Tiedot tulisi antaa kaikilla verkkosivustolla käytettävillä kielillä, varsinkin niissä kohdissa, joissa henkilötietoja kerätään.

1.4.2. Tietosuojaselosteen tulisi muun muassa sisältää seuraavia tietoja: Elinkeinonharjoittajan nimi ja osoite, sekä fyysinen että sähköinen osoite.

1.4.3. Tietojen keruun tarkoitus. Mikäli tarkoituksia on useita, on kaikista kerrottava.

1.4.4. Ovatko pyydetyt tiedot pakollisia vai vapaaehtoisia. Kuluttajan tulee voida jättää vapaaehtoinen tieto antamatta ilman, että siitä koituu seurauksia.

1.4.5. Vastaanottajat/vastaanottajaryhmät, mikäli tietoja luovutetaan edelleen ja siinä tapauksessa kenelle ja miksi näin tehdään. Samalla kuluttajalle on tarjottava mahdollisuus kieltäytyä tästä, esimerkiksi rastitettavan kohdan avulla.

1.4.6. Evästeiden käyttö.

1.4.7. Kuluttajan oikeus saada tietoa itseään koskevista tiedoista, vaatia niiden oikaisemista tai poistoa, sekä tieto siitä, kenen puoleen asiassa tulee kääntyä.

1.4.8. Kuluttajan oikeus esittää vastalause sekä kenen puoleen asiassa tulee kääntyä.

1.4.9. Tietoturva, myös tietojen siirron aikana, ja mikäli tietoja välitetään toiseen maahan, vastaanottavan maan tietoturva.

1.4.10. Muut kuluttajalle merkitykselliset seikat.

1.5. Elinkeinonharjoittajan on noudatettava henkilötietolainsäädäntöä luovuttaessaan kuluttajaa koskevia tietoja edelleen markkinointitarkoituksiin tai käyttäessään toiselta taholta saatuja tietoja markkinoinnissa.

1.6. Yrityksen yhteydenottojen kuluttajaan päin on muutoin noudatettava markkinointilainsää- dännön vaatimuksia, ks. kohta 2.3.

1.7. Henkilötietojen antamista ei saa vaatia sen edellytyksenä, että kuluttaja saa tietoa, joka lain mukaan on kuitenkin annettava. Henkilötietojen antamista ei myöskään saa vaatia sen edellytyksenä, että kuluttaja pääsee tutustumaan verkkosivujen sisältöön.

1.8. Lähtökohtaisesti on yksittäisen elinkeinonharjoittajan tehtävänä arvioida ja päättää, mitä turvajärjestelyjä tarvitaan tietyssä tilanteessa, jossa tietoja välitetään internetin kautta.

1.9. Elinkeinonharjoittajalla on oltava teknisiä ja organisatorisia turvajärjestelyjä suojaamassa yrityksen asiakastietoja, niin etteivät ne vahingossa tai tarkoituksella tuhoudu, katoa tai vahingoitu eivätkä joudu ulkopuolisten tietoon, eikä niitä käytetä väärin tai muuten käsitellä lainvastaisesti.

1.10. Jos elinkeinonharjoittaja turvallisuuspuutteen seurauksena on saattanut asiakastietoja ulkopuolisten käsiin, elinkeinonharjoittajan tulisi ilmoittaa tästä asianomaisille.

1.11. Henkilötiedoista lapsiin liittyen, ks. kohta 7

Liite 2

Linkkejä pohjoismaiden kuluttaja-asiamiesten verkkosivuille, joilla on tietoa kansallisesta lainsää- dännöstä ja kansallisista linjauksista:

Tanska: www.forbrugerombudsmanden.dk

Suomi: www.kuluttajavirasto.fi. Yrittäjälle > Verkkokauppa .

Norja: www.forbrukerombudet.no, osiossa “lov og Rett” alaosiossa ”Tema og Bransjer:Ehandel og fjernsalg”.

Ruotsi: www.konsumentverket.se

Pohjoismaiden tietosuojaviranomaiset

Tanska: Tietosuojaviranomainen www.datatilsynet.dk

Viitataan erityisesti verkossa tapahtuvasta henkilötietojen keruuta koskeviin suosituksiin sekä yksityissektorilla verkossa tapahtuvaa henkilötietojen välittämistä koskeviin, 16.6.2008 annettuihin vaatimuksiin ja suosituksiin. (Datatilsynets anbefalinger ved indsamling af personoplysninger på internettet, og Datatilsynets krav og anbefalinger i forbindelse med overførsel af personoplysninger via internettet i den private sektor af 16. juni 2008).

Suomi: Tietosuojavaltuutettu www.tietosuoja.fi

Norja: Tietosuojaviranomainen Datatilsynet www.datatilsynet.no

Ruotsi: Tietosuojaviranomainen www.datainspektionen.se/

Pohjoismaissa toimivia luotettavuusmerkintäjärjestelmiä:

Tanska: E-mærket www.emaerket.dk

Ruotsi: www.tryggehandel.se

(1992, tarkistettu 9/2008)

Nämä ohjeet koskevat lasten valokuvausta mm. kouluissa ja päiväkodeissa. Ohjeissa on otettu huomioon kuluttajansuojalain markkinointia ja sopimusehtoja koskevat säännökset. Ohjeilla täsmennetään kuluttaja-asiamiehen vuonna 1981 vahvistamia koulukuvausten markkinoinnin periaatteita (Dnro  81/40/875).

Lapsiin kohdistuvaa markkinointia ja lasten välityksellä tapahtuvaa kaupankäyntiä arvostellaan keskimääräistä tiukemmin. Tämä koskee myös valokuvausten markkinointia kouluissa tai päiväkodeissa. Markkinoinnin tietosisällön on oltava asiallista ja on myös varmistuttava siitä, etteikäytetä ns. negatiivista sopimussidontaa.

1. Valokuvauksesta ennakkoilmoitus kotiin

Koulu tekee sopimuksen valokuvaamon kanssa kuvauksesta ja kuvalajitelmasta. Joissakin kouluissa asiasta päättää rehtori, joissakin kouluissa rehtori ja opettajat yhdessä. Joissakin kouluissa on myös koululaisten vanhemmilla, esim. koulun johtokunnan tai vanhempainiltojen kautta, mahdollisuus vaikuttaa kuvalajitelman sisältöön. Suositeltavaa on, että koululaistenvanhemmilla kuvien ostajina olisi mahdollisuus ilmaista mielipiteensä kuvalajitelman sisällöstä.

Toimintaperiaatteet ovat samat valokuvattaessa päiväkotilapsia. Valokuvaamo tekee sopimuksen päiväkodin kanssa kuvauksesta ja kuvalajitelman sisällöstä. Päiväkodeissa vanhemmilla ei ole vastaavanlaista vaikuttamiskanavaa kuten kouluissa. Vanhemmat käyvät kuitenkin päivittäin päiväkodeissa, joten tieto kuvalajitelman sisällöstä voisi olla päiväkodissa nähtävänä ennen kuvausta. Tällöin kuvauksen ennakkotiedossa voi olla maininta, että kuvalajitelman sisältöön on mahdollista tutustua tiettynä aikana päiväkodissa.

Markkinointimenetelmä, jossa kuluttajalle toimitetaan tuote ilman tilausta ja jossa kuluttajalta edellytetään toimenpiteitä, jottei hän tulisi kauppaan sidotuksi, on kuluttajansuojalain 2 luvun 10 § vastainen.

Jotta kysymyksessä ei olisi edellä määritelty negatiivinen sopimussidonta, on vanhemmilta pyydettävä suostumus siihen, että alaikäinen saa osallistua kuvaukseen ja siihen, että vanhemmat ottavat kuvat nähtäväkseen. Suostumus voidaan antaa joko suullisesti tai kirjallisesti. Suositeltavaa on kuitenkin suostumuksen edellyttäminen kirjallisena. Valokuvaamon tai sen edustajana toimivan koulun on lähetettävä kuvauksesta kotiin ennakkoilmoitus, johon liittyvän kirjallisen suostumuksen oppilas palauttaa valokuvaajalle tai koululle.

1.1 Ennakkoilmoituksen sisältö

Valokuvauksesta on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa etukäteen kotiin jaettavalla tiedotteella. Ennakkotiedon on oltava riittävän informatiivista. Tiedotteessa on kerrottava valokuvaamon yhteystietojen ja sijaintipaikan lisäksi ainakin seuraavat tiedot:

• valokuvauksen päivämäärä
• kuvalajitelman sisältö
• kuvalajitelman ja sen osien hinnat sekä maksuehdot
• maininta palautusoikeudesta ja sen alkamisajankohdasta
• ohjeet valokuvausta varten.

2. Peruuttamisoikeus

Kuvien palauttamiselle varatun ajan on oltava riittävän pitkä. Alle neljäntoista päivän palauttamisaika kuvien vastaanottamisesta on kuluttajansuojalain vastainen.

Valokuvauksen markkinoinnissa valokuvaamo ottaa itse aktiivisesti yhteyttä kuluttajaan. Yhteydenottokanavina valokuvaamo käyttää koulun opettajia ja oppilaita. Sopimus syntyy siten lähtökohtaisesti aina ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä. Tämän vuoksi markkinoinnin voidaankin katsoa olevan kuluttajansuojalain 6 luvun tarkoittamaa etämyyntiä.

Kuluttajansuojalain 6 luvun etämyynnin erityissäännökset koskevat myös palveluiden etämyyntiä. Etämyyntisäännösten mukaan kuluttajalla on oikeus peruuttaa kauppa ilmoittamalla siitä elinkeinonharjoittajalle neljäntoista päivän kuluessa vahvistuksen vastaanottamisesta. Vahvistus, joka sisältää mm. tiedot ja ohjeet peruutusoikeuden käyttämisestä, tulee toimittaa yhdessä valokuvien kanssa. Myös suullinen peruuttamisilmoitus on pätevä. Peruuttamisoikeutta ei voi rajata esim. edellyttämällä kuluttajalta euromääräistä omavastuuta tuotteen hinnasta.

Tämän mukaisesti kuvien palauttamisaika alkaa vasta sen jälkeen kun vanhemmat ovat saaneet kuvat nähtäväkseen. Palauttamisoikeus koskee kaikkia kuvia, myös kaveri- ja passikuvia.

3. Kuvien toimittaminen kotiin valokuvauksen jälkeen

Opettajan tai jonkun muun jakaessa kuvat koulussa oppilaille, on kiinnitettävä huomiota seuraaviin näkökohtiin. Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen mukaan ”mainoksessa ei saa käyttää hyväksi lasten luontaista herkkäuskoisuutta tai kokemattomuutta eikä panna koetukselle heidän kuuliaisuuttaan”. Itsestään selvää on, että koulun on huolehdittava siitä, että lapsi ei tunne olevansa eriarvoisessa asemassa muiden luokkatovereiden kanssa. Tämä ajatus ilmenee myös perusopetuslaista (628/1998). Opetuksen tulee mm. edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa.

Lapset ovat kuluttajaryhmä, joka voidaan esimerkiksi tietojensa tai kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi pitää tavallista alttiimpina markkinoinnin vaikutuksille. Tämä todetaan jo hallituksen esityksessä kuluttajansuojalaiksi. Markkinatuomioistuin on ratkaisukäytännössään vahvistanut periaatteen, jonka mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyväksi lasten riippuvuutta tovereista ja opettajista (MT 1980:13 ja MT 1981:9).

Nämä periaatteet on otettava huomioon myös koulukuvausmarkkinoinnissa. Kun valokuvat otetaan koulussa, on varmistuttava siitä, että kuvaus ja kuvien toimittaminen ei synnytä lapsen ja muiden oppilaiden tai lapsen ja kodin välille ristiriitatilannetta. Lasta ei myöskään saa asettaa eriarvoiseen asemaan luokkatovereiden kanssa. Samaa periaatetta on sovellettava vastaavasti päiväkodeissa.

3.1 Kuvat suljetussa kuoressa

Kuvat on annettava lapsille suljetussa kuoressa ja huolehdittava siitä, etteivät lapset aukaise kuoria etukäteen. Jo lukemaan oppineita lapsia varten voi esimerkiksi kuoren päällä olla teksti: Saa avata vasta vanhempien kanssa. Valokuvaamon ja koulun tulee myös sopia siitä, että opettaja kehottaa lapsia viemään kuoret vanhemmille avaamattomina. Näin voidaan vähentää sitä, että lapset vaihtavat keskenään kuvia ennen kuin vanhemmat ovat päättäneet kuvien lunastamisesta. Tämä voi myös vähentää mahdollisia ristiriitoja vanhempien ja lasten välillä kuvien lunastamisen tarpeellisuudesta. Onhan selvää, että lapsi useimmiten haluaa koko itseään koskevan kuvalajitelman tai ainakin juuri ne kuvasarjat, joita toveripiirissäkin halutaan. Hänen saattaa olla vaikea ymmärtää vanhempien toisenlaista mielipidettä. Tämä korostuu, mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys.

3.2 Maksu-, tilaus- ja palautusehdot

Hintamerkintäasetuksen mukaan tavaroiden ja palveluiden hinnat on ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Kuvien mukana olevassa laskussa on oltava asialliset hintatiedot, eli kuvalajitelman kokonaishinta ja sen osien hinnat eriteltynä, maksuehdot ja tilausehdot. Mukana on oltava myös selvät palautusohjeet ja maininta siitä, että palautusaika on vähintään 14 päivää kuvien vastaanottamisesta. Mukana on oltava myös riittävän suuri kuori kuvien palauttamiseksi.

Kuluttajansuojalain mukaan elinkeinonharjoittajan on etämyynnissä korvattava palautuskulut kuluttajalle, mikäli hyödyke voidaan palauttaa tavanomaisella tavalla postitse. Tämän vuoksi suositeltavin tapa onkin, että vastaanottaja maksaa palautuskuoren postikulut.

4. Kuvien palautusoikeus tasapainottaa myyntimenetelmää

Arvioitaessa myyntimenetelmää kuluttajansuojan kannalta, on oikeudellisessa arvioinnissa pääpaino kuvien palauttamisessa. Valokuvauksen ennakkoilmoittamismenettelyllä vanhemmat saavat etukäteen tietoa kuvauksesta, antavat kuvaukseen osallistumiseen suostumuksensa ja suostuvat ottamaan kuvat nähtäväkseen. Tällä varmistetaan myös se, ettei kysymyksessä ole 3 negatiivinen sopimussidonta.

Valokuvausmarkkinointia on arvosteltava yhtenä kokonaisuutena. Kun otetaan huomioon markkinointiin liittyvät osatekijät, kuten valokuvien ottopaikka, markkinointikanavat; opettajat ja lapset, toimii peruuttamisoikeus tasapainottavana sopimusehtona tässä myyntimenetelmässä.

Käytännössä ei ole mahdollista evätä lapsen osallistumista valokuvaukseen, vaikka lapsella ei olisikaan suostumusta mukanaan. Kuvien peruuttamisoikeus turvaa sen, että vanhemmat voivat kotona rauhassa tutustua kuviin ja lunastaa vain ne kuvat, jotka katsovat tarpeelliseksi. Vanhemmat voivat siis palauttaa kaikki kuvat. Kuvien palauttamisen on lisäksi oltava vaivatonta.

5. Alaikäisen tilaukseen holhoojan allekirjoitus

Kuluttaja-asiamies on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut, että markkinointiaineistoa ei saa lähettää suoraan alaikäiselle ja että alaikäinen tarvitsee tilaukseensa holhoojan suostumuksen.

Vaikka 15-vuotias saa päättää omalla työllään hankkimistaan varoista, kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännön mukaisesti tilauksessa on oltava holhoojan allekirjoitus.

5.1 Kuvalajitelman voi toimittaa vanhemmille myös postitse

Mikään ei estä valokuvaajaa toimittamasta kuvia postitse oppilaan kotiin. Kirje on tällöin lähetettävä vanhempien nimellä. Tällä menettelytavalla vältyttäisiin myös siltä, että lapset joutuvat toimimaan välittäjinä kaupankäynnissä.

Linjaus on laadittu vuonna 1992, tarkistettu 9/2008.

(2004, tarkistettu 2015)

Lihavuuden yleistyminen etenkin lapsilla on kasvava huolenaihe koko Euroopassa. Myös suomalaisten lasten ylipaino on lisääntynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana merkittävästi. Lasten painokehitystä sääteleviin tekijöihin, ruokavalintoihin ja liikuntaan, vaikuttavat osaltaan ympäristö, saatavuus, vanhemmat, kaverit ja koulu. Tutkimusten mukaan myös lapsille suunnatun mainonnan määrä ja sisältö muokkaavat kulutustottumuksia. Useimmat lapsille markkinoidut elintarvikkeet sisältävät runsaasti rasvaa, sokeria tai suolaa. Tämä on ristiriidassa kansanterveydellisten päämäärien ja kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n terveellistä ravintoa ja liikuntaa edistävän maailmanlaajuisen strategian kanssa.

1. Yleistä

Kuluttaja-asiamies ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos ovat laatineet tämän suosituksen ohjenuoraksi mainostajille suunniteltaessa elintarvikemarkkinointia lapsille. Asiantuntijana on ollut mukana Elintarviketurvallisuusvirasto.

Elintarvikemarkkinointia voidaan arvioida sekä kuluttajansuojalain että elintarvikelain markkinointisäännösten pohjalta. Tässä suosituksessa ei ole käsitelty elintarvikelain säännöksiä vaan niiden tulkintaa on selvitetty Elintarvikeviraston julkaisemissa valvontaoppaissa. Markkinoijan tulee ottaa tässä esitetyn lisäksi huomioon myös elintarvikkeiden turvallisuuteen ja pakkausmerkintöihin liittyvät säädökset.

Yhteiskunnassamme vallitsevien arvojen mukaan lasten terveyttä ja hyvinvointia pidetään merkittävänä ja tavoiteltavana asiana. Markkinoinnin hyvän tavan vastaisuutta tai sopimattomuutta arvioidaan yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttävien arvojen ja periaatteiden valossa. Markkinoinnin lainmukaisuuden arvioinnissa on otettava siten huomioon ne vallitsevat kansanterveydelliset päämäärät, joita yhteiskunnassamme halutaan edistää. Tässä suosituksessa on esitelty markkinoinnin pelisääntöjen ohella myös esimerkkejä markkinaoikeuden ratkaisukäytännöstä ja kuluttaja-asiamiehen valvontatyössä esiin tulleista tapauksista.

Elintarvikemarkkinoinnin vaikutuksista lasten ruokavalioon on tehty useita katsauksia. [1] Mainonnan sisältö ja määrä vaikuttavat osaltaan kulutustottumuksiin etenkin lasten ja nuorten ollessa kyseessä. Tutkimusten mukaan mainonta ei vaikuta ainoastaan tiettyjen tuotemerkkien suosimiseen (mikä suklaapatukka valitaan) ylipäänsä vaan myös siihen, minkälaisia valintoja nuoret tekevät ruoan suhteen (valitaanko makeisia vai hedelmiä). Ruokailutottumuksia opitaan ja sisäistetään jo varhaislapsuudessa. Valtaosa lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta tai heidät tavoittavasta elintarvikemainonnasta muodostuu sokeroitujen murojen, virvoitusjuomien, makeisten, sipsien ja hampurilaisten markkinoinnista. Kyseisten tuotteiden markkinoinnissa on tyypillistä, että ne yhdistetään lasten sankareihin ja sarjakuvahahmoihin, hauskuuteen, kylkiäisleluihin ja kilpailuihin. Mitä enemmän lapset ja nuoret näkevät kyseistä mainontaa sitä enemmän he myös kuluttavat näitä tuotteita.

Kansanterveydestä huolehtivat tahot pitävät useimpia lapsille ja nuorille markkinoituja ruokia epäterveellisinä eli ruokina, jotka sisältävät runsaasti rasvaa, sokeria tai suolaa sekä niukasti kuitua, välttämättömiä kivennäisaineita, vitamiineja ja muita terveyden kannalta tärkeitä ainesosia. Usein kysytään, onko terveellisiä ja epäterveellisiä ruokia ylipäänsä olemassa vaiko vain terveellisiä ja epäterveellisiä ruokavalioita. Joka tapauksessa runsaasti rasvaa, sokeria tai suolaa sisältävät elintarvikkeet runsaasti käytettynä myötävaikuttavat epäterveellisen ruokavalion kehittymiseen kun taas vähän tyydyttynyttä rasvaa, sokeria ja suolaa sekä runsaasti kuituja sisältävien vaihtoehtojen valinta on terveyden kannalta suositeltavaa.

Alaikäiset ovat aikuisia alttiimpia mainonnan vaikutuksille. Lapset uskovat mainosviestien todenmukaisuuteen, eikä heillä ole vielä riittävää tietoa runsaasti sokeria, suolaa tai rasvaa sisältävien tuotteiden liikakulutukseen liittyvistä terveyshaitoista. Lapset pystyvät vaikuttamaan myös huomattavasti vanhempiensa ostokäyttäytymiseen. Lapsiin vetoavalla mainonnalla aiheutetaan ostopaineita vanhemmille, joilla tulisi kuitenkin olla ensisijainen oikeus päättää perheen hankinnoista. Mainonnalla lapsille ja nuorille luodaan mielikuvia trendikkäistä valinnoista ja elintavoista, joiden mainostaja haluaa säilyvän myös aikuisiällä. Mainonnan avulla myös terveelliset tuotteet ja elintavat on mahdollista tehdä lapsia ja nuoria houkutteleviksi.

Epäterveellisistä ruokatottumuksista ja elintavoista aiheutuu lukuisia erilaisia terveyshaittoja ja kroonisia sairauksia. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on hiljattain antanut uudet suomalaiset ravitsemussuositukset, jotka pohjautuvat vastaaviin Pohjoismaiden ja WHO:n suosituksiin. [2] Suomi on WHO:n yleiskokouksessa vuonna 2004 osaltaan hyväksynyt WHO:n maailmanlaajuisen strategian terveellisen ravinnon ja liikunnan edistämiseksi. Entistä terveellisemmillä ravinto- ja liikuntatottumuksilla olisi todennäköisesti saatavissa suurempi kansanterveydellinen parannus kuin muilla toimenpiteellä.

Hyvin monessa maassa on eriasteisia säädöksiä, joilla pyritään suojaamaan lapsia epäasialliselta ja haitalliselta elintarvikemainonnalta. [3] Myös Euroopan elintarvikejärjestö CIAA on antanut lapsiin kohdistuvaa markkinointia koskevan suosituksen. Kuluttaja-asiamiehen yleiset alaikäisiin kohdistuvan markkinoinnin pelisäännöt on koottu vuonna 2004 julkaistuun ohjeeseen Alaikäiset, markkinointi ja ostokset.

---

 

[1] Hastings, G., Stead, M., McDermott, L., Forsyth, A., MacKintosh, A.M., Rayner, M., Godfrey, C., Caraher, M. & Angus, K. (2003). Review of the research on the effects of food promotion to children. London: FSA.

[2] Valtion ravitsemusneuvottelukunta (2005): Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon.

[3] Hawkes, C. (2004). Marketing Food to Children: the Global Regulatory Environment. Geneva: WHO.

2. Terveysnäkökulma

Tutkimusten mukaan lihavuuden yleistymisen taustalla ovat mm. liikunnan puute, epäsäännölliset ruokailuajat ja epäterveelliset ruokatottumukset. Erityisesti sokeripitoisten virvoitusjuomien ja makeisten käytön yleistyminen on lisännyt niiden osuutta energian saannista. Toisaalta myös pizzojen ja vastaavien pikaruokien lisääntynyt kulutus lisää rasvan ja suolan saantia. Runsaasti suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruokavalion haitallinen vaikutus mm. verenpaineeseen ja veren kolesteroliin on hyvin osoitettu. Ruoan suolaisuustaso samoin kuin rasvan laatu ja määrä ovat tottumuskysymyksiä. Mikäli lapsi tottuu vähäsuolaiseen ja kohtuullisesti hyvää rasvaa sisältävään ruokaan, hän todennäköisesti myös syö sellaista myöhemmin elämässään.

Huolestuttavaa on, että ylipainon lisääntymisen ohella myös nuoremman väestön parissa veren kolesterolitason lasku on pysähtynyt ja kääntynyt nousuun. Lihavuuden yleistyminen on tuonut mukanaan myös muita terveyshaittoja, kuten tyypin 2 diabeteksen esiintymisen jo lapsilla ja nuorilla. Lihavuuden lisäksi myös hammaskarieksen esiintyminen on selkeästi sidoksissa ravintotottumuksiin. Suomessa lasten ja nuorten hyvä hammasterveyden kehitys on viime vuosina pysähtynyt.

Elintarvikkeiden myynninedistämistoimet ovat usein ristiriidassa kansanterveydellisten tavoitteiden kanssa. Erilaisten paljousalennusten markkinointi ja elintarvikkeiden suurentuneet pakkaus- ja annoskoot houkuttelevat myös helposti liikakulutukseen. Mainostajan olisi syytä pohtia, onko makeisten, virvoitusjuomien ja hampurilaisten myynninedistäminen lapsia kiinnostavilla leluilla tai paljousalennusten voimakas markkinointi sopusoinnussa kansanterveydellisten päämääriemme kanssa. Entä onko lasten- ja nuortenohjelmien katseluaika oikea hetki makeisten ja virvoitusjuomien mainostamiselle.

Koulujen virvoitusjuoma- ja makeisautomaattien tuotetarjonta on ristiriidassa koulujen antaman terveyskasvatuksen kanssa. Näiden automaattien isot kaupalliset mainokset eivät myöskään sovi kouluun, jonka tarkoitus ei ole toimia markkinointikanavana vaan kasvattajana ja puolueettomana tiedon jakajana. Oppilaskuntien ylläpitämiä automaatteja on perusteltu oppilaskuntien rahantarpeella, mutta se ei saa ohittaa terveysnäkökulmaa. Tuotteet olisi mahdollista korvata terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Tästä on jo joissakin kouluissa hyviä esimerkkejä.

Vanhempien on vaikea kasvattaa lapsiaan terveellisiin ruokailutottumuksiin, jos lapsille suunnatussa markkinoinnissa viestitetään samanaikaisesti päinvastaisia asenteita. Markkinoinnin tulisi tukea kuluttajien kiinnostusta omaan terveyteensä ja edistää terveellisten vaihtoehtojen kulutusta. Elinkeinoelämältä voidaankin edellyttää yhteiskunnallista vastuunottoa sen suhteen, minkälaista elintarvikemarkkinointia lapsille ja nuorille suunnataan.

Kaiken kaikkiaan lasten terveyskasvatuksen suhteen olisi suotavaa, että ”epäterveellisten” tuotteiden mainonnassa lapsille oltaisiin pidättyväisiä eikä mainonnassa turvauduttaisi voimakkaasti tunteisiin vetoaviin keinoihin.

Vastaavasti olisi suotavaa että ”terveellisten” ruokien mainonnan osuus lisääntyisi ja että mainonnassa voitaisiin sopivalla tavalla viitata myös muihin terveellisiin elintapoihin kuten liikuntaan.

3. Kenellä päätösvalta?

Kuka päättää, mitä lapsi syö?

Kuka lapset kasvattaa — kenen pitäisi päättää?

Kenelle mainosviesti suunnataan?

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lapsen ihmisarvoa on kunnioitettava ja vanhemmille on taattava rauha lastensa kasvattamiseen. Sopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. Suomen perustuslain mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Edelleen perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Markkinointi, joka pyrkii sivuuttamaan vanhempien mahdollisuuden toimia täysipainoisesti lastensa kasvattajina, on hyvän tavan vastaista.

Alaikäiset ovat aikuisia alttiimpia mainonnan vaikutuksille ja heidät on helpompi saada kiinnostumaan markkinoidusta tuotteesta. Vanhemmilla on lastensa kasvattajina kuitenkin oikeus päättää perheen hankinnoista ilman, että suoraan lapseen vetoamalla aiheutetaan ostopaineita. Mainonta ei saa asettaa vanhempien päätösvaltaa kyseenalaiseksi eikä se saa antaa lapselle väärää käsitystä hänen toimivallastaan.

Markkinatuomioistuin kielsi hampurilaisaterian markkinoinnin siten, että lapsi esittää ostokehotuksen tai suoran vetoomuksen tuotteen ostamiseksi. (MT 1987:13)

Hampurilaisaterian tv-mainoksessa yrityksen maskotti-koira seikkaili mielikuvitusmaailmassa ja houkutteli lasta tassullaan viittaamalla seuraamaan sitä ravintolaan. Kuluttaja-asiamies muistutti yritystä siitä, että lapsille suunnattuja suoria ostokehotuksia sisältävä markkinointi on sopimatonta. (KA 2003/40/2952)

Lisäksi on otettava huomioon, että mainonta voi tavoittaa lapsen siitä huolimatta, että se ei ole suoraan lapsille kohdistettu. Tällaista markkinointia arvioidaan kuten lapsille suunnattua markkinointia. Televisio- ja radiomainonnassa on siten huomioitava mainosten lähetysajat ja ohjelmat, joiden yhteydessä mainokset lähetetään. Lapset tavoittaa myös mainonta, jota esitetään elokuvateattereissa ennen lasten elokuvia tai lasten videoilla.

4. Mainonnan hyvä tapa

Sopimattomuutta tai hyvän tavan vastaisuutta arvioidaan yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttävien arvojen ja periaatteiden valossa, jotka heijastuvat mm. voimassa olevista laeista ja muista säännöksistä. Yhteiskunnassamme yleisesti vallitsevien arvojen mukaan lasten terveyttä ja hyvinvointia pidetään merkittävänä ja tavoiteltavana asiana, josta vanhemmat ovat usein huolissaan. Markkinointi, joka on näiden yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden vastaista, on aina myös hyvän tavan vastaista. Markkinaoikeus on pitänyt sopimattomana markkinointina esimerkiksi tarpeetonta väkivallan käyttöä, sukupuoleen tai syntyperään perustuvaa syrjintää taikka sopimattomien käyttäytymismallien esittämistä lapsille.

Hyvän markkinointitavan vaatimuksia arvioidaan myös sen perusteella, minkälaisia tarpeita eri kuluttajaryhmillä on suojelun suhteen. Alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia on arvosteltava keskimääräistä tiukemmin, koska alaikäisiä voidaan tietojensa tai kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi pitää tavallista alttiimpina markkinoinnin vaikutuksille. Tämä periaate on luettavissa useista markkinaoikeuden ratkaisuista.

Saako karkilla kavereita?

Helpottaako hampurilainen yksinäisyyttä?

Korvaako suklaa sydänystävän?

Luovatko jotkut elintarvikkeet perheelle yhteistä laatuaikaa?

Mainonnassa ei ole hyväksyttävää vedota vanhempien kasvatusvastuuseen syyllisyydentuntoa herättämällä. Mainoksessa ei pidä antaa mielikuvaa siitä, että tietyn tuotteen hankkimalla vanhempi onnistuu lapsen kasvattajana.

Mainoksessa kuvattiin äitiä, joka kertoi haluavansa lastensa parasta ja tarjosi heille siksi aitoa hedelmää sisältävän tikkarin, kun he halusivat karkkia. Kuluttaja-asiamies piti mainosta hyvän tavan vastaisena, kun siinä vedottiin vanhempiin ja käytettiin hyväksi vanhempien huolta lastensa terveydestä korostamalla tuotteen terveellisyyttä, vaikka tuote sisältää todellisuudessa pääosin sokeria. (KA 2005/40/3273)

Mainonnassa ei saa myöskään vedota lapsen tunteisiin käyttämällä hyväksi lapsen kokemattomuutta ja herkkäuskoisuutta. Mainonta ei saa luoda lapsille mielikuvaa siitä, että ihmisarvoa, elämän laatua ja hyviä sosiaalisia suhteita voisi korvata tai niitä voisi hankkia ruoalla.

Mainoksessa kuvattiin perheen muuttoon liittyen alaikäisen yksinäisyyttä. Hampurilaisaterian ostamiseen liitettiin onnellisuus ja ystävien kokoontuminen. Markkinatuomioistuin piti mainosta hyvän tavan vastaisena, kun siinä annettiin vaikutelma, jonka mukaan markkinoitava tuote korvaisi ystäviä tai vähentäisi yksinäisyyttä. (MT 1990:16)

Makeisia mainostettiin tekstillä ”Karkilla saat kavereita.” Kuluttaja-asiamies piti mainosta hyvän tavan vastaisena, kun siinä annettiin ymmärtää, että karkkia ostamalla välttyy yksinäisyydeltä. (KA 1996/40/0989)

Lisäksi on huomattava, että lapset luottavat yleensä vanhempiensa tietämykseen ja mainosviesti vanhemman esittämänä saa helposti lapsen silmissä erityisen painoarvon.

Tikkarimainoksesta lapselle välittyi mielikuva tuotteesta, jota äiti piti erityisen suositeltavana ja terveellisenä valintana lapsilleen. Kuluttaja-asiamies piti mainosta hyvän tavan vastaisena, kun siinä käytettiin hyväksi vanhemman roolimallia siten, että lapselle välitettiin harhaanjohtava vaikutelma tuotteen ominaisuuksista. (KA 2005/40/3273)

Lapset ja nuoret samastuvat myös herkästi idoleihinsa ja omaksuvat heidän kauttaan kulutustottumuksia. Sen takia markkinoinnissa on syytä kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia ruokailutottumuksia idoleiden avulla edistetään.

Käyttäytymismallina välinpitämättömyys muiden turvallisuudesta?

Jogurtista energiaa törmäilemiseen?

Suklaatupakkaa lapsille?

Markkinointi on yksi tapa välittää yhteiskunnassamme vallitsevia arvoja ja se vaikuttaa moni tavoin myös katsojansa maailmankuvaan. Lapsen ja nuoren maailmankuva on vasta muotoutumassa ja siksi se on myös vaikutuksille alttiimpi. Lapset saavat herkästi vaikutteita mainosten käyttäytymismalleista. Siksi mainoksissa ei saa esittää tilanteita, joissa toimitaan yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen arvojen vastaisesti tai tilanteita, joita jäljitellessä lapsi saattaa vahingoittaa itseään tai muita.

Jogurttimainoksessa lapsi pomppi vieterikengillä törmäillen muihin ihmisiin ja kaataen myyntipöytiä. Vaikka aikuinen kuluttaja piti tapahtumia liioiteltuina ja kuvitteellisina, lapsi saattoi kokea mainoksen tapahtumat todellisempina. Markkinatuomioistuin piti mainosta hyvän tavan vastaisena, kun siinä esitettiin hyväksyttävänä käyttäytymisenä välinpitämättömyys ja piittaamattomuus toisten ihmisten turvallisuudesta ja omaisuudesta. (MT 1995:16)

Muropakkauksessa oli kuvattu lännenhattuun pukeutunut pieni poika, jolla roikkui vyöllään kahdet avonaiset sakset. Kuluttaja-asiamies totesi, että vaikka kyseinen kuva oli todennäköisesti tarkoitettu kuvitteelliseksi tilanteeksi, saattaa kuvaa katseleva lapsi mieltää asian toisin ja ottaa siitä oppia leikkeihinsä. Mainonnassa ei saa esittää tilanteita, joita jäljitellessään lapsi saattaa vahingoittaa itseään. Markkinointi oli hyvän tavan vastaista. (KA 2005/40/1512)

Mainonta ei myöskään saa sisältää lasta pelottavia elementtejä.

Jäätelöä markkinointiin lastenlehdessä ja bussipysäkeillä paholaishahmon avulla. Kuluttaja-asiamies piti sopimattomana lapsiin kohdistuvaa markkinointia, jossa käytettiin tehokeinona lapsen pelottelua. (KA 98/40/1074)

Sämpylöitä markkinoitiin televisiossa alkuillasta kauhutarinaa tehokeinona käyttäen. Kuluttaja-asiamies piti mainosta sopimattomana, kun siinä käytettiin lasta pelottavia elementtejä ja mainosta esitettiin pienten lasten katseluaikaan. (KA 99/40/1814)

Alaikäisille ei saa markkinoida alkoholia tai tupakkaa edes epäsuorasti esim. sisällyttämällä markkinointiin viittauksia tällaisten tuotteiden käyttöön.

Makeisia markkinoitiin tupakka-askin näköisessä pakkauksessa. Markkinointi on muutakin kuin esim. tv- tai printtimainontaa, KA totesi. Myös tuotteen pakkaus on osa markkinointia, jota arvioidaan kuluttajansuojalain perusteella. Lasten totuttaminen tupakkatuotteisiin ja positiivisen mielikuvan luominen tupakointiin suklaasavukkeiden avulla on lainvastaista. (KA 2001/40/4822)

Syömällä vai syömättä hyväksytyksi?

Mainonnan ihmiskuva ei useinkaan vastaa arkitodellisuutta. Mainoksissa luodaan ja ihannoidaan usein tiettyjä ulkonäkömalleja ja luodaan ulkonäköpaineita nuorille ja jo lapsillekin. Raja tavallisen ihmisen sekä mainoksissa esiintyvän mallin välillä voi helposti hämärtyä, kun on kyse kohderyhmästä, jonka ihmiskuva on vasta muotoutumassa. Mainostajilta voidaan edellyttää yhteiskunnallista vastuunottoa sen suhteen, minkälaisia roolimalleja ja asenteita mainoksilla luodaan alaikäisille.

Mainoksessa noin kymmenenvuotias tyttö kertoi tykkäävänsä tikkarista, koska siinä on 0 % rasvaa. Kuluttaja-asiamies piti mainosta sopimattomana, kun siinä luotiin mielikuva siitä, että kyseessä on terveellinen välipala, koska se ei sisällä rasvaa ja lapsen esittämänä viestitettiin, että jo lasten ja nuorten on syytä tarkkailla tuotteiden rasvapitoisuutta ja kiinnittää huomiota painonhallintaan. (KA 2003/40/3721)

Enemmän suklaata kaveria vahingoittamalla?

Kuuluuko alastonkuvat purukumipakkaukseen?

Väkivaltaa voidaan käyttää markkinoinnissa tehokeinona vain silloin harvoin, kun väkivallan esittämisellä on luonnollinen yhteys markkinoitaviin tuotteisiin. Lapsille suunnatussa markkinoinnissa väkivaltaa ei voi käyttää lainkaan. Lapsilla ei ole tavallisesti käsitystä väkivallan seurauksista, esimerkiksi siitä, minkälaisen vahingon jopa yksittäinen lyönti tai potku voi aiheuttaa.

Kurkkupastillien tv-mainoksessa kuvattiin koripallo-ottelua, jossa pelaajat ottivat väkivaltaisesti yhteen. Kuluttaja-asiamies piti mainosta hyvän tavan vastaisena, kun esitetyllä väkivallalla ei ollut markkinoitavaan tuotteeseen mitään luonnollista yhteyttä ja väkivaltaa käytettiin vain kiinnittämään katsojien huomiota. (KA 2001/40/5322)

Suklaapatukan tv-mainoksessa mies ohjasi tandem-polkupyörää siten, että takana ajava nainen löi päänsä puunoksaan ja putosi pyörän selästä. Mies jatkoi polkemista ja haukkasi tyytyväisen näköisenä suklaata. Kuluttaja-asiamies piti mainosta hyvän tavan vastaisena, kun siinä kuvattiin oikeutettuna käytöksenä väkivallan käyttäminen ja toisen henkilön terveyden vaarantaminen oman suklaa-annoksen kasvattamiseksi. Lisäksi mainoksen tarina antoi lapselle käyttäytymismallin, joka kuvastaa välinpitämättömyyttä toisten ihmisten henkeä ja terveyttä kohtaan.  (KA 2005/40/1835).

Lapsilla on oikeus olla altistumatta ikä- ja kehitystasoonsa sopimattomille ärsykkeille. Lapsen kokemusmaailma ei mahdollista seksuaalisen toiminnan ymmärtämistä. Nuorilla käsitys omasta minäkuvastaan ja seksuaalisuudestaan on parhaillaan muotoutumassa, joten mainonnan luomalla ihmiskuvalla on vaikutusta tähän kehitysprosessiin.

Purukumia markkinoitiin pahvisessa rasiassa, jossa oli kuvia yläosattomista naisista. Kuluttaja-asiamies piti markkinointia sopimattomana, kun erityisesti lapsia kiinnostavan tuotteen yhteyteen oli liitetty naista esineellistäviä alastonkuvia, joilla ei ollut itse tuotteen kanssa minkäänlaista asiallista yhteyttä. (KA 2002/40/4414)

5. Mainonnan harhaanjohtavuus

Kuuluuko mainostajan varoittaa rasvasta ja sokerista?

Jos mainostetaan kevyt-tuotetta, pitääkö kertoa myös suolasta ja sokerista?

Tiedot elintarvikkeiden ravitsemusvaikutuksista vaikuttavat kuluttajien ostopäätöksiin. Markkinointia arvioidaan sen antaman kokonaisvaikutelman perusteella. Oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa harhaan, jos kokonaisuuden kannalta merkittäviä tietoja ei saateta kuluttajien tietoon tai ne esitetään epäselvästi.

Mainos ei saa antaa harhaanjohtavaa vaikutelmaa tuotteen terveellisyydestä tai houkutella huonoihin ruokailutottumuksiin. Jos markkinoinnissa esitetään jokin terveelliseen ominaisuuteen viittaava väite, tulisi myös muu mahdollinen ”epäterveellisempi” ominaisuus tuoda yhtä selvästi esille. Rasvattomat elintarvikkeet saattavat sisältää esim. hyvin runsaasti sokeria. Tuotteen rasvattomuutta korostettaessa on varottava antamasta harhaanjohtavaa vaikutelmaa tuotteen terveellisyydestä muuten.

Tuotteen koostumusta koskevat tiedot pitää kertoa selkeästi ja yksiselitteisesti sellaisilla termeillä, jotka kuluttaja ymmärtää. Yleisiä ja moniselitteisiä ilmaisuja on syytä välttää. Esimerkiksi markkinointiväite ”sisältää vähemmän sokeria” ei anna lainkaan tietoa tuotteen todellisesta sokeripitoisuudesta. Väite voi myös johtaa harhaan, jos tuote ei sisällä sen vähempää sokeria kuin muut saman tuoteryhmän tuotteet. Tämän takia markkinoinnissa on ylipäänsä syytä kertoa vain sellaisista asioista, jotka ovat tuotteen ravintosisällön kannalta merkityksellisiä ja olennaisia.

Kun ravitsemusväitteiden käyttämistä arvioidaan, otetaan huomioon myös muut saman tuoteryhmän tuotteet. Esim. sanan ”rasvaton” käyttäminen markkinoinnissa on harhaanjohtavaa, jos kyseiset tuotteet eivät yleensäkään sisällä rasvaa.

Tikkarimainoksessa tuotiin voimakkaasti esiin tuotteen rasvattomuus ja luotiin mielikuva terveellisestä välipalasta. Kuluttaja-asiamies katsoi, että yleisesti rasvattoman tuotteen rasvattomuuden korostaminen siten, että luotiin vaikutelma terveellisestä tuotteesta oli harhaanjohtavaa markkinointia. (KA 2003/40/3721)

Mehumainoksen pääsanoman muodosti tieto siitä, että mehu sisältää vähemmän sokeria ja enemmän hedelmää. Mainoksessa ei kuitenkaan kerrottu minkä verran sokeria on vähennetty ja hedelmää lisätty. Kyseiset ilmaisut olivat niin moniselitteisiä, ettei niiden perusteella voinut päätellä mehun tosiasiallista koostumusta. Kuluttaja-asiamies muistutti yritystä siitä, että oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa harhaan, jos kokonaisuuden kannalta merkittävät tiedot esitetään epäselvästi. (KA 2005/40/3827)

Lapsella ei ole samanlaista kykyä arvioida mainonnan tarkoitusta kuin aikuisella. Lapset tulkitsevat mainosviestejä hyvin konkreettisesti, eikä heillä ole yleensä riittävää tietoa erilaisten elintarvikkeiden ravintosisällöstä. Tämän takia esim. makeisia, virvoitusjuomia tai sipsejä tai muita runsaasti sokeria, suolaa tai rasvaa sisältäviä tuotteita mainostettaessa ei saa antaa vaikutelmaa, että tuotteet korvaisivat tavanomaisen ravinnon tai olisivat suositeltava välipalavaihtoehto.

Tikkarimainoksessa tuotiin sekä sanallisesti että kuvallisesti voimakkaasti esiin tuotteen sisältävän aitoa hedelmää. Todellisuudessa kyseinen tikkari sisälsi vain 3 % hedelmää. Kuluttaja-asiamies totesi, että tikkarin hedelmäpitoisuus mainoksen pääsanomana ja siihen liittyvän mielikuvan luominen terveellisestä tuotteesta on harhaanjohtavaa markkinointia, kun tuote sisältää vain hyvin pienen määrän hedelmää ja koostuu todellisuudessa pääosin sokerista. (KA 2005/40/3273)

6. Markkinointikeinot

Pakkauksesta tuttu piirroshahmo seikkailee nettipelissä – ajanvietettä vai piilomainontaa?

Markkinoinnista on aina käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus, olipa kohderyhmänä aikuiset tai alaikäiset. Pienet lapset eivät ylipäätään pysty erottamaan markkinointia muusta informaatiosta. Vasta noin 8-vuotiaana lapset ymmärtävät mainonnan myyntitarkoituksen. Kun otetaan huomioon lapsen puutteellinen kyky ymmärtää mainontaa, vaatimukset markkinoinnin tunnistettavuudelle ovat yleistä tiukemmat. Kohderyhmän ikä otetaan huomioon tunnistettavuutta yksittäistapauksessa arvioitaessa.

Piilomainonta tai peitelty mainonta ei ole koskaan hyväksyttävää. Tämän takia mainosviestejä ei saa sisällyttää ajanvieteaineistoon tai ohjelmiin. Markkinoinnin tunnistettavuus hämärtyy, jos markkinointi puetaan toimitukselliseen muotoon, esim. sarjakuvaksi tai artikkeliksi. Markkinoinnissa ei saa muutenkaan käyttää lapselle muusta yhteydestä tuttuja piirros- tai muita hahmoja tavalla, jota lapsi ei voi heti tunnistaa markkinoinniksi.

Lisäksi on huomattava, että lapsiin vetoaa erityisesti tuttujen sarjakuvasankareiden ja piirroshahmojen esittämät viestit. Sen takia markkinoinnissa on syytä kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia ruokailutottumuksia näiden hahmojen avulla edistetään.

Hampurilaisaterian tv-mainoksessa yrityksen maskotti-koira seikkaili mielikuvitusmaailmassa johdattaen lapsen ravintolaan. Kuluttaja-asiamies piti mainosta sopimattomana, kun mainos oli laadittu lapsiin vetoavaksi tarinaksi, jonka lopuksi vasta selvisi, että kyseessä oli mainos (KA 2003/40/2952).

Internetissä tunnistettavuuden vaatimus korostuu. Internetissä käytetään voimakkaita välineitä: liikkuvaa kuvaa, ääntä ja vuorovaikutteisuutta, jonka avulla lapset saadaan suoraan mukaan toimintaan niin, että he osallistuvat itse markkinointipeleihin. Mainonnan ja viihteen yhdistäminen (kuten nk. advergames) johtaa usein siihen, ettei markkinointia pysty tunnistamaan.

Keräilysarjat ainoa tapa varmistaa tuotteen valinta toisenkin kerran?

Kaupan hyllyt täynnä samoja tuotteita — kylkiäiset kilpailevat kuluttajan huomiosta?

Mainostetaanko elintarvikkeita vai leluja?

Kylkiäisten markkinointiin lasta kiinnostavien tuotteiden yhteydessä on suhtauduttava eri perustein kuin muuten. Lapset eivät kykene arvioimaan kylkiäisen arvoa samoin kuin aikuiset. Raha-arvoltaan vähäinen kylkiäinen voi olla lapselle houkuttelevampi kuin itse päätuote, jolloin ostopäätökseen on helppo vaikuttaa kylkiäisen avulla. Siksi lasta kiinnostavia tuotteiden markkinoinnissa on erityisesti varmistauduttava siitä, ettei kylkiäisen esittely muodostu lasta kiinnostavaksi pääasiaksi mainoksessa tai pakkauksessa.

Markkinatuomioistuin piti sopimattomana lapsiin kohdistuvaa hampurilaisaterian markkinointia, jossa keskeisellä sijalla oli leikkilaivan muotoinen pakkaus. (MT 1987:13)

Markkinatuomioistuin piti sopimattomana lasten hampurilaisaterian markkinointia niin, että mainoksessa esiteltiin pääasiassa ateriaan sisältyvää lelua itse tuotteen jäädessä toissijaiseen asemaan. (MT 2002:7)

Jos tuotteeseen liitetään keräilysarja, sarjan kerääminen muodostuu lapselle helposti pääasiaksi. Markkinointi ei saa aiheuttaa tilanteita, joissa alaikäiset painostavat vanhempiaan hankkimaan jonkun tuotteen vain keräilysarjan vuoksi. Vanhemmilla on oikeus päättää perheen hankinnoista ilman, että lapsen keräilykiinnostusta käytetään hyväksi päätuotteen markkinoinnissa. Siksi elintarvikkeisiin ei voi liittää sellaisia keräilysarjoja, joiden saaminen edellyttää tuotteen ostamista.

Yritys jakoi lastenlehden liitteenä sarjakuvaa, jossa oli tyhjät puhekuplat, joihin sai tekstit limonadipullojen irrotettavista etiketeistä. Lapselle puhekuplan sisältävä etiketti saattaa olla merkitykseltään arvokkaampi kuin itse juoma. Kuluttaja-asiamies piti suoraan lapsiin kohdistettua, lasten keräilyharrastuksen vetoavaa markkinointi sopimattomana. (KA 1104/41/79)

Yritys jakoi lastenlehden liitteenä sarjakuvaa, jossa oli tyhjät puhekuplat, joihin sai tekstit limonadipullojen irrotettavista etiketeistä. Lapselle puhekuplan sisältävä etiketti saattaa olla merkitykseltään arvokkaampi kuin itse juoma. Kuluttaja-asiamies piti suoraan lapsiin kohdistettua, lasten keräilyharrastuksen vetoavaa markkinointi sopimattomana. (KA 1104/41/79)

Yritys markkinoi suklaapatukoita, joiden pakkaus sisälsi jääkiekkopelaajien keräilykuvia. Tuotteet pakkauksineen sisälsivät lukuisia ostokehotuksia. Kuluttaja-asiamies piti todennäköisenä, että lapset ostavat tuotetta pelkästään keräilykuvien saamiseksi ja piti lasten keräilykiinnostuksen hyväksi käyttämistä markkinoinnissa sopimattomana. (KA 1992/40/1341)

Kuluttaja-asiamies on edellyttänyt muroja markkinoivien yritysten sitoutuvan siihen, ettei kylkiäisenä käytetä lasta kiinnostavaa keräilysarjaa, jos sen eri osien saaminen edellyttää tuotteen ostamista. Yritykset ovat sitoutuneet muuttamaan markkinointiaan säännöksiä vastaavaksi. (KA 2003/40/2390, 2004/40/5849, 2005/40/0686)

Lapsille suunnattu hedelmärahkamainos koostui lähes kokonaan kylkiäisenä tarjottavan keräilysarjan esittelystä. Lapsia kehotettiin myös keräämään leluja. Kuluttaja-asiamies piti mainosta sopimattomana, kun siinä käytettiin keräilykehotuksen ohella hallitsevasti lasta kiinnostavaa keräilysarjaa, jonka saaminen kokonaisuudessaan edellytti tuotteen ostamista. (KA 2005/40/5689)

Mitä limua ostan – missä on paras kilpailuvoitto?

Markkinointiarpajaiset ovat tuotteen myynnin edistämiseksi järjestettäviä arvontoja tai kilpailuja, joissa kuluttaja voi voittaa sattuman perusteella saatavan edun. Yleinen perussääntö on se, että arpajaisiin tai kilpailuihin on voitava osallistua myös tuotetta ostamatta. Arpajaisten esittely ei saa hallita markkinointia niin, että itse tuote jää toisarvoiseen asemaan. Voiton mahdollisuudesta ei tule myöskään antaa epärealistista vaikutelmaa.

Lapsille kohdistetuissa kilpailuissa ja arpajaisissa sääntö on tiukempi. Lapset eivät kykene arvioimaan realistisesti palkinnon saannin epätodennäköisyyttä samoin kuin nuoret ja aikuiset. He tekevät ostopäätöksen helposti pelkästään houkuttelevan palkinnon perusteella. Näistä syistä lapsille ei yleensä saa kohdistaa arpajaisia tai kilpailuja, joihin voi osallistua tuotteen ostamalla. Pakkauksessakaan ei voi esitellä näitä myynninedistämiskeinoja lapsiin vetoavalla tavalla.

Yhtiö oli järjestänyt suklaapatukoiden myynnin edistämiseksi kilpailun, jossa se oli kehottanut 12-19-vuotiaita keräämään viisi kappaletta suklaapatukoiden kääreitä tai niitä esittäviä mainoskuvia. Kun arvontaan osallistuminen oli olennaisesti helpompaa patukan ostamalla kuin mainoskuvia etsimällä ja leikkaamalla, markkinointi katsottiin sopimattomaksi. (MT 1979:6)

Mainoksessa esitellyn arvonnan palkinto oli erityisesti lasta kiinnostava. Mainoksessa käytettiin ilmaisua ”soita ja voita”. Osallistumisvaihtoehtojen esittely oli omiaan antamaan lapselle kuvan, että soittaminen maksulliseen numeroon oli ainoa tapa osallistua arvontaan. Markkinatuomioistuin piti markkinointia sopimattomana.(MT 1995:16)

Virvoitusjuomapulloihin oli kiinnitetty etiketti, jossa olevalla onnennumerolla osallistui jojon arvontaan. Ainakin lapset saattoivat saada etiketistä sellaisen kuvan, että vain onnennumeron avulla ja tuotteen hankkimalla pystyi osallistumaan arvontaan. Markkinointi oli sopimatonta. (MT 1996:12)

Linjaus on laadittu vuonna 2004, tarkistettu vuonna 2015.

 

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 2014

1. Linjauksen lähtökohtia

Tämä linjaus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön ja kuluttajariitalautakunnan päätöksiin. Linjausta noudattamalla elinkeinonharjoittaja voi varmistua toimintansa lainmukaisuudesta.

Linjaukseen on merkitty sulkeisiin, perustuuko kyseinen kohta lainsäännökseen, lain perusteluihin (HE), kuluttaja-asiamiehen kantaan (KA) vai kuluttajariitalautakunnan päätökseen (KRIL).

2. Etämyyntisäännösten soveltaminen ja lain pakottavuus

Etämyyntiin sovelletaan kuluttajansuojalain 6 luvun säännöksiä sekä oikeusministeriön asetusta peruuttamislomakkeesta ja peruuttamisohjeista (110/2014). Säännökset ovat pakottavia kuluttajan hyväksi. Näin ollen elinkeinonharjoittaja ei voi laatia omia, kuluttajan asemaa huonontavia ehtoja. Kuluttajan asemaa parantavia toimintatapoja voi sen sijaan käyttää. (KSL 6:5)

Lisäksi tulee ottaa huomioon:

• kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointisäännökset ja 5 luvun viivästystä ja virhettä koskevat säännökset
• valtioneuvoston asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa
• tietoyhteiskuntakaari (sähköinen suoramarkkinointi 24:200)
• Tietoyhteiskuntakaari (tiedonantovelvoitteet 22 luku)
• laki palvelujen tarjoamisesta (tiedonantovelvoitteet 2:7, 2:8)
• laki holhoustoimesta (vajaavaltaisen asema 4:23–26)

Ulkomaille sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan toimintaan sovelletaan Suomen lainsäädäntöä, jos markkinointi tapahtuu suomen kielellä. (Rooma I – asetus)

3. Määritelmiä

Kauppasopimuksena pidetään tavaran kauppaa.

Palvelusopimuksena pidetään sopimusta, jossa elinkeinonharjoittaja sitoutuu suorittamaan kuluttajalle palvelun vastiketta vastaan, esim. auton renkaiden vaihto.

Sekasopimusta on arvioitava sen todellisen päätarkoituksen mukaan. Esimerkiksi sekasopimusta, joka sisältää sekä tavaran kauppaa että työtä, on pidettävä kauppasopimuksena, jos sopimuksen päätarkoitus on tavaran omistusoikeuden luovuttaminen ja tavaran arvo on suhteellisesti suurempi kuin työn osuus, esim. tietokoneen ostaminen käyttöönottoasennuksineen.

Digitaalisen sisällön sähköisenä toimittamisena (KSL 6:8) pidetään digitaalisessa muodossa lataamalla, suoratoistona tuotettua tai toimitettua tietoa, esim. tietokoneohjelma, sovellus, peli, musiikki, video (mm. urheilutapahtuman katseluoikeus) tai teksti (mm. näköislehden lukuoikeus). Digitaalisen sisällön sähköisenä toimittamisena ei pidetä muisti- tai tallennusvälineellä esim. CD- tai DVD-levyllä toimitettua digitaalista sisältöä, jolloin kyseessä on tavaran kauppa.

4. Milloin kyseessä on etämyynti

Etämyynnistä on kyse, kun sopimus syntyy yhtä tai useampaa etäviestintä käyttämällä etämyyntiä varten luodussa myyntijärjestelmässä. Etäviestimellä tarkoitetaan internetiä, sähköpostia, tekstiviestiä, puhelinta, televisiota, postimyyntiluetteloa, kuponkia tai muuta välinettä, jota voidaan käyttää sopimuksen tekemiseen ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä.

Tuotteen toimitustavalla ei ole merkitystä. Vaikka toimitustavaksi sovittaisiin nouto myymälästä, kyseessä on etämyynti, jos itse sopimus on tehty etänä. (KRIL 4665/32/2008)

Etämyyntijärjestelmästä on kyse myös silloin, jos elinkeinonharjoittaja on varautunut vastaanottamaan etäviestimellä markkinoitujen tuotteidensa tilauksia etäviestimellä ja toimittamaan tilatut tuotteet kuluttajille. (HE 79/2000)

Kuluttaja oli autoja välittävän yrityksen nettisivuilla täyttänyt toimeksiantolomakkeen, jolla oli yksilöinyt haluamansa kulkuneuvon. Yritys otti tämän jälkeen kuluttajaan yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välille syntyi viestien vaihdon perusteella auton välitystoimeksiantoa koskenut sopimus. Korkein oikeus katsoi, että kyseessä oli etämyyntisopimus, koska yritys oli markkinoinut palveluitaan netissä ja sopimus kuluttajan sekä yrityksen välillä oli syntynyt sähköpostitse ja puhelimitse. (KKO 2009:90)

Kasvihuonetta markkinointiin internetissä, josta kuluttaja sai tiedon tuotteesta. Neuvottelut kaupasta käytiin sähköpostitse ja puhelimitse. Kuluttajariitalautakunta katsoi, että kyseessä on etämyynti. (KRIL 51/36/2007)

Etämyyntiä ei sen sijaan ole esimerkiksi se, että kuluttaja ottaa puhelimitse tai sähköpostitse yhteyttä lähikauppaan ja pyytää toimittamaan tuotteita kotiinsa, johon myyjä asiakaspalvelusyistä suostuu ne toimittamaan. Tässä tapauksessa ei ole kysymys myyjän erityisesti organisoimasta etätarjontamenetelmästä. Etämyyntinä ei pidetä myöskään tavanomaista lehti-ilmoittelua, vaikka se sisältäisi riittävät tiedot sopimuksen tekemiseksi, jos elinkeinonharjoittaja ei ole muuten järjestänyt toimintaansa etäsopimusten tekemistä varten. (HE 79/2000)

Osapuolten on saavutettava yksimielisyys sekä sopimukseen sitoutumisesta että sopimuksen sisällöstä tapaamatta toisiaan henkilökohtaisesti. Esimerkiksi pelkkä puhelimitse tehty ajanvaraus hammaslääkärille tai kampaajalle tai liikkeestä ostettavan tavaran varaaminen verkkosivuilla ei merkitse sopimuksen syntymistä etäviestimellä. (HE 79/2000)

5. Etämyyntisäännösten soveltamisalan rajoitukset

5.1 Etämyyntisäännösten soveltamisalan yleiset rajoitukset

Kuluttajasuojalain 6 luvun etämyyntisäännöksiä ei sovelleta (KSL 6:2 ja HE 157/2013):

1. rahoituspalvelua tai -välinettä koskevaan sopimukseen, johon sovelletaan KSL 6 a lukua.

2. kiinteän omaisuuden kauppaa tai vuokraamista taikka muuta oikeutta kiinteään omaisuuteen koskevaan sopimukseen.

Etämyyntisäännöksiä sovelletaan kuitenkin kiinteän omaisuuden rakentamista tai olemassa olevien rakennusten huomattavia muutostöitä koskeviin sopimuksiin.

3. asuntokauppalain soveltamisalaan kuuluvaan sopimukseen.

4. asumisoikeusasunnoista annetussa laissa tarkoitettuun asumisoikeuden luovuttamista koskevaan sopimukseen.

5. asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa tarkoitettuun huoneenvuokrasopimukseen.

Etämyyntisäännöksiä sovelletaan kuitenkin muihin elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin vuokrasopimuksiin, esim. autotallin vuokra.

6. aikaosuusasuntoa koskevaan sopimukseen, johon sovelletaan KSL 10 luvun säännöksiä.

7. valmismatkalain soveltamisalaan kuuluvaan sopimukseen, johon sovelletaan valmismatkalakia.

8. sopimukseen, joka koskee arpajaislain soveltamisalaan kuuluvaa palvelua.

9. jakeluautomaatin avulla tai automatisoidussa liiketilassa tehtävään sopimukseen, esimerkiksi lippu- ja virvoitusjuoma-automaateissa tai automatisoiduissa itsepalvelupesuloissa.

10. maksullisen yleisöpuhelimen avulla teletoiminnan harjoittajan kanssa tehtävään sopimukseen.

11. elintarvikkeiden tai muiden päivittäistavaroiden yksittäisiä toimituksia koskevaan sopimukseen, jossa tuotteet toimitetaan kuluttajan asuntoon tai työpaikalle säännöllisesti toimivan jakelujärjestelmän avulla.

Esimerkiksi elintarvikkeiden verkkokauppa, kun kyseessä ei ole säännöllisesti tai toistuvasti määrätyin väliajoin tehtävät toimitukset. Päivittäistavaroilla tarkoitetaan elintarvikkeiden lisäksi muita päivittäin käytettäviä kulutustavaroita, joita hankitaan tyypillisesti elintarvikeostosten yhteydessä. Päivittäistavaroihin luetaan teknokemian tuotteet, kodin paperit, lehdet sekä päivittäiskosmetiikka. Päivittäistavaroita eivät sen sijaan ole esim. vaatteet, astiat tai kodinkoneet, vaikka niitä tarjottaisiin ruokakaupassa.

Etämyyntisäännöksiä sovelletaan kuitenkin säännöllisesti tai toistuvasti määrätyin väliajoin tehtäviin tavarantoimituksiin, esim. talouspaperin toimittamisesta tehty toistaiseksi voimassa oleva sopimus.

5.2 Puhelimella suoritettavat kertaluonteiset palvelut

Jos kyse on puhelimella yhdellä kerralla suoritettavasta puhelin- tai viestipalvelusta, sopimukseen ei sovelleta säännöksiä ennakkotietojen antamisesta ennen tilauksen tekemistä (6:12.2-4 mom), tietojen vahvistamisesta (6:13) tai peruuttamisoikeudesta (6:14).

Yhdellä kerralla suoritettavalla puhelin- ja viestipalvelulla tarkoitetaan esimerkiksi sisältöpalvelua, jota koskeva sopimus syntyy välittömästi kuluttajan ottaessa yhteyden palveluntarjoajaan. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi:

• kertaluonteiset numeropalvelut, joita tarjotaan kuluttajalle tämän soittaessa palveluntarjoajalle tai lähettäessä tälle tekstiviestin.
• kertaluonteiset puhelimitse toimitettavat uutis-, sää- ja ajanvietepalvelut.

Poikkeus koskee vain yhdellä kertaa puhelimella suoritettavia palveluja. Tilaussopimuksiin ja muuten kuin puhelimella suoritettaviin palveluihin säännöksiä sovelletaan normaalisti. (KSL 6:4)

6. Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot

6.1 Kuluttajalle annettavat tiedot

Kuluttajalle on ennen sopimuksen tekemistä annettava tai kuluttajan saataville on asetettava (esimerkiksi verkkosivuille) etäviestimelle soveltuvalla tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi seuraavat tiedot: (KSL 6:9, 6:12 ja HE 157/2013)

1. kulutushyödykkeen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin on asianmukaista ottaen huomioon kulutushyödyke ja käytetty viestin:

• laji ja laatu
• standardituotteesta nimike ja mahdolliset koko- ja värivaihtoehdot
• monimutkaisesta teknisestä laitteesta kattavampi kuvaus

2. elinkeinonharjoittajan nimi.

3. elinkeinonharjoittajan päätoimipaikan maantieteellinen osoite.

4. elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumero, jos nämä ovat käytettävissä sekä sähköpostiosoite. (laki palvelujen tarjoamisesta 2:7, tietoyhteiskuntakaari 22: 176 )

5. elinkeinonharjoittajan toimipaikan maantieteellinen osoite, johon kuluttaja voi toimittaa valituksensa, jos osoite poikkeaa 3 kohdassa tarkoitetusta osoitteesta.

6. kulutushyödykkeen

• kokonaishinta veroineen. Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida laskea etukäteen, hinnan määräytymisen perusteet.
• yksikköhinta paino-, tilavuus- tai pituusyksiköltä. (HMA 4 §)
• kestosopimuksen kokonaiskustannukset kuukausittain ja laskutusjaksolta.

7. kulutushyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömät toimitus- ja muut kulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen ja tieto siitä, että tällaisia lisäkuluja voi aiheutua.

8. etäviestimen käyttämisestä sopimuksen tekemisessä syntyvät kulut, jos siitä veloitetaan perushintaa enemmän, esimerkiksi lisämaksulliset puhelin- ja viestipalvelut.

9. maksua, toimitusta ja muuta sopimuksen täyttämistä koskevat ehdot sekä tarvittaessa asiakasvalituksia koskevat käytännöt. Esimerkiksi tieto siitä, mihin mennessä elinkeinonharjoittaja sitoutuu toimittamaan tavaran tai suorittamaan palvelun. Jos erityisiä asiakasvalituksia koskevia käytäntöjä ei ole, mainintaa ei edellytetä.

10. peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelyt.

11. tieto siitä, että kuluttajan on vastattava tavaroiden palauttamiskustannuksista, jos hän peruuttaa sopimuksen.

Kuluttajalle on annettava myös tieto palauttamiskustannusten määrästä, jos tavarat eivät ole luonteensa vuoksi palautettavissa tavanomaisella tavalla postitse. Riittävää on, että elinkeinonharjoittaja nimeää esimerkiksi yhden rahdinkuljettajan ja yhden hinnan tavaroiden palauttamiselle.

12. tieto sopimuksen täyttämisestä tehdystä suorituksesta aiheutuvasta korvausvelvollisuudesta, jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan tehtyään palvelun suorittamista koskevan pyynnön.

13. tieto peruuttamisoikeuden puuttumisesta tai olosuhteista, joissa peruuttamisoikeuden voi menettää.

14. maininta tavaroita koskevasta lakisääteisestä virhevastuusta, joka elinkeinonharjoittajalla on takuun lisäksi tai sen puuttumisesta huolimatta.

15. tarvittaessa maininta asiakastuesta, muista kaupanteon jälkeisistä palveluista ja takuusta sekä niitä koskevista ehdoista.

Kaupanteon jälkeisten palveluiden ehdoista on mainittava erityisesti, jos ne poikkeavat siitä, mitä kuluttaja voi kohtuudella olettaa. Esimerkiksi jos asiakaspalvelua tarjotaan muulla kuin sopimusta tehtäessä käytetyllä kielellä.

16. maininta käytännesääntöjen olemassaolosta ja tarvittaessa tieto siitä, miten niistä voi saada jäljennöksen.

17. sopimuksen kesto tai sen päättämistä koskevat ehdot, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai sitä jatketaan automaattisesti.

18. kuluttajan sopimusvelvoitteiden vähimmäiskesto.

19. tieto elinkeinonharjoittajan kuluttajalta edellyttämistä rahoitusta koskevista vakuuksista ja niihin sovellettavista ehdoista, esimerkiksi katevarauksen tekemisestä maksukortilta.

20. tieto digitaalisen sisällön

• toimivuudesta, esimerkiksi tekniset rajoitukset kuten suojaus tai aluekoodaus
• yhteen toimivuudesta laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa, esimerkiksi käyttöjärjestelmä.

Tiedot on annettava siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja siitä tietää tai hänen voidaan kohtuudella olettaa siitä tietävän.

21. tieto mahdollisuudesta ja tavoista saattaa riita kuluttajariitalauta-kunnan tai muun vastaavan elimen käsiteltäväksi.

Lisäksi kuluttajalle on annettava tai asetettava saataville oikeusministeriön asetuksessa säädetyn mallin mukainen peruuttamislomake. Lomakkeen täyttämisessä voidaan hyödyntää esitäyttö- tai muita mekanismeja niin, ettei kuluttajan tarvitse kirjoittaa kaikkia vaadittuja tietoja itse. Kuluttajalle voidaan lomakkeen ohella tarjota muitakin valinnaisia tapoja peruuttamisilmoituksen tekemiseen.

Kohdissa 10–12 tarkoitetut tiedot voidaan antaa tai asettaa kuluttajan saataville oikeusministeriön asetuksessa säädetyn mallin mukaisessa peruuttamisohjeessa, jolloin elinkeinonharjoittaja on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa.

Elinkeinonharjoittajan vastuulla on tarvittaessa näyttää, että edellä mainitut tiedot on annettu tai asetettu kuluttajan saataville (HE 157/2013). Tietojen antaminen voidaan varmistaa esimerkiksi niin, että kuluttaja ei voi tehdä tilausta ennen kuin hän on avannut ennakkotiedot sisältävät sopimusehdot tai tietoisesti ohittanut ne (HE 79/2000). Puhelinmyynnissä tietojen antaminen voidaan osoittaa puhelintallenteella, jolloin olennaista on, että koko puhelu on tallennettu.

6.2 Käytettyyn etäviestimeen liittyvät rajoitukset

Jos sopimus tehdään käyttämällä etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämiseen (esim. tekstiviesti, sovellus, puhelinmyynti) elinkeinonharjoittajan on kohdan 6.1 tiedonantovelvollisuudesta poiketen ilmoitettava ennen sopimuksen tekemistä kyseisellä viestimellä ainakin seuraavat tiedot: (KSL 6:12)

1. kulutushyödykkeen pääominaisuudet

• laji ja laatu
• standardituotteesta nimike ja mahdolliset koko- ja värivaihtoehdot
• monimutkaisesta teknisestä laitteesta kattavampi kuvaus

2. elinkeinonharjoittajan nimi

3. kulutushyödykkeen

• kokonaishinta veroineen. Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida laskea etukäteen, hinnan määräytymisen perusteet.
• yksikköhinta paino-, tilavuus- tai pituusyksiköltä. (HMA 4 §)
• kestosopimuksen kokonaiskustannukset kuukausittain ja laskutusjaksolta.

4. kulutushyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömät toimitus- ja muut kulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen ja tieto siitä, että tällaisia lisäkuluja voi aiheutua.

5. peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelyt.

6. sopimuksen kesto tai, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai sitä jatketaan automaattisesti, sen päättämistä koskevat ehdot.

Muut kohdan 6.1 tarkoittamat ennakkotiedot, mukaan lukien peruuttamislomake, voidaan antaa ohjaamalla kuluttaja esimerkiksi verkkosivuille, josta tiedot on suoraan ja helposti saatavissa.

Puhelinmyynnissä kyseisten tietojen antaminen verkkosivuille ohjaamalla voi olla käytännössä mahdotonta, jos kuluttajalla ei ole internetyhteyttä käytössä. Jos muita vaihtoehtoja tietojen antamiseen ei ole, tiedot on annettava puhelimitse. Peruuttamislomakkeen osalta on riittävää, että kuluttajalle kerrotaan sen käyttämisestä ja että se toimitetaan kuluttajalle tilausvahvistuksen yhteydessä. (KA)

Elinkeinonharjoittajan vastuulla on tarvittaessa näyttää, että edellä mainitut tiedot on annettu tai asetettu kuluttajan saataville (HE 157/2013).

6.3 Viimeistään tilausta aloitettaessa ilmoitettavat tiedot

Kun kyse on verkko- tai mobiilisivustolla harjoitettavasta etämyynnistä, kuluttajalle on ilmoitettava selkeällä tavalla viimeistään tilausta aloitettaessa. (KSL 6:10)

• toimitusrajoituksista, esimerkiksi jos toimitus on mahdollinen vain tiettyihin maihin.
• mitkä maksuvälineet hyväksytään, esimerkiksi maksukortit, verkkopankki, matkapuhelin.

6.4 Suostumus lisämaksujen perimiseen

Ennen sopimuksen tekemistä elinkeinonharjoittajan on pyydettävä kuluttajan nimenomainen suostumus kaikkiin lisämaksuihin, jotka eivät sisälly kulutushyödykkeestä perittäväksi ilmoitettuun hintaan. (KSL 2:10a)

Perittäväksi ilmoitetulla hinnalla tarkoitetaan sekä kulutushyödykkeen verollista kokonaishintaa että mahdollisissa ennakkotiedoissa erikseen annettuja tietoja toimitus- ja muista kuluista. Lisämaksuilla tarkoitetaan laajasti kaikkia liitännäissopimuksista ja lisäpalveluista aiheutuvia kustannuksia.

Nimenomaisena suostumuksena ei pidetä sitä, että kuluttaja ei ole hylännyt elinkeinonharjoittajan käyttämää oletusvalintaa lisämaksun hyväksymisestä. Näin ollen esimerkiksi verkkokaupassa kuluttajan lisämaksuja koskeva maksuvelvollisuus ei voi perustua ennalta rastitettuun ruutuun vaan kuluttajan on hyväksyttävä maksu aktiivisella toimenpiteellä, kuten rastittamalla valintaruutu. Jos esimerkiksi konsertti- tai lentolipun ostajalle tarjotaan lisäpalveluna vakuutussopimusta, elinkeinonharjoittaja ei voi käyttää oletusvalintaa, joka kuluttajan olisi hylättävä välttääkseen lisämaksun. (HE 157/2013).

Jos sopimus maksullisesta lisäpalvelusta tehdään suullisesti, esimerkiksi tarjottaessa kuluttajalle numerotiedustelussa lisämaksullista yhdistämis- tai yhteystietopalvelua, kuluttajalle on kerrottava palvelun hinta ennen lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekemistä.

Jos kuluttaja ei ole antanut nimenomaista suostumusta lisämaksuun, hänellä ei ole velvollisuutta maksaa sitä. Jos kuluttaja on kuitenkin ehtinyt maksaa lisämaksun, johon hän ei ole antanut suostumustaan, hänellä on oikeus saada tällainen maksu takaisin.

6.5 Puhelinmyynti

Edellä 6.2 kohdassa mainittujen ennakkotietojen lisäksi puhelinmyynnissä elinkeinonharjoittajan on heti puhelinkeskustelun alussa ilmoitettava: (KSL 6:10)

• nimensä ja tarvittaessa sen henkilön nimi, jonka puolesta hän toimii.
• puhelun kaupallinen tarkoitus.

Myyntipuhelua ei voi aloittaa lupaamalla kuluttajalle lahjaa, arvontavoittoa tai muuta erityistä etua, jos kuluttajan on tehtävä maksullinen tilaus edun saadakseen. Puhelua ei voi myöskään aloittaa kertomalla kyseessä olevan tutkimus tai kysely, jos tarkoituksena on samalla markkinoida tuotteita tai palveluita kuluttajalle. (KA)

6.6 Seuraamus hinnan-, toimitus- ja palautuskustannusten ilmoittamatta jättämisestä

Kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa kyseisiä kustannuksia, jos elinkeinonharjoittaja ei ole antanut ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle tietoa: (KSL 6:24)

1. kulutushyödykkeen kokonaishinnasta veroineen tai hinnan määräytymisen perusteista.

2. kulutushyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömistä toimitus- ja muista kuluista.

3. siitä, että kuluttajan on vastattava tavaroiden palauttamiskustannuksista, jos hän peruuttaa sopimuksen.

7. Ennen tilauksen tekemistä annettavat tiedot

7.1 Ennen tilausta annettavat tiedot

Kun sähköisesti tehtävään sopimukseen liittyy maksuvelvollisuus, kuluttajalle on ilmoitettava selkeällä tavalla ja välittömästi ennen tilauksen tekemistä (KSL 6:12):

1. kulutushyödykkeen pääominaisuudet

2. kulutushyödykkeen

• kokonaishinta veroineen. Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida laskea etukäteen, hinnan määräytymisen perusteet
• kestosopimuksen kokonaiskustannukset kuukausittain ja laskutusjaksolta.

3. kulutushyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömät toimitus- ja muut kulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen ja tieto siitä, että tällaisia lisäkuluja voi aiheutua

4. sopimuksen kesto tai sen päättämistä koskevat ehdot, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai sitä jatketaan automaattisesti

5. kuluttajan sopimusvelvoitteiden vähimmäiskesto.

Kyseiset tiedot tulee antaa, kun sopimus tehdään verkko- tai mobiilisivustolla. Tiedot voidaan antaa esimerkiksi verkkokaupan ostoskoriprosessin viimeisessä vaiheessa tai pop-up ikkunassa välittömästi ennen tilauksen vahvistamista.

Tiedonantovelvollisuus ei koske tilanteita, joissa sopimus tehdään kuluttajan henkilökohtaisella viestimellä, esimerkiksi kuluttajan tilatessa tekstiviestillä matkalipun puhelimeensa tai kuluttajan tilatessa sähköpostilla tuotteen elinkeinonharjoittajalta. (HE 157/2013)

7.2 Maksuvelvollisuudesta ilmoittaminen

Elinkeinonharjoittajan on varmistettava, että kuluttaja nimenomaisesti hyväksyy tilaukseen liittyvän maksuvelvollisuuden sähköisesti tehtävässä sopimuksessa. (KSL 6:12 ja HE 157/2013)

Jos tilauksen tekeminen edellyttää näppäimen tai vastaavan toiminnon käyttöä, toiminto on merkittävä sanoilla ”tilaukseen sisältyy maksuvelvollisuus” tai muulla vastaavalla yksiselitteisellä ilmauksella. Kyseessä voi olla esimerkiksi välittömästi tilausnäppäimen yhteydessä oleva näkymä, josta ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti tilattava tuote ja kaikki tilauksesta aiheutuvat kustannukset euromääräisenä.

Jos elinkeinonharjoittaja ei ole varmistanut, että kuluttaja hyväksyy maksuvelvollisuuden edellä mainitulla tavalla, sopimus ei sido kuluttajaa. Jos kuluttaja haluaa vedota sopimuksen sitomattomuuteen, siitä on ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä. Tässä tapauksessa elinkeinoharjoittajan on palautettava kuluttajalta saamansa maksusuoritukset viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluttua. Kuluttajalle on korvattava myös tavaran palauttamisesta aiheutuvat kulut.

8. Sähköinen suoramarkkinointi

Sähköistä suoramarkkinointia ei saa kohdistaa yksityishenkilölle ilman tämän ennakkosuostumusta. Ennakkosuostumusta ei tarvita, jos markkinoidaan kuluttajille, jotka jo ovat yrityksen asiakkaita. Tuotteen tai palvelun myynnin yhteydessä saatuja asiakkaan yhteystietoja saa käyttää vain vastaavien tuotteiden tai palveluiden markkinoinnissa. (Tietoyhteiskuntakaari 200 §, KSL 2:9)

Kuluttajan on voitava ilmoittaa suostumuksensa vastaanottaa sähköisiä markkinointiviestejä aktiivisella toimenpiteellä, kuten rastittamalla valintaruutu. Yritys ei voi hankkia suostumusta esimerkiksi automaattisesti esitäytetyllä valintaruudulla tai sopimusehtoihin sisällytettynä sopimuksenteon yhteydessä. (Tietosuojavaltuutetun ratkaisukäytäntöä)

Jokaisen sähköisen markkinointiviestin yhteydessä on selvästi ja erottuvasti kerrottava, että kuluttajalla on oikeus kieltää viestien lähettäminen. Yrityksen on myös huolehdittava, että kuluttajalle tarjotut estokeinot, kuten sähköpostilinkit peruutussivulle, toimivat moitteettomasti.

Lisää aiheesta Tietosuojavaltuutetun ohjeessa

9. Alaikäinen sopimuskumppanina

Alaikäisen eli alle 18-vuotiaan oikeustoimikelpoisuus on rajoitettu. Alaikäinen voi itse tehdä vain sopimuksia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Tämän lisäksi alaikäisellä on oikeus määrätä omista työansioistaan ja huoltajan hänen käyttöönsä antamista varoista (laki holhoustoimesta 25 §).

Pääsääntöisesti alaikäinen voi tehdä itse vain käteiskauppoja. Laskulla ostamisen pätevyyttä tulee arvioida suhteuttamalla sopimuksen merkitys ja laatu alaikäisen ikään ja kehitystasoon.

Oikeustoimi, jonka tekemiseen alaikäisellä ei ollut oikeutta, ei sido häntä, ellei hänen huoltajansa tai muu edunvalvojansa ole antanut siihen suostumustaan jälkikäteen. Alaikäisen tultua täysi-ikäiseksi hän joutuu maksamaan alaikäisenä ilman tarvittavaa lupaa tai suostumusta tehdyn velan vain siinä tapauksessa, että hän hyväksyy sen (laki holhoustoimesta 26 §).

Huoltajan suostumuksen tarpeen arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa ostajan ikä sekä ostoksen hinta ja laatu. Laadun osalta merkitystä on sillä, onko tuote sen ikäiselle tavanomainen ostos.

Elinkeinonharjoittaja kantaa riskin alaikäisen kanssa tehdyn sopimuksen pätemättömyydestä.

13-vuotias tyttö tilasi internetin välityksellä 40 euron hintaisen koiran ruokintasuunnitelman. Lautakunnan mukaan kyse ei ollut sellaisesta tavallisesta tuotteesta, joita 13-vuotiaat yleisesti hankkivat itsenäisesti. Merkitystä ei ollut sillä, että elinkeinonharjoittaja ei ollut tietoinen alaikäisyydestä. Sopimuksen ei katsottu tulleen vajaavaltaista sitovaksi. (KRIL 3460/36/2010)

14-vuotias poika osti pelikonsolilleen kolmen kuukauden Gold-jäsenyyden, jolla sai peliin lisäominaisuuksia. Jäsenyyden hinta oli 22,90 euroa ja se suoritettiin oston yhteydessä. Ostos ei johtanut jatkosopimuksiin. Ostosta pidettiin tavanomaisena myös hinta huomioon ottaen. Sopimus sitoi vajaavaltaista (KRIL 2960/36/2013)

14- ja 16-vuotiaat pojat tilasivat internetin välityksellä kaksi puhallusputkea, jotka poliisi myöhemmin takavarikoi. Koska tuotteet oli maksettu äidin verkkopankkitunnuksilla ja isä oli noutanut ne postista, katsottiin vanhempien antaneen suostumuksensa oikeus- toimeen. (KRIL 4390/36/2008)

10. Tilausvahvistus

Kuluttajalle on toimitettava vahvistus tehdystä sopimuksesta. Vahvistus on toimitettava: (KSL 6:13)

• kohtuullisessa ajassa sopimuksen tekemisestä.
• viimeistään tavaroiden luovutusajankohtana.
• ennen kuin palvelun suorittaminen aloitetaan.

Jotta kuluttaja voi käyttää tehokkaasti peruuttamisoikeuttaan, kuluttajan tulee saada vahvistus tehdystä sopimuksesta ennen kuin peruuttamisaika kuluu umpeen. Koska palvelusopimuksen peruuttamisaika alkaa sopimuksen tekemisestä, kohtuullisena aikana vahvistuksen toimittamiselle voidaan pitää enintään muutamaa päivää sopimuksen tekemisestä. (KA, KSL 3:1)

Elinkeinonharjoittajan vastuulla on tarvittaessa näyttää, että vahvistus on toimitettu kuluttajalle. Elinkeinonharjoittajan käytössä voi olla esimerkiksi järjestelmä, jonka avulla voidaan tosittein osoittaa, että vahvistus on toimitettu tiettynä ajankohtana.

Vahvistuksen tulee sisältää kaikki kohdan 6.1 mukaiset ennakkotiedot ja oikeusministeriön asetuksessa säädetyn mallin mukainen peruuttamislomake. Vahvistus on toimitettava pysyvällä tavalla, esimerkiksi sähköpostiosoitteeseen, yksityiselle sähköiselle käyttäjätilille tai paperilla niin, ettei tietoja voida jälkikäteen muuttaa. Riittävää ei ole ohjata kuluttajaa elinkeinonharjoittajan yleisille verkkosivuille (EYTI C-49/11).

Jos tiedot on toimitettu kuluttajalle jo aiemmin pysyvällä tavalla, tietoja ei tarvitse toimittaa vahvistusvaiheessa uudelleen. Tällöin kuluttajalle on kuitenkin toimitettava vahvistus sopimuksen tekemisestä.

Jos tavaran luovutusajankohtaa ei ole sovittu, se on luovutettava ilman aiheetonta viivästystä ja viimeistään 30 päivän kuluttua sopimuksen tekemisestä. (KSL 5:4)

11. Peruuttamisoikeus

11.1 Peruuttamisilmoitus

Kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä oikeusministeriön asetuksessa säädetyn mallin mukaisella peruuttamislomakkeella tai muulla yksiselitteisellä tavalla viimeistään 14 päivän kuluttua (KSL 6:14)

• tavaran tai viimeisen tavaraerän vastaanottamisesta. Säännöllisesti toimitettavien tavaroiden kyseessä ollessa ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta
• palvelusopimuksen tekemisestä.
• sähköisesti toimitettavaa digitaalista sisältöä koskevan sopimuksen tekemisestä.

Pelkkä tavaran palauttaminen tai noutamatta jättäminen postista ilman erillistä peruuttamista koskevaa ilmoitusta ei riitä. Kuluttajan vastuulla on tarvittaessa näyttää, että ilmoitus on tehty.

Peruuttamisilmoitus tehdään elinkeinonharjoittajan tarjoamalla peruuttamislomakkeella. Ilmoituksen voi tehdä myös vapaamuotoisesti esimerkiksi sähköpostilla tai palautettavan tavaran mukana toimitettavalla ilmoituksella. Jos elinkeinonharjoittaja tarjoaa mahdollisuuden peruutusilmoituksen tekemiseen verkkosivustonsa kautta, kuluttajalle on ilmoitettava viipymättä ja pysyvällä tavalla, esimerkiksi sähköpostilla, peruutusilmoituksen saapumisesta.

Jos peruuttamisajan viimeinen päivä on lauantai tai pyhäpäivä, peruuttamisilmoitus voidaan tehdä vielä ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. (KSL 12:1e)

Jos ilmoituksen saapumisen ajankohdasta ei voida esittää muuta selvitystä, postitse lähetetyn ilmoituksen katsotaan saapuneen elinkeinonharjoittajalle seitsemäntenä päivänä sen lähettämisestä ja sähköisesti lähetetyn päivänä, jona ilmoitus on lähetetty. (KSL 12:1c)

Kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus myös ennen tavaran toimittamista. Peruuttamisoikeuden käyttämiselle ei tarvitse esittää perusteluja.

Jos tuotteessa tai palvelussa on virhe, kuluttajalla on oikeus vaatia elinkeinonharjoittajalta virheen hyvittämistä. Peruuttamisajan umpeutumisella ei ole vaikutusta asiaan. Lisätietoa kuluttajaoikeuden linjauksessa Virhevastuu- ja takuu kulutustavaran kaupassa.

11.2 Peruuttamisajan piteneminen

Jos kuluttajalle ei ole annettu ennakkotietojen yhteydessä tietoja peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevista ehdoista, määräajoista ja menettelyistä, peruuttamisaika päättyy 12 kuukauden kuluttua normaalin peruuttamisajan päättymisestä. Jos elinkeinonharjoittaja korjaa asian tänä aikana, peruuttamisaika päättyy 14 päivän kuluttua päivästä, jona kuluttaja sai kyseiset tiedot. (KSL 6:14)

11.3 Luotto-, vakuutus- tai muun liitännäissopimuksen peruuntuminen

Jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, liitännäinen luotto-, vakuutus- tai muu sopimus (esimerkiksi asennussopimus) peruuntuu automaattisesti ja ilman kuluttajalle aiheutuvia seuraamuksia. (KSL 6:21, 6:22)

Jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan, tavaran tai palvelun hankkimisen yhteydessä myönnetty luotto peruuntuu myös automaattisesti.

Jos kuluttaja on maksanut ostoksensa luottokortilla, johon liittyvä luottosopimus on tehty muuta kuin kyseistä etämyyntisopimusta varten, koko luottosopimus ei peruunnu.

11.4 Palvelun suorittaminen tai digitaalisen sisällön toimittaminen ennen peruuttamisajan päättymistä

Palvelun suorittaminen voidaan aloittaa vahvistuksen toimittamisen jälkeen ennen peruuttamisajan päättymistä, jos kuluttaja on tehnyt tätä koskevan nimenomaisen pyynnön. Kuluttajan on esitettävä pyyntö aktiivisella toimenpiteellä, joten pelkkä asian toteaminen esimerkiksi sopimusehdoissa ei ole riittävä peruste palvelun suorittamiselle ennen peruuttamisajan päättymistä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että kuluttaja rastittaa kohdan, jossa hän pyytää palvelun suorittamisen aloittamista välittömästi. (KSL 6:15.1)

Nimenomaisena pyyntönä voidaan pitää myös esimerkiksi palvelun aloittamisen ajankohdan nimenomaista valintaa tai sopimista palvelun tilausvaiheessa. (KA) Pyyntö voidaan esittää myös suullisesti puhelimitse.

Kuluttaja voi käyttää peruuttamisoikeutta, vaikka palvelun suorittaminen olisi hänen pyynnöstään aloitettu ennen peruuttamisajan päättymistä. Tällöin kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajalle sopimuksen täyttämisestä tehdystä suorituksesta kohtuullinen korvaus, joka lasketaan suhteellisena osuutena sopimuksen mukaisesta kokonaishinnasta. Peruuttamisoikeutta ei sen sijaan ole, jos palvelu on kokonaan suoritettu ja kuluttajalle on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta tällaisessa tilanteessa. (KSL 6:16.1k, 6:19)

Kuluttajalla ei ole kuitenkaan maksuvelvollisuutta peruuttamisaikana kokonaan tai osittain suoritetusta palvelusta, jos elinkeinonharjoittaja on aloittanut sopimuksen täyttämisen peruuttamisaikana ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä tai kuluttajalle ei ole annettu tietoa (KSL 6:19.2)

• peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevista ehdoista, määräajoista ja menettelyistä ja
• sopimuksen täyttämisestä tehdystä suorituksesta aiheutuvasta korvausvelvollisuudesta, jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan tehtyään palvelun suorittamista koskevan pyynnön.

Digitaalisen sisällön toimittaminen sähköisesti voidaan aloittaa vahvistuksen toimittamisen jälkeen ennen peruuttamisajan päättymistä, jos kuluttaja on antanut siihen nimenomaisen ennakkosuostumuksensa ja kuluttajalle on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että kuluttaja rastittaa kohdan, jolla hän hyväksyy peruuttamisoikeuden menettämisen, kun palvelu aloitetaan välittömästi. (KSL 6:15.2)

Nimenomaisena suostumuksena voidaan pitää myös tilausvaiheessa selkeästi ja yksiselitteisesti esillä olevaa informaatiota välittömästä toimituksesta ja peruutusoikeuden puuttumisesta.

Tällainen toteutus on esimerkiksi välittömästi tilausnäppäimen yhteydessä oleva teksti: ”Tilaamalla suostun siihen, että toimitus aloitetaan heti, eikä peruuttamisoikeutta ole”. (KA)

Kuluttajalle toimitetun vahvistuksen pitää tällöin sisältää vahvistus kuluttajan antamasta ennakkosuostumuksesta ja kuluttajalle toimitetun ilmoituksen ennakkosuostumuksen vaikutuksesta peruutusoikeuteen. (KSL 6:13.3)

Kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa kokonaan tai osittain suoritetusta digitaalista sisältöä koskevasta palvelusta, jos: (KSL 6:24)

• digitaalisen sisällön toimittaminen on aloitettu peruuttamisaikana ilman kuluttajan nimenomaista ennakkosuostumusta.
• kuluttaja ei ole saanut ilmoitusta siitä, että antaessaan suostumuksen, hän menettää peruuttamisoikeutensa.
• elinkeinonharjoittaja ei ole toimittanut kuluttajalle vahvistusta tehdystä sopimuksesta.

11.5 Peruuttamisoikeuden rajoitukset

Peruuttamisoikeuden rajoitukset on lueteltu laissa tyhjentävästi, eikä elinkeinonharjoittaja voi rajoittaa peruuttamisoikeutta muilla perusteilla, esimerkiksi siitä syystä, että tuote on alennusmyynnissä.

Kuluttajalla ei ole peruuttamisoikeutta, jos: (KSL 6:16)

1. palvelu on kokonaan suoritettu kuluttajan nimenomaisen pyynnön johdosta ja kuluttajalle on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta tällaisessa tapauksessa. Esimerkiksi laajakaista- tai maksutelevisiosopimuksen osalta palvelu on kokonaan suoritettu vasta sopimuksen päättyessä eikä siinä vaiheessa, kun yhteys on avattu palvelun käyttöönottoa varten.

Jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen palvelun alkamisen jälkeen, hänen on maksettava elinkeinonharjoittajalle sopimuksen täyttämisestä tehdystä suorituksesta kohtuullinen korvaus.

2. digitaalisen sisällön toimittaminen on sähköisesti aloitettu ennen peruuttamisajan päättymistä kuluttajan suostumuksen johdosta ja kuluttajalle on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta tällaisessa tapauksessa.

3. kulutushyödykkeen hinta riippuu rahoitusmarkkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinonharjoittaja ei voi vaikuttaa ja jotka voivat ilmetä peruutusaikana, esimerkiksi arvometallit.

4. sopimus koskee tavaraa, joka valmistetaan tai jota muunnellaan kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaavaksi, esimerkiksi mittatilausverhot tai tavara, johon on tehty kaiverrus tai nimikointi.

Peruuttamisoikeuden menetys ei koske tuotteita, jotka vastaavat standarditavaraa ja jonka muunteluun kuluttaja voi vaikuttaa vain vähäisesti, esim. erikseen tilattava sohva, johon kuluttaja valitsee värin ja materiaalin perusvalikoimasta.

Peruuttamisoikeuden menetystä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon, miten muunneltu tuote on myytävissä edelleen. Jos tuotetta ei voida myydä edelleen ilman huomattavia tappiota, kuluttajalla ei ole peruuttamisoikeutta. (kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytäntö)

Kuluttaja oli tilannut elinkeinonharjoittajalta silmälasit ja linsseihin oli häntä koskevan silmälasireseptin perusteella valmistettu sopivat vahvuudet. Kyseessä oli tavara, joka oli valmistettu erityisesti kuluttajaa varten. Kuluttajalla ei ollut peruutusoikeutta (KRIL 2369/36/2007)

Kuluttaja tilasi uima-altaan katteeksi kasvihuoneen määrittelemillään mitoilla ja materiaaleilla. Kuluttajariitalautakunta katsoi, että kyseessä oli tuote, joka oli valmistettu erityisesti kuluttajan toivomusten mukaisesti ja häntä varten. Kuluttajalla ei ollut peruuttamissoikeutta. (KRIL 51/36/2007)

5. sopimus koskee tavaraa, joka voi nopeasti pilaantua tai vanhentua tai on luonteensa vuoksi toimittamisen jälkeen erottamattomasti sekoittunut muiden tavaroiden kanssa, esimerkiksi nopeasti pilaantuvat elintarvikkeet, lämmitysöljy, puutarhaan levitetty multa.

6. sinetöitynä toimitettu tavara, jota ei terveydellisistä tai hygieniasyistä voida palauttaa, on avattu, esimerkiksi piilolinssit, kosteusvoiteet ja lääkkeet.

Kuluttaja tilasi verkkokaupasta hajuveden ja avasi sinetöidyn pakkauksen. Kuluttajariitalautakunta katsoi, että kosmetiikka ja kauneudenhoitotuotteet, myös parfyymit, ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei voi hygieniasyistä palauttaa uudelleen myytäväksi, jos niiden pakkaus on avattu. (KRIL 3749/36/2008).

7. sopimus koskee alkoholijuomia, joiden hinnasta on sovittu sopimusta tehtäessä, jotka voidaan toimittaa aikaisintaan 30 päivän kuluttua ja joiden todellinen arvo riippuu markkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinonharjoittaja ei voi vaikuttaa.

8. sopimus koskee kiireellistä korjaus- tai huoltotyötä paikassa, johon elinkeinonharjoittaja saapuu kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä, esimerkiksi kun kuluttaja pyytää elinkeinonharjoittajaa luokseen korjaamaan vuotavan putken.

9. sinetöitynä toimitettu ääni- tai kuvatallenne tai tietokoneohjelma on avattu. Säännöstä ei voi laajentaa koskemaan muita kuin kohdassa mainittuja tuotteita.

Elinkeinonharjoittajan sopimusehto, jonka mukaan käsikonsolin suojakoteloa ei olisi saanut avata peruuttamisoikeutta menettämättä, katsottiin mitättömäksi. (KRIL 3635/2005)

10. sopimus koskee yksittäisen sanoma- tai aikakauslehden tai aikakausjulkaisun toimittamista. Merkitystä ei ole sillä, kumman aloitteesta sopimus on tehty.

Jos kyse on tilaussopimuksesta (kesto- tai määräaikainen), kuluttajalla on peruuttamisoikeus.

11. sopimus on tehty huutokaupassa, johon kuluttaja voi osallistua muutenkin kuin etäviestimellä, esimerkiksi julkiset huutokaupat, joihin voi osallistua myös henkilökohtaisesti paikan päällä.

Jos kyseessä on pelkästään internetissä toimiva huutokauppa, kuluttajalla on peruuttamisoikeus.

Pelkästään se seikka, että ostaja olisi voinut osallistua internetissä järjestettävään huutokauppaan myyjän tiloissa olevalla etäviestimellä, ei tarkoittanut, että kysymyksessä olisi huutokauppa, johon ostaja olisi voinut osallistua henkilökohtaisesti. Näin siksi, että myyjä ei ollut järjestänyt erillistä huutokauppatilaisuutta, eikä huutokauppaan pystynyt osallistumaan muuten kuin etäviestimellä. (KRIL 155/32/2013)

12. sopimus koskee majoituksen tarjoamista muuhun kuin asumistarkoitukseen, tavaroiden kuljetusta, autonvuokrausta, ravintolapalvelua tai vapaa-ajanpalvelua, ja sopimuksessa edellytetään suoritusta määrättynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa. Vapaa-ajan palveluita ovat esimerkiksi huvi-, kulttuuri ja urheilutapahtumat, harrastuskurssit, välinevuokraus harrastustoimintaan.

Kuluttaja oli ilmoittautunut internetin välityksellä zumba-kurssille. Kyseessä oli etämyynti, mutta peruutusoikeutta ei ollut, koska kyse oli vapaa-ajan viettoon liittyvästä palvelusta. (KRIL 2101/39/2010)

12. Vastuu vastaanotetusta tavarasta ja tavaraan tutustuminen

Kuluttajan on pidettävä vastaanottamaansa tavara olennaisesti muuttumattomana ja vähentymättömänä, jotta hänellä on oikeus saada suorittamansa maksu kokonaan takaisin peruuttamistilanteessa. (KSL 6:18)

Kuluttajalla on kuitenkin oikeus avata tai purkaa pakkaus, tarkastaa tavaran ominaisuudet ja toimivuus ja tutustua siihen samaan tapaan kuin myymälässä ilman, että se vaikuttaa peruuttamisoikeuteen. (HE 157/2013)

Tavaraa ei katsota otetuksi käyttöön, jos kuluttaja on käsitellyt tavaraa vain siten kuin on tarpeen sen luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi. (KSL 6:18.2)

Kuluttaja oli asentanut sinetöimättömänä toimitetun CD-kartan GPS-paikantimeen ja koekäyttänyt sitä. Kuluttajariitalautakunta katsoi, että toimenpide oli edellytyksenä sille, että paikantimen toimintaa oli voitu kokeilla, eikä kyse ollut käyttöön ottamisesta. Pelkästään tuotteen pakkauksen purkaminen ei myöskään vaikuttanut peruutusoikeuteen. Kuluttajalla oli peruutusoikeus. (KRIL 451/36/07)

Kuluttaja ei menettänyt peruuttamisoikeuttaan pelkästään sen vuoksi, että hän oli tarkastanut kaiuttimen ja yrittäessään asentaa kaiuttimen todennut sen olevan epäsopiva hänen autoonsa. (KRIL 835/36/2009)

Kuluttaja oli asentanut prosessorin tietokoneen osaksi ja koekäyttänyt sitä. Kuluttajariitalautakunta katsoi, että asentaminen ei sellaisenaan osoita, että prosessori olisi otettu kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla käyttöön vaan oli edellytyksenä sille, että tuotteen toimintaa oli voitu kokeilla. Säännöksen perustelujen mukainen samaan tapaan kokeilu kuin liiketiloissa ei rajoita kokeiluoikeutta niin, ettei sitä olisi lainkaan (KRIL 1718/32/2009)

Kuluttaja osti verkkokaupasta lampun ja lampunvarjostimen. Hän palautti tuotteet ilman alkuperäispakkausta. Kuluttajariitalautakunta katsoi, että kuluttaja ei ollut menettänyt peruuttamisoikeuttaan, vaikka alkuperäispakkaus oli hävitetty. (KRIL 4030/36/2010)

Kuluttaja oli ostanut 359 euron arvoisen digikameran ja ottanut sillä neljän päivän aikana 306 kuvaa. Kuluttajalla ei ollut peruutusoikeutta. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota kuvien suureen määrään sekä siihen, että kameraa oli käytetty neljänä päivänä. (KRIL 2556/36/2009)

Jos kuluttaja kuitenkin ottaa huolenpitovelvoitteensa vastaisesti tavaran käyttöönsä, hän ei menetä peruuttamisoikeutta, mutta vastaa tavaran arvon alentumisesta. Tavaran arvon alentuminen määritellään kohtuuden mukaan. Joidenkin tavaroiden, kuten vaatteiden osalta arvo voi alentua hyvin lyhyen käytön jälkeen olennaisesti. Tietyissä kestokulutushyödykkeissä, kuten uusissa ajoneuvoissa, arvon aleneminen voi käyttöönoton jälkeen olla euromääräisesti huomattava. Jos tavara on tullut sen käyttämisen johdosta myyntikelvottomaksi, kuluttaja vastaa tavarasta sen koko arvolla. (KSL 6:18.2)

Kuluttaja ei vastaa kuitenkaan tavaran arvonalennuksesta, jos elinkeinonharjoittaja ei ole antanut kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä tietoa peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevista ehdoista, määräajoista ja menettelyistä. (KSL 6:18.3)

Myyjällä on vaaranvastuu siitä, että tavara tuhoutuu, katoaa, huonontuu tai vähenee ostajasta riippumattomasta syystä joko ennen sen luovutusta kuluttajan hallintaan tai sen jälkeen kun se on luovutettu takaisin myyjän tarjoamalle rahdinkuljettajalle, esimerkiksi jos tavara vaurioituu tai katoaa postissa. (KSL 5:6.1–2 mom)

13. Tavaran palauttaminen ja kustannukset

Jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, hänen on palautettava tavara viivytyksettä ja viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen tekemisestä. (KSL 6:17)

Kuluttajan vastuulla on tarvittaessa näyttää esimerkiksi palautuskuitilla, että tavara on palautettu määräajassa.

Kuluttajan vastuulla on maksaa palauttamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset, jos elinkeinonharjoittaja ei ole sitoutunut vastaamaan niistä. (HE 157/2013)

Kuluttajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta maksaa palautuskustannuksia, jos elinkeinonharjoittaja ei ole antanut ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle tietoa siitä, että hänen on vastattava kustannuksista, sekä tietoa kustannusten määrästä, jos tavarat eivät ole palautettavissa tavanomaisella tavalla postitse. (KSL 6:24)

14. Maksun palauttaminen

Elinkeinonharjoittajan on viivytyksettä ja viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuaan palautettava kaikki kuluttajalta saadut maksusuoritukset. Myös tuotteen toimittamisesta perityt edullisimman vakiotoimitustavan mukaiset kulut on palautettava. (KSL 6:17.3)

Kuluttajalla ei kuitenkaan ole oikeutta saada takaisin kaikkia maksusuorituksiaan, jos tavara on olennaisesti muuttunut tai vähentynyt.

Jos kuluttaja on valinnut muun kuin edullisimman toimitustavan, esimerkiksi pikatoimituksen, elinkeinonharjoittaja ei ole kuitenkaan velvollinen palauttamaan toimitustavasta aiheutuneita ylimääräisiä kustannuksia.

Elinkeinonharjoittajalla on oikeus pidättyä maksujen palautuksesta, kunnes hän on saanut tavaran takaisin tai kuluttaja on osoittanut esimerkiksi palautuskuitilla lähettäneensä tavaran takaisin elinkeinonharjoittajan ilmoittamaan osoitteeseen.

Elinkeinonharjoittajan on palautettava saamansa suoritukset samalla maksutavalla, jota kuluttaja on käyttänyt. Jos kuluttaja on maksanut ostoksensa esimerkiksi verkkopankissa, suoritus on palautettava kuluttajan ilmoittamalle pankkitilille. Jos tilinumero ei ole tiedossa, palautuksen voi tehdä esimerkiksi maksuosoituksena. Luottokorttimaksu hyvitetään vastaavasti luottokortille. (KSL 6:17.4)

Palautus voidaan tehdä muulla tavoin, kuten lahjakortilla, vain kuluttajan nimenomaisella suostumuksella.

Maksun palauttamisesta ei saa aiheutua kuluttajalle kustannuksia.

Kuluttajalla on oikeus korkolain 4 §:n mukaiseen viivästyskorkoon, jos elinkeinonharjoittaja ei palauta maksusuoritusta edellä mainitussa ajassa. (KSL 6:23)

15. Lain valvonta

Kuluttaja-asiamies pyrkii valvonnassaan elinkeinonharjoittajaa ohjeistamalla ensisijaisesti neuvotteluratkaisuun, jos elinkeinonharjoittaja ei noudata lain säännöksiä. Tarvittaessa kuluttaja-asiamies ryhtyy asian edellyttämiin toimenpiteisiin tai vie asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Elinkeinonharjoittajaa, joka ei noudata lainsäännöksiä, voidaan kieltää jatkamasta tällaista menettelyä tai uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kielto voidaan tarpeen vaatiessa kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan henkilöön. Kieltoa, jonka kuluttaja-asiamies voi määrätä tai antaa väliaikaisena, on tehostettava uhkasakolla, ellei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. (KSL 6:25, Laki kilpailu- ja kuluttajavirastosta 10 §)

16. Liitteet

Peruuttamislomakkeen malli

(Oikeusministeriön asetus 110/2014)

(täyttäkää ja palauttakaa tämä lomake vain siinä tapauksessa, että haluatte peruuttaa sopimuksen)

＿ Vastaanottaja [elinkeinonharjoittajan on lisättävä tähän nimensä, maantieteellinen osoitteensa ja, mikäli käytettävissä, faksinumeronsa ja sähköpostiosoitteensa]:

＿ Ilmoitan/Ilmoitamme ✱, että haluan/haluamme ✱ peruuttaa tekemäni/tekemämme ✱ sopimuksen, joka koskee seuraavien tavaroiden toimittamista✱ / seuraavan palvelun suorittamista ✱:

＿Tilauspäivä✱ / Vastaanottopäivä✱

＿ Kuluttajan nimi✱ / Kuluttajien nimet✱

＿ Kuluttajan osoite ✱ / Kuluttajien osoitteet ✱

＿ Kuluttajan allekirjoitus ✱ / Kuluttajien allekirjoitukset ✱ [vain jos lomake täytetään paperimuodossa]

＿ Päiväys

✱ Tarpeeton yliviivataan.

 

Peruuttamisohjeen malli

(Oikeusministeriön asetus 110/2014)

Peruuttamisoikeus

Teillä on oikeus peruuttaa tämä sopimus 14 päivän kuluessa syytä ilmoittamatta. Peruuttamisen määräaika päättyy 14 päivän kuluttua [1]

Peruuttamisoikeuden käyttämiseksi teidän on ilmoitettava meille [2] päätöksestänne peruuttaa sopimus yksiselitteisellä tavalla (esimerkiksi kirjeellä postitse, faksilla tai sähköpostilla). Voitte käyttää liitteenä olevaa peruuttamislomaketta, mutta sen käyttö ei ole pakollista. [3]

Peruuttamisen määräajan noudattamiseksi riittää, että lähetätte ilmoituksenne peruuttamisoikeuden käytöstä ennen peruuttamisajan päättymistä.

Peruuttamisen vaikutukset

Jos peruutatte tämän sopimuksen, palautamme teille kaikki teiltä saamamme suoritukset, myös toimituskustannukset (paitsi lisäkustannuksia siitä, että olette valinnut tarjoamastamme edulli-simmasta vakiotoimitustavasta poikkeavan toimitustavan), viivytyksettä ja joka tapauksessa viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuamme. Suoritamme palautuksen sillä maksutavalla, jota olette käyttänyt alkuperäisessä liiketoimessa, ellette ole nimenomaisesti suostunut muuhun, ja joka tapauksessa siten, että teille ei aiheudu suoritusten palauttamisesta kustannuksia. [4]

[5]

[6]

Lomakkeen täyttöohjeet:

[1] Lisätkää jokin seuraavista lainausmerkein merkityistä tiedoista:

a) kun kyseessä on palvelusopimus tai sähköisesti toimitettavaa digitaalista sisältöä koskeva sopimus: ”sopimuksen tekemisestä.”;

b) kun kyseessä on kauppasopimus: ”siitä, kun tavara on vastaanotettu.”;

c) kun kyseessä on kauppasopimus, jossa kuluttaja on tilannut useita tavaroita samassa tilauksessa ja erikseen toimitettuina: ”siitä, kun viimeinen tavaraerä on vastaanotettu.”;

d) kun kyseessä on kauppasopimus, jossa tavara toimitetaan useassa erässä tai osina: ”siitä, kun viimeinen tavaraerä on vastaanotettu.”;

e) kun kyseessä on kauppasopimus, jossa tavaroita toimitetaan säännöllisesti: ”siitä, kun ensimmäinen tavaraerä on vastaanotettu.”.

[2] Lisätkää nimenne, maantieteellinen osoitteenne ja, mikäli saatavilla, puhelinnumeronne, faksinumeronne ja sähköpostiosoitteenne.

[3] Jos tarjoatte kuluttajalle mahdollisuuden ilmoittaa peruutuksesta verkkosivustonne kautta, lisätkää seuraava teksti: ”Voitte täyttää peruuttamislomakkeen ja toimittaa sen taikka muun yksiselitteisen ilmoituksen myös sähköisesti verkkosivustollamme [lisätään internetosoite]. Jos käytätte tätä vaihtoehtoa, ilmoitamme teille viipymättä pysyvällä tavalla (esimerkiksi sähköpostitse) peruuttamisilmoituksen saapumisesta.”

[4] Kun kyseessä on kauppasopimus, jossa ette ole tarjoutunut noutamaan tavaroita takaisin peruuttamistapauksessa, lisätkää seuraava teksti: ”Voimme pidättyä maksujen palautuksesta, kunnes olemme saaneet tavaran takaisin tai kunnes olette osoittanut lähettäneenne tavaran takaisin.”

[5] Jos kuluttaja on vastaanottanut tavaroita sopimuksen yhteydessä,

a) lisätkää:

＿  ”Noudamme tavarat takaisin.”, tai

＿ ”Teidän on lähetettävä tavarat takaisin tai luovutettava ne meille tai . [lisätkää tarvittaessa sen henkilön nimi ja maantieteellinen osoite, jonka olette valtuuttanut vastaanottamaan tavarat] viivytyksettä ja viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen tekemisestä. Määräaikaa on noudatettu, jos lähetätte tavarat takaisin ennen kyseisen 14 päivän määräajan päättymistä.”

b) lisätkää:

＿ ”Vastaamme tavaroiden palauttamiskustannuksista.”,

＿ ”Teidän on vastattava tavaroiden palauttamisesta johtuvista välittömistä kustannuksista.”,

＿  jos kyseessä on etämyyntisopimus ettekä ole tarjoutunut vastaamaan tavaroiden palauttamiskustannuksista eikä tavaroita voi niiden luonteen takia palauttaa tavanomaisesti postitse: ”Teidän on vastattava tavaroiden palauttamisesta johtuvista välittömistä kustannuksista, jotka ovat . euroa [lisätään määrä].”; tai jos tavaroiden palauttamiskustannuksia ei voida kohtuudella laskea etukäteen: ”Teidän on vastattava tavaroiden palauttamisesta johtuvista välittömistä kustannuksista. Kustannukset ovat arviolta enintään noin . euroa [lisätään määrä].”, tai

＿  jos kyseessä on kotimyyntisopimus ja tavaroita ei niiden luonteen takia voida palauttaa tavanomaisesti postitse ja tavarat on toimitettu kuluttajan kotiin sopimuksentekohetkellä: ”Noudamme tavarat takaisin omalla kustannuksellamme.” sekä

c) lisätkää: ”Olette vastuussa vain sellaisesta tavaroiden arvon alentumisesta, joka on seurausta muusta kuin tavaroiden luonteen, ominaisuuksien ja toimivuuden toteamiseksi tarvittavasta käsittelystä.”

[6] Jos sopimus koskee muuta kuin digitaalista sisältöä koskevan palvelun suorittamista, lisätkää seuraava teksti: ”Jos olette pyytänyt palvelun suorittamista ennen peruuttamisajan päättymistä, teidän on maksettava meille peruuttamisilmoituksen tekemiseen mennessä sopimuksen täyttämiseksi tehdystä suorituksesta kohtuullinen korvaus.”

 

1. Koulusponsorointi markkinoinnin muotona

Koulusponsorointi on yksi markkinoinnin muoto ja siihen sovelletaan samoja sääntöjä kuin muuhunkin markkinointiin. Nämä ohjeet on tarkoitettu yrityksille, jotka suunnittelevat kaupallista yhteistyötä koulujen kanssa

Sponsorointi on yrityksen tai järjestön markkinointia, joka perustuu sponsorin ja koulun väliseen yhteistyösopimukseen. Sponsoroinnille on ominaista, että yritys tai järjestö odottaa panokselleen vastasuoritusta koululta. Koulun imagoa hyödynnetään koulua sponsoroivan yrityksen markkinointiviestinnän tarkoituksiin. Se ei siis ole vastikkeetonta tukea, jota voidaan verrata hyväntekeväisyyteen.

Kuluttajansuojalaki sääntelee markkinointia. Kuluttajansuojalain esitöiden mukaan markkinoinnilla tarkoitetaan kulutushyödykkeitä ja elinkeinonharjoittajia koskevaa tiedottamista kuluttajille. Se kattaa siis kaiken markkinointiviestinnän. Myös sponsorointi kuuluu lain soveltamisalaan. Kuluttajansuojalain markkinointisäännökset sisältyvät lain 2. lukuun. Lain esitöissä ja markkinatuomioistuimen perusteluissa on omaksuttu periaate, että lapsiin kohdistuvaa markkinointia arvioidaan keskimääräistä tiukemmin, koska lapset tietojensa ja elämänkokemuksensa rajoittuneisuuden vuoksi ovat tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Myös Kansainvälisen kauppakamarin Mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä ja Sponsoroinnin kansainvälisissä perussäännöissä on tunnustettu periaate lasten ja nuorten erityisasemasta kuluttajina.

Näiden sponsorointiohjeiden tarkoituksena on täsmentää lain säännösten ja tähänastisen ratkaisukäytännön pohjalta, miten sponsorointia voidaan koulussa toteuttaa kuluttajansuojalain markkinointisäännöksiä rikkomatta. Ohjeet eivät ole lopulliset, vaan niitä voidaan muuttaa ja täsmentää käytännön vaatimusten muuttuessa. Koulusponsoroinnissa on otettava huomioon myös kuluttaja-asiamiehen muut markkinointiohjeet, erityisesti

• Alaikäiset, markkinointi ja ostokset,
• Valokuvaus kouluissa ja päiväkodeissa ja
• Markkinointiarpajaiset ja -kilpailut.

Lisäksi on syytä muistaa, että laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/76) kieltää tupakan mainonnan ja myös sen epäsuoran mainonnan. Alkoholilaissa (1143/94) on vastaava väkevän alkoholijuoman mainonnan kielto. Alaikäisille ei saa mainostaa mietojakaan alkoholijuomia. Tupakan ja alkoholin mainontaa valvoo Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus (STTV).

2. Yhteistyösopimuksen sitovuus

Oppivelvollisuuteen perustuva suomalainen koulutoiminta rahoitetaan verovaroin. Koulun ja yrityksen tai järjestön välinen kaupallinen sopimus ei velvoita oppilaita tai heidän vanhempiaan osallistumaan yhteistyöhön, elleivät he ole sopimuksen osapuolia. Alaikäisen oppilaan puolesta päätöksen tekee hänen holhoojansa. Kaupalliseen yhteistyöhön painostaminen on sopimatonta markkinointia.

3. Markkinoinnin tunnistettavuus

• Sponsoroinnin ja muun koulussa tapahtuvan markkinoinnin kaupallinen luonne on voitava tunnistaa.
• Oppilaille ja heidän vanhemmilleen on selvästi kerrottava kaupallisesta yhteistyöstä ja selvitettävä, mihin on sitouduttu.
• Opetuksessa käytettäväksi tarkoitetusta kaupallisesta aineistosta on oppilaille ymmärrettävässä muodossa käytävä ilmi sen lähde ja tarkoitus tai aineiston lähde ja tarkoitus on muulla, koulun päättämällä tavalla saatettava oppilaiden tietoon ennen aineiston käyttöä opetuksessa.
• Mainonta ja muut markkinointiviestit on pidettävä erillään opetusaineistosta tai aineiston varsinaisesta opetuksellisesta sisällöstä, eikä piilomainontaa tai muita markkinoinnin peiteltyjä muotoja saa käyttää.
• Jos oppilaat osallistuvat tapahtumamarkkinointiin, kaupallisiin kilpailuihin tai muihin perinteisestä mainonnasta poikkeaviin markkinointimuotoihin, oppilaille on selitettävä, mistä on kysymys. Tällaisiin tilaisuuksiin osallistumiseen on hankittava alaikäisten oppilaiden vanhempien suostumus.
• Kaikesta kaupallisesta aineistosta on käytävä selvästi ilmi, kuka sen tuottaa tai kuka sitä sponsoroi. Sponsorin tunnistavaa logoa lukuun ottamatta sponsoroidussa aineistossa ei saa esiintyä mainoslauseita tai logoja.

4. Sponsoroinnissa noudatettavat periaatteet

• Sponsorointitointen on oltava hyvän tavan ja totuuden mukaisia.
• Sponsoroinnissa ei saa käyttää hyväksi lasten ja nuorten pelkoa, hyväuskoisuutta, luottamusta ja kokemusten puutetta.
• Sponsorointiaineisto tai -toimet eivät saa sisältää nimenomaista kehotusta ostaa sponsorin tavaroita tai palveluja.
• Opettajien ja koulun arvovaltaa ei saa käyttää hyväksi siten, että oppilas tai hänen vanhempansa uskovat oppilaan joutuvan kielteisen huomion kohteeksi tai opetuksessa muita oppilaita huonompaan asemaan, jos he eivät osta tai käytä sponsorin tuotteita,
• Oppilaille ja opettajille on sallittava myös kriittinen suhtautuminen sponsoriin tai hänen tuotteisiinsa.
• Sponsorointi ei saa rohkaista lapsia painostamaan vanhempiaan ostamaan sponsorin tuotteita.
• Sponsorointi ei saa sisältää väitteitä, joiden mukaan jotkut tavarat tai palvelut ovat parempia tai huonompia kuin toiset, ellei näistä väitteistä ole esittää kirjallista näyttöä.

5. Markkinointitoimet, joista ei ole ennalta sovittu

• Kouluihin saa lähettää vain koululle tai sen opettajille osoitettuja mainoslähetyksiä. Suoraan oppilaille ei aineistoa saa lähettää.
• Kouluun lähetettävissä mainoksissa vain kehotetaan pyytämään aineistoa tai osallistumaan myyntiä edistäviin toimiin.
• Oppilaille ei saa antaa tai lähettää tuotenäytteitä ilman koulun lupaa.

 

Muistio 6.6.2014
Kilpailu- ja kuluttajavirasto
Opetushallitus

Tässä muistiossa käsitellään koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen kanssa tehtävää yhteistyötä, sekä niiden aineistojen tai palvelujen käyttöä opetuksessa. Tarkastelun painopiste on yritysyhteistyössä ja siihen liittyvän kaupallisen vaikuttamisen pelisäännöissä. Koulun ja oppilaitoksen johdon sekä opettajien ja muun opetus- ja kasvatushenkilöstön tulee olla tietoisia markkinointia ja sponsorointia koskevista säädöksistä ollessaan yritys- ja yhteisöyhteistyössä koulun tai oppilaitoksen edustajana.

1. Miksi kasvatuksessa ja opetuksessa tarvitaan yhteistyötä yritysten ja yhteisöjen kanssa?

Opetussuunnitelmien perusteissa kouluja ja oppilaitoksia kannustetaan aktiiviseen yhteistyöhön yritysten ja yhteisöjen kanssa osana koulutyötä ja opiskelua. Tavoitteena on monimuotoisten oppimisympäristöjen käyttäminen osaamisen edistämiseen. Paikalliseen opetussuunnitelmaan tai siihen perustuvaan vuosittaiseen suunnitelmaan tulee sisältyä kuvaus yhteistyöstä. Yhteistyön muotoja voivat olla esimerkiksi

• vierailut yrityksissä, järjestöissä ja yhteisöissä
• yritysten ja yhteisöjen edustajien ja yrittäjien vierailut kouluissa ja oppilaitoksissa
• yhteiset projektit
• tapahtumat
• opinnäytetyöt
•  kummiluokkatoiminta.

Erityisesti työelämään perehtymis- ja työssäoppimisjaksoilla sekä ammatillisen osaamisen näytöissä yritykset ovat oppilaiden ja opiskelijoiden oppimisympäristöjä.

Kaikkien koulutusmuotojen opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteissa painoalueina ovat yrittäjyyskasvatus ja yrittäjyyteen kasvaminen. Tämä tarkoittaa laaja-alaista asenne- ja valmiuskasvatusta sisäiseen yrittäjyyteen, joka ilmenee monin tavoin läpi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen. Tavoitteena on tukea kehittymistä omatoimiseksi, aloitteelliseksi ja yhteistyökykyiseksi kansalaiseksi, jolla on realistinen kuva omista valinnan- ja vaikutusmahdollisuuksistaan. Sisäisen yrittäjyyden valmiuksien lisäksi tavoitteena on luoda pohjaa yrittäjämäisille toimintatavoille ja myöhempinä opiskeluvuosina myös yrittäjyydelle mahdollisena ammattina. Ammatillisen peruskoulutuksen yhtenä tavoitteena on valmius toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja yrittäjänä.

Lukio on osa yleissivistävää koulutusta ja lukioissa toimitaan paljolti samojen periaatteiden mukaisesti kuin perusopetuksessa. Tärkein kosketus yritykseen oppimisympäristönä on työelämään tutustuminen tai työelämäyhteistyö eri muodoissaan, yrittäjyyskurssit ja niihin sisältyvä yritystoiminta tai työelämään perehtyminen. Ammatillisille oppilaitoksille yritysyhteistyö on olennainen osa koulutuksen kehittämistä. Koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelmat laaditaan yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän edustajien kanssa, jotta koulutus vastaisi mahdollisimman hyvin työ- elämän ammattitaitovaatimuksia opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden mukaisesti. Työssäoppimisjaksot suunnitellaan yhdessä työpaikan edustajan, opiskelijan ja opettajan kanssa. Työpaikan edustaja ohjaa opiskelijaa työelämän pelisääntöjen ja yrityksen toimintaohjeiden noudattamisessa. Opettaja puolestaan vastaa siitä, että toiminta on oppimistavoitteiden mukaista. Oppilaitoksen säännöt koskevat opiskelijaa työssäoppimisjaksonkin aikana. Samat periaatteet koskevat myös työelämään perehtymisen jaksoja eli TET-toimintaa perusopetuksessa ja lukiossa.

Yritysyhteistyö liittyy koulujen ja oppilaitosten kuluttajakasvatukseen. Kuluttajan tarvitsemat taidot ovat monimutkaistuneet ja määrällisesti lisääntyneet. Arjessa selviytymiseen tarvitaan taloustaitoihin liittyvää sopimusoikeuden käsitteiden ymmärtämistä sekä taitoa toimia erilaisissa valinta- ja ongelmatilanteissa. Kuluttajaosaamiseen liittyvät tiedot ja taidot ovat keskeisiä oman elämän hallinnan, kestävän elämäntavan omaksumisen sekä kansalaisena toimimisen kannalta. Kuluttajatietoutta tarvitsevat sekä kuluttajat että yritykset ja niiden työntekijät.

Yritysyhteistyössä ollaan tekemisissä kaupallisen viestinnän kanssa. Kaupallista vaikuttamista käsiteltäessä tavoitteena on, että oppilaat ja opiskelijat tuntevat mainonnan tavoitteet ja periaatteet sekä pystyvät analysoimaan ja tulkitsemaan kriittisesti kaupallisia sanomia eri medioissa. Oppilaiden ja opiskelijoiden on tärkeää tietää, että on olemassa mainontaa sääteleviä lakeja ja määräyksiä, joista heidän tulee myös osata etsiä tietoja.

2. Lasten ja nuorten erityisasema kuluttajansuojalaissa sekä henkilötietolain merkitys

Tässä luvussa esitetään alle 18-vuotiaiden asemaa koskevia kuluttajansuojalainsäädännön periaatteita. Ne tulee ottaa huomioon kaikessa lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä. Seuraavissa luvuissa tarkastellaan niiden soveltamista koulujen ja oppilaitosten käytännön työssä.

Alaikäiset, alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret, ovat kuluttajansuojalaissa erityisasemassa. Alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia arvioidaan keskimääräistä tiukemmin, koska alaikäisiä voidaan heidän tietojensa tai kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi pitää tavallista alttiimpina markkinoinnin vaikutuksille.

Lapsi ja nuori elää samanaikaisesti kodin ja koulun vaikutuspiirissä. Tämä edellyttää näiden kasvatusyhteisöjen vuorovaikutusta ja yhteistyötä kokonaisvaltaisen kasvun ja hyvän oppimisen tukemisessa. Huoltajilla on ensisijainen vastuu kasvatuksesta. Koulu ja oppilaitos tukee kotien kasvatustehtävää ja vastaa oppilaan ja opiskelijan kasvatuksesta ja opetuksesta kouluyhteisön jäsenenä. Yhteisvastuullisen kasvatuksen tavoitteena on edistää oppimisen edellytyksiä, turvallisuutta ja hyvinvointia koulussa ja oppilaitoksessa.

Vanhemmilla on lastensa kasvattajina oikeus päättää, minkälaisen markkinoinnin kohteeksi heidän lapsensa joutuvat. Vanhemmilla on oikeus päättää perheen hankinnoista ilman, että suoraan lapseen tai nuoreen vetoamalla sivuutetaan huoltajien kasvatusoikeus. Tämän takia mainonta ei saa asettaa huoltajien päätösvaltaa kyseenalaiseksi eikä antaa lapselle tai nuorelle väärää käsitystä omasta toimivallastaan. Markkinointi ei saa siten sisältää lapselle suunnattuja suoria ostokehotuksia eikä rohkaista lasta tai nuorta painostamaan huoltajia ostamaan sponsorin tai muun markkinoijan tuotteita. Tämä tulisi ottaa huomioon myös oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevissa tilanteissa, joissa jaetaan yritysten tuotenäytteitä tai materiaalia.

Koulun ja oppilaitoksen tehtävänä on tarjota lapselle ja nuorelle virikkeellinen ja turvallinen oppimisympäristö sekä mahdollisuus tasapainoiseen kehitykseen. Koulun ja oppilaitoksen tarkoitus ei ole yritysten kanssa tehtävässä yhteistyössäkään toimia markkinointikanavana, vaan kasvattajana ja ohjaajana sekä monipuolisten, puolueettomien tietojen ja taitojen tarjoajana. Alaikäisen on vaikea ymmärtää mainonnan kaupallista luonnetta ja opettajan tai muun auktoriteetin jakamana markkinointiaineisto voi saada oppilaan ja opiskelijan silmissä erityisen painoarvon. Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa koulussa ja oppilaitoksessa tapahtuvaan, alaikäisiin huollettaviin kohdistuvaan markkinointiin. Tämän vuoksi alaikäiselle ei saa jakaa markkinointimateriaalia, kuten mainoksia, tuotenäytteitä tai mainoslahjoja koulujen ja oppilaitosten kautta tai järjestää markkinointitilaisuuksia ilman huoltajien suostumusta. Markkinointimateriaalia ovat myös sellaiset ilmaisjakelujulkaisut, jotka on rahoitettu suurelta osin mainostuotoin tai jotka sisältävät tekstimainontaa.

Lastenlehteä markkinoitiin siten, että peruskoulun opettajat jakoivat koululaisille lehden näytenumeron ja tilauslipukkeen. Peruskoulun oppilaat toimittavat holhoojilleen erilaisia koulunkäyntiin liittyviä viestejä, jotka palautetaan opettajalle holhoojan allekirjoittamana. Jos samaa menettelytapaa käytetään koulunkäyntiin liittymättömässä kaupallisessa markkinoinnissa, on olemassa vaara, että koululaisen holhooja ei selkeästi käsitä menettelyn kaupallista tarkoitusta. Markkinatuomioistuin piti menettelyä hyvän tavan vastaisena. (MT1981:9)

Mainostoimisto ja rekisteröity yhdistys olivat jakaneet julkaisemaansa mainoslehteä kouluihin siinä tarkoituksessa, että julkaisu jaettaisiin edelleen oppilaille tai että julkaisu olisi koulussa oppilaiden vapaasti saatavilla. Julkaisu sisälsi kirjoituksia lapsia ja nuoria kiinnostavista tapahtumista ja tuotteista. Markkinatuomioistuin piti menettelyä hyvän tavan vastaisena ja kielsi vastapuolta jakamasta markkinointiaineistoa suoraan alaikäisille lapsille tai nuorille koulujen kautta varmistumatta siitä, että vanhemmat ovat antaneet suostumuksensa aineiston jakamiseen. (MT 2000:12)

Henkilötietojen luovuttaminen suoramarkkinointia varten edellyttää oppilaan tai alaikäisen opiskelijan huoltajan lupaa (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 16 § 3 mom). Opetuksessa ei tule käyttää sellaisia tieto- ja viestintäteknisiä palveluita jotka keräävät henkilötietoja markkinointitarkoituksiin. Kaupallisten tiedotteiden jakamisen koulun kautta jokaisen oppilaan kotiin on katsottu olevan rinnastettavissa oppilaan henkilötietojen luovuttamiseen markkinoijalle. Koulun oppilaiden henkilötietojen käsittelyn tulee perustua oppilasrekisterin käyttötarkoitukseen eli opetuksen järjestämiseen. Lehti- ja muiden mainosten jakaminen oppilaiden kautta heidän koteihinsa ei liity varsinaisesti opetuksen järjestämiseen, joten se ei vastaa koulun oppilasrekisterin käyttötarkoitusta. Siten opettajan ei pidä jakaa kaupallisia tiedotteita edellä mainitulla tavalla. (Vrt TSV:n kannanotto 147/45/2001)

3. Kuluttajansuoja koulujen ja oppilaitosten toiminnassa

Opetuksen tai koulutuksen järjestäjällä on vapaus valita opetuksessa käytettävä materiaali ja sillä on myös vastuu materiaalin asianmukaisuudesta suhteessa opetuksen ja kasvatuksen tavoitteisiin sekä sen asianmukaisesta käytöstä opetuksessa. Aineisto voi olla yritysten tuottamaa kaupallista aineistoa tai erilaisten yhteisöjen tuottamaa materiaalia. Seuraavassa käsitellään erityisesti kaupallisen aineiston käyttöön liittyviä periaatteita kuluttajansuojalainsäädännön valossa. Myös aatteellisten yhdistysten ja muiden yhteisöjen tuottamaan materiaaliin tulee suhtautua samoja periaatteita noudattaen. Tekstissä käsitellään myös kaupallisten palvelujen käyttöä.

3.1. Mainonnan tunnistettavuus ja oppimateriaali

Markkinoinnista on aina käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus eli mainos on voitava tunnistaa mainokseksi. Piilomainontaa tai muuta peiteltyä mainontaa ei saa käyttää. Opettajan tulee varmistaa, että mainosviestit pidetään erillään opetusmateriaalista ja muusta lapsille ja nuorille jaettavasta aineistosta. Mainonnan tunnistettavuus hämärtyy, jos mainos puetaan lehtiartikkelin, tehtävän, kilpailun, tarinan tai sarjakuvan muotoon.

Eräs lapsille ja nuorille suunnattu kaupallisista viesteistä koostuva julkaisu oli kokonaisuudessaan laadittu muistuttamaan toimituksellisia julkaisuja. Markkinatuomioistuin piti markkinointia sopimattomana, kun julkaisu oli kohdistettu ensisijaisesti lapsille ja nuorille ja vaara siitä, että kohderyhmä ei ollut tunnistanut kirjoituksia mainoksiksi, oli tavallista suurempi. (MT 2000:12)

Lasten värityskirjan piirrosaiheissa oli kuvattu paikallisia yrittäjiä ja yksittäisiä nimettyjä tuotteita. Piirrosten lomaan oli sijoitettu tavuviivoin kirjoitettuja mainoslauseita ja yritysten logoja. Värityskirjoja oli jaettu suoraan lapsille päiväkotien kautta. Kuluttaja-asiamies piti menettelyä sopimattomana, kun markkinointimateriaalia jaettiin päiväkodin kautta ilman huoltajien suostumusta. Kuluttaja-asiamies piti värityskirjan sisältämää peiteltyä mainontaa sopimattomana. (KA 2001/40/0602)

Yrityksen maksaman suoran markkinoinnin tai piilomainonnan esiintyminen koulujen ja oppilaitosten käyttöön tuotetussa oppimateriaalissa on lähtökohtaisesti aina kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla sopimatonta ja lain vastaista. Mikäli tällaista kuitenkin ilmenee, opettajan tulee saattaa asia opetuksen ja koulutuksen järjestäjän sekä oppimateriaalin julkaisijan tietoon. Opettajan tulee lisäksi tarvittaessa selvittää asia oppilaille siten, että he osaavat suhtautua asianmukaisella kriittisyydellä myös väärässä paikassa esiintyvään markkinointiin.

Jos kaupallista materiaalia käytetään opetustarkoituksessa, opettajan tulee selvittää oppilaille ja opiskelijoille,

• mitä aineisto on
• kuka aineiston on tuottanut
• miten markkinointiviestintä näkyy aineistossa
• mitkä ovat markkinointiviestinnän tavoitteet.

Mainosmateriaalin erottaminen muusta aineistosta voi olla oppilaille ja opiskelijoille vaikeaa. Opettajan tehtävänä on ohjata oppilaita ja opiskelijoita käyttämään erilaisia materiaaleja kriittisesti ja monipuolisesti. Aineistojen arviointi on osa media-, kuluttaja- ja yrittäjyyskasvatusta.

Piilomainonnasta on kyse silloin, kun mainonnasta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus. Tällainen voi olla esimerkiksi lehtiartikkelin tai sarjakuvan muotoon laadittu mainos. Lasten ja nuorten ollessa kohderyhmänä vaatimukset ovat tavallista tiukemmat.

Mainonnan tunnistettavuuteen tulee kiinnittää huomiota esimerkiksi kouluissa järjestettävän ns. sanomalehtiviikon yhteydessä tai tilanteissa, joissa yritys vierailee koulussa antamassa taloustaidon valmennusta.

3.2. Kaupallinen materiaali koulun ja oppilaitoksen tiloissa sekä mainosten ja tuotenäytteiden jakaminen

Kouluja ja oppilaitoksia kannustetaan yritysyhteistyöhön, kuten edellä tässä muistiossa on mainittu. Lisäksi voidaan pitää kannatettavana sitä, että kouluissa ja oppilaitoksissa pidetään esillä ja jaetaan tietoa myös esimerkiksi terveellisistä ruokailutavoista tai liikunnan merkityksestä terveydelle. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että koulujen tai oppilaitosten tiloissa on esillä yritysten tuotemarkkinointia. Tuotemarkkinoinnin kielto koskee muun muassa koulujen ja oppilaitosten ilmoitustauluja, luokkahuoneita ja muitakin tiloja, kuten esimerkiksi liikunta- ja juhlasaleja sekä terveydenhuoltoon tarkoitettuja tiloja.

Alle 15-vuotiaille ei saa jakaa tai lähettää suoramarkkinointia ilman huoltajien suostumusta. Myös 15–17-vuotiaille suunnattuun suoramarkkinointiin on suhtauduttava erityisen pidättyvästi. Suoramarkkinointia ei voi lähettää myöskään oppilaskunnalle, vaan se tulee osoittaa koululle.

Koulukirjoja markkinoiva yritys lähetti koulun oppilaskunnalle mainoksiaan, joita se pyysi levittämään koulun tiloihin. Valokuvaamalla mainoksen esillepanon oppilaskunta sai etusetelin yrityksen verkkokauppaan ja mahdollisuuden osallistua kameran arvontaan. Kuluttaja-asiamies piti markkinointia hyvän tavan vastaisena, kun markkinointiaineisto lähetettiin koulun sijaan suoraan opiskelijoille, eikä vanhempien suostumusta kampanjaan osallistumisesta pyritty varmistamaan. (KUV/5877/41/2012)

Huoltajilta on pyydettävä lupa kaikentyyppisen markkinointimateriaalin, kuten

• mainosten
• mainoksia sisältävien lehtien
• tuotenäytteiden ja mainoslahjojen antamiseen oppilaille (esimerkiksi ensimmäisen vuosiluokan aloitusreppu) ja opiskelijoille.

Yleisistä yhteistyön ja sponsoroinnin periaatteista ja lupakäytänteistä, kuten suhtautumisesta erityyppiseen markkinointiin, on hyvä sopia huoltajien kanssa tapauskohtaisesti tai lukuvuosittain. Yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin tulee sitouttaa koulun ja oppilaitoksen koko henkilöstö.

Ulkomaan kielikursseja tarjoava yritys teki kouluvierailuja markkinoidakseen kielimatkoja oppilaille ja opettajille. Markkinointikampanjan jälkeen osa alaikäisistä oppilaista sai sekä tekstiviestimarkkinointia kännykkäänsä että osoitteellista suoramarkkinointia. Tällainen markkinointi edellyttää aina etukäteissuostumusta vanhemmilta. Kuluttaja-asiamies piti menettelyä hyvän tavan vastaisena ja katsoi, että yritys olisi voinut lähettää markkinointiaineiston ensin koululle tai sen rehtorille ja kiinnittää huomiota siihen, että aineiston jakamiselle oppilaille ja kilpailuun osallistumiseen on alaikäisten osalta saatava heidän huoltajiensa lupa. (KUV 6854/41/2012)

Materiaalin jakamiseen rinnastettavaa on pitää materiaalia esillä tai saatavilla oppilaitoksen tiloissa.

On huomattava, että materiaalin pelkkä jakaminen oppilaille ja opiskelijoille tai esillä olo koulun tiloissa on eri asia kuin materiaalin käyttäminen opetuksessa. Materiaalin opetuskäyttöön ei tarvita huoltajien lupaa ja opettaja vastaa materiaalin käsittelytavasta (vrt. kohta 3.1).

3.3. Kaupalliset liikuntapalvelut opetuskäytössä

Koululiikunta tutustuttaa oppilaita ja opiskelijoita monipuolisesti liikunnan harrastamisen mahdollisuuksiin. Opetuksen osana voi olla tutustumista myös kaupallisiin liikuntapalveluihin sekä näiden palvelujen käyttöä. Tällöin tulee järjestelyissä pitää huoli siitä, että palveluihin tutustutaan monipuolisesti ja että jokaisella oppilaalla ja opiskelijalla on tasavertainen mahdollisuus osallistua yhteiseen toimintaan.

Mikäli peruskoulun opetustilanteissa käytetään kaupallisia liikuntapalveluja, joiden kustannuksiin tarvitaan huoltajien osallistumista (esimerkiksi urheilu- tai laskettelukeskuksiin suuntautuvat retket), osallistumisesta on hyvissä ajoin neuvoteltava huoltajien kanssa. Kustannuksiin osallistumisen on oltava huoltajille vapaaehtoista ja kaikille oppilaille on turvattava mahdollisuus osallistua toimintaan (Opetushallituksen tiedote 4/2006: Retkien ja muun koulun ulkopuolisen toiminnan järjestäminen perusopetuksessa 20.4.2006 (1)).

---

1 Saatavilla osoitteessa:
http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestami
nen/kouluretket_ja_leirikoulut. Viitattu 30.7.2014.

 

3.4. Tieto- ja viestintäteknologian sekä median käyttö opetuksessa

Tieto- ja viestintäteknologia sekä media ovat keskeinen opetuksen sisältö, väline ja kohde. Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä ja mediakasvatusta toteutetaan kouluissa ja oppilaitoksissa suhteessa opetuksen tavoitteisiin ja oppilaan/opiskelijan ikäkauteen. Koulutus tavoittaa kattavasti eri ikäluokkia ja on siksi kiinnostava markkinointiväylä. Opetus, kasvatus ja ohjaus ei saa olla kaupallista vaikuttamista. Kouluissa ja oppilaitoksissa on tärkeää olla tietoisia kaupallisesta vaikuttamisesta ja sen jatkuvasta muutoksesta sekä uusista markkinointikeinoista median ja digitaalisten ratkaisujen kehittyessä.

On tärkeä huomata, että esimerkiksi kuluttajien henkilötiedot ja ostokäyttäytyminen on yrityksille arvokasta tietoa. Internetsivuja ylläpitävät yritykset keräävät tietoja esimerkiksi sen perusteella, millä sivuilla käyttäjät vierailevat ja määrittelevät niiden pohjalta kohderyhmiä suoramarkkinointinsa tarkemmaksi kohdentamiseksi. Tämä tulee ottaa huomioon käytettäviä sivustoja, ohjelmistoja ja opetuksen tavoitteita ja sisältöjä suunniteltaessa.

3.5. Myynti oppilaille ja opiskelijoille

Alaikäiset voivat ostaa taskurahoillaan hinnaltaan kohtuullisia ja heille tavanomaisia tuotteita ja määrätä työansioistaan. Muista ostoksista päättävät vanhemmat.

Alaikäinen ei voi ostaa tuotteita velaksi. Velaksi ostaminen on myös sitä, että lasku lähetetään ostajalle myöhemmin. Tämä koskee myös matkapuhelimella tapahtuvaa ostamista. Tämän takia alaikäinen tarvitsee huoltajien kirjallisen suostumuksen luokkasormusten, t-paitojen tai muiden tuotteiden tilaamiseen.

3.6. Välipala-automaatit ja välipalojen myynti

Juoma-, makeis- ja muiden automaattien hankintaa harkittaessa ja välipalatuotteiden myyntiä suunniteltaessa on hyvin tärkeää käydä niiden hyväksyttävyydestä periaatteellinen keskustelu, johon myös huoltajat voivat osallistua.

Automaattien ulkoasu voi toimia jo sellaisenaan markkinointiviestinä. Kuluttajansuojalainsää- dännön mukaan alle 18-vuotiaiden huoltajilla on oikeus päättää, millaista markkinointia heidän lapsiinsa voi kohdistaa. Ei siis ole suositeltavaa hankkia kouluihin ja oppilaitoksiin sellaisia välipala-automaatteja, joiden ulkoasu sisältää tuotemarkkinointia. Koska alaikäinen ei voi ostaa velaksi, mikä koskee myös matkapuhelimella tapahtuvaa maksamista, tulee koulujen ja oppilaitosten omalta osaltaan myös varmistaa se, ettei matkapuhelimella maksamisen mahdollistavia välipala-automaatteja olisi lainkaan ainakaan alle 15-vuotiaiden käytettävissä.

Tarkoituksenmukaisesti järjestetyn ja ohjatun, täysipainoisen, maksuttoman kouluruokailun avulla edistetään koulutyössä jaksamista, terveyttä ja hyvinvointia. Koulujen ja oppilaitosten tulee huolehtia siitä, ettei automaattien tai muun välipalamyynnin tuotetarjonta ole ristiriidassa kouluille ja oppilaitoksille kuuluvan terveys-, ravitsemus- ja ruokakasvatuksen kanssa. Välipala-automaattien tuotetarjonta ja käyttö eivät saisi vähentää oppilaiden ja opiskelijoiden osallistumista kouluruokailuun. Makeiden, rasvaisten tai suolaisten välipalatuotteiden säännöllinen tarjoaminen ei ole suositeltavaa ja niiden korvaaminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla on mahdollista. Koulujen ja oppilaitosten on huolehdittava siitä, että terveys-, ruoka- ja ravitsemus- sekä talouskasvatukselliset seikat tulevat otetuiksi huomioon automaattien hankintaa ja välipalamyyntiä harkittaessa. Kasvatukselliset periaatteet sitovat myös oppilaskuntien toimintaa ja yhteisiä tilaisuuksia. (Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen tiedote 11/2007: Makeiset ja virvoitusjuomat kouluissa ja oppilaitoksissa 16.3.2007 (2)).

---

2 Saatavilla osoitteessa: http://www.edu.fi/download/119396_pdfMakevirkouopp.pdf. Viitattu 30.7.2014.

 

3.7. Valokuvaus

Oppilaiden ja opiskelijoiden valokuvaaminen kouluissa ja oppilaitoksissa sekä kuvien myyminen on vakiintunutta ja laajalle levinnyttä toimintaa. Koulukuvauksista on muodostunut kouluissa ja oppilaitoksissa vuosittainen traditio.

Kouluvalokuvauksista kuluttaja-asiamies on julkaissut erillisen Valokuvaus kouluissa ja päiväkodeissa -linjauksen ja se on luettavissa Kilpailu- ja kuluttajaviraston verkkosivuilla. (3) Vanhemmille on tiedotettava etukäteen kuvauksen

• ajankohdasta
• kuvalajitelmasta
• hinnasta ja
• kuvien palautusoikeudesta.

Vanhemmilla ei ole ostopakkoa, vaan kuvat voi palauttaa kuluttajansuojalain etämyyntiä koskevien säännösten mukaan.

Opetushallitus on 20.6.2011 antanut suosituksen koulukuvausten tilaamisessa ja järjestämisessä noudatettavista periaatteista. Tavoitteena on lisätä kuvauksiin liittyvien menettelyiden avoimuutta, vakiinnuttaa hyviä käytäntöjä sekä varmistaa laadukkaiden ja kohtuuhintaisten koulukuvien saaminen. Suositus ja siihen liittyvä muistio (4) ovat Opetushallituksen verkkosivuilla.

Valokuvaamojen tasapuolisen kohtelun sekä hankinnan laadun ja edullisuuden varmistamiseksi koulukuvausten tilaamisessa ja sopimusten tekemisessä on perusteltua noudattaa samoja periaatteita ja menettelytapoja kuin julkisista hankinnoista annetun laissa (348/2007) on säädetty kansallisten kynnysarvojen alle jäävissä ns. pienhankinnoissa.

Koulun puolesta koulukuvauksesta tehtävän sopimuksen valmisteluun ja tekemiseen osallistuvat henkilöt eivät saa vastaanottaa kuvaamoilta vieraanvaraisuutta, joka ylittää tavanomaisen tason, eivätkä muutoinkaan toimia siten, että heidän puolueettomuutensa vaarantuu.

Koulukuvaussopimukseen ei tule sisällyttää koulun henkilökunnalle taikka oppilaille tai heidän huoltajilleen annettavia henkilökohtaisia etuuksia.

Koska sopimus koulukuvauksesta tehdään kuvien maksajan, yleisimmin huoltajien lukuun, on tärkeää, että huoltajia tai heidän edustajiaan kuullaan sopimuksen sisällöstä ja ehdoista paikallisesti päätettävällä tavalla.

---

3 Saatavilla osoitteessa: http://www.kkv.fi/globalassets/kkv-suomi/julkaisut/linjaukset/toimialakohtaisetlinjaukset/valokuvaus-kouluissa-ja-paivakodeissa-2008.pdf. Viitattu 30.7.2014.

4 Saatavilla osoitteessa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestami nen/suositus_koulukuvausten_jarjestamisesta. Viitattu 30.7.2014.

 

3.8. Kilpailut, tapahtumat ja markkinointi

Jos oppilaat ja opiskelijat osallistuvat yritysten järjestämiin markkinointia sisältäviin kilpailuihin tai tapahtumiin, heille tulee selittää, mistä on kysymys. Alaikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden vanhemmilta tulee pyytää osallistumislupa.

Mikäli yritys haluaa markkinoida järjestämäänsä kilpailua tai tapahtumaa oppilaitoksen tiloissa, tulee edellä esitetyn lisäksi ottaa huomioon myös kohdissa 3.2 Kaupallinen materiaali koulun ja oppilaitoksen tiloissa ja 4. Sponsorointi esitetyt asiat.

Vain sponsorointi on sallittua eikä materiaali saa sisältää suoraa tai epäsuoraa tuotemarkkinointia. Epäselvissä tilanteissa on suositeltavaa tiedustella Kilpailu- ja kuluttajaviraston kantaa.’

Koulukirjoja markkinoiva yritys lähetti koulun oppilaskunnalle mainoksiaan, joita se pyysi levittä- mään koulun tiloihin. Valokuvaamalla mainoksien esillepanon oppilaskunta sai mahdollisuuden osallistua kameroiden arvontaan. Kuluttaja-asiamies piti markkinointia hyvän tavan vastaisena, kun markkinointiaineisto lähetettiin koulun sijaan suoraan opiskelijoille, eikä huoltajien suostumusta kampanjaan osallistumisesta pyritty varmistamaan (KUV/5877/41/2012)

3.9. Varojen keruu yhteiseen käyttöön

Koulun opintokäyntejä ja -retkiä, leirikouluja sekä opetukseen liittyviä tapahtumia voidaan tukea oppilaiden ja huoltajien yhteisesti keräämillä varoilla. Varojen keruun tulee olla oppilaille ja huoltajille vapaaehtoista ja varojen keruussa tulisi ottaa huomioon myytävien tuotteiden terveys- ja turvallisuusnäkökulmat. Jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun opetussuunnitelman ja siihen perustuvan vuotuisen suunnitelman mukaiseen toimintaan siitä huolimatta, onko hän tai hänen huoltajansa osallistunut varojen keräykseen.

Huoltajien suorittama varojen keruu voi tapahtua itsenäisesti siten, että koulu ei ole keruussa mukana lainkaan. Tällöin huoltajat suunnittelevat ja toteuttavat varojen keruun itse ja päättävät, miten varat annetaan oppilaiden toimintaa varten. Varojen käytön periaatteet on kuitenkin hyvä selkiyttää heti alussa koulun kanssa neuvotellen, sillä valmistautuminen esimerkiksi leirikouluhankkeisiin saattaa kestää useamman vuoden. Huoltajien varojen keruu voi tapahtua myös yhteistyössä koulun kanssa, jolloin huoltajat ja koulu yhdessä päättävät varojen keruun ja käytön periaatteista. Molemmissa tapauksissa koulu kuitenkin viime kädessä vastaa siitä, että kaikilla oppilailla on yhdenvertainen mahdollisuus osallistua toimintaan.

Myös oppilaat ja opiskelijat voivat osallistua varojen keruuseen esimerkiksi leirikoulua varten. Tällöin on huomattava, että alle 15-vuotiaan toimiminen yrityksen tuotteiden myyjänä edellyttää huoltajien suostumusta. Jos alaikäiset tällöin esimerkiksi myyvät yhden yrityksen tuotteita, keskusteltaessa suhtautumisesta yrityksen tuotteisiin noudatetaan samoja periaatteita kuin silloin, kun opetuksessa käytetään kaupallista materiaalia. Varojen keruu tulisi toteuttaa tavalla, joka lisää yhteisöllisyyttä ja tukee opetukseen ja kasvatukseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista.

Retkien ja muun koulun ulkopuolisen toiminnan järjestämistä ja niihin liittyvää varojen keruuta on käsitelty perusteellisemmin Opetushallituksen tiedotteessa 4/2006 (5) .

---

5 Saatavilla osoitteessa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestami nen/kouluretket_ja_leirikoulut. Viitattu 30.7.2014.

 

4. Sponsorointi

Koulu- ja oppilaitossponsorointi on yrityksen markkinointia, joka perustuu sponsorin ja koulun tai oppilaitoksen väliseen yhteistyösopimukseen. Sponsoroinnista on kyse silloin, kun jokin taho rahoittaa tai tukee taloudellisesti koulun tai oppilaitoksen hanketta. Sponsorilla on oikeus saada tunnistettava logonsa näkyviin hankkeen yhteydessä. Sponsorin ei pidä vaikuttaa hankkeen tavoitteisiin tai sisältöön.

Sponsorin vastike tuestaan rajoittuu logoon. Sponsori voi myös mainita koulun tai oppilaitoksen ulkopuolelle suuntautuvassa markkinoinnissaan, että se tukee koulun tai oppilaitoksen hanketta. Kaikki muu mahdollinen toiminta on markkinointia, jota on tarkasteltava erikseen. Sponsorin ei ole sallittua esimerkiksi esitellä omien tuotteidensa kuvia tai mainoksia eikä kehottaa ostamaan tuotteitaan.

Logon tai muun tunnuksen näkyminen on tunnistettavuuden kannalta tärkeää. Se tiedottaa oppilaille ja opiskelijoille siitä, että kyseessä on sponsoroitu hanke ja siitä, kuka sen takana on. Tärkeää on myös kertoa, mikä on sponsorin osuus ja merkitys hankkeessa ja miksi sponsori haluaa tukea hanketta.

Koulun ja oppilaitoksen on hyvä kertoa vanhemmille ja huoltajille etukäteen sponsorin tuella toteutettavista hankkeista ja kaupallisen yhteistyön sisällöstä. Myös vanhemmat/huoltajat tarvitsevat tietoa sponsorin osuudesta ja merkityksestä hankkeessa. On toivottavaa, että vanhemmille/huoltajille tavalla tai toisella varataan mahdollisuus vaikuttaa koulun tai oppilaitoksen päätökseen ryhtyä sponsoroituun hankkeeseen. Parhaiten sponsorointia ja muuta markkinointia sisältävät hankkeet onnistuvat, kun niiden toteuttaminen suunnitellaan kolmikantayhteistyönä koulun ja oppilaitoksen, yritysten tai yhteisöjen ja kotien kesken, jolloin huoltajien mielipide tulee otetuksi huomioon. Keskustelu kotien kanssa on tärkeää myös yrittäjyyskasvatukseen, kummiluokkatoimintaan ja työelämään tutustumiseen liittyvissä hankkeissa.

Sponsorointi ja muu kaupallinen yhteistyö ei saa hämärtää koulutuksen järjestämisen perustaa, joka on lakisääteisessä julkisessa rahoituksessa, eikä se saa johtaa koulun ja oppilaitoksen tai sen ylläpitäjän riippuvuuteen tuen antajasta.

Sponsoroinnin ja muun kaupallisen yhteistyön ehdot ja toteuttamismuodot eivät saa olla ristiriidassa koulun ja oppilaitoksen kasvatus- ja opetustehtävän kanssa. Toimintaa suunniteltaessa ratkaisuja tulee pohtia erityisesti oppilas- ja opiskelijahuoltotyön sekä terveys-, kuluttaja-, ympäristö-, laillisuus- ja viestintäkasvatuksen näkökulmista.

Arvioitaessa mahdollisen sponsorin soveltuvuutta on syytä kiinnittää huomiota sponsorin julkiseen kuvaan sekä sponsorin koko toimialaan ja kaikkiin tuotteisiin, joiden ei tule olla ristiriidassa ravitsemus- ja terveyskasvatuksen tavoitteiden kanssa. Yritykset, joiden toimialana ovat esimerkiksi tupakkatuotteet tai alkoholi, eivät sovellu koulun tai oppilaitoksen sponsoreiksi. Myös erilaisten yhteisöjen sopivuutta sponsoriksi on syytä harkita tarkoin.

Koulun ja oppilaitoksen hyvän julkisuuskuvan ylläpitämisestä on syytä pitää huolta sponsorointiyhteistyötä toteutettaessa. Yhteistyöstä on hyvä sopia niin, että se tarvittaessa, esimerkiksi epäkohtien ilmetessä, voidaan nopeasti lopettaa. Sponsoroinnista on syytä aina tehdä kirjallinen sopimus. Sponsorointi ja mahdolliset osapuolten väliset muut taloudelliset suhteet, kuten esimerkiksi hankinnat, on syytä pitää selkeästi erillään.

5. Yhteistyö huoltajien kanssa

Perusopetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista peruskoulutusta koskevat lait velvoittavat koulut ja oppilaitokset yhteistyöhön kotien kanssa. Yhteistyön keskeisenä tavoitteena on oppilaan ja opiskelijan oppimisen ja kasvun tukeminen. Myös opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteissa korostetaan kotien, muiden yhteisöjen ja yritysten kanssa tehtävän yhteistyön tärkeyttä kasvatusta ja opetusta suunniteltaessa ja toteutettaessa. Paikalliseen opetussuunnitelmaan tulee sisältyä kuvaus, miten yhteistyötä kotien sekä työ- ja elinkeinoelämän kanssa toteutetaan koko koulun ja oppilaitoksen toiminnan tasolla. Kotien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu yrittäjyys- ja kuluttajakasvatuksessa sekä yritysten kanssa tehtävässä yhteistyössä ja sponsoroinnissa, josta tarkemmin luvussa 4. Niihin sisältyy asioita, joissa huoltajien oikeus vaikuttaa toimintatapoihin on erityisen suuri.

Koulun ja oppilaitoksen on tärkeää pitää huolta siitä, että se tiedottaa koteihin ajoissa ja selkeästi yritysten tai yhteisöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, yhteistyön tavoitteista ja käytännön toteutuksesta. Tarvittaessa on myös syytä käydä yhteistä periaatekeskustelua toiminnan pelisäännöistä. Kaupallista aineistoa jaettaessa oppilaille tai opiskelijoille tulee huoltajilta aina pyytää lupa. Kouluissa ja oppilaitoksissa tulee sopia yhdessä, miten lupa vanhemmilta pyydetään ja huolehtia siitä, että koko koulun henkilökunta noudattaa yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Myös varainhankinnasta esimerkiksi leirikoulujen yhteydessä on tärkeä sopia huoltajien kanssa selkeästi etukäteen ja tehdä sopimus kirjallisesti. Näitä tilanteita on käsitelty tarkemmin luvussa 3. Suositeltavaa on, että koulut ja oppilaitokset suunnittelevat yritysten ja yhteisöjen kanssa toteutettavan yhteistyön yhdessä kotien kanssa.

Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi -ohjeistus on hyvä olla myös huoltajien saatavilla esimerkiksi koulun verkkosivuilla.

6. Lisätietoja

Markkinointisäännökset ovat kuluttajansuojalaissa (38/1978). Kuluttaja-asiamies on laatinut seuraavia linjauksia yrityksille:

• Koulusponsorointi ja muu markkinointi koulussa (1997)
• Alaikäiset, markkinointi ja ostokset (2004)
• Lapset ja elintarvikkeiden markkinointi (2004)
• Valokuvaus kouluissa ja päiväkodeissa (2006)

Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäviin kuuluu koulujen kuluttajakasvatuksen tukeminen. Viraston Internetsivuilla (www.kkv.fi) on muun muassa kuluttajakasvatuksen osa-alueiden sisältökuvaukset.

Virasto tuottaa myös kuluttajakasvatuksen opetusaineistoa (6) , jota on saatavissa verkkosivuilta. Kuluttaja-asiamiehen linjaukset (7) ja aineistot ovat kyseisillä sivuilla.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto antaa puhelinneuvontaa kuluttajaoikeudellisissa asioissa, p. 029 505 3002, ti–to klo 10–12.

Opetushallituksen verkkosivuilla (www.edu.fi) on yrittäjyyssivusto (8) , johon on koottu keskeistä aineistoa helpottamaan opettajien ja koulutuksen järjestäjien työtä yrittäjyyskasvatuksen ja yritystoiminnan opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Aineisto on ryhmitelty eri koulutusasteiden ja -muotojen mukaisesti. Sivujen käyttäjät kutsutaan sivujen täydentämis- ja päivittämistalkoisiin ja lähettämään hyviä käytänteitä ja ideoita Opetushallituksen Hyvät käytännöt -verkkopalveluun (9) .

---

6 Saatavilla osoitteessa: http://www.kkv.fi/opettajalle-aineistoa/. Viitattu 30.7.2014.

7 Saatavilla osoitteessa: http://www.kkv.fi/julkaisut/kuluttajaoikeuden-linjaukset/. Viitattu 30.7.2014.

8 Saatavilla osoitteessa: http://www.edu.fi/yleissivistava_koulutus/aihekokonaisuudet/osallistuva_kansalaisuus_ja_yrittajyys. Viitattu 30.7.2014.

9 Saatavilla osoitteessa: https://hyvatkaytannot.oph.fi/. Viitattu 30.7.2014.

 

Opetushallitus

Hakaniemenranta 6, PL 380, 00531 Helsinki, puhelin 029 533 1000, faksi 029 533 1035, etunimi.sukunimi@oph.fi, www.oph.fi, www.oph.fi/yhteystiedot.

Käsitteitä

Markkinoinnin käsite on laaja ja sillä tarkoitetaan kaikkea kaupallista viestintää, jolla pyritään tuotteen tai palvelun myynnin edistämiseen. Mainonta on markkinointikeino. Sen tarkoitus on tietoisuuden lisääminen yrityksestä ja sen tuotteista ja palveluista, yrityskuvan parantaminen sekä tuotteiden ja palvelujen myyminen. Kanavia ovat esimerkiksi massamedia, suora kontakti, suoramainonta, asiakaskirjeet ja tietoverkot.

Piilomainonta tarkoittaa mainontaa, josta ei ole selkeästi tunnistettavissa sen kaupallinen tarkoitus.

Suoramarkkinointi on kyseessä silloin, kun yritys kohdistaa mainonnan tietylle vastaanottajaryhmälle esimerkiksi nimellä osoittaen.

Markkinointimateriaalia on kaikki tuotteen tai palvelun myynnin edistämiseksi tarjottava aineisto, kuten mainokset, julkaisut, tuotenäytteet, mainoslahjat sekä ilmaisjakelulehdet, jotka on rahoitettu suurelta osin mainostuotoin tai jotka sisältävät tekstimainontaa.

Markkinointitilaisuus on kaupallinen tapahtuma, jonka tarkoituksena on yrityksen tunnettavuuden lisääminen ja yrityksen tuotteiden tai palvelujen myynnin edistäminen.

Markkinointiviestintä pyrkii huomion herättämiseen, innostuksen aikaansaamiseen, ostohalun nostattamiseen ja ostopäätöksen aikaansaamiseen.

Koulu- ja oppilaitossponsorointi on sellaista yrityksen markkinointia, jossa yritys rahoittaa tai tukee taloudellisesti jotakin koulun tai oppilaitoksen hanketta. Yrityksen tavoitteena on luoda myönteistä julkisuuskuvaa.

Sponsorointisopimus on sponsorin ja koulun tai oppilaitoksen välinen yhteistyösopimus, jossa sovitaan sponsoroinnin sisällöstä ja ehdoista.

Kuluttajakasvatus on osa kestävään tulevaisuuteen tähtäävää yhteiskunnallista kasvatusta. Kuluttajakasvatuksella tarkoitetaan elämäntaitojen opettamista, arkisen elämänpiirin ja sen ilmiöiden avaamista ja selittämistä kasvatuksellisella otteella. Tavoitteena on arjen taitojen oppiminen, joilla menestytään omassa elämässä ja globaalin yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä. Yrittäjyyskasvatus on elämässä tarvittavien valmiuksien oppimista ja kehittämistä.

Yrittäjyyskasvatus on oma-aloitteista ja aktiivista toimintatapaa edistävää oppimista, joka antaa oppijalle mahdollisuuden kehittää omia taitojaan. Yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena on auttaa oppijoita näkemään mahdollisuuksia, toimimaan aktiivisesti, ottamaan vastuuta, toimimaan ryhmässä ja pitämään lupaukset.

Lyhenteet

MT = markkinatuomioistuin

KA = kuluttaja-asiamies

TSV = tietosuojavaltuutettu

 

Kuluttaja-asiamiehen linjaus 2004

Alaikäisiin kohdistuva kaupallinen vaikuttaminen on lisääntynyt merkittävästi. Markkinoinnin kohteena ovat yhä nuoremmat ikäryhmät. Uutena markkinointikanavana on internet, ostoväylänä myös matkapuhelimet. Markkinointiin liittyy usein myös kysymys alaikäisen mahdollisuudesta tehdä oikeustoimia eli ostoksia ilman vanhempien suostumusta. Lasten vanhemmilla pitää kuitenkin edelleen olla ensisijainen oikeus päättää perheen kulutuspäätöksistä ilman, että heidän päätösvaltansa ja oikeus lastensa kasvattamiseen sivuutetaan.

Tämä ohje on tarkoitettu ohjeeksi käytännön työhön markkinointia suunniteltaessa. Ohje pohjautuu markkinaoikeuden vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön ja mm. sen pohjalta syntyneisiin kuluttaja-asiamiehen ratkaisuihin.

Ohjeessa on myös kannanottoja ja tietoa alaikäisten mahdollisuudesta tehdä oikeustoimia. Ohjeessa on otettu kantaa myös mobiilipalvelujen markkinointiin ja markkinointiin internetissä. Kannanotot pohjautuvat osin pohjoismaisten kuluttajaministerien linjaukseen Lapsille ja nuorille suunnattu markkinointi internetissä ja pohjoismaisten kuluttaja-asiamiesten verkkokauppaa koskevaan kannanottoon.

Ohjeen rinnalla verkkokauppiaan on syytä perehtyä myös kuluttaja-asiamiehen käytännönläheiseen Verkkokauppiaan ohjeeseen. Alaikäisten merkittävyys kuluttajina on havaittu ja alaikäisiin kohdistuvalla markkinoinnilla on todettu olevan suora yhteys lapsiperheiden kulutuskäyttäytymiseen. Alaikäisistä on tärkeä saada merkkiuskollisia aikuisia kuluttajia. Brändimarkkinoinnin uusi ilmiö on se, että myös aikuisten arkeen liittyviä tuotteita mainostetaan niin että ne kiinnostavat alaikäisiä.

Nykyään voidaan alaikäisiin kohdistuva markkinointi jaotella neljään osaan:

• Alaikäiseen kohdistetaan mainontaa, tuote on tarkoitettu lapselle mutta aikuinen tekee ostopäätöksen.
• Alaikäiseen kohdistetaan mainontaa tuotteesta jonka ostopäätöksen voi tehdä itse, ilman vanhempia.
• Alaikäinen näkee aikuisille tarkoitettua mainontaa, joissa tuote on tarkoitettu aikuisille.
• Myös aikuisen arkeen liittyvien tuotteiden markkinointi laaditaan joskus alaikäistä kiinnostavaksi.

Kaupallisuus ja mainonta ympäröi nykyajan lapsia taaperoiästä lähtien. Mainonta hakee uusia muotoja myös alaikäisiin vaikuttamisessa ja sen tunnistettavuus kaupalliseksi viestinnäksi on monesti hankaloitunut. Sponsorointi on yleistynyt, samoin nk. product placement on jo vakiintunut mutta vaikeasti havaittava mainonnan muoto. Ajanvietteen ja markkinoinnin yhdistäminen (advergames) internetissä on jo todellisuutta suomalaisessa lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissa.

Suojellaanko lasta liikaa? Luonnollista on että lapsen ja nuoren kasvaessa täysi-ikäisyyteen hänen elämänkokemuksensa, taitonsa ja tietonsa kulutusmarkkinoilla kasvavat. Lapsille pitää opettaa mm. medialukutaitoja sekä kodeissa että kouluissa, mutta näille toimijoille ei kaikkea vastuuta voi siirtää.

Kaikki ei vieläkään ole kaupan – lapsuutta ja myös nuoruutta on edelleenkin suojattava mainonnan keskellä. Piilomainonta ei ole hyväksyttävää missään markkinointimuodossa. Lapsen ei pitäisi joutua julkisissa tiloissa näkijäksi esimerkiksi eroottiselle tai pelottavalle mainonnalle. Nuorille ei puolestaan saisi markkinoinnissa luoda kaavamaisia ulkonäköpaineita, kehottaa rikkomaan lakia tai omaksumaan rasistisia tai syrjiviä asenteita. Mainostajien pitää kantaa yhteiskunnallinen vastuunsa kunnioittamalla alaikäisen oikeutta tasapainoiseen kasvuympäristöön.

Lain säännökset antavat yleiskehyksen mainonnan hyvän tavan ja muun lainmukaisuuden arvioimiseen. Mainonnan suunnittelijoiden, median ja mainonnan tilaajien pitäisi olla selvillä säännöksistä ja ohjeista. Kuluttaja-asiamies ja muut viranomaiset valvovat kuluttajiin kohdistuvaa markkinointia ja antavat tietoa ja ohjeita.

Elintarvikkeiden markkinointiin alaikäisille samoin kuin markkinointiin kouluissa ja päiväkodeissa liittyy ohjeessa käsiteltyjen asioiden lisäksi muita kuin kuluttajansuojalain alaan kuuluvia näkökohtia. Näiltä osin valmistellaan omat täydentävät osionsa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

TEESI 1.

Markkinointia alaikäisille arvioidaan muuta markkinointia tiukemmin

Alaikäisen ja aikuisen elämänkokemuksessa, tiedoissa ja taidoissa kulutusmarkkinoilla on eroa. Alaikäinen on aikuista alttiimpi markkinoinnin tehokeinoille ja mainonnan vaikutuksille. Ero on sitä selkeämpi mitä nuorempi alaikäinen on. Alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia on aina arvioitu tiukemmin. Tämä periaate on luettavissa kuluttajansuojalain esitöistä, monista markkinaoikeuden ratkaisuista, tv- ja radiotoimintaa koskevasta direktiivistä ja myös ICC:n mainonnan kansainvälisistä perussäännöistä, jossa on oma lukunsa lapsiin kohdistuvasta markkinoinnista.

Alaikäiselle markkinointia suunnattaessa on otettava huomioon, että:

• alaikäisellä ei ole samanlaista kykyä ymmärtää mainonnan tarkoitusta kuin aikuisella
• alaikäinen on juridisesti vajaavaltainen
• alaikäisen vanhemmilla on lastensa kasvatusvastuu ja oikeus päättää perheen hankinnoista.

Tämän ohjeen periaatteet on syytä ottaa markkinoinnin suunnittelun pohjaksi aina, kun markkinointi kohdistuu alaikäiseen eli alle 18- vuotiaaseen.

1.1. Ikärajat käsitteinä

Alaikäisen kykyyn ymmärtää markkinointia ja hänelle tavanomaisen oikeustoimen määrittelemiseen vaikuttaa olennaisesti alaikäisen kehitystaso ja ikä.

Tarkkoja ikärajoja alaikäisryhmän sisällä ei ole kuitenkaan mahdollista asettaa. Selvää on, että kun suunnitellaan alle kouluikäisiin kohdistuvaa mainontaa, kohderyhmän kehitystaso asettaa erilaiset vaatimukset kuin nuorille suunnattu kampanja. Ohjeessa käytetään alaikäisen lisäksi käsitteitä pieni lapsi, lapsi, ala-asteikäinen tai nuori havainnollistamaan alaikäisten eroja, jotka mainostajan on syytä ottaa huomioon.

Mainostajan on siis syytä pohtia kussakin tapauksessa mainossanoman sisältöä suhteessa markkinoitavaan hyödykkeeseen, pääkohderyhmään ja mainosvälineeseen. Periaatteet esimerkkeineen täsmentävät, miten alaikäisiin kohdistetun markkinoinnin lainmukaisuutta arvioidaan käytännössä.

Markkinaoikeuden ratkaisuissa käytetään termejä pieni lapsi, lapsi ja nuori jne. Markkinaoikeus ei ole sitonut termejä mihinkään ikärajoihin.

Vanhempien on annettava päättää heidän lapsiinsa kohdistettavista markkinointitoimenpiteistä. (MT 1980:13, 1981:9, 2002:12)

Yhtiö on lehden markkinoinnin yhteydessä järjestänyt kilpailun… Peruskoulun ala-asteen oppilas ei yleensä kykene arvioimaan sattumanvaraisen edun saannin epätodennäköisyyttä.(MT 1981:9)

On mahdollista, että esim. pieni lapsi on ensimmäinen, joka joutuu kosketuksiin ….Jos lapsi onnistuu avaamaan pullon…hiustenpesuainetta säilytetään tavallisesti pienten lasten ulottumattomissa…tällainen tilanne aiheuttaa vanhemmissa huolestuneisuutta lasten terveydestä. (MT 1992:15)

Yhtiön järjestämän arvonnan palkinto on vedonnut erityisesti lapsiin ja nuoriin…ainakin lapset ja nuoret ovat saattaneet mieltää tuotteen hankkimisen ainoaksi tavaksi osallistua arvontaan. (MT 1996:12)

…Ensisijaisesti lapsille ja nuorille, vaara siitä, että kohderyhmä ei ole tunnistanut kirjoituksia mainokseksi, on ollut tavallista suurempi… (MT 2000:12)

KSL:n esitöiden mukaan markkinoinnin lainvastaisuutta arvioitaessa on alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia arvosteltava keskimääräistä tiukemmin…Lapset ja nuoret henkilöt eivät kykene aikuista vastaavalla tavalla arvioimaan.. 3 Vanhempien on annettava päättää heidän lapsiinsa kohdistettavista markkinointitoimenpiteistä… Vastuu lasten ja nuorten kasvattamisesta kuuluu ensisijaisesti lasten ja nuorten huoltajille…Myös lasten ja nuorten hyödykehankinnoista päättävät yleensä näiden huoltajat…Kohdistamalla markkinointitoimenpiteitä suoraan koulussa käyviin lapsiin ja nuoriin ilman näiden vanhempien tai muiden huoltajien suostumusta…Varsinkaan lasten ja nuorten ei voida kykenevän aikuisia vastaavalla tavalla arvioimaan mainittuun sopimussuhteeseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia ja niiden taloudellista merkitystä…Lasten ja nuorten vanhemmat vastaavat useimmiten ainakin merkittävimmistä hankinnoista perheessä…Yhtiö ei ollut ennen markkinoinnin aloittamista hankkinut niiden alaikäisten henkilöiden vanhempien suostumusta, joihin markkinointi oli kohdistettu… osoitteellista suoramarkkinointia alaikäisiin. (MO 2003:80)

TEESI 2.

Mainostajilla on yhteiskunnallinen vastuu. Alaikäisen ihmisarvoa on kunnioitettava.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lapsen ihmisarvoa on kunnioitettava ja vanhemmille on taattava rauha lastensa kasvattamiseen. Sopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä.

Suomen perustuslain mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Edelleen perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Markkinointi, joka loukkaa ihmisarvoa tai joka pyrkii sivuuttamaan vanhempien mahdollisuuden toimia täysipainoisesti lastensa kasvattajina, on hyvän tavan vastaista.

Myös mainoksessa esiintyvän alaikäisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Lasta tai nuorta ei saa esittää mainoksessa halventavalla, nöyryyttävällä, väheksyvällä tai esineellistävällä tavalla. Lapsen käyttämiseen mainoksessa on ylipäänsä oltava aina perusteltu syy. Lapsia voi käyttää esiintyjinä vain, jos he ovat luonnollinen osa esitettyä ympäristöä tai välttämättömiä tuotteen käytön havainnollistamiseksi. Silloinkaan lapsi ei saa esittää mainoksessa suoraa ostokehotusta. Muutenkin on syytä varoa antamasta vaikutelmaa siitä, että tuotetta myydään lapsen avulla.

Markkinatuomioistuin piti lainvastaisena markkinointia, jossa lasta käytettiin mainossanoman esittämiseen siten, että lapsi esitti aikuiselle suoran pyynnön leikkilaivan ostamiseksi. (MT 1987:13)

Koska lapset ovat liittyneet (hampurilaisravintolassa) luontevasti mainoksiin, lasten käyttö televisiomainoksessa ei ole ollut kuluttajien kannalta lainvastaista. (MT 1987:13)

Mainosten tulee lasten katseluaikaan olla sisällöltään ja esitystavaltaan sellaisia, että ne eivät vaikuta haitallisesti lapsiin. Lasten käyttöön mainosten esiintyjinä tulee suhtautua pidättyvästi. (MT 1990:16)

Mainokset, joissa esiintyy lapsia, ovat omiaan vetoamaan erityisesti lapsiin. (MT 1995:016)

Lapsi esitti matkapuhelinmainoksessa joululahjatoivomuksiaan sanomalla ”Rakas joulupukki, tuo minulle matkapuhelin…”. Kuluttaja-asiamies piti epäasiallisena mainosta, kun lapsi esitti siinä suoran ostokehotuksen, jonka avulla vedottiin sekä lasten että vanhempien tunteisiin.(KA 99/41/2989)

Huonekaluliikkeen mainoksessa vanhemmat seisovat olohuoneessa ja lapsi pomppii sohvalla. Lapsen isä toteaa mm., ”…lapset täytyy saada vain ymmärtämään, että olohuone on aikuisille.” Samassa isä avaa kaukosäätimellä lattialuukun, johon lapsi putoaa. Seuraavassa kohtauksessa mies sulkee kaukosäätimellä olohuoneen oven, johon lapsi törmää. Kuluttaja-asiamies piti mainosta yleisesti hyväksyttyjen ja lain tasolla vahvistettujen kasvatuksellisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden kannalta ongelmallisena. (KA 1997/40/1589)

Mainonnan ihmiskuva ei useinkaan vastaa arkitodellisuutta. Mainoksissa luodaan ja ihannoidaan usein tiettyjä ulkonäkömalleja ja luodaan ulkonäköpaineita nuorille ja jo lapsillekin. Raja tavallisen ihmisen sekä mainoksissa esiintyvän mallin välillä voi helposti hämärtyä, kun on kyse kohderyhmästä, jonka ihmiskuva on vasta muotoutumassa. Mainostajilta voidaan edellyttää yhteiskunnallista vastuunottoa sen suhteen, minkälaisia roolimalleja ja asenteita mainoksilla luodaan alaikäisille.

Mainoksessa noin kymmenenvuotias tyttö kertoi tykkäävänsä Chupa Chups –tikkareista, koska niissä on 0 % rasvaa. Kuluttaja-asiamies piti mainosta lainvastaisena, kun siinä luotiin mielikuva siitä, että kyseessä on terveellinen välipala, koska se ei sisällä rasvaa ja lapsen esittämänä viestitettiin, että jo lasten ja nuorten on syytä tarkkailla tuotteiden rasvapitoisuutta ja kiinnittää huomiota painonhallintaan. (KA 2003/40/3721)

Yksityissairaala markkinoi 13- vuotiaalle mm. rintojen ja kasvojen kauneuskirurgiaa. Kuluttaja-asiamies kehotti yritystä ottamaan huomioon tällaisen markkinoinnin vaikutukset lasten ja nuorten kehitykseen.(KA 2003/40/5580)

Hyväksyttävää ei ole myöskään se, että markkinoinnissa vedotaan vanhempien kasvatusvastuuseen syyllisyydentuntoa herättämällä. Mainoksessa ei siis pidä antaa mielikuvaa siitä, että tuotteen hankkimalla vanhempi onnistuu lapsen kasvattajana. Mainonta ei saa myöskään luoda alaikäisille mielikuvaa siitä, että ihmisarvoa, elämän laatua ja hyviä sosiaalisia suhteita voi ostaa.

Yritys mainosti vaatekuvastoaan tv:ssä ”Suurena kateusnumerona”. Mainoksessa kuvattiin koulupukuihin pukeutuneiden lasten kateuden tunnetta muodikkaasti pukeutuneita lapsia kohtaan. Kuluttaja-asiamies piti mainosta lainvastaisena, kun siinä luotiin vaikutelma siitä, että tietynlaiset vaatteet tekevät lapsen onnelliseksi ja vedottiin näin sekä lapsiin että vanhempien kasvatusvastuuseen. (KA 2003/40/3810)

Mainoksessa kuvattiin perheen muuttoon liittyen alaikäisen yksinäisyyttä. Mainostettavan tuotteen ostamiseen liitettiin onnellisuus ja ystävien kokoontuminen. Markkinatuomioistuin piti mainosta lainvastaisena, kun siinä annettiin vaikutelma, jonka mukaan markkinoitava tuote korvaisi ystäviä tai vähentäisi yksinäisyyttä. (MT 1990:16)

Matkanjärjestäjän mainoksessa kuvattiin perhettä lomailemassa hiekkarannalla. Mainoslauseessa todettiin: ”Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellista lapsuutta.” Kuluttaja-asiamies totesi ratkaisussaan, että mainoksessa luodaan mielikuva siitä, että hyvät ja läheiset ihmissuhteet sekä onnellinen lapsuus on saavutettavissa vastiketta vastaan. Lisäksi mainoksessa pyritään käyttämään hyväksi vanhempien halua tarjota lapsilleen hyvää sekä vanhempien huonoa omaa tuntoa lasten kasvatuksesta. (KA 1997/41/2017)

Makeisia mainostettiin tekstillä ”Karkilla saat kavereita.” Kuluttaja-asiamies piti mainosta lainvastaisena, kun siinä annettiin ymmärtää, että karkkia ostamalla välttyy yksinäisyydeltä. (KA 1996/40/0989)

Kuluttaja-asiamies piti lainvastaisena mainosta, jossa sekä mainoksen kuva että teksti ”Koulu. Kaverit. Kännykkä kaikilla” viestittivät selkeästi sekä aikuiselle että lapselle, että ellei lapsella ole kännykkää, ei hänellä ole myöskään kavereita.(KA 2000/40/2528)

Mainoksessa lapsi istui muiden lasten seuraan pelikorteilla katetun pöydän ääreen sanoen ystävällisesti ”Hei kaverit!”. Vieressä istuva vanhempi lapsi kääntyi tämän puoleen tokaisten ”Häivy täältä! Ei tää sua kiinnosta.” Kohtauksen jälkeen ääni kertoi: ”Pelin avulla sinusta voi tulla pihan kovin Pokemon kouluttaja, jolle muut eivät mahda mitään.” Kuluttaja-asiamies katsoi mainoksen olevan lainvastainen, kun siinä käytettiin lapsen hylätyksi tulemista ja sosiaalisen menestyksen tarvetta tehokeinona tuotteen myynnin edistämiseksi. (KA 2001/40/0392)

Lapset saattavat matkia mainosten käyttäytymismalleja. Siksi mainoksissa ei saa esittää tilanteita, joissa toimitaan yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen arvojen vastaisesti tai tilanteita, joita jäljitellessä lapsi saattaa vahingoittaa itseään tai muita. Mainonta ei myöskään saa sisältää lasta pelottavia elementtejä.

Selvää on, ettei alaikäisille saa markkinoida esimerkiksi tupakkaa ja alkoholia. Näitä tuotteita ei voi markkinoida edes epäsuorasti esim. sisällyttämällä markkinointiin viittauksia tällaisten tuotteiden käyttöön.

Yhtiö jakoi shampoota sisältävää tuotenäytettä koteihin postiluukusta. Markkinatuomioistuin piti menettelyä lainvastaisena, koska siitä aiheutui vaaraa, että pieni lapsi joutuu kosketuksiin näytteen kanssa. (MT 1992:15)

Mainoksessa lapsi pomppi vieterikengillä törmäillen muihin ihmisiin ja kaataen myyntipöytiä. Vaikka aikuinen kuluttaja piti tapahtumia liioiteltuina ja kuvitteellisina, lapsi saattoi kokea mainoksen tapahtumat todellisempina. Markkinatuomioistuin piti mainosta lainvastaisena, kun siinä esitettiin hyväksyttävänä käyttäytymisenä välinpitämättömyys ja piittaamattomuus toisten ihmisten turvallisuudesta ja omaisuudesta. (MT 1995:16)

Televisiomainoksessa liedenvalmistaja halusi korostaa lapsiturvallista hellaa näyttämällä vaaratilanteen, jossa pieni lapsi koskettaa uuninluukkua hellan ollessa päällä. Kuluttaja-asiamies piti mainosta lainvastaisena, kun mainoksessa kuvattiin lasta, jonka antama käyttäytymismalli saattaa johtaa vaaratilanteisiin kodeissa, joissa ei ole turvaliettä. (KA 1994/40/0635)

Jäätelöä markkinointiin lastenlehdessä ja bussipysäkeillä paholaishahmon avulla. Kuluttaja-asiamies piti lainvastaisena lapsiin kohdistuvaa markkinointia, jossa käytettiin tehokeinona lapsen pelottelua. (KA 98/40/1074)

Sämpylöitä markkinoitiin televisiossa alkuillasta kauhutarinaa tehokeinona käyttäen. Kuluttaja-asiamies piti mainosta lainvastaisena, kun siinä käytettiin lasta pelottavia elementtejä ja mainosta esitettiin pienten lasten katseluaikaan. (KA 99/40/1814)

Makeisia markkinoitiin tupakka-askin näköisessä pakkauksessa. Markkinointi on muutakin kuin esim. tv- tai printtimainontaa, KA totesi. Myös tuotteen pakkaus on osa markkinointia, jota arvioidaan kuluttajansuojalain perusteella. Lasten totuttaminen tupakkatuotteisiin ja positiivisen mielikuvan luominen tupakointiin suklaasavukkeiden avulla on lainvastaista. (KA 2001/40/4822).

Väkivaltaa ja syrjintää ei saa käyttää tehokeinona alaikäisiinkään kohdistuvassa markkinoinnissa.

Mainoksessa kaksi karatenukkea esitteli taitojaan väkivaltaa käyttäen. Markkinatuomioistuin katsoi, että erityisen haitallista väkivaltakuvausten esittäminen oli lapsille, sillä heillä ei tavallisesti ollut käsitystä siitä, millaisen seurauksen jopa yksittäinen lyönti tai potku voi aiheuttaa.(MT 1988:11)

Leikkikalumainoksen lähikuvissa näytettiin kuinka piirroshahmo pyöritti vihollisia jaloista ja löi näiden päitä yhteen. Sen jälkeen poika leikki piirroshahmoja muistuttavilla sotanukeilla väkivaltaisella tavalla. Markkinatuomioistuin piti lainvastaisena lapsiin haitallisesti vaikuttavien väkivaltakuvausten käyttämistä leikkikalumainoksessa (MT 1990:19)

Purukumia markkinoitiin pahvisessa rasiassa, jossa oli kuvia yläosattomista naisista. Kuluttaja-asiamies piti markkinointia lainvastaisena, kun erityisesti lapsia kiinnostavan tuotteen yhteyteen oli liitetty naista esineellistäviä alastonkuvia, joilla ei ollut itse tuotteen kanssa minkäänlaista asiallista yhteyttä. (KA 2002/40/4414)

Aikakausilehteä mainostettiin televisiossa kuvitteellisen lehden avulla. Ruudussa isorintainen nainen kertoi uudesta ”täyteläisille naisille” suunnatusta lehdestä. Mainoksessa kuvattiin korostuneesti naisten rintoja ja mittailtiin rinnanympärystä todeten, että kuppikoko ei riitä. Kuluttaja-asiamies totesi, että naiset esitettiin halventavalla tavalla pelkkinä seksiobjekteina. Mainos korosti vanhaa stereotypiaa vaaleista isorintaisista naisista vihjailemalla, että tällaiset naiset eivät ole lukutaitoisia. Mainoksen teki tavanomaista epäasiallisemmaksi se, että mainosta esitettiin myös lasten katseluaikaan. (KA 2003/40/1107)

2.1. Internet ja mobiilipalvelut

Alaikäisille suunnatuilla internetsivuilla mainostajan on erityisesti huolehdittava sivujen säännöllisestä tarkastamisesta. Sivuilta on poistettava niille mahdollisesti sijoitetut toiminnot tai aineistot, jotka ovat lapsille ja nuorille soveltumattomia tai jotka eivät ole voimassa olevan alaikäisten henkiseen tai fyysiseen suojeluun tähtäävän lainsäädännön mukaisia. Sivuilla olevien linkkien sopivuus lapsille on myös tarkistettava säännöllisin väliajoin.

Alaikäisille suunnattujen sivujen lisäksi on olemassa sivuja, joiden käyttäjistä suuri osa on lapsia ja nuoria. Tällaisia ovat esim. nettikortteja, logoja ja kuvaviestejä markkinoivat sivut. Lapsia kiinnostavat kuvat ja viestit pitää selkeästi erotella vain aikuisille sopivasta materiaalista.

Verkossa tila ei ole rajoitettu, joten huoltajille on helppoa antaa tarpeellista tietoa sivujen sisällöstä. Myös erilaisten estojen ja suodatinohjelmien olemassaolosta on suositeltavaa kertoa alaikäisten sivuilla. Alaikäisiä olisi hyvä myös neuvoa pyytämään vanhempiaan tutustumaan tähän materiaaliin.

Alaikäisten verkkosivuilla on suositeltavaa antaa tietoja internetin varovaisuus- ja käyttäytymissäännöistä. Jos alaikäisille suunnatuilla sivuilla on keskustelupalsta tai niillä kehotetaan käyttämään keskustelupalstoja, mainostajalla on velvollisuus antaa tällaisia tietoja.

Internet on väline, jossa alaikäiset voivat päästä selkeästi aikuisille tarkoitetuille sivuille. Siksi suodatin- ja estojärjestelmiä pitäisi kehittää niin, että vain aikuisille sopiva aineisto ei tavoittaisi alaikäisiä.

Lapsille suunnatussa internetpalvelussa oli tarjolla seksipostikortteja. Kuluttaja-asiamies kehotti palvelun ylläpitäjää poistamaan kortit sivuiltaan, koska ne eivät olleet soveliaita käyttäjien katseltaviksi tai lähetettäviksi.(KA 2003/40/0542)  

Internet-sivuilla mainostettiin logoja, joiden joukossa oli myös blossi-niminen logo. Kuluttaja-asiamies katsoi, että blossi-logo yllyttää kannabiksen käyttöön. Kannabis luokitellaan Suomessa huumausaineeksi, jonka käyttö on huumausainelaissa kielletty. Kuluttaja-asiamies huomautti markkinoijaa, että lainvastaiseen toimintaan yllyttävä markkinointi on kuluttajansuojalain vastaista. Ratkaisussaan kuluttaja-asiamies huomautti, että vaikka markkinointia ei suoraan suunnattaisi lapsille ja nuorille, se koskee heitä silloin, kun markkinoidaan jotain lapsia ja nuoria kiinnostavaa tuotetta. Matkapuhelinlogot ovat juuri tällaisia tuotteita. (KA 2002/40/2955)

Esimerkiksi järjestyslaissa, alkoholilaissa ja laissa kuvaohjelmien tarkastamisesta on määritelty nimenomaisia ikärajoja tiettyjen tuotteiden hankkimiselle. Ikärajojen tarkoituksena on mm. suojata lasten ja nuorten turvallisuutta ja henkistä hyvinvointia. Näissä tapauksissa palvelun tarjoajan vastuulla on varmistautua sopijakumppanin täysi-ikäisyydestä (esim. alkoholilaki) tai huoltajan suostumuksen olemassaolosta (järjestyslaki).

Erilaisia pelejä ja elokuvia tarjottaessa on internet- ja mobiiliympäristössäkin otettava huomioon niiden soveltuvuus alaikäiselle ja niitä mahdollisesti koskevat ikärajat. Jos kyse on nimenomaan lainsäädännössä alaikäisiltä kielletystä aineistosta, kuten esim. pornoelokuvat, palvelun tarjoajan on järjestettävä toimintansa niin etteivät alaikäiset pääse käsiksi tähän aineistoon. Alaikäiset eivät näin ollen voi ostaa tai katsoa palvelussa aikuisviihdettä sisältäviä elokuvia tai edes niiden markkinointitarkoituksessa esitettyjä osia.

Esimerkiksi ilma-aseiden ostamiseen järjestyslaissa vaaditaan huoltajan nimenomainen suostumus. Jos tällaisia tuotteita halutaan myyjän internetissä, huoltajan suostumuksen aitous on varmistettava.

TEESI 3.

Markkinointia, joka yleisesti tavoittaa alaikäisen, voidaan arvioida samalla tavoin kuin alaikäiselle suunnattua markkinointia

Alaikäiset näkevät julkisissa tiloissa markkinointia, jota ei ole varsinaisesti heille kohdistettu. Näin esimerkiksi ulkomainoksissa, liikennevälineissä ja näyteikkunoissa. Tällaista alaikäiset yleisesti tavoittavaa mainontaa on arvioitu kuten alaikäisille suunnattua markkinointia, jos se on sisältänyt alaikäiselle soveltumatonta aineistoa.

Pornografisen tai väkivaltaisen materiaalin markkinointi ei saa tavoittaa lasta tai nuorta missään muodossa. Myös näiden tuotteiden asettelu myymälässä on osa markkinointia. Pelkästään aikuisille tarkoitettu aineisto on sijoiteltava niin, ettei alaikäisen ole mahdollista kohdata sitä.

Kuluttaja-asiamies totesi alusvaatteiden ulkomainontaa koskevassa ratkaisussaan, että markkinointia arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös markkinointivälineeseen. Ulkomainonnassa käytetään julkista tilaa, eikä mainontaa voi välttyä kohtaamasta. Ulkomainonta tavoittaa myös lapset ja nuoret. Sen takia markkinointia voidaan arvioida kuten lapsille suunnattua markkinointia. Häiritsevä mainonta loukkaa kuluttajan oikeutta rauhalliseen asuinympäristöön ja vahvistaa usein vallitsevia sukupuolistereotypioita. (2003/40/2176)

Kuluttaja-asiamies kiinnitti Kaupan Keskusliiton ja Suomen Bensiinikauppiaitten liiton huomiota pornografisten lehtien sijoitteluun myymälöissä ja huoltoasemilla. Pelkästään aikuisille tarkoitettu aineisto on pidettävä erillään aineistosta, jota tarjotaan myös lapsille ja sijoiteltava niin, ettei markkinointi tavoita lapsia. (KA 2002/80/6592, 2003/80/0699)

Yhtyeen albumin mainoksessa esitettiin harallaan olevat naiset sääret, joiden väliin oli piirretty naisen sukupuolielintä kuvaava pornografinen piirros. Kuluttaja-asiamies piti mainosta naista halventavana ja katsoi mainoksen altistavan myös lapset ja nuoret sopimattomille seksuaalisille ärsykkeille, kun markkinointi oli toteutettu julkisissa liikennevälineissä.(KA 2004/40/1139)

Lapset tavoittaa myös mainonta, jota esitetään lasten valveillaoloaikana tv:ssä tai radiossa, elokuvateattereissa ennen lasten elokuvia tai lasten videoilla. Silloin ei luonnollisesti voi esittää vain aikuisille soveltuvaa mainontaa. Myöskään lasta pelottavat tai vaarallisia käytösmalleja sisältävät mainokset eivät silloin sovellu esitettäviksi.

Markkinatuomioistuin totesi ratkaisussaan 1990:16 että ottaen huomioon yhtiön mainoksen esitysajat ja useat niistä ohjelmista, joiden yhteydessä mainos oli tarkoitus esittää, mainoksen kohderyhmänä ovat olleet myös lapset.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 2002:7 katsonut, että myös muiden kuin lapsille tarkoitettujen ohjelmien yhteydessä esitettyjen lasta kiinnostavien tuotemainosten kohderyhmänä voidaan pitää myös lapsia. Tällöin markkinointia voidaan arvioida kuten lapsille suunnattua markkinointia.

Sämpylöitä markkinoitiin televisiossa alkuillasta kauhutarinaa tehokeinona käyttäen. Kuluttaja-asiamies piti mainosta lainvastaisena, kun siinä käytettiin lasta pelottavia elementtejä ja mainosta esitettiin pienten lasten katseluaikaan. (KA 99/40/1814)

Eräät hotellit markkinoivat pornografisia elokuvia esittämällä otteen elokuvasta maksuttomasti niin, että alaikäinen saattoi TV:n aukaistessaan nähdä tätä mainontaa. Kuluttaja-asiamies katsoi, että mainonta on lainvastaista, kun se tavoittaa myös alaikäiset. (2002/40/5656)

TEESI 4.

Taskurahaostosta suuremmissa hankinnoissa päätösvalta on aina vanhemmilla

Alaikäiset voivat ostaa taskurahoillaan hinnaltaan kohtuullisia ja heille tavanomaisia tuotteita ja määrätä työansioistaan. Muista ostoksista päättävät vanhemmat.

Holhouslain mukaan alaikäinen voi itsenäisesti tehdä vain oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Oikeustoimi, jonka tekemiseen alaikäisellä ei ole oikeutta, ei sido, jollei hänen huoltajansa ole antanut siihen suostumusta.

Huoltajan suostumuksen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa ostajan ikä sekä ostoksen hinta ja laatu. Laadun osalta merkitystä on sillä, onko tuote sellainen, joita sen ikäiset yleisesti ostavat, eli onko kyseessä alaikäiselle tavanomainen ostos.

Yritys teki tatuoinnin alaikäiselle ilman huoltajan lupaa. Kuluttaja-asiamies totesi tatuoinnin olevan toimenpide, jota on hyvin vaikea, kivulias ja kallis peruuttaa. Sen takia tatuoinnista sopimista ei voida pitää tavanomaisena oikeustoimena, jonka alaikäinen voisi tehdä ilman huoltajansa suostumusta. (KA 2003/41/2190)

Velaksi ostaminen ei koskaan ole laissa tarkoitettu vähämerkityksellinen oikeustoimi. Alaikäinen ei siis voi esimerkiksi ottaa kulutusluottoa. Velaksi ostaminen on myös sitä, että lasku lähetetään ostajalle myöhemmin. Laskua ei siis voi lähettää alaikäiselle eikä alaikäinen voi olla kulutushyödykekauppaan liittyvän perinnän kohde. Velaksiostokielto koskee kaikkia alaikäisen tuloja. Alaikäinen ei voi käyttää työansioitakaan velaksi ostamiseen.

Huoltajalle lähetetyssä perintäkirjeessä oli teksti: ”Huoltaja! Lapsellanne on maksamaton velka!” Koska alaikäinen ei voi pätevästi velkaantua, perintätoimet jotka kohdistetaan alaikäiseen ovat lainvastaisia. Kuluttaja-asiamies totesi ratkaisussaan, että teksti antaa virheellisen käsityksen velasta vastuussa olevasta tahosta ja tekstin käyttäminen on näin hyvän perintätavan vastaista. (KA 2002/41/4761)

Vanhempien on annettava päättää heidän lapsilleen kohdistettavasta markkinoinnista. Vanhemmilla on lastensa kasvattajina myös oikeus päättää perheen hankinnoista ilman, että suoraan lapseen vetoamalla sivuutetaan vanhempien kasvatusoikeus. Mainonta ei saa asettaa vanhempien tätä päätösvaltaa kyseenalaiseksi eikä se saa antaa lapselle väärää käsitystä hänen toimivallastaan.

Alle 15-vuotiaalle ei saa lähettää suoramarkkinointia ilman vanhempien suostumusta. Tätä periaatetta ei voida kiertää niin, että suoramarkkinointia lähetetään vanhempien nimellä mutta sellaisessa muodossa, joka vetoaa tähän ikäryhmään.

Myös 15-18-vuotiaille suunnattuun suoramarkkinointiin on suhtauduttava erityisen pidättyvästi. Tämä periaate ilmenee markkinaoikeuden ja kuluttaja-asiamiehen ratkaisuista.

Lapsille ei voi mainonnassa esittää suoria ostokehotuksia. Tämä tarkoittaa, ettei mainoksissa saa olla ilmaisuja kuten ”osta, kokeile, saat, koet”. Mainos ei saa myöskään esittää vetoomusta kehottaen lasta suostuttelemaan vanhempiaan tai muita ostamaan mainostetun tuotteen. Lasta ei myöskään saa kehottaa soittamaan maksullisiin palvelunumeroihin.

Markkinatuomioistuin piti lainvastaisena markkinointia, jossa vanhempien nimellä saapuvan lähetyksen päällyksessä oli sarjakuvahahmoja sekä suora ja epäsuora avaamiskehotus, jotka herättivät lasten kiinnostusta. Lapsiin kohdistuvassa ja siihen rinnastettavassa suoramarkkinoinnissa on vältettävä suostuttelevaa ja lapsiin voimakkaasti vetoavaa menettelyä. Suoramainoslähetyksen ulkoasun perusteella markkinoinnin oli katsottava kohdistuvan lapsiin, vaikka lähetyksen vastaanottajaksi oli merkitty huoltaja.(MT 1984:11)

Markkinatuomioistuimen ratkaisujen 1980:13 ja 1981:9 perusteluista käy ilmi periaate, jonka mukaan vanhempien on annettava päättää heidän lapsiinsa kohdistettavista markkinointitoimenpiteistä.(MT 2000:12)

Matkapuhelinoperaattori oli lähettänyt alaikäisille suoramarkkinointikirjeitä, jotka sisälsivät esitäytetyn liittymäsopimuksen ja sim-kortin. Markkinatuomioistuin piti menettelyä lainvastaisena, kun yritys ei ollut varmistunut siitä, että alaikäisten huoltajat olivat antaneet suostumuksensa suoramarkkinointiin. (MT 2003:80)

Pankki markkinoi alaikäisille maksukorttia suoramarkkinointikirjeellä. Kuluttaja-asiamies piti menettelyä lainvastaisena erityisesti sen takia, että alaikäisille markkinointiin hyödykettä, jonka hankkimisesta nuori ei voi päättää itsenäisesti.(KA 2002/41/6634)

Yksityissairaala markkinoi 13- vuotiaalle mm. rintojen ja kasvojen kauneuskirurgiaa. Kuluttaja-asiamies muistutti yritystä siitä, ettei tämänikäiselle saa kohdistaa suoramarkkinointia ilman vanhempien suostumusta.(KA 2003/40/5580)

Markkinatuomioistuin katsoi, että lapsiin kohdistuva (hampurilaisaterian) markkinointi on lainvastaista, jos lapsi esittää suoran ostokehotuksen tai vetoaa muuten sopimattomalla tavalla kohderyhmänä olevien lasten tunne-elämään. (MT 1987:13)

4.1. Sähköiset sopimukset, mobiilimaksaminen ja henkilötiedot

Alaikäinen ei voi verkossakaan ostaa velaksi. Hänellä saattaa olla käytössään käteiseen verrattuna muita maksutapoja, esimerkiksi pre-paid-maksaminen, digiraha tai mobiilikukkaro. Vanhemmat ovat saattaneet antaa alaikäiselle myös mahdollisuuden käyttää verkkopankkitunnuksia tai luottokorttia.

Alaikäiset ovat voineet käyttää matkapuhelinta puheluiden lisäksi myös tuotteiden ostamiseen ilman huoltajan suostumusta. Tämän on mahdollistanut liittymäsopimusten ehto, jonka mukaan liittymän omistaja – eikä siis alaikäinen haltija – vastaa aina kaikista liittymän käytöstä syntyneistä kuluista. Ehdon mukaan liittymänhaltija maksaa näin ollen myös mobiiliostoksista, niiden tekijästä tai suuruudesta riippumatta. Tästä syystä mobiilimaksamisen tekniset menetelmät eivät vielä ole kehittyneet sellaisiksi, että alaikäisten mahdollisuus tehdä vain tavanomaisia tai merkitykseltään vähäisiä ostoksia olisi voitu ottaa huomioon. Kuluttaja-asiamiehen mukaan ehtoa voidaankin nykytilanteessa pitää kohtuuttomana. Mobiilimaksamisessa pitäisi noudattaa samoja pelisääntöjä kuin muussakin alaikäisten kaupankäynnissä.

Lapsia ei voi kehottaa käyttämään mobiilipalveluita suorilla ostokehotuksilla. Siksi lapsia kiinnostavissa tuotteissa, kuten muropaketeissa ja karkkipusseissa, lasten lehdissä ja ajanvietesivustoilla ei saa kehottaa lapsia tekemään ostoksia matkapuhelimella tai houkutella käyttämään erilaisia mobiilipalveluita. Näin ei voi tehdä myöskään tv- mainoksissa lastenohjelmien yhteydessä.

Lapsille internetissä tarjolla oleviin sivuihin liittyy usein pelejä, joissa lapsi joutuu sitoutumaan erilaisiin ehtoihin ja sääntöihin. Vaikka kyse ei olekaan kaupanteosta, palvelun tarjoajan on hankittava tähän huoltajan suostumus, jos kyse ei ole lapselle tavanomaisesta oikeustoimesta.

Alaikäisten erityisaseman huomioonottamiseksi palveluun on voitu esimerkiksi asettaa rajoituksia lapsen mahdollisuuteen tehdä ostoksia. Huoltajaa voidaan myös nimenomaisesti informoida hänen lapsensa liittymisestä palvelun käyttäjäksi. Tätä tarkoitusta varten lapselta voidaan kysyä huoltajan sähköpostiosoitetta. Palveluun liittyminen ei ole kuitenkaan mahdollista ilman huoltajan todenperäistä suostumusta, jos liittyminen johtaa oikeudellisesti merkittäviin vastuisiin. Lasta voidaan myös neuvoa pyytämään huoltajaansa tutustumaan palveluun. Suostumuksen antamiskohta voidaan puolestaan muotoilla niin, että kyse on nimenomaan huoltajan omasta toimesta (”Olen lapsen huoltajana lukenut ehdot ja hyväksyn…”, ”Hyväksyn, että lapseni liittyy jäseneksi….”).

Useat internet-palvelut edellyttävät henkilötietojen luovuttamista. Yksityisyyden suoja on kuitenkin verkossa alttiina riskeille. Myös palvelun tarjoajien on kannettava vastuunsa siitä, että alaikäisiä kannustetaan varovaisuuteen henkilötietojen luovuttamisessa sekä taloudellisen että henkilökohtaisen turvallisuuden takaamiseksi.

Henkilötietojen keräämistä arvioitaessa merkitystä on iän ja kehitystason lisäksi myös tietojen keräämisen tarkoituksella sekä keräämisen seurauksena mahdollisesti syntyvillä oikeudellisilla vastuilla ja velvoitteilla.

Käytännössä on yksittäistapauksessa hyväksytty, että palvelussa on kysytty sopijakumppanin oikeustoimikelpoisuuden varmistamiseksi välttämättömiä tietoja. Huoltajan sähköpostiosoitetta on saatettu tietyssä tilanteessa kysyä huoltajan informoimiseksi lapsen liittymisestä palveluun. Kilpailussa voidaan puolestaan esimerkiksi kysyä palkinnon lähettämiseksi välttämätöntä yhteystietoa. Merkityksellistä on kuitenkin aina, mitä oikeudellisesti merkittäviä vastuita keräämisen yhteydessä syntyy.

Mainostajan ei tule:

• pyytää alaikäiseltä suostumusta suoramainontaan sähköpostiosoitteeseen tai matkapuhelimeen
• houkutella alaikäisiä antamaan tietoja itsestään, perheestään tai tovereistaan
• tarjota alaikäisille palkkiota henkilötietojen antamista vastaan
• käyttää tutkimuksia, kilpailuja tai muita vastaavia menetelmiä alaikäisten henkilötietojen keräämiseksi.

Silloin kun huoltajan suostumusta tarvitaan, esimerkiksi verkkokaupassa pelkkä rasti ruutuun -menetelmä ei ole riittävä keino turvamaan huoltajan oikeusasemaa. Toisaalta sähköinen allekirjoitus ei ole vielä vakiintunut tapa varmistaa henkilöllisyys. Merkityksellistä on, miten huoltajan ja lapsen oikeusasemasta on palvelussa kokonaisuudessaan huolehdittu.

Suostumus voidaan antaa esimerkiksi huoltajan allekirjoituksella, joka lähetetään yritykseen postitse tai faxilla. Suostumus voidaan vastaanottaa myös sähköisesti esim. jommankumman vanhemman sähköpostin välityksellä edellyttäen, että suostumus voidaan varmistaa esimerkiksi puhelimitse, sähköpostitse, kirjeitse tai faxilla.

Verkossa palvelu oli suunnattu nimenomaan lapsille. Palvelussa lapsilla oli mahdollisuus tehdä tekstiviesteillä rajattomasti ostoksia. Vastapuolen kanssa saavutettiin neuvotteluratkaisu. Pienimpien lasten palvelun käyttö pyritään palvelussa estämään. Palveluun rekisteröityminen edellyttää rastin laittamista sen merkiksi, että huoltaja on lukenut palvelun käyttö- säännöt ja hyväksynyt ne. Lapselta kysytään huoltajan sähköpostiosoite ja huoltajaa informoidaan lapsen rekisteröitymisestä palveluun sähköisesti sekä kehotetaan tutustumaan palveluun ja sivuilla vanhemmille tarjottavaan laajaan tietopakettiin. Huoltajalla on mahdollisuus pyytää, että palvelun käyttö estetään käyttäjän kotikoneelta. Lisäksi palvelun tarjoaja on asettanut limiitin viikoittaiselle rahan käyttämiselle. Kuluttaja-asiamies katsoi muutosten jälkeen palvelun kokonaisuutena katsoen ratkaisuhetken teknisen kehityksen huomioon ottaen kuluttajansuojalain mukaiseksi. (KA 2002/40/6905)

TEESI 5.

Markkinointi on voitava tunnistaa heti markkinoinniksi

Markkinoinnista on aina käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus, olipa kohderyhmänä aikuiset tai alaikäiset. Pienet lapset eivät ylipäätään pysty erottamaan markkinointia muusta informaatiosta. Vasta noin 8-vuotiaana lapset ymmärtävät mainonnan myyntitarkoituksen. Kun otetaan huomioon lapsen puutteellinen kyky ymmärtää mainontaa, vaatimukset markkinoinnin tunnistettavuudelle ovat yleistä tiukemmat. Kohderyhmän ikä otetaan huomioon tunnistettavuutta yksittäistapauksessa arvioitaessa.

Piilomainonta tai peitelty mainonta ei ole koskaan hyväksyttävää. Tämän takia mainosviestejä ei saa sisällyttää ajanvieteaineistoon tai ohjelmiin. Markkinoinnin tunnistettavuus hämärtyy, jos markkinointi puetaan toimitukselliseen muotoon, esim. sarjakuvaksi tai artikkeliksi. Markkinoinnissa ei saa muutenkaan käyttää lapselle muusta yhteydestä tuttuja piirros- tai muita hahmoja tavalla, jota lapsi ei voi heti tunnistaa markkinoinniksi.

Toimituksellisen ja markkinointiaineiston erillään pitäminen on otettava erityisesti huomioon lapsille suunnatuissa julkaisuissa. Pienille lapsille mainonnan tunnistaminen on erityisen vaikeaa. Mainosten liittäminen toimituksellisen aineiston yhteyteen ei yleensä mahdollista mainosten tunnistamista, kun kyseessä on julkaisu joka kiinnostaa pieniä lapsia.

Eräs lapsille ja nuorille suunnattu kaupallisista viesteistä koostuva julkaisu oli kokonaisuudessaan laadittu muistuttamaan toimituksellisia julkaisuja. Markkinatuomioistuin piti markkinointia lainvastaisena, kun julkaisu oli kohdistettu ensisijaisesti lapsille ja nuorille ja vaara siitä, että kohderyhmä ei ollut tunnistanut kirjoituksia mainoksiksi, oli tavallista suurempi. (MT 2000:12)

Lasten värityskirjan piirrosaiheissa oli kuvattu paikallisia yrittäjiä ja yksittäisiä nimettyjä tuotteita. piirrosten lomaan oli sijoitettu tavuviivoin kirjoitettuja mainoslauseita ja yritysten logoja. Kuluttaja-asiamies piti värityskirjan sisältämää peiteltyä mainontaa lainvastaisena (KA 2001/40/0602)

Televisio- ja radiomainokset on erotettava muusta ohjelmistosta kuva tai äänitunnuksella. Mainosten on erotuttava myös esitystavaltaan sekä kuvan, tekstin että äänen osalta television muusta ohjelmistosta.

Televisiomainonnassa ei saa käyttää lapselle muusta yhteydestä tuttuja hahmoja tavalla, jota ei heti tunnista markkinoinniksi. Mainonnassa ei voi käyttää otteita televisiossa samanaikaisesti esitettävistä lastenohjelmista tai muista lasta kiinnostavista ohjelmista. Niissä esiintyviä hahmoja ei myöskään voi käyttää mainoksissa lapsia ostopäätöksiin suostuttelevana. Piirrettyjen lastenohjelmien yhteydessä ei saa käyttää pelkästään animaatiotekniikalla tehtyjä mainoksia.

Mainosten on erotuttava televisio-ohjelmista paitsi teknisesti myös sisältönsä ja esitystapansa puolesta. (MT 1990:19 ja 1991:1)

Markkinatuomioistuin on kieltänyt esittämästä mainoksia televisiossa lyhyen lastenohjelman keskellä (MT 1990:19 ja 1996:9)

Markkinatuomioistuin piti lainvastaisena mainosta, kun piirrossarjan yhteydessä mainostettiin sarjassa esiintyvää sotilashahmoa niin, että mainos oli sekoitettavissa piirrossarjaan.(MT 1990:19)

Mainoksia silmäillään usein pintapuolisesti. Mainos on siihen tarkemmin tutustumattakin heti voitava tunnistaa mainokseksi (MT 1994:17)

Lasten animaatiosarjassa esitettiin ohjelman lopussa laulu, joka sisälsi epäsuoria ostokehotuksia sekä sarjassa esitettävien hahmojen nimiä ja kuvia. Ohjelman jokaisessa jaksossa esiteltiin uusi hahmo. Hahmon esittely ei liittynyt lainkaan ohjelman juoneen. Ohjelman oheistuotteita olivat juuri ohjelmassa esitetyistä hahmoista muodostuvat keräilykortit sekä erilaiset lelut. Kuluttaja-asiamies totesi Telehallintokeskukselle antamassaan lausunnossa, että kyseessä oli piilomainonta, jossa ohjelman koko juoni perustui hahmojen keräämiseen.

5.1. Internetissä tunnistettavuuden vaatimus korostuu

Uusi tekniikka tarjoaa mahdollisuudet muuhunkin kuin pelkkään tuote-esittelyyn ja tuotteen mainitsemiseen. Internetissä käytetään voimakkaita välineitä: liikkuvaa kuvaa, ääntä ja vuorovaikutteisuutta, jonka avulla lapset saadaan suoraan mukaan toimintaan niin, että he osallistuvat itse markkinointipeleihin. Viihde- tai leikkijaksojen vangitessa huomion markkinointi jää helposti lapselta piiloon. Mainonnan ja viihteen yhdistäminen (kuten nk. advergames) johtaa usein siihen, ettei markkinointia pysty tunnistamaan.

Uudet viestintämahdollisuudet eivät kuitenkaan voi syrjäyttää periaatetta, että markkinointi on voitava vaivatta tunnistaa markkinoinniksi. Tunnistettavuuden kannalta on otettava huomioon kohderyhmän kypsyystaso.

Leikit, peli ja muu viihde on erotettava selkeästi mainoksista. Markkinoinnille, jonka kohteena ovat lapsille tarkoitetut tuotteet ja tuotemerkit, ei näin ollen saa antaa pelin, leikin tai puuhasivun muotoa. Tällaista markkinointia ei saa myöskään yhdistää peleihin, leikkeihin tai puuhasivuihin tavalla, joka ei mahdollista tunnistettavuutta. Pelejä yms. ei liioin saa keskeyttää mainosviesteillä. Jos ajanvietesisältöä sponsoroidaan, sponsorin nimi on mainittava mutta sponsorin lapsia kiinnostavaa mainontaa ei tähän saa liittää.

Lasten nettisivuilla ovat yleisiä myös erilaiset palvelut, joiden avulla lapsi voi ottaa yhteyttä kavereihinsa. Lapsi voi esimerkiksi lähettää kortteja tai muita tervehdyksiä kavereilleen sähköpostilla. Nämä viestit tai muut vastaavat tervehdykset eivät saa sisältää mainontaa.

TEESI 6.

Tuotteesta oikeaa, totuudenmukaista ja riittävän konkreettista tietoa

Lapset tulkitsevat saamiaan mainosviestejä hyvin konkreettisesti eikä heillä ole aikuisten kykyä ymmärtää mainonnassa käytettyä huumoria, ironiaa tai muita piiloviestejä. Lapsi ei myöskään ymmärrä kuvitteellisten ja tosiasioiden eroa. Siksi lapsiin kohdistuvan mainonnan pitää olla niin konkreettista, että lapsi ymmärtää mainosviestin oikein.

Markkinoinnissa on ilmoitettava selkeästi yksilöidyn tuotteen kokonaishinta. Hintatiedot eivät saa antaa epärealistista käsitystä tuotteen arvosta. Mainoksissa ei siksi voi perusteettomasti käyttää hintatietojen yhteydessä sellaisia ilmaisuja kuten ”vain, ainoastaan, taskurahalla” tms. Hinnasta ei myöskään saa antaa vaikutelmaa, jonka mukaan jokaisella perheellä olisi varaa hankkia tuote.

Jos tuote kuuluu sarjaan, joka muodostaa kokonaisuuden, hintailmoituksen yhteydessä on, kuten muulloinkin, ilmoitettava myös kokonaishinta yhtä selvästi. Mainonnassa ei saa ilman selkeää varaumaa esittää tuotteita, jotka eivät sisälly mainostettavan tuotteen hintaan.

Televisiomainonnassa ei ole riittävää tuoda faktatietoa esiin vain tekstimuodossa, vaan asia on kerrottava ääneen niin, että kohderyhmään kuuluva pienikin lapsi ymmärtää sen.

Tuotepakkaukset kuvineen vetoavat lapsiin voimakkaasti. Pakkauksen pitää antaa lapselle oikea kuva tuotteesta. Lapsen on vaikea mieltää pakkauksen todellista sisältöä, jos pakkauksessa kuvataan myös siihen kuulumattomia tuotteita tai annetaan väärä kuva tuotteen koosta tai määrästä. Pelkkä teksti ei riitä oikaisemaan kuvasta syntyvää harhaanjohtavuutta.

Pakkauksessa oli kuvattu koalakarhu kolmen poikasensa kanssa. Pakkaus sisälsi kuitenkin vain kaksi poikasta. Pakkauksessa oli maininta ”Yllätysvauvat, mutta kuinka monta”. Kuluttaja-asiamies kehotti yritystä huolehtimaan siitä, että pakkausmerkinnöissä annettavat tiedot eivät ole pakkauksen sisällön suhteen harhaanjohtavia ja että kuluttajalle ei synny mielikuvaa, että on sattumanvaraista, montako tuotetta pakkaus sisältää. (KA 98/40/1801)

6.1. Mobiilipalvelut

Hinta ja muut sopimuksen tekemisen kannalta oleelliset ehdot on kerrottava alaikäiselle sopivalla tavalla selkeästi ja niin, että tiedot ovat helposti löydettävissä. Ongelmatilanteita varten sivuilta pitää selkeästi löytyä palvelun tarjoajan nimi, osoite ja puhelinnumero. Markkinointitiedoista säädetään kuluttajansuojalaissa, laissa tietoyhteiskunnan palveluista ja hintamerkintäasetuksessa.

Useat mobiilipalvelut kuten chatit, kilpailut ja pelit kiinnostavat alaikäisiä. Koska laskutus ostoksista matkapuhelimella tapahtuu jälkikäteisesti, erityisesti lasten on käytännössä vaikeaa hahmottaa kertyviä kustannuksia. Mobiilimaksamisen kohtuullisuuden arviointiin vaikuttaa myös hinnan ilmoittamisen selkeys.

Logojen, soittoäänten, kuvaviestien ja erilaisten ajanvietepalveluiden markkinoinnissa on selvästi kerrottava yksittäisen tilauksen hinta tai jollei se ole mahdollista, ainakin mainittava hinnan määräytymisperusteet.

Jos kyse on toistaiseksi voimassa olevasta palvelusta, käyttäjälle pitää myös käydä selvästi ilmi palvelun hinta tai hinnan määräytymisperusteet. Aina kun se on mahdollista, markkinoinnissa on kerrottava kokonaishinta. Markkinoinnissa on lisäksi selkeästi kerrottava, miten ja millä ehdoilla palvelun voi lopettaa.

Jos palvelusta peritään kuukausihinta, markkinoinnissa on kerrottava, montako viestiä hinta pitää sisällään. Jos sekä tekstiviestien lähettämisestä ja että vastaanottamisesta peritään maksu, myös nämä hinnat tai hintojen määräytymisperuste on erikseen mainittava.

Jos peliin tai kilpailuun osallistuminen vaatii useiden tekstiviestien lähettämistä, lapsi helposti huomaamattaan innostuu pelin pelaamisesta eikä osaa arvioida kertyvien kustannusten määrää. Siksi markkinoinnissa on yksittäisen tekstiviestin lisäksi ilmoitettava esimerkiksi kokonaisen kilpailukierroksen tai pelin tyypillinen hinta valmiiksi laskettuna. Jos palkinnon saamiseksi on joka tapauksessa lähetettävä useampi kuin yksi viesti, tämä pienin mahdollinen palkinnon saavuttamiseksi tarvittava viestien määrä pitää ilmoittaa. Lasta ei pidä houkutella useiden tekstiviestien lähettämiseen. Jos viestien tarkkaa määrää ei voida pelin luonteen vuoksi ilmoittaa, on määrästä ilmoitettava arvio.

Peliä markkinoitaessa on kerrottava olennaiset kohdat pelin säännöistä, koska pelin sisältö ja syntyvät kustannukset määräytyvät niiden perusteella. Nämä tiedot pitää olla helposti saatavilla ennen pelaamisen aloittamista. Tiedot pitää ilmoittaa välineelle sopivalla tavalla. Esimerkiksi televisiossa pelkkä viittaus www-sivuille tai teksti-tv:n sivuille ei riitä. Pelaajilla on oltava tosiasialliset mahdollisuudet saada tiedot vaivattomasti käyttöönsä.

Useat palvelut toimivat vain tietyillä liittymillä tai vain tietyillä puhelinmalleilla. Nämä tiedot tai huomautus yhteensopivuusvaatimuksesta käyttäjien on voitava löytää vaivatta. Jos palvelun käyttö edellyttää tarkkoja asennusohjeita tai muita käyttöohjeita, ne on myös esitettävä riittävän selkeästi. Niiden on esimerkiksi oltava internetissä kokonaisuudessaan saatavilla.

TEESI 7.

Ei arpajaisia tai kilpailuja, joihin voi osallistua tuotteen ostamalla

Markkinointiarpajaiset ovat tuotteen myynnin edistämiseksi järjestettäviä arvontoja tai kilpailuja, joissa kuluttaja voi voittaa sattuman perusteella saatavan edun. Yleinen perussääntö on se, että arpajaisiin tai kilpailuihin on voitava osallistua myös tuotetta ostamatta. Arpajaisten esittely ei myöskään saa hallita markkinointia niin, että itse tuote jää toisarvoiseen asemaan.

Lapsille kohdistetuissa kilpailuissa ja arpajaisissa sääntö on tiukempi. Lapset eivät kykene arvioimaan realistisesti palkinnon saannin epätodennäköisyyttä samoin kuin nuoret ja aikuiset. He tekevät ostopäätöksen helposti pelkästään houkuttelevan palkinnon perusteella. Näistä syistä lapsille ei yleensä saa kohdistaa arpajaisia tai kilpailuja, joihin voi osallistua tuotteen ostamalla. Pakkauksessakaan ei voi esitellä näitä myynninedistämiskeinoja lapsiin vetoavalla tavalla.

Lastenlehden markkinoinnin yhteydessä järjestettiin kilpailu, jonka palkintoina oli lasta kiinnostavia tuotteita. Markkinatuomioistuin piti markkinointia lainvastaisena, kun markkinointi suoritettiin opettajien välityksellä eikä peruskoulun ala-asteen oppilas yleensä kykene arvioimaan sattumanvaraisen edun saannin epätodennäköisyyttä. (MT 1981:9)

Markkinatuomioistuin on ratkaisuissaan 1995:16 ja 1996:12 katsonut, että lapseen kohdistuvia markkinointiarpajaisia on arvioitava keskimääräistä tiukemmin, koska lapsen kyky arvioida sattumanvaraisen edun saannin epätodennäköisyyttä on heikompi kuin aikuisen.

Missään tapauksessa lasta ei saa kehottaa osallistumaan arpajaisiin maksulliseen palvelunumeroon soittamalla. Lapsi ei todennäköisesti ryhdy arvioimaan puhelun hintaa, eikä hän todellisuudessa pidä muita osallistumisvaihtoehtoja varteenotettavina vaihtoehtoina.

Lapsille suunnatuissa peleissä tai kilpailuissa kohderyhmää ei saa houkutella lähettämään tekstiviestejä vetoamalla palkintoihin tai muihin etuihin.

Mainoksessa esitellyn arvonnan palkinto oli erityisesti lasta kiinnostava. Mainoksessa käytettiin ilmaisua ”soita ja voita”. Osallistumisvaihtoehtojen esittely oli omiaan antamaan lapselle kuvan, että soittaminen maksulliseen numeroon oli ainoa tapa osallistua arvontaan. Markkinatuomioistuin piti markkinointia lainvastaisena.(MT 1995:16)

Virvoitusjuomapulloihin oli kiinnitetty etiketti, jossa olevalla onnennumerolla osallistui jojon arvontaan. Ainakin lapset saattoivat saada etiketistä sellaisen kuvan, että vain onnennumeron avulla ja tuotteen hankkimalla pystyi osallistumaan arvontaan. Markkinointi oli lainvastaista. (MT 1996:12)

Markkinoinnissa soitto maksulliseen palvelunumeroon oli esitetty ensisijaisena tapana osallistua arvontaan. Vaikka virvoitusjuomapullon etikettiin oli merkitty puhelun hinnasta kertova teksti, ei lapsi todennäköisesti ryhdy sen perusteella arvioimaan puhelumaksun hintaa. Markkinointi oli lainvastaista.(MT 1996:12)

Osallistumisehtona alaikäisiin kohdistetussa markkinointiarpajaisissa ei voi olla suostumuksen antaminen suoramarkkinointiin tai edes toteamus että hänen henkilötietojaan käytetään tähän tarkoitukseen. Suostumuksen voi antaa vain huoltaja.

TEESI 8.

Kylkiäinen ei saa olla pääasia markkinoinnissa

Kylkiäinen on tuotteen ostajalle tarjottava lisäetu. Lisäetu ei saa koskaan hallita markkinointia pää- tuotteen kustannuksella, olipa kohderyhmänä lapsi tai aikuinen.

Markkinatuomioistuin piti lainvastaisena lapsiin kohdistuvaa hampurilaisaterian markkinointia, jossa keskeisellä sijalla oli leikkilaivan muotoinen pakkaus. Tuotepakkaukset saattavat vedota voimakkaasti lapsiin. Voidaan olettaa, että lapsia on suhteellisen helppo houkutella tuotepakkausten avulla ostamaan varsinainen tuote. Tuotepakkausten näkyvä esilläolo mainoksessa on omiaan johtamaan lasten huomion pois itse markkinoidusta tuotteesta (MT 1987:13)

Markkinatuomioistuin piti lainvastaisena lasten aterian markkinointia niin, että mainoksessa esiteltiin pääasiassa ateriaan sisältyvää lelua itse tuotteen jäädessä toissijaiseen asemaan.(MT 2002:7)

Kylkiäisten markkinointiin lasta kiinnostavien tuotteiden yhteydessä on suhtauduttava eri perustein kuin muuten. Lapset eivät kykene arvioimaan kylkiäisen arvoa samoin kuin aikuiset. Raha-arvoltaan vähäinen kylkiäinen voi olla lapselle houkuttelevampi kuin itse päätuote, jolloin ostopäätökseen on helppo vaikuttaa kylkiäisen avulla. Siksi lasta kiinnostavien tuotteiden markkinoinnissa on erityisesti varmistauduttava siitä, ettei kylkiäisen esittely muodostu lasta kiinnostavaksi pääasiaksi mainoksessa tai pakkauksessa.

Markkinatuomioistuin piti lainvastaisena lapsiin kohdistuvaa hampurilaisaterian markkinointia, jossa keskeisellä sijalla oli leikkilaivan muotoinen pakkaus. (MT 1987:13)

Silloin kun aikuisten tuotteita markkinoidaan lapsia kiinnostavien kylkiäisten avulla, markkinoinnin suunnittelussa on muistettava vanhempien päätöksenteko-oikeus ja päätuotteen hallitsevuus markkinoinnissa.

Lasta kiinnostavan kylkiäisen täytyy olla turvallisuustasoltaan asianmukainen. Oheistuote ei myöskään saa sisältää piilomainontaa eikä lapsille soveltumatonta aineistoa.

Pyykinpesuaineen kylkiäisenä markkinoitiin Nasu-pehmolelua. Kuluttaja-asiamies piti televisiomarkkinointia lainvastaisena, kun kylkiäinen hallitsi mainosta päätuotteen kustannuksella. Lisäksi lapsia kiinnostavien lelujen käyttäminen kylkiäisinä voi aiheuttaa sen, että lapset pyrkivät vaikuttamaan vanhempiensa ostopäätöksiin (KA 2003/40/4423)

Jos tuotteeseen liitetään keräilysarja, sarjan kerääminen muodostuu lapselle helposti pääasiaksi. Markkinointi ei saa aiheuttaa tilanteita, joissa alaikäiset painostavat vanhempiaan hankkimaan jonkun tuotteen vain keräilysarjan vuoksi. Vanhemmilla on oikeus päättää perheen hankinnoista ilman, että lapsen keräilykiinnostusta käytetään hyväksi päätuotteen markkinoinnissa. Siksi keräilysarjoja ei voi liittää esim. murojen markkinointiin.

Yritys jakoi lastenlehden liitteenä sarjakuvaa, jossa oli tyhjät puhekuplat, joihin sai tekstit limonadipullojen irrotettavista etiketeistä. Lapselle puhekuplan sisältävä etiketti saattaa olla merkitykseltään arvokkaampi kuin itse juoma. Kuluttaja-asiamies piti suoraan lapsiin kohdistettua, lasten keräilyharrastuksen vetoavaa markkinointi lainvastaisena.(KA 1104/41/79)

Yritys markkinoi suklaapatukoita, joiden pakkaus sisälsi jääkiekkopelaajien keräilykuvia. Tuotteet pakkauksineen sisälsivät lukuisia ostokehotuksia. Kuluttaja-asiamies piti todennäköisenä, että lapset ostavat tuotetta pelkästään keräilykuvien saamiseksi ja piti lasten keräilykiinnostuksen hyväksi käyttämistä markkinoinnissa lainvastaisena. (KA 1992/40/1341)

Myös kanta-asiakasetujen käyttäminen alaikäisiin kohdistuvassa markkinoinnissa voi helposti johtaa etujen korostumiseen ostettavien tuotteiden hinnan sijasta. Alle 15- vuotiaille kohdistetussa markkinoinnissa ei kanta-asiakasetuihin pidä vedota. Jos kanta-asiakasmarkkinointia suunnataan yli 15-vuotiaille alaikäisille, kanta-asiakaskonseptilla tarjottavan tuotteen on oltava ostoksena tälle ikäryhmälle tavanomainen. Se on myös voitava ostaa käteisellä, ei velaksi.

TEESI 9.

Huoltajan suostumus alle 15-vuotiaan toimimiselle asiamiehenä

Yritykset markkinoivat joskus tuotteitaan alaikäisiä asiamiehinään käyttäen. Alle 15-vuotiaalle ei saa kohdistaa markkinointia asiamiehenä toimimisesta. Asiamiehenä toimiminen alle 15-vuotiaana edellyttää aina huoltajan suostumusta. Alaikäistä kiinnostaa lähinnä tarjotut palkkiot, mutta niiden saamiseksi tehtävän myynnin määrää on vaikea mieltää.

Alaikäiset ovat hyvin alttiita ystäviensä vaikutteille ja joutuvat helposti asiamiehinä toimivien ystäviensä painostuksen kohteeksi. Tämän takia alaikäistä ei saa kehottaa markkinoimaan tuotteita toiselle alaikäiselle.

Pankki lupasi lastenkerhonsa jäsenille uuden jäsenen hankkimisesta vapaalipun jalkapallo-otteluun. Markkinatuomioistuin piti lainvastaisena markkinointia, joka oli omiaan johtamaan lapsia painostamaan 13 toisiaan. (MT 1980:13)

Lisäksi on huomattava, että alaikäisen ansaitsema raha, bonuspalkinnot yms. ovat työkorvauksia. Saajan on ilmoitettava nämä tulona verotuksessaan. Tämän takia markkinoinnissa on kerrottava saadun rahan ja palkintojen veronalaisuudesta. Asiamiestyöstä ja palkkioista on annettava todellisuutta vastaava kuva.

TEESI 10.

Vastuu markkinoinnista on kaikilla, joiden lukuun se tapahtuu

Markkinoinnin tilanneen elinkeinonharjoittajan lisäksi vastuu voidaan ulottaa myös esimerkiksi mainostoimistoon tai tiedotusvälineeseen. Kuluttajansuojalain mukaisen vastuun kannalta ei ole merkitystä sillä, millä tavoin eri tahot ovat mainoksen laatimistyöhön osallistuneet. Ratkaiseva merkitys on sillä, kenen lukuun markkinointi tapahtuu.

Laissa televisio- ja radiotoiminnasta säädetään nimenomaisesti median vastuusta lähettämistään mainoksista. Kuluttaja-asiamies valvoo myös tämän lain tiettyjen säännösten noudattamista.

Lastenohjelmien yhteydessä esitettiin leluhahmon mainosta, jossa hahmo selostuksenkin mukaan ”iskee, lyö, hyppii ja potkii” lähes koko mainoksen ajan. Kuluttaja-asiamies piti mainosta televisio- ja radiolain sekä kuluttajansuojalain vastaisena. Televisio- ja radiolain mukaan tv-mainoksessa ei saa suosia käytöstä, joka vaarantaa terveyttä, yleistä turvallisuutta tai ympäristöä eikä tv- tai radiomainonta saa aiheuttaa moraalista tai fyysistä haittaa lapsille. Tv- kanavia huomautettiin siitä, että väkivallan käyttämisen kielto lapsille suunnatussa markkinoinnissa on ehdoton. Leluhahmon mainos rikkoi lakia erityisen räikeästi, sillä leluhahmo on suoraan lapsia kiinnostava tuote ja mainosta esitettiin nimenomaan lastenohjelmien yhteydessä. (KA 2003/40/4587, 2003/404588, 2993/40/4589)

Markkinointia suorittavalla elinkeinonharjoittajalla on vastuu markkinoinnin suorittamistavasta. Markkinointia suorittavan elinkeinonharjoittajan on toimittava niin, että markkinointia tilaava elinkeinonharjoittaja voi vastata markkinoinnistaan. (MT 1981:1)

Markkinointia tilaavana tai suorittavana elinkeinonharjoittajana voidaan pitää myös muuta sellaista elinkeinonharjoittajaa, jonka lukuun markkinointi tapahtuu. Markkinoinnin suorittajia voivat olla esim. markkinointitointa suunnitteleva elinkeinonharjoittaja tai markkinointitoimen julkistaja, esim. mainostoimistoliikkeen harjoittaja tai tiedotusvälineen kustantaja tai muu omistaja. (MT 1996:9)

KYMMENEN TEESIÄ ALAIKÄISIIN KOHDISTUVALLE MARKKINOINNILLE

1. Markkinointia alaikäisille arvioidaan muuta markkinointia tiukemmin.

2. Mainostajilla on yhteiskunnallinen vastuu. Alaikäisen ihmisarvoa on kunnioitettava.

3. Markkinointia, joka yleisesti tavoittaa alaikäisen, voidaan arvioida samoin kuin alaikäiselle suunnattua markkinointia.

4. Taskurahaostosta suuremmissa hankinnoissa päätösvalta on aina vanhemmilla.

5. Markkinointi on voitava tunnistaa heti markkinoinniksi.

6. Tuotteesta oikeaa, totuudenmukaista ja riittävän konkreettista tietoa.

7. Ei arpajaisia tai kilpailuja, joihin voi osallistua tuotteen ostamalla.

8. Kylkiäinen ei saa olla pääasia markkinoinnissa.

9. Huoltajalta suostumus alle 15-vuotiaan toimimiselle asiamiehenä.

10. Vastuu markkinoinnista on kaikilla, joiden lukuun se tapahtuu